Hesarissa on rauhoittava juttu:
Suomessa mietitään nyt, miksi jotkut maahanmuuttajat tekevät rikoksia. Onko kyse tietystä kulttuurista tai uskonnosta? Mielenterveysongelmista? Vai ovatko tekijät juurettomia seikkailijoita?
Anna-Stina Nykänen, teksti
Boris Stefanov, kuvitus
V
oiko julman rikoksen syynä olla tekijän kulttuurinen tausta? Tai mielenterveysongelma? Miten sodan aiheuttamista traumoista kärsivät ihmiset sopeutuvat rauhan oloihin, ja mitkä tekijät lisäävät ongelmia?
Tällaisia kysymyksiä ovat herättäneet turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tekemät rikokset. Lapsensurmat ja lasten pahoinpitelyt. Oulussa paljastunut laaja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Raiskaukset.
Joissakin tapauksissa syytetyt ovat itse selittäneet tekojaan kulttuurisilla syillä.
Välillä tuntuu siltä, että maahanmuuttajien tekoja tulkitaan kuin musteläikkätestejä: jokainen voi nähdä niissä mitä huvittaa.
On kysyttävä neuvoa ammattilaisilta. Kuten kulttuuripsykiatreilta, jotka hoitavat muun muassa turvapaikanhakijoiden mielenterveysongelmia. Ja psykiatrisen vankisairaalan vastaavalta ylilääkäriltä, joka tuntee myös vieraasta kulttuurista tulevien rikollisten psyyken.
K
ulttuurierot vaikuttavat ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Suomessa maahanmuuttajia on sen verran vähän, että erojen tulkitseminen on monelle uutta, eikä ihan helppoa. Silti esimerkiksi poliitikoilla voi olla vankka näkemys maahanmuuttajien tekojen syistä ja ongelmista. Rikosuutisista kaikilla on mielipide.
Lääkärit sentään joutuvat myöntämään, että ovat joskus epävarmoja, kun pitäisi tulkita eri kulttuurista tulevan potilaan oireita: mikä on fyysistä, mikä psyykkistä, ja onko asiakas sairas ollenkaan? Sotien aiheuttamat traumat esimerkiksi ovat monelle suomalaiselle lääkärille vieraita, koska meillä on eletty vakaissa oloissa niin pitkään.
Lääkärin pitäisi osata ottaa huomioon, että joissakin kulttuureissa voi vaikkapa olla ihan luonnollista ja tavallista kuulla vainajien puhuvan. Kaikissa kulttuureissa ei ole olemassa mielenterveyttä kuvaavia käsitteitä. Terveystietous on ehkä eri tasolla kuin kantaväestöllä. Ja välissä on kaiken lisäksi tulkki.
Kulttuuripsykiatrit ovat erikoistuneet toimimaan tällaisten erojen kanssa.
Heidän alaansa kuuluu myös sen tunnistaminen, korostaako asiakas oireitaan tarkoitushakuisesti saadakseen itselleen etuja vai onko hänen vaivansa todellinen. Tai kenties molempia.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) kulttuuripsykiatrian poliklinikkaa johtaa alaan erikoistunut lääketieteen tohtori Venla Lehti. Tänne Länsi-Pasilaan alueen lääkärit voivat lähettää vieraasta kulttuurista tulevia potilaita, kun ovat itse epävarmoja heidän hoidostaan.
Pääosalla asiakkaista on jo oleskelulupa, ja he ovat voineet asua Suomessa vuosia. Täällä hoidetaan myös turvapaikanhakijoita alueen kaikista vastaanottokeskuksista.
Asiakaskunta on äärettömän heterogeenista koulutuksen, perhetaustan ja traumaattisten kokemusten suhteen, Lehti sanoo.
