On raskasta jos lapsi sairastuu vakavasti, niin silloin lapselle ja hänen toipumiselleen olisi ensiarvoisen tärkeää vanhempien tuki. Yhteiskunnan pitäisi tulla vastaan niin, että vanhemmat saisivat pahimman yli työttömyysturvaa vastaavan korvauksen ja saada olla vakavasti sairastuneen lapsensa luona.
Vanhempien työpaikan voisi korvata tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan joku työtön.
Vanhempien työpaikan voisi korvata tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan joku työtön.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Ymmärrän,+ja+olen+samaa+mieltä,+ja+olisin+valmis+maksamaan+veroja+enemmän+kuin+nykyisen+48%+,+jos+se+käytettäisiin+sairauksien+hoitoon,+ennaltaehkäisyyn,+tutkimukseen+ja+diagnoosien+parantamiseen.+
Miten SOTE vastaisi ja mitkä olisi vaihtoehdot perheen tilanteeseen, tapauksessa jossa SOTE olisi toteutunut, ja lääkäri vähättelisi lapsen oireita ja väittäisi joksikin virukseksi, vaikka vanhemmat olisivat vahvasti eri mieltä, että jostain vakavammasta olisi kyse ????
Jos lapsen sairastuminen toisi täyden ylläpidon koko perheelle, niin varmasti löytyisi niitä, jotka käyttäisivät sitä hyväkseen samaan tapaan kuin kerjäläset katkovat lasten käsiä tai jalkoja sympatian herättämäksi.
Lapsen tai läheisen sairastuminen ei ole kenenkään vika. Jos ei halua kantaa vastuuta, ei kannata hankkia lapsia tai kotieläimiä.
Edellisissä kirjoituksissa tulee ihmisten luonne hyvin esiin, ja kannattaa kysyä itseltään rehellisesti, että mikäli itse tai kaikkein rakkampasi sairastuisi vakavasti , niin minkälaisen luonteen piirteen haluaisit lääkäreiltä tai henkilökunnalta .
Et ole tosissasi, tai järjissäsi, jos kuvittelet jonkun vanhemman hankkineen tahallisesti lapselleen esimerkiksi syövän, lasten reuman, tai lihasrappeuman, tai muun vastaavan (?)
Ja täyttä ylläpitoa ei ole kukaan esittänyt, mutta sairaalajaksojen ajan perheen läsnä olo mahdollisuuksien mukaan olisi parantumisen ja inhimillisyyden kannalta keskeinen tekijä.
Ne lapset ovat meidän kaikkien, ja yksikään lapsi ei ole syyllinen edes vanhempiensa tekoihin, ja jos jotkut vanhemmat kohtelevat lapsiaan väärin, sitä tärkeämpää olisin tukea lasta.
Lapsissa on tulevaisuus , he ovat pian vallankahvassa, päättämässä tekemässä työtä, veronmaksajina, pääministerinä, Presidenttinä, lääkäreinä, siivoojina, rakentajina, ja vaihtavat kenties joskus sinunkin vaippojasi jne..
Mitä sille voit kun synnyit ?
Mutta jos haluaa kantaa vastuunsa ja tehdä parhaansa sen eteen, että lapsi parantuisi, mutta riittävätkö rahasi, entä mität jos tulosi tai säästösi on syystä tai toisesta niin pienet, ettei siihen olisi varaa, tarvittaessa olla poissa työstä, lapsen tukena, kun lapsi olisi hoidossa satojen kilometrien päässä kotoa.
Kaikilla lapsilla tulisi olla asuinpaikasta tai vanhempiensa varallisuudesta riipumatta oikeus yhdenvertaisen asemaan ja hoitoon.
Haluja on monelaisia, mutta kaikkia omia haluja ja tarpeita ei voi sysätä yhteiskunnalle.
On paska juttu, että joku sairastuu ja vielä ikävämpää, että sairastuu vakavasti. Sitä kuitenkin sattuu yhtenään ja yhteiskunnalla on tarpeeksi ongelmia sairaiden itsensä hoitamisen rahoittamisessa puhumattakaan siitä, että pitäisi maksaa rahaa koko heimolle.
Kyse ei ole siitä, mikä olisi kivaa tai oikeudenmukaista. Kyse on siitä, että rahaa ei ole. Yhdelle ihmiselle riittää, mutta samassa tai vastaavassa tilanteessa olevia ihmisiä voi olla satatuhatta. Oikeus ja kohtuus on, että kaikille annetaan samat edut ja mahdollisuudet.
Yhteiskunta tulee hyvin vahvasti vastaan kaikessa, mikä liittyy toimeentuloon. Verotus on progressiivista ja toimeentulo tuettua. Lapsen vanhemman ei tarvitse luopua kuin elintasosta, jos haluaa olla lapsensa kanssa oli lapsi terve tai sairas. Se on minusta ihan kohtuullinen uhraus lapsen takia.
