Uskontosuuntia on vain kaksi, vaikka uskontoja on satoja.

EVOLUUTIOUSKONTO on ihmisperäinen, luonnon kokemukseen perustuva, missä arvailut tuonpuoleisesta syntyivät pelottavien luonnonmullistusten näkemisestä (hengetkö hallitsee myrskyjä tai sadetta pellolle) sekä sukulaisten normaalista kuolemasta (mietittiin, onko ihmisen uloshengitys hänen henkensä). Myöhemmin oletettiin, että voitaisiin ehkä hallita tai lepyttää näkymättömiä henkiä (sadetanssi, parannusloitsut, veriuhrit alttarilla - itse asiassa papeille tuloja lampailla ja kanoilla). Jumalia oli monilla nimeltään, jokaisella heimolla ensin omansa, kunnes joku valveutuneempi julistaja osasi yhdistää nämä yhden suuremman ylijumalan alaisuuteen. Kaikkialla maailmassa uskonto lähti näin liikkeelle, missä vähemmän missä enemmän taikauskoisella tavalla (luultiin, että eri taikavälinein saadaan suopeita tuloksia aikaan).
ILMOITUSUSKONTO puolestaan on ei-ihmisperäinen alkuperältään. Se tulee planeetan ulkopuolelta, mikä on ymmärrettävää, koska jumaluuden tehtävä on tuoda itsensä julki, jos se kerran on olemassa - eikä salattava sitä. (Näkemys ei sovi sellaisille, jotka muutoinkaan eivät pidä todennäköisenä elämän asuttamista muualla kuin Maapallolla.) Korkeampaa tietoa ei kuitenkaan voida ihmiskunnalle antaa liian varhaisessa vaiheessa, koska sanasymbolit puuttuvat: et pysty keskustelemaan toisen ihmisen kanssa, jos sanasto puuttuu (voit testata sitä vaikkapa vieraskielisen kanssa). Miten voisit kivikauden ihmiselle viedä uskonnon tietämystä? Miten voisit hänelle selittää edes tietokoneen mystistä kuvaa!
Jos annat hänelle Paasilinnan romaanin, hän ilahtuu ja heittää sen nuotiolle ja käristää sillä jäniksen.