Tämä on Joseph Smithin vaimon erittäin hyvä, moninkertaisesti palkittu elämäkerta. Kirja antaa myös hyvin totuudenmukaisen kuvan mormonikirkon varhaisten vuosien moniavioisuuden harjoittamisesta. Hyvin kiinnostava, huvittava, helppo lukea ja hyvin kirjoitettu. Erinomainen kirja, oletpa sitten tosiuskovainen mormoni, entinen mormoni tai vain epämääräisesti kiinnostunut joko mormonikirkosta tai moniavioisuudesta.
Leonard J. Arrington, kirkon ent. historioitsija:
Eräs mormoni- ja 19. vuosisadan amerikkalaisen kirjallisuuden suurenmoisista elämäkerroista. Rehellisyyden, selvyyden ja reiluuden esikuva.
Jan Shipps, kirjan Mormonism: The Story of a New Religious Tradition kirjoittaja:
Tarjoaa ennensaavuttamattoman perustellun ja hiotun kuvan varhaisesta mormonismista naisen näkökulmasta katsottuna. ... Kirja on loistava. Tästä lähtien se on oleva Emmaa kuvaava perusteos.
Lawrence Foster, kirjan Religion and Sexuality: The Shakers, the Mormons, and the Oneida Community kirjoittaja:
Eivät ainoastaan mormonit vaan kaikki, joita kiinnostaa naisen rooli uskonnollisessa elämässä ja yhteiskunnassa, huomaavat tämän kirjan poikkeuksellisen kiinnostavaksi. Tekijät kertovat Emma Smithin monimutkaisen tarinan taidokkaasti ja mukaansatempaavasti silti pysyen täsmällisen uskollisina kattaville tutkimustuloksilleen. Tämä on merkittävä kirja merkittävästä naisesta.
Emman (1804-1879) vanhemmat olivat Isaac Hale (1763-1839) ja Elizabeth Lewis (1767-1842). Hän oli lapsista seitsemäs. Isaac Hale ei hyväksynyt Joseph Smithiä tyttärensä aviomieheksi, vaan piti tätä vätyksenä ja tyhjäntoimittajana. Hän oli jo kahdesti hylännyt Joen tarjouksen. Mutta vihdoin tammikuussa 1827 tuolloin 22-vuotias Emma karkasi kotoa naidakseen mielestään komean pojan, johon oli ilmeisesti silmittömän rakastunut, ja seurasi siitä lähtien miestään paikasta toiseen, ojasta allikkoon. Hän ei enää koskaan tavannut vanhempiaan v. 1831 Ohioon muuton jälkeen.
Emma ja Joe saivat keskenään yhdeksän lasta, joista vain neljä poikaa sai kasvaa aikuisiksi. Lisäksi he adoptoivat erään ystävän kaksosparin, joista vain tyttö, Julia Murdoch, jäi eloon.
Joseph Smith nuoremman tultua lynkatuksi 1844 mormonikirkon presidentiksi ja profeetaksi kannatettiin Brigham Youngia. Emma ei pitänyt tästä ratkaisusta, eikä vähimpänä syynä liennyt Youngin moniavioisuutta kohtaan osoittama myönteisyys. Emma taas kasvatti lapsensakin uskomaan, ettei heidän isänsä ollut harjoittanut sitä. Mahdollista on, että Emma olisi päätynyt yhdeksi Youngin kymmenistä "vaimoista" mikäli hän olisi lähtenyt v. 1846 mormonipioneerien muassa Utahia kohti. Tuskinpa se vaihtoehto häntä olisi miellyttänyt.
Emma jäi siis Nauvooseen ja meni vielä toisiin naimisiinkin Lewis C. Bidamon-nimisen miehen kanssa 23.12.1847 — vihkijänä oli kiertävä metodistisaarnaaja William Hany. Emmalla oli luumunvärinen hääpuku ja kultakello vitjoissa, mutta pää oli paljas.
Bidamonin veljekset olivat hiljattain Nauvooseen muuttaneita. He olivat Emmalle tuttuja jo ennen kuin Joseph surmattiin. Smith oli tilannut kärryjä heiltä; John oli mukana punaisessa tiilitalossa (Red Brick Store) toimineessa kaupassa ja perusti myöhemmin oman saviastiakaupan, josta Emma osti astioita; kolmas veli Christian vuokrasi huoneiston Mansion Housesta. Lewis toimi yhtenä yhdeksänjäsenisessä "uusien kansalaisten komiteassa" v. 1846 ja pyrki kaikin tavoin puolustamaan jäljellejääneitä mormoneja ja vakuutti muille, että mormonit siirtyivät muualle niin pian kuin voivat, ja ettei heitä tarvinnut pelätä.
