Miten tunnistat Jumalan lapsen?

Olen yliopiston professori ja erehdyin kerran luulemaan erästä tohtorikoulutettuvaa uskoaan tunnustavaksi kristityksi, koska hän oli niin kiltti ja hyvätapainen. Kun kysyin häneltä hänen uskoaan, niin hän sanoi olevansa ihan tavallinen luterilainen, mutta ei ollut kokenut koskaan mitään herätystä tai uskoon tuloa. Oliko hän siis uudestisyntynyt kristitty vai ei? Minä en osaa sanoa...

Oppi.

Näen asian hieman toisella tavalla. Kristittyjen tehtävä on loppuun asti julistaa evankeliumia. Siinä riittää meille työsarkaa. Jumala ei ole antanut meille tuomiovaltaa. Tosin Suomessa on jo satoja vuosia julistettu evankeliumia. Mutta teemme sitä innolla kaikkialla loppuun asti. No nimenomaa Hengestä tunnistaa kuka on kristitty. Esim. Room. 8:16.

Jos siltä kysyy kellonaikaa, se kääntää vasemman ranteen esiin ja tihrustaa tieteen luomien silmälasien avulla aikaa.

Oikea jumalahan olisi älynnyt rakentaa luomukseensa sisäisen kellon, jokaa kaamoksen aikaankin toimii ilman aikaherraa.

Vastaan aloittajalla, oli trolli tahi ei. "Heidän hedelmistään te tunnette heidät" , "Ihminen näkee ulkokuoren, Jumala näkee sydämen" . Sinä tunnistat todellisen kristityn ja Jeesuksen seuraajan/Jumalan tahdon toteuttajan siitä, että hän tekee niitä tekoja, joita Jumala tahtoo hänen tekevän ja Jumalan tahto löytyy Hänen Pojastaan, Jeesuksesta. Hänestä löydät lisätietoa Raamatusta, Uuden Testamentin puolelta. "ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isäni, joka on Taivaassa, häntä vedä". Meillä jokaisella on ollut lapsuus. Jollakulla parempi, toisella huonompi. Joku ajautuu äärimmillään murhiin ja rötöstelyyn tai yleiseen itsensä vahingoittamiseen, toinen ei. Lähtökohdat määrittävät hyvin paljon ihmisen tulevaisuutta, mutta eivät kaikkea missään tapauksessa. Jeesus on Tie; jota pitkin voit kulkea kohti Totuutta jotta löytäisit sielullesi Elämän.

Uskovan tunnistaa siitä, että hän ei kiroile vaikka hän löisi vasaralla peukalonsa mustaksi.
Hän ei kiroile eikä suutu eikä raivoa eikä sano pahasti vaikka kaataisit sangollisen kylmää vettä hänen niskaansa. Hän vain sanoo kiltisti- "Kävipä pahoin". Ja veden päälleen kaatajalle hän sanoisi - "Kestin koetuksen, Herra siunatkoon sinua."

Uskosta osattoman erottaa uskovasta siitä, että hän kiroilee ja sadattelee ja sanoo pahasti vaikka et olisi tehnyt hänelle mitään pahaa.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Mitä sydämessä on, sitä sieltä tulee ulos.
Koska uskovan sydämessä ei ole perkeleitä eikä pahuutta, sieltä ei tule niitä ulos.

Hullun kiilto silmissä ja saarnaa suu vaahdossa Jeesuksesta?

Onneksi Jumala tunnistaa lapsensa, vaikka me emme aina tunnistaisikaan.

Oppi: Tietenkin kristitty tunnustaa Jeesuksen Herraksi. Mutta onko kenenkään oppi muuten täysin oikea? Paavalinkin mukaan me kristityt näemme asiat täällä maailmassa kuin kuvastimesta arvoituksen tavoin.

Teot: Kukaan ei pelastu teoilla. Mutta toki usko synnyttää myös tekoja. Nekin tosin ilmenevät vain siinä suhteessa, kun kristitty on saanut kasvaa Kristuksen tuntemisessa. Teoissaan täydellistä uskovaa ei ole, kaikilla on parantamisen varaa. Kristitty ei kuitenkaan anna periksi, vaan suuntaa sitä voittopalkintoa kohti. Joskus juosten, joskus kävellen ja joskus ryömien nenä mudassa.

Henki: Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget. Hengen hedelmät ovat tärkeämpiä kuin hengen lahjat. Lapsikin voi saada lahjan, mutta hedelmät ovat kasvun tulosta. Mutta näissäkin asioissa olemme vajavaisia ja joudumme loppupeleissä turvaamaan Jumalan armoon.

Ehkä on parempi jättää lähimmäiset Jumalalle ja keskityä omaan vaellukseensa. Ihminen näkee vain ulkokuoren, mutta Herra tutkii sydämet. Ja joskus epätäydellisen sydän voi olla Herran edessä oikeammalla paikalla kuin hurskaalta vaikuttavan.