Kun nyt Kokoomus ei osallistu välikysymykseen, vaan arvelee hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan olevan peräti erinomaista, herää kysymys, kannattaisiko Kokoomuksen sorvata aivan oma välikysymys vaikkapa ulko- ja puolustuspolitiikasta.
Liisa Jaakonsaari haluaa, ettei tasavallan presidentti enää esiintyisi, vaan pääministeri esiintyisi hänen puolestaan.
Arja Alho haluaa, että tasavallan presidentti riisuttaisiin (valtaoikeuksistaan).
Hannu Takkula haluaa, että aloitetaan valtiosääntökeskustelu, millä vietäisiin Esko Ahon, Ville Itälän ja Anneli Jäätteenmäen junailema lupaava alku loppuun.
Suomessa on niin merkittäviä asioita kesken, että Kokoomuksenkin puumerkki oppositiopolitiikkaan olisi paikallaan. Ehkä Kokoomus voisi jättää nuorsuomalaiseen valmisteluun välikysymyksen Elinkeinoelämän valtuuskuntaan vaikka tohtoreille Penttilä ja Tarkka.
Liisa Jaakonsaari haluaa, ettei tasavallan presidentti enää esiintyisi, vaan pääministeri esiintyisi hänen puolestaan.
Arja Alho haluaa, että tasavallan presidentti riisuttaisiin (valtaoikeuksistaan).
Hannu Takkula haluaa, että aloitetaan valtiosääntökeskustelu, millä vietäisiin Esko Ahon, Ville Itälän ja Anneli Jäätteenmäen junailema lupaava alku loppuun.
Suomessa on niin merkittäviä asioita kesken, että Kokoomuksenkin puumerkki oppositiopolitiikkaan olisi paikallaan. Ehkä Kokoomus voisi jättää nuorsuomalaiseen valmisteluun välikysymyksen Elinkeinoelämän valtuuskuntaan vaikka tohtoreille Penttilä ja Tarkka.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.kaleva.fi/html/JTpage466762.html
Viisi vuotta Tarja Halosta ja uutta perustuslakia
Vanha, itsenäisyyden alussa luotu presidentti-instituutio läpikävi viisi vuotta sitten maaliskuussa historiansa suurimman järistyksen. 1.3.2000 voimaan tullut uusi perustuslaki riisui presidentiltä pois vahvat sisäpoliittiset valtaoikeudet ja pakotti hänet jakamaan ulkopoliittisen vallan valtioneuvoston kanssa.
Vaikka perustuslakiin ja presidentin asemaan oli tehty jonkin verran muutoksia jo aiemminkin, vasta tuolloin päättyi lopullisesti niin sanotun perustuslaillisen monarkian aika Suomessa. Presidentistä tuli tavallinen kuolevainen, joka ei pysty enää pyörittämään hallitusta ja eduskuntaa pikkusormensa ympärillä.
Tarja Kaarina Halosesta tuli ensimmäinen uuden aikakauden presidentti. Hän joutui samanlaiseen tilanteeseen kuin maan ensimmäinen presidentti, Oulun lyseon kasvatti Kaarle Juho Ståhlberg 1919: Ståhlbergin piti määritellä omilla toimillaan se, kuinka uuden tasavallan vereksen valtiosäännön pykäliä tulkittiin käytännössä. Miten presidentti toimi, miten hän käyttäytyi ja miten käytti valtaoikeuksiaan. Hän loi linjan.
Ståhlbergin luomat mallit ohjasivat hänen seuraajiensa työskentelyä vuosikymmenten ajan huolimatta siitä, että jokainen presidentti antoi tietenkin tulkinnoillaan ja toimillaan oman lisävivahteensa presidentti-instituutiolle. Esimerkiksi Urho Kekkosen tapa käyttää valtaa poikkesi perin pohjin siitä, miten hänen seuraajansa Mauno Koivisto menetteli.
Kekkosen vallankäyttö kiusasi Koivistoa pääministerinä. Koivisto toimi sen takia presidenttinä hyvin eri tavoin kuin Kekkonen. Hän halusi käyttää valtaoikeuksiaan paljon hienotunteisemmin.
Tarja Halonen aloitti kautensa hyvin varovaisesti maaliskuussa viisi vuotta sitten. Matalalla profiililla, olisi Koivisto sanonut. Alkukuukaudet menivät tunnustellessa ja totutellessa uuteen virkaan sekä uuteen perustuslakiin. Halonen tunnusteli sopivaa tapaa toimia.
Mitä pitemmälle hänen kuusivuotiskautensa on ehtinyt, sitä varmemmaksi hän on tullut asemastaan sekä itsestään presidentin roolin toteuttajana uuden perustuslain aikana. Hän ylitti jo vuosia sitten sen rajan, jossa uuden viran aiheuttama hämmennys ja kaikki siihen liittyvä pokkurointi ja protokolla vaihtuivat hyvänolon tunteeksi. Kallion kasvatti viihtyy korkeassa virassaan enemmän kuin hyvin. Sen näkee kaikesta.
