Mitäs ateistit sanoo karmasta

Nimimerkkini on Karma myökskin

Ateisti tietenkin uskoo karmaan ja moniin muihin asioihin, mutta kieltää silti uskovansa Raamatun Jumalaan.

karma ei toteudu ellei tieto leviä

Karma on tarina tarinoiden joukossa (iin kuin muutkin uskomukset).

Instant karma-välitön karma on tuttua. Viivekarma korkeintaan 24h myös.
Olette kaikissa valvontakameroissa ja parvekkeilla istuu ihmisiä sinua varten.
Minne käännättekin päät, aina kameran näät. Karma pitää huolta sinusta.
Se on Jumalan ruoska, kuin vahva kämmenlyönti pallopeleissä.

Ei ole karman lakia vaan karmean laki.

Se kuuluu niin, että jos käy onnenpotku, eli voittaa suurehkon määrän rahaa onnenpelissä, tapahtuu karmeaa lähitulevaisuudessa.

Tiedän ainakin kolme tositapausta:
- mies voitti lotosta päävoiton, vähän ajan päästä häneltä sairastui lapsi pahaan syöpään
- nuori mies sai raaputusarvalla n. 10 000 mk, häneenkin iski syöpä ei kovin pitkän ajan päästä
- nuorehko mieshenkilö voitti Jokerin pääpotin; ampiainen pisti häntä ja hän kuoli

Mielestäni ei ole mitään karman lakia. Asioita tapahtuu jolloin ihmiset pyrkivät keksimään sille selityksen. Maailmankaikkeus ei pidä kirjaa mitä tapahtuu kenellekkin, vaikka kuulostaakin masentavalta, universumi ei ole meille mitään velkaa vaikka kuinka pahoja asioita tapahtuisi meille. Elämä on vain joskus "epäreilua"

En ole ateisti, mutta "karman laki" kiinnostaa aiheena, joten täytynee vähän komentoida.

"Karman laki" ei suinkaan ole luonnonlaki, vaikka siitä käytetään myös nimitystä "syyn ja seurauksen laki". Varsinaiset karmalliset seuraukset tulevat käsittääkseni aina taivaallisilta valvojiltamme (so. Jumalalta).

Karma on usein ymmärretty väärin ja juuri viimeaikoina on tullut mietittyä näitä asioita ja seurailtua keskusteluja NA- painotteisilla keskustelupalstoilla. Karmalla pyritään selittämään usein liikaa asioita, jotka johtuvat muista syistä. Samoin kuin jumalallakin selitetään usein asioita, joilla ei ole Jumalan toiminnan kanssa mitään tekemistä. Tämä johtuu usein siitä, että me ihmiset uskomme usein sitä mitä halumme uskoa. Ateistinen uskokin selityyy usein psykologialla.

Fatalistit menevät ajattelussaan joskus jopa niinkin pitkälle, että he katsovat, että kaikki mikä ihmisen elämässä tapahtuu on ennalta säädettyä kohtaloa. Eli, jos joutuu onnettomuuteen, tai vaikkapa raiskatuksi, niin kyseessä on sielullinen ja ansaittu kohtalo. Tai, jos ihmisestä tulee sarjamurhaaja, niin sekin on asianomaisen sielun säädetty kohtalo. Jotkut eivät siten pidäkään murhaajia huonompina ihmisinä kuin muitakaan. Puhutaan "sielun polusta" ja usein todetaan, että ego voi olla paha, mutta sielu on aina hyvä. Tästä olen eri mieltä.

Maailmamme pahuutta ei tule sysätä fatalistisesti kokonaan Jumalan syyksi, koska ihmiset ovat täällä kuitenkin vastuullisia pääpelureita ja tekevät valintoja vapaalla tahdollaan.

Jopa synnynnäiset sairaudet saatetaan nähdä fatalistisesti pelkästään karmallisina rangaistuksina ja seurauksina.

Eipä elämässä paljoakaan järkeä olisi jos asiat olisivat niin, että vapaata tahtoa ei olisi ihmisillä lainkaan ja kaikkea ohjaisi Jumala. Tietääkseni ja ymmärtääkseni elämän perusideana kuitenkin on ihmisten kohdalla olla eräänlaisessa kokeessa ja testissä, eli katsotaan miten me toimimme kun muistot Taivaasta, tai Helvetistä, on pyyhitty väliaikaisesti pois (eräänlainen sielujen koulu siis) .

Jumalalinen valvontahan on kyllä sinänsä totta, mutta se ei tarkoita täyttä kontrollia ihmisistä ja sieluista. Karmakin on totta, mutta ei aina tarkoita sitä, että seuraukset tulevat kaavamaisesti ja pian. Ihmiset ovat pelaajia elämän pelissä, mutta kyllähän meitä eri tavoin herätellään, ohjataan ja joskus rangaistaankin. Helvettiin uskominen ei ole muodikasta NA-piireissä, mutta jos on olemassa Taivas, niin luultavasti Helvettikin on -ainakin jossain tilapäisessä muodossa - olemassa.

Eikös tuo ollut sitä että jos on eläissään tuhma, syntyy porsaaksi, ravuksi tai muuksi inhoitukseksi.

Neljäntoistavuoden odotuksella sen voi suorittaa kahdessatoista minuutissa. Sitä ei voi paeta.

Typerä, mutta mielenkiintoinen ajatus.

Mistä lähtien uskovaiset ateistit ovat osanneet puhua? Miten voit tietää, mitä mieltä he ovat karmasta, jos he eivät osaa puhua tai kirjoittaa? Eikö niitä uskovaisia ateisteja ole lähinnä vain eläintarhoissa ja viidakossa puiden oksilla nussimassa toisiaan perseeseen?