Jotkut ovat luku- ja kirjoitustaidottomia, jotkut tohtoreita. Osa on orpoja, osa kymmenlapsisesta perheestä. Yksi on elänyt rakastavassa perheessä, toinen kasvanut kadulla ja perheväkivallan keskellä tai kokenut hyväksikäyttöä. Jonkun elämään sota tai kurjuus on tullut vasta aikuisena. Toinen on ollut lapsisotilas.
Kaikilla on rankkoja kokemuksia, ja psyykkinen kuorma purkautuu usein fyysisten oireiden kautta. Kun potilaalle aletaan puhua psyykestä, hän voi hämmentyä.
Osalla asiakkaista on kuitenkin ollut mielenterveyden ongelmia jo ennen Suomeen tuloa. Osalla terveys pettää vasta täällä, kun sopeutuminen on vaikeaa tai kun on vuosia odottanut ja saanut kielteisiä oleskelulupapäätöksiä. Joillakin taas psyyken ongelmat eivät liity mitenkään maahanmuuttoprosessiin, vaan he sairastuvat ihan niin kuin muukin väestö.
Useimmat klinikan asiakkaista ovat olleet jossain vaiheessa väkivallan uhreja. Mutta monet ovat myös itse olleet väkivallan tekijöitä. Ja jotkut molempia.
Omat väkivallan teot voivat olla ihmiselle se kaikkein keskeisin mielenterveyttä kuormittava asia, Lehti sanoo. Varsinkin, jos on joutunut käyttämään väkivaltaa vasten tahtoaan ja kokee, että on toiminut moraalisesti väärin. Se voi olla vuosikausien taakka, josta ei voi puhua edes omalle perheelle.
Ei nimittäin ole sellaista kulttuuria, jossa väkivalta olisi kaikkien hyväksymää. Eikä missään kulttuurissa väkivalta ole Lehden mukaan laajan yhteisön jakama käytäntö.
Kulttuurin merkitystä rikosten taustalla ei siis pidä liioitella.
https://dynamic.hs.fi/2019/kulttuuripsykologia/?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=02f0e3a0c9cd177ccab751705dc253ff
Suomessa mietitään nyt, miksi jotkut maahanmuuttajat tekevät rikoksia. Onko kyse tietystä kulttuurista tai uskonnosta? Mielenterveysongelmista? Vai ovatko tekijät juurettomia seikkailijoita?
Anna-Stina Nykänen, teksti
Boris Stefanov, kuvitus
V
oiko julman rikoksen syynä olla tekijän kulttuurinen tausta? Tai mielenterveysongelma? Miten sodan aiheuttamista traumoista kärsivät ihmiset sopeutuvat rauhan oloihin, ja mitkä tekijät lisäävät ongelmia?
Tällaisia kysymyksiä ovat herättäneet turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien tekemät rikokset. Lapsensurmat ja lasten pahoinpitelyt. Oulussa paljastunut laaja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Raiskaukset.
Joissakin tapauksissa syytetyt ovat itse selittäneet tekojaan kulttuurisilla syillä.
Välillä tuntuu siltä, että maahanmuuttajien tekoja tulkitaan kuin musteläikkätestejä: jokainen voi nähdä niissä mitä huvittaa.
On kysyttävä neuvoa ammattilaisilta. Kuten kulttuuripsykiatreilta, jotka hoitavat muun muassa turvapaikanhakijoiden mielenterveysongelmia. Ja psykiatrisen vankisairaalan vastaavalta ylilääkäriltä, joka tuntee myös vieraasta kulttuurista tulevien rikollisten psyyken.
K
ulttuurierot vaikuttavat ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Suomessa maahanmuuttajia on sen verran vähän, että erojen tulkitseminen on monelle uutta, eikä ihan helppoa. Silti esimerkiksi poliitikoilla voi olla vankka näkemys maahanmuuttajien tekojen syistä ja ongelmista. Rikosuutisista kaikilla on mielipide.
