Ikävä niin, että sattuu..
.."sanoinko mä koskaan miten tärkeää sinun kanssasi on elää elämää..??"
.."sanoinko mä koskaan miten tärkeää sinun kanssasi on elää elämää..??"
Ikävä!
nainen
131051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kukaan ei sano mitään silloin kuin pitäisi! Kaikki ajattelevat liian myöhään ja itkevät. JÄLKIVIISAUS ON PARAS VIISAUS! Näin sanoi myös Konsta Pylkkänen (Veikko Huovinen).
..Yritin kyllä ihan "ajoissakin" kertoa, mutta ei se vaan mennyt niin.. Valitettavasti! Onneksi on tämä avaruus, jossa voi huutaa ajatuksensa julki.. Rakkaus satuttaa..
eivät kulje käsi kädessä... aina ...
Elämä satuttaa, se lyö sinut maahan kun sitä vähiten odotat ja maassa maatessasi se vielä potkaisee sinua päähän. Mutta tärkeintä on nousta heti ylös ja näyttää elämälle närhen munat. Itseäni elämä löi ja potkaisi reilu puoli vuotta sitten, mutta nyt olen noussut jo korkeaanpolviasentoon ja mielessäni on voittaa tämäkin kaksinkamppailu... Sillä sitähän tämä on aina ollut ja tulee aina olemaan, kamppailua elämästä ja kuolemasta...
olevan kuitenkin myönteinen asenne elämään... tsemppiä :)
Pakkohan se on, tässä maailmassa et saa mitään ilmaiseksi... Mutta eteenpäin sanoi mummo hangessa.
Hyvin sanottu. Tämä tyttö allekirjoittaa joka sanan.
Onko sinua elämä kohdellut kuinka kaltoin? Minä olen jo kärsinyt tarpeeksi ja minusta olisi jo aika päästä pikkuhiljaa eteenpäin. En tunne itseäni miksikään luuseriksi yhden pikkutakapakin takia olen sen verta tässä elämässä jo voittanutkin ettei tämä enään tunnu missään. Haavat paranee ja onneksi ne hyvät muistot jäävät mieleen huomojen sijaan, siis ajan myötä...
että on uhri lopun elämänsä, jos ei tee asialle jotain... Herää todellisuuteen... Minäkin olin vähällä menettää kalleimman... eli oman ensimmäisen lapseni!
Jo vain. Kun kerran näy niin pohjalla, ettei luule koskaan selviävänsä... Siitä nousemisen jälkeen kaikki pienet ja vähän suuremmatkin takapakit on helpompi sinnitellä yli.
...mutta ei sitä vaan ennen tajunnu mitä menetti :(
ikävä vaan täyttää koko arjen..! Tulee valvottua öitä, muisteltua ympäri vuorokauden.. ja kun nukkuu, niin unissanikin hän läsnä..
Erosta jo aikaa yli kolme vuotta ja vaikka kaikesta selvinnytkin, elämästä itsestään löytyi ilo ja valo.. niin silti vaan joskus ajoittain kaipaan, kaipaan kovasti.. Jos edes pienen hetken saisi..
Aivan 3vuotta miulla taitaa olla siitä "elämäni rakkaudesta" jonka menetin tyhmyyteeni. eipä ole kummoisempia sen jälkeen ollut.. eikä tule.