Halonen on myös löytänyt ovelan tavan kompensoida niitä valtaoikeuksien menetyksiä, jotka hän sai huomenlahjana uuden perustuslain mukana. Hän on rakentanut systemaattisesti suosiopohjaansa ja on saavuttanut sellaisen kannatustason, jolloin kaikkien poliitikkojen on otettava hänet realiteettina.
Suosiosta on tullut Halosen henkivakuutus ja valtainstrumentti. Yksikään poliitikko ei halua ehdoin tahdoin joutua napit vastakkain huippusuositun presidentin kanssa. Tämä nähtiin jo silloin, kun hän teki omat itsenäiset ratkaisunsa Suomen Pankin johtokunnan jäsenten nimityksissä. Hallitus olisi voinut panna halutessaan Halosen selkä seinää vasten, mutta sitä ei tapahtunut silloin eikä sellaista ole nähty myöhemminkään.
Ei, vaikka Halonen todennäköisesti taipuisi hallituksen tahtoon konfliktitilanteessa. Itse asiassa niin on tapahtunut ainakin jo kerran suhteellisen isossa asiassa: maamiinaratkaisussa viime vuonna.
Halonen on rakentanut kansansuosionsa pohjaa jatkuvan kampanjoinnin perusoppien mukaisesti hyvin ahkerasti ja systemaattisesti , mutta niin, ettei sitä aina edes tajua. Presidentin kontaktipinta äänestäjiin ja eri kansalaispiireihin on hyvin laaja. Hän tapaa systemaattisesti ihmisiä monilla eri tasoilla ja eri kansankerroksissa. Hän liikkuu kansan keskuudessa tavalla, jota ei ole ennen Suomessa nähty.
Kansanvaalilla valittu presidentti on tajunnut kirjaimellisesti sen, mistä hänen valtansa kumpuaa. Hän voisi olla ilman huippusuosiotaan pelkkä keulakuva. Nyt hän pystyy ottamaan kovia iskuja vyön alle ulkopolitiikan linjasta ilman huolen häivää. Kansa ei lotkauta korvaansakaan. Äänestäjien valtaenemmistö seisoo ainakin toistaiseksi hänen takanaan tukevasti.
Halonen käyttää myös julkisuutta taitavasti hyväkseen. Hän on kaikkiruokainen. Hän esiintyy tiedotusvälineissä laidasta laitaan ahkerasti, eikä hän keskity vain valtamediaan, kuten presidenteillä on ollut tapana. Hän puhuttelee median avulla ihmisiä, joihin hän ei saa henkilökohtaisia kontakteja maakuntakierroksillaan tai liikkuessaan muissa merkeissä eri puolilla.
Isot kalat uivat hiljaisissa vesissä.
Muutamat poliitikot ovat viime aikoina nostaneet esiin presidentin valtaoikeuksiin liittyvät ongelmat, ennen kaikkea ulkopolitiikan jaetun johtajuuden. Keskustelu jää periaatteelliseksi. Näkyvissä ei nimittäin ole voimaa, joka lähtisi kaventamaan presidentin valtaa.
Keskustelu on jo käyty kerran Halosen presidenttikaudella. Oikeusministeri Johannes Koskinen selvitti pari vuotta sitten asiantuntijoiden avulla uuden perustuslain kipukohtia. Ulkopolitiikan jaettu johtajuus nousi silloin tietenkin esille, mutta asia haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.
Niin kauan kuin Halonen on presidentti ja hänen tukenaan on huippusuosio, hän voi olla suhteellisen levollisin mielin. Presidentin valtaoikeuksiin ei haluta eikä uskalleta koskea.
Risto Uimonen
Minusta tasavallan presidentti-instituution viemistä kohti länsimaisen monarkian suuntaan on syytä jatkaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee perustua kansan valitsemaan eduskuntaan ja sen luottamusta nauttivan pääministerin tehtävä on hoitaa asioita myös ulkovaltojen kanssa - niin ja onhan eduskunnassa myös eduskunnan puhemiehistö. Omituista on, että presidentti haluaa olla mukana EU:n kokouksissakin. Minusta se vain sekoittaa Suomesta saatavaa kuvaa. Muutoin kyllä maassa vedetään taloutta tiukille, mutta valtiojohdossa on turhaa päällekkäistä toimintaa ja matkustelua.
Suomessa, koska oppositio ja hallitus eivät vaihtele aidosti.
Se, että SDPn jäsenistön tai Keskustan jäsenistön valitsema puolueen puheenjohtajana pääministerinä valtionpäähenkilö, on puolueisiin kuulumattomien kansalaisten syrjimistä.
Puolueissa, kuten muissakin joukoissa keskinkertaisuus ja tyhmyys tiivistyvät.