Lewis Bidamon (1803 - 1891) oli huumorintajuinen, komeanlainen pitkä mies, joka tavallisesti pukeutui hyvin. Hän ei koskaan hyväksynyt mormonioppeja. Emma kuoli 30.4.1879, 35 vuotta profeetta-miehensä jälkeen.
Joseph Smith III:sta tuli v. 1860 Uudelleenorganisoidun Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen Kirkon ensimmäinen presidentti, sillä he uskoivat profeetanarvon periytymiseen ja ilmeisesti siihen, että Joseph Smith nuor. oli mahdollisesti antanut tälle pojalle isän siunauksen, johon liittyi lausuma pojan tulevaisuudesta kirkon johdossa.
Emma oli paljon muutakin kuin vain eturivin miesten toveri ja apulainen. Hän oli myös kykenevä, puhekykyinen ja vaikutusvaltainen yksilö omasta puolestaan. Hän vaikutti syvällisesti kohtaamansa uskonnollisen liikkeen kehitykseen, ja oli varteenotettava henkilö, kun raha- ja muut käytännön asiat kirkossa tulivat kysymykseen. Utahin mormonikirkkoa tämä moniavioisuutta vastustavan ja kirkosta eriytyneelle lahkolle kannatuksensa antava voimakas nainen on ollut hiukan kuin perhonen keitossa — kylläkin ihailtava Joseph Smithin vaimona, mutta arvostelun kohde Brigham Youngin vastustajana.
Kirjan nimi viittaa siihen, että Emma yksityisenä ihmisenä on jäänyt jonkinlaiseksi arvoitukseksi jälkipolville historian läpi siilattuna: vaikka hän olikin hyveellisen, tukea antavan ja nöyrän vaimon perikuva, nousi hän kapinaan moniavioisuuden oppia vastaan — hän piti sitä vastenmielisenä ja Mormonin kirjan oppien vastaisena. Hän vastusti aviomiestään sisukkaasti joka käänteessä tämän pyrkiessä harjoittamaan ja opettamaan monivaimoisuutta. Kirjan tekijät esittävät joukoittain todisteita sitä negatiivista kuvaa vastaan, että Emma olisi ollut itsepäinen ja toraisa — tämä oli oikeastaan Brigham Youngin lanseeraama karikatyyri Emmasta, sillä Young inhosi syvästi Emman itsepintaista moniavioisuuden hylkäämistä ja sitä paitsi pelkäsi, että lynkatun profeetan vaimon kieltäytyminen matkustaa Utahiin vahingoittaisi haavoittuvaa mormonilahkoa.
On vähän järkyttävää nähdä, miten Emma, vaikkakin hän oli moniavioisuuden väsymätön vastustaja, ei ollut mikään turhankaino tai tuomitseva nainen. Kirjassa esitetään, miten Emma näki Josephin uskottomuuden 19-vuotiaan Fanny Algerin kanssa Kirtlandissa, Ohiossa, ja kuitenkin oli halukas antamaan anteeksi aviomiehelleen tämän ja muita seksuaalisia tahdittomuuksia. Hän ei kuitenkaan voinut sietää sitä, että Joseph pyrki rakentamaan monimutkaisen opillisen oikeutuksen yksiavioisen liiton loukkaamiseksi.
38-vuotias Joseph vetosi toistuvasti jumalalliseen ilmoitukseen Nauvoossa saadakseen teinityttöjä vaimoikseen. On vaikea kuvitella kenenkään omia tarkoitusperiä enemmän palvelevaa ilmoitussarjaa.
Sisältö
Emma and Joseph, 1825-1827
The "Elect Lady", 1827-1830
Gathering in Ohio, 1830-1834
"Seas of Tribulation", 1834-1838
Strife in Missouri, 1838-1839
Sanctuary in a Swamp, 1839-1841
A New Order of Marriage, 1841-1842
In Search of Iniquity, Spring-Summer 1842
Aid to the Fugitive, June-September 1842
More Wives and a Revelation, September 1842-July 1843
The Poisoning, June-December 1843
"Voice of Innocence", January-June 1844
A Final Farewell, June 12-28, 1844
The Lady and the Lion, Fall 1844
Inherit the Legacy, October 1844-October 1845
The Sun Casts a Shadow, Winter 1845-1846
War in Nauvoo, February-December 1846
The Major, 1846-1849
Change in Nauvoo, 1850-1860
Emma's Sons, Lewis's Son, 1860-1870
Josephites and Brighamites, 1870-1877
The Last Testimony, 1873-1879
Epilogue
Leonard J. Arrington, kirkon ent. historioitsija:
Eräs mormoni- ja 19. vuosisadan amerikkalaisen kirjallisuuden suurenmoisista elämäkerroista. Rehellisyyden, selvyyden ja reiluuden esikuva.