Lääkärit sentään joutuvat myöntämään, että ovat joskus epävarmoja, kun pitäisi tulkita eri kulttuurista tulevan potilaan oireita: mikä on fyysistä, mikä psyykkistä, ja onko asiakas sairas ollenkaan? Sotien aiheuttamat traumat esimerkiksi ovat monelle suomalaiselle lääkärille vieraita, koska meillä on eletty vakaissa oloissa niin pitkään.
Lääkärin pitäisi osata ottaa huomioon, että joissakin kulttuureissa voi vaikkapa olla ihan luonnollista ja tavallista kuulla vainajien puhuvan. Kaikissa kulttuureissa ei ole olemassa mielenterveyttä kuvaavia käsitteitä. Terveystietous on ehkä eri tasolla kuin kantaväestöllä. Ja välissä on kaiken lisäksi tulkki.
Kulttuuripsykiatrit ovat erikoistuneet toimimaan tällaisten erojen kanssa.
Heidän alaansa kuuluu myös sen tunnistaminen, korostaako asiakas oireitaan tarkoitushakuisesti saadakseen itselleen etuja vai onko hänen vaivansa todellinen. Tai kenties molempia.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) kulttuuripsykiatrian poliklinikkaa johtaa alaan erikoistunut lääketieteen tohtori Venla Lehti. Tänne Länsi-Pasilaan alueen lääkärit voivat lähettää vieraasta kulttuurista tulevia potilaita, kun ovat itse epävarmoja heidän hoidostaan.
Pääosalla asiakkaista on jo oleskelulupa, ja he ovat voineet asua Suomessa vuosia. Täällä hoidetaan myös turvapaikanhakijoita alueen kaikista vastaanottokeskuksista.
Asiakaskunta on äärettömän heterogeenista koulutuksen, perhetaustan ja traumaattisten kokemusten suhteen, Lehti sanoo.
Jotkut ovat luku- ja kirjoitustaidottomia, jotkut tohtoreita. Osa on orpoja, osa kymmenlapsisesta perheestä. Yksi on elänyt rakastavassa perheessä, toinen kasvanut kadulla ja perheväkivallan keskellä tai kokenut hyväksikäyttöä. Jonkun elämään sota tai kurjuus on tullut vasta aikuisena. Toinen on ollut lapsisotilas.
Kaikilla on rankkoja kokemuksia, ja psyykkinen kuorma purkautuu usein fyysisten oireiden kautta. Kun potilaalle aletaan puhua psyykestä, hän voi hämmentyä.
Osalla asiakkaista on kuitenkin ollut mielenterveyden ongelmia jo ennen Suomeen tuloa. Osalla terveys pettää vasta täällä, kun sopeutuminen on vaikeaa tai kun on vuosia odottanut ja saanut kielteisiä oleskelulupapäätöksiä. Joillakin taas psyyken ongelmat eivät liity mitenkään maahanmuuttoprosessiin, vaan he sairastuvat ihan niin kuin muukin väestö.
Useimmat klinikan asiakkaista ovat olleet jossain vaiheessa väkivallan uhreja. Mutta monet ovat myös itse olleet väkivallan tekijöitä. Ja jotkut molempia.
Omat väkivallan teot voivat olla ihmiselle se kaikkein keskeisin mielenterveyttä kuormittava asia, Lehti sanoo. Varsinkin, jos on joutunut käyttämään väkivaltaa vasten tahtoaan ja kokee, että on toiminut moraalisesti väärin. Se voi olla vuosikausien taakka, josta ei voi puhua edes omalle perheelle.
Ei nimittäin ole sellaista kulttuuria, jossa väkivalta olisi kaikkien hyväksymää. Eikä missään kulttuurissa väkivalta ole Lehden mukaan laajan yhteisön jakama käytäntö.
Kulttuurin merkitystä rikosten taustalla ei siis pidä liioitella.
https://dynamic.hs.fi/2019/kulttuuripsykologia/?utm_campaign=tf-HS&utm_term=1&utm_source=tf-other&share=02f0e3a0c9cd177ccab751705dc253ff
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lues linkistä lissää.