Pohjimmiltaan pidän Jussi Halla-ahoa älykkäänä miehenä. Hänestä ei tee tyhmempää sekään, että joistain asioista ajattelen eri tavalla kuin hän. Pidän myös Li Anderssonia älykkäänä keskustelijana, vaikka ideologisesti hän ei voisi olla juuri kauempana omastani kuin mitä Jupiter on Venuksesta. Ihmisestä ei tee tyhmää se, että hän ajattelee maailmasta eri tavalla kuin mitä itse siitä ajattelen. Vähän kuin ajattelisi eri värien sopivuutta seinän sävytykseen: yksi tykkää mustasta, toinen valkoisesta! Kyse on pohjimmiltaan näkemyseroista. Tyhmyys muodostuu epäjohdonmukaisesta epäloogisuudesta, jossa asioiden johdonmukainen jatkumo ei vastaa sitä, mitä annettujen taustatietojen valossa voisi olettaa. Toisin sanoen ihminen on tyhmä, jos ei annetuista tiedoista osaa jäsennellä oikeaa vastausta ja "ennustaa" tulevaa tai seuraavaa vaihetta oikein . Sen sijaan ihminen ei ole tyhmä, jos saatu informaatio on virheellistä, puutteellista tai muuten vain vaillinaista, jolloin lopullisen vastauksen ja älyllisen ratkaisun saaminen ei ole mahdollista. Älykkyydssä ei ole kyse mielipiteiden eroista vaan loogisesta kyvystä jäsennellä annettuja tietoja oikein.
Toisaalta, onko vääränlaisten johtopäätösten tai tiettyjen tiedon palasten pois jättäminen lopullisen johtopäätelmän ratkaisusta tyhmyyttä vai sokeutta? Välttämättä fiksukaan ihminen ei näe kaikkien palapelin palasten osuutta kokonaisuudessa ja kuva jää vaillinaiseksi. Ei ikään kuin nähdä, että tietty asia vaikuttaa johonkin taikka jossakin ajatusketjun vaiheessa jätetään huomioimatta ja ymmärtämättä asioiden syy-seuraus kausaliteettia, jolloin looginen johtopäätelmä on vääjäämättä myöhemmissä prosesseissa myös virheellinen.
Riippuen siitä, missä vaiheessa virhepäätelmä on tehty, epäloogisen loppupäätelmän fataalius määrittyy siitä, monessako kohdassa virhe on ehtinyt monistua ja kertautua, sekä aiheuttaa illuusion ajatuksen oikeellisuudesta, jossa virheellinen looginen päätelmäketju luo virheellisen ideologian ihmisen ajattelutapaan.
Ikään kuin aletaan uskoa, että oma virheellinen päätelmä jostakin asiasta on yksi ja ainoa totuus, jolloin silmät sulkeutuvat näkemästä oikeata loogista päätelmää, joka itsessään todistaa virheellisen päätelmän fataaliksi.
Tällaiseksi fataaliksi virheloogisuuden loppupäätelmäksi voidaan luonnehtia esimerkiksi kommunismia, joka näennäisesti on älykäs loppupäätelmä oikeanlaisesta yhteiskuntajärjestelmästä, mutta joka on kuitenkin jossakin ajattelun vaiheessa jättänyt asioita huomiota ja oikonut mutkia suoraksi, jolloin näennäisloogisesta päätelmästä muodostui virheellinen ja toimimaton ideologia useiden "uskovaisten" ihmisten mieliin ja lopputulos on ollut yksi historian kamalimpia ihmiskunnan historiassa.
Vaikka pidänkin Jussi Halla-ahoa fiksuna miehenä, en ole silti lainkaan varma, etteikö hän tekisi samanlaista epäloogista virhettä omassa ajattelussaan, kuin mitä vasemmisto on tehnyt kommunismissa. Ongelmallista näissä asioissa on aina muuttujien suuri määrä, jolloin asiassa ei oikeastaan voi olla kuin jälkikäteen viisas - mitä minä sanoin, ajatuksella. Joitain epäjohdonmukaisuuksia olen Halla-ahon ajattelussa havainnut, mutta kuinka fataaleja ne ovat perussuomalaisen puolueen kannalta, sitä en osaa tässä vaiheessa arvioida. Olenkin vain filosofi, mutta en tarpeeksi fiksu tekemään liian pitkiä tulevaisuuden ennustuksia.
Toisaalta, onko vääränlaisten johtopäätösten tai tiettyjen tiedon palasten pois jättäminen lopullisen johtopäätelmän ratkaisusta tyhmyyttä vai sokeutta? Välttämättä fiksukaan ihminen ei näe kaikkien palapelin palasten osuutta kokonaisuudessa ja kuva jää vaillinaiseksi. Ei ikään kuin nähdä, että tietty asia vaikuttaa johonkin taikka jossakin ajatusketjun vaiheessa jätetään huomioimatta ja ymmärtämättä asioiden syy-seuraus kausaliteettia, jolloin looginen johtopäätelmä on vääjäämättä myöhemmissä prosesseissa myös virheellinen.
Riippuen siitä, missä vaiheessa virhepäätelmä on tehty, epäloogisen loppupäätelmän fataalius määrittyy siitä, monessako kohdassa virhe on ehtinyt monistua ja kertautua, sekä aiheuttaa illuusion ajatuksen oikeellisuudesta, jossa virheellinen looginen päätelmäketju luo virheellisen ideologian ihmisen ajattelutapaan.
Ikään kuin aletaan uskoa, että oma virheellinen päätelmä jostakin asiasta on yksi ja ainoa totuus, jolloin silmät sulkeutuvat näkemästä oikeata loogista päätelmää, joka itsessään todistaa virheellisen päätelmän fataaliksi.
Tällaiseksi fataaliksi virheloogisuuden loppupäätelmäksi voidaan luonnehtia esimerkiksi kommunismia, joka näennäisesti on älykäs loppupäätelmä oikeanlaisesta yhteiskuntajärjestelmästä, mutta joka on kuitenkin jossakin ajattelun vaiheessa jättänyt asioita huomiota ja oikonut mutkia suoraksi, jolloin näennäisloogisesta päätelmästä muodostui virheellinen ja toimimaton ideologia useiden "uskovaisten" ihmisten mieliin ja lopputulos on ollut yksi historian kamalimpia ihmiskunnan historiassa.
Vaikka pidänkin Jussi Halla-ahoa fiksuna miehenä, en ole silti lainkaan varma, etteikö hän tekisi samanlaista epäloogista virhettä omassa ajattelussaan, kuin mitä vasemmisto on tehnyt kommunismissa. Ongelmallista näissä asioissa on aina muuttujien suuri määrä, jolloin asiassa ei oikeastaan voi olla kuin jälkikäteen viisas - mitä minä sanoin, ajatuksella. Joitain epäjohdonmukaisuuksia olen Halla-ahon ajattelussa havainnut, mutta kuinka fataaleja ne ovat perussuomalaisen puolueen kannalta, sitä en osaa tässä vaiheessa arvioida. Olenkin vain filosofi, mutta en tarpeeksi fiksu tekemään liian pitkiä tulevaisuuden ennustuksia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.