Jan Shipps, kirjan Mormonism: The Story of a New Religious Tradition kirjoittaja:
Tarjoaa ennensaavuttamattoman perustellun ja hiotun kuvan varhaisesta mormonismista naisen näkökulmasta katsottuna. ... Kirja on loistava. Tästä lähtien se on oleva Emmaa kuvaava perusteos.
Lawrence Foster, kirjan Religion and Sexuality: The Shakers, the Mormons, and the Oneida Community kirjoittaja:
Eivät ainoastaan mormonit vaan kaikki, joita kiinnostaa naisen rooli uskonnollisessa elämässä ja yhteiskunnassa, huomaavat tämän kirjan poikkeuksellisen kiinnostavaksi. Tekijät kertovat Emma Smithin monimutkaisen tarinan taidokkaasti ja mukaansatempaavasti silti pysyen täsmällisen uskollisina kattaville tutkimustuloksilleen. Tämä on merkittävä kirja merkittävästä naisesta.
Emman (1804-1879) vanhemmat olivat Isaac Hale (1763-1839) ja Elizabeth Lewis (1767-1842). Hän oli lapsista seitsemäs. Isaac Hale ei hyväksynyt Joseph Smithiä tyttärensä aviomieheksi, vaan piti tätä vätyksenä ja tyhjäntoimittajana. Hän oli jo kahdesti hylännyt Joen tarjouksen. Mutta vihdoin tammikuussa 1827 tuolloin 22-vuotias Emma karkasi kotoa naidakseen mielestään komean pojan, johon oli ilmeisesti silmittömän rakastunut, ja seurasi siitä lähtien miestään paikasta toiseen, ojasta allikkoon. Hän ei enää koskaan tavannut vanhempiaan v. 1831 Ohioon muuton jälkeen.
Emma ja Joe saivat keskenään yhdeksän lasta, joista vain neljä poikaa sai kasvaa aikuisiksi. Lisäksi he adoptoivat erään ystävän kaksosparin, joista vain tyttö, Julia Murdoch, jäi eloon.
Joseph Smith nuoremman tultua lynkatuksi 1844 mormonikirkon presidentiksi ja profeetaksi kannatettiin Brigham Youngia. Emma ei pitänyt tästä ratkaisusta, eikä vähimpänä syynä liennyt Youngin moniavioisuutta kohtaan osoittama myönteisyys. Emma taas kasvatti lapsensakin uskomaan, ettei heidän isänsä ollut harjoittanut sitä. Mahdollista on, että Emma olisi päätynyt yhdeksi Youngin kymmenistä "vaimoista" mikäli hän olisi lähtenyt v. 1846 mormonipioneerien muassa Utahia kohti. Tuskinpa se vaihtoehto häntä olisi miellyttänyt.
Emma jäi siis Nauvooseen ja meni vielä toisiin naimisiinkin Lewis C. Bidamon-nimisen miehen kanssa 23.12.1847 — vihkijänä oli kiertävä metodistisaarnaaja William Hany. Emmalla oli luumunvärinen hääpuku ja kultakello vitjoissa, mutta pää oli paljas.
Bidamonin veljekset olivat hiljattain Nauvooseen muuttaneita. He olivat Emmalle tuttuja jo ennen kuin Joseph surmattiin. Smith oli tilannut kärryjä heiltä; John oli mukana punaisessa tiilitalossa (Red Brick Store) toimineessa kaupassa ja perusti myöhemmin oman saviastiakaupan, josta Emma osti astioita; kolmas veli Christian vuokrasi huoneiston Mansion Housesta. Lewis toimi yhtenä yhdeksänjäsenisessä "uusien kansalaisten komiteassa" v. 1846 ja pyrki kaikin tavoin puolustamaan jäljellejääneitä mormoneja ja vakuutti muille, että mormonit siirtyivät muualle niin pian kuin voivat, ja ettei heitä tarvinnut pelätä.
