Aineen maailmassa olemassaolomme jää lyhyeksi - ja sellaisenaan se luultavasti useimpien mielestä onkin melkoisen samantekevä ajanjakso ("kuolemmehan kuitenkin" - joku saattaa sanoa).
Ajatus ikuisesta olemassaolosta on tullut mieliimme herättämään sekä toivoa paremmasta maailmasta, että toisenlaisessa asenteessa pelkoa (joka usein peitetään ivallisuuteen, ja yli-tieteellisyyteen).
Ikuisen olemassaolon ajatus on hengellisen vaikutuksen synnyttämää; ihmisessä on "jotakin", mikä alun perin on varmasti saanut hänet pitämään käsitystä ihan selviönä.
Jumala loi ihmiseen oman kuvansa - ikuisuuden olennon. Jumalahan on ollut aina. Jumala on Henki. Sitä se on ollut aina. Jumaluudessa on ollut lihaksitulemisen ajallinen kohta - kolmiyhteisen Hengen toinen Persoona pukeutui inhimillisyyteen. Jumaluuden toinen persoona on nyt Isän luona (ymmärtääkseni hänellä on parhaillaan maallisen olemuksensa muotoinen yli-aistillinen ja ylivoimainen olemus).
Ihmisen henki on kiinnittänyt hänet ikiajoiksi maailmankaikkeuden näkyvän todellisuuden ympärillä
olevaan - ymmärtääkseni luomattomaan - ulottuvuuteen.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan "synnyttämisen"- siis aineen luomisen- tapahtumat, asettavat selkeän kuvan näistä materian ja hengen paikoista olemassaolon panoraamassa.
Ajatus ikuisesta olemassaolosta on tullut mieliimme herättämään sekä toivoa paremmasta maailmasta, että toisenlaisessa asenteessa pelkoa (joka usein peitetään ivallisuuteen, ja yli-tieteellisyyteen).
Ikuisen olemassaolon ajatus on hengellisen vaikutuksen synnyttämää; ihmisessä on "jotakin", mikä alun perin on varmasti saanut hänet pitämään käsitystä ihan selviönä.
Jumala loi ihmiseen oman kuvansa - ikuisuuden olennon. Jumalahan on ollut aina. Jumala on Henki. Sitä se on ollut aina. Jumaluudessa on ollut lihaksitulemisen ajallinen kohta - kolmiyhteisen Hengen toinen Persoona pukeutui inhimillisyyteen. Jumaluuden toinen persoona on nyt Isän luona (ymmärtääkseni hänellä on parhaillaan maallisen olemuksensa muotoinen yli-aistillinen ja ylivoimainen olemus).
Ihmisen henki on kiinnittänyt hänet ikiajoiksi maailmankaikkeuden näkyvän todellisuuden ympärillä
olevaan - ymmärtääkseni luomattomaan - ulottuvuuteen.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan "synnyttämisen"- siis aineen luomisen- tapahtumat, asettavat selkeän kuvan näistä materian ja hengen paikoista olemassaolon panoraamassa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joillekin kuolema tulee olemaan ikävä pettymys. Odottivat kuolemaa mutta silti he kuitenkin vielä ovat vaikka kuolivat. Kuolemaan ei kannattaisi sijoittaa yhtään koska se on huono sijoitus.
Kuka loi luonnonvalinnan?
Kuka loi ämpärityhmät kreationistit? Niiden luoja on suurin syyllinen kristinuskon halveksimiseen.
Loiko ämpärit itse itsensä evohuispauksella?
>>olemassaolomme jää lyhyeksi - ja sellaisenaan se luultavasti useimpien mielestä onkin melkoisen samantekevä ajanjakso
Ajatus olemassaolomme lyhyydestä ei suinkaan tee siitä yhdentekevää. Päin vastoin, kun sisäistää elämän ainutkertaisuuden, siitä ennemminkin haluaa ottaa kaiken irti elämällä sellaisen elämän, joka jättää maailman parempaan kuntoon kuin se oli löydettäessä.
>>Ajatus ikuisesta olemassaolosta on tullut mieliimme herättämään sekä toivoa paremmasta maailmasta, että toisenlaisessa asenteessa pelkoa
Fundamentalistien käytöksestä paistaa läpi, ettei heitä kiinnosta reaalimaailman asiat. Moraali ja totuus ovat yhdentekeviä, kunhan omat fantasiat jostain paratiisista tuudittavat elämän mittaiseen horrokseen. Aika selkärangatonta, sanoisin.
>>Ikuisen olemassaolon ajatus on hengellisen vaikutuksen synnyttämää
Ikuisen olemassaolon käsite ei kestä kriittistä tarkastelua eikä tunnu edes arkiajattelussa kauhean mielekkäältä. Ihmisen elämä ja tietoisuus päättynevät niin kuin alkoivatkin. Kaikki voivat muistella aikaa ennen syntymää -- ei ollut huolta huomisesta.
Et vain ymmärrä ikuisuutta.
Ilmeisesti jonkinmoista gnostilaisuutta.