Lewis Bidamon (1803 - 1891) oli huumorintajuinen, komeanlainen pitkä mies, joka tavallisesti pukeutui hyvin. Hän ei koskaan hyväksynyt mormonioppeja. Emma kuoli 30.4.1879, 35 vuotta profeetta-miehensä jälkeen.
Joseph Smith III:sta tuli v. 1860 Uudelleenorganisoidun Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen Kirkon ensimmäinen presidentti, sillä he uskoivat profeetanarvon periytymiseen ja ilmeisesti siihen, että Joseph Smith nuor. oli mahdollisesti antanut tälle pojalle isän siunauksen, johon liittyi lausuma pojan tulevaisuudesta kirkon johdossa.
Emma oli paljon muutakin kuin vain eturivin miesten toveri ja apulainen. Hän oli myös kykenevä, puhekykyinen ja vaikutusvaltainen yksilö omasta puolestaan. Hän vaikutti syvällisesti kohtaamansa uskonnollisen liikkeen kehitykseen, ja oli varteenotettava henkilö, kun raha- ja muut käytännön asiat kirkossa tulivat kysymykseen. Utahin mormonikirkkoa tämä moniavioisuutta vastustavan ja kirkosta eriytyneelle lahkolle kannatuksensa antava voimakas nainen on ollut hiukan kuin perhonen keitossa — kylläkin ihailtava Joseph Smithin vaimona, mutta arvostelun kohde Brigham Youngin vastustajana.
Kirjan nimi viittaa siihen, että Emma yksityisenä ihmisenä on jäänyt jonkinlaiseksi arvoitukseksi jälkipolville historian läpi siilattuna: vaikka hän olikin hyveellisen, tukea antavan ja nöyrän vaimon perikuva, nousi hän kapinaan moniavioisuuden oppia vastaan — hän piti sitä vastenmielisenä ja Mormonin kirjan oppien vastaisena. Hän vastusti aviomiestään sisukkaasti joka käänteessä tämän pyrkiessä harjoittamaan ja opettamaan monivaimoisuutta. Kirjan tekijät esittävät joukoittain todisteita sitä negatiivista kuvaa vastaan, että Emma olisi ollut itsepäinen ja toraisa — tämä oli oikeastaan Brigham Youngin lanseeraama karikatyyri Emmasta, sillä Young inhosi syvästi Emman itsepintaista moniavioisuuden hylkäämistä ja sitä paitsi pelkäsi, että lynkatun profeetan vaimon kieltäytyminen matkustaa Utahiin vahingoittaisi haavoittuvaa mormonilahkoa.
On vähän järkyttävää nähdä, miten Emma, vaikkakin hän oli moniavioisuuden väsymätön vastustaja, ei ollut mikään turhankaino tai tuomitseva nainen. Kirjassa esitetään, miten Emma näki Josephin uskottomuuden 19-vuotiaan Fanny Algerin kanssa Kirtlandissa, Ohiossa, ja kuitenkin oli halukas antamaan anteeksi aviomiehelleen tämän ja muita seksuaalisia tahdittomuuksia. Hän ei kuitenkaan voinut sietää sitä, että Joseph pyrki rakentamaan monimutkaisen opillisen oikeutuksen yksiavioisen liiton loukkaamiseksi.
38-vuotias Joseph vetosi toistuvasti jumalalliseen ilmoitukseen Nauvoossa saadakseen teinityttöjä vaimoikseen. On vaikea kuvitella kenenkään omia tarkoitusperiä enemmän palvelevaa ilmoitussarjaa.
Sisältö
Emma and Joseph, 1825-1827
The "Elect Lady", 1827-1830
Gathering in Ohio, 1830-1834
"Seas of Tribulation", 1834-1838
Strife in Missouri, 1838-1839
Sanctuary in a Swamp, 1839-1841
A New Order of Marriage, 1841-1842
In Search of Iniquity, Spring-Summer 1842
Aid to the Fugitive, June-September 1842
More Wives and a Revelation, September 1842-July 1843
The Poisoning, June-December 1843
"Voice of Innocence", January-June 1844
A Final Farewell, June 12-28, 1844
The Lady and the Lion, Fall 1844
Inherit the Legacy, October 1844-October 1845
The Sun Casts a Shadow, Winter 1845-1846
War in Nauvoo, February-December 1846
The Major, 1846-1849
Change in Nauvoo, 1850-1860
Emma's Sons, Lewis's Son, 1860-1870
Josephites and Brighamites, 1870-1877
The Last Testimony, 1873-1879
Epilogue
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oli erittäin hieno nainen ja Josephin syvässti rakastama aviopuoliso. Hän aloitti maailman suurimman naisjärjestön apuyhdistyksen. Hän avasi ovensa tarvitseville ja otti hoitaakseen lapsia joiden vanhemmat kuolivat.
Josephin kanssa he olivat yhdessä moniavioisuutta vcastaan, mutta eivät voineet olla täyttämättä Jumalan käskyä.
Josephin murha oli hänelle kova isku. Jokaisen suuren miehen takana on suuri nainen.
On vähän järkyttävää nähdä, miten Emma, vaikkakin hän oli moniavioisuuden väsymätön vastustaja, ei ollut mikään turhankaino tai tuomitseva nainen. Kirjassa esitetään, miten Emma näki Josephin uskottomuuden 19-vuotiaan Fanny Algerin kanssa Kirtlandissa, Ohiossa, ja kuitenkin oli halukas antamaan anteeksi aviomiehelleen tämän ja muita seksuaalisia tahdittomuuksia. Hän ei kuitenkaan voinut sietää sitä, että Joseph pyrki rakentamaan monimutkaisen opillisen oikeutuksen yksiavioisen liiton loukkaamiseksi.
kodissani on seinällä hieno taulusarja Josephista ja Emmasta ja heidän elämästään...
-Emma ja anoppinsa Lucy...
-Joseph yksinäisenä vankilassa kärsien syyttömänä...
-Emma mietiskelemässä kirkon lauluja...
Joseph sylissään pikkuvauva...taulun nimenä:"kun Emma nukkuu"
(Joseph oli hieno aviomies ja isä joka hoiti ja rakasti lapsia paljon..)
- Josephin isän kaste
- Emma ja Joseph sylissään heidän kuollut vauvansa...
- Emma ja neljä lasta ylittämässä leveää jokea talvella yksin ilman miestään joka oli juuri tapettu...
- Joseph hyvästelemässä perhettään ennenkuin meni vapaaehtoisesti Carthagen vankilaan jossa hänet surmattiin..
Aina kun katson näitä tauluja mieleni liikuttuu syvästi.... taiteilija on vanginnut tunteet ja sen tunnelman niin aidosti että se koskettaa..
Oletteko koskaan ajatelleet että Joseph Smith oli oikea ihminen... ja että hän todella kuoli uskontonsa tähden vain 38 vuotiaana?
Häntä ja hänen perhettään vainottiin alituisesti mutta kuitenkin hän esitti kaupunginvaltuuston jäsenenä maaliskuussa 1841 Nauvoon kaupunginvaltuustolle hyväksyttäväksi säädöksen Nauvoon uskonnonvapaudesta. Siinä luki:
"Nauvoon kaupunginvaltuusto säätäköön, että tässä kaupungissa suvaitaan rajoituksetta katolilaisia, presbyteerejä, metodisteja, baptisteja, myöhempien aikojen pyhiä, kveekareita, episkopaaleja, universalisteja, muhamettilaisia ja kaikkia muita uskonnollisia lahkoja ja kirkkokuntia ja että niillä on yhtälaiset oikeudet."
Ajatella, vaikka meillä täällä suomessa on uskonnonvapauslaki , niin siltikin vielä 164 vuoden päästä tuosta Joseph Smithin suvaitsevaisen upeasta vetoomuksesta , täällä on ihmisiä jotka eivät vieläkään tällä vuosituhannella maamme laista huolimatta halua noudattaa sitä omassa elämässään vaan käyttävät aikansa ja tarmonsa vahingoittaakseen uskontoamme ja kirkkoa.
"Joseph oli hieno aviomies ja isä joka hoiti ja rakasti lapsia paljon.."
joosepin vaimot taulusarjassa mukana, siis ne joita hän rakasti paljon lastensa lisäksi?
Ja ajatella, että meillä on täällä Suomessakin uskontokunta, jonka jäsen vaatii lisää suvaitsevaisuutta tekemisilleen ja hyväksyntää, muttei kykene itse sellaista suomaan esimerkiksi seksuaalisille vähemmistöille.
hyväksyminen... voisitko ystävällisesti erottaa nämä asiat niin päästäisiin keskustelemaankin.
Siis Smith pitäisi hyväksyä hänen tekemistään synneistä huolimatta?
Kyllähän minä hyväksynkin hänet ihmisenä, mutta en usko hänen perustamaansa kirkkoon enkä hyväksy hänen naisia alistavaa moniavioisuuttaan.