Edellä olevien empatiakyky tai kyvyttömyys näkyy meillä myös politiikoissa ja puolueissa.
Jan Vapaavuori parhaillaan TV 3
Kerrotakoon, että hän on yksi harvoista järkevistä kokoomuslaisista, joka on alusta asti vastustanut tälläisenään Sotea.
On se nyt kumma jos me veronmaksajat, joilla on ollut onni myötä, ja jos meillä on työpaikka , niin kehdattaisiin olla niin häpeämättömän kovia, ettei meiltä liikenisi yhtesivastuuta, jos lapsi tai nuori sairastuu, niin soisimme heidän vuokseen käytettävän verovaroja yhteisestä kassasta.
Joku päivä asia voi koskettaa tavalla tai toisella sinua.
Ennen kuin päristelee liikaa ylä- tai alpäätään, kannattaa tutustua siihen, mihin verorahat käytetään. Verot ja veroluonteiset maksut ovat koulutus, terveydenhoito, sosiaaliset tulonsiirrot ja eläkkeet. Kaikki on kutakuinkin yhtä suuria.
Paljonko rahaa tarvittaisiin siihen, että jokainen ihminen saa parhaan mahdollisen hoidon jokaiseen tautiin?
Oletan, että tarkoitus ei ole siirtää rahaa jollekin tietylle ikäryhmälle, sukupuolelle, uskonnolle tai rodulle.
Kun se on tiedossa, niin mietitään, keneltä se otetaan pois.
Helppoa, se pitäisi ottaa kaikilta veronmaksajilta tasapuolisesti ja maksukyvyn mukaan, eli progressiivisesti. Silloin se ei rasittaisi kohtuuttomasti kenenkään taloutta, ja jos niin ikävästi kävisi että itse sairastuisit, niin vastaavasti yhteiskunta puolestaan auttaisi sinua. Kun kustannukset voidaan jakaa , niin se on vain pieni uhraus siitä hyvästä mitä sillä saadaan aikaan.
Jos kyseessä olisi yksi sairas, ongelmaa ei ole. Sairaista on kuitenkin tuhansia, kymmeniä tuhansia tai jopa satoja tuhansia. Kaikille pitää antaa samat edut. Siihen ei ole varaa.
Mielestäni omavastuuna elintason laskeminen ei ole liian suuri uhraus, jos se on liikaa, niin ei rahaa voi vaatia muitakaan uhrautumaan sen eteen.
Syöpään sairastuneiden köyhien lapsilla on todettu olevan huonommat mahdollisuudet selviytyä, joten se on mielestäni yksi huono osoitus eriarvoisuudesta. Lapsilla pitäisi olla aina ilmainen terveydenhoito koskien myös erikoislääkäripalveluita.
Kannattaisi varmasti selvittää mistä ero johtuu. Syöpä hoidetaan yleensä julkisessa terveydenhoidossa ja erityisesti lapsen kohdalla osaajia ei taida olla edes muualla.
Onko kyse siitä, että julkinen terveydenhoito hoitaa köyhien lapset huonommin kuin rikkaiden vai onko kyse vain siitä, että rikkaat vievät lapsensa ajoissa hoitoon?
Noin vakavassa asiassa ei saisi syyllistää ainakaan lapsen vanhempia, sillä raha tai rikkaudet, ei tee sen parempaa tai huonompaa vanhempaa.
Voisi olettaa mututuntumalla, että köyhemmät vanhemmat tai yksinhuoltaja, ei pysty olemaan poissa työstään riittävästi, tukemassa lastaan hoitojen ajan, joka parantaisi ennustetta.
Se on nin kauhea tragedia perheelle, ettei rajaa, ja lapselle tai nuorelle rankkaakin rankempaa, jos käy niin surullisesti , että lapsi tai nuori sairastuu vaikkapa leukemiaan. Silloin kaikki yhteiskunnallinen apu olisi tarpeen, ja perhe tarvitsisi kaiken tuen. Sitä ei pitäisi kenenkään kyseenalaistaa tai karehtia.
Paljonko rahaa tarvitaan?
Voitko myös täsmentää keneen rahaa ei käytetä?
Aloittajan mallin mukaisesti, jotenkin ansiosidonnaisen työttömyysturvan kaavan mukaan tai vastaavasti, kuitenkin riittävästi, siten että vanhemmillaan olisi tarvittaessa mahdollisuus olla lastensa tukena.
Kyllä hoito on tänä päivänä hyvää, ja annetaan jokaiselle lapselle, mutta esim. leukemiahoitoja saa vaan harvoissa sairaaloissa , ja usein kaukana kotoa. Joten vanhemmat eivät saa riittävästi ansiomenetykseensä korvauksia ja toisille se on ylitsepääsemätön haaste, ja olen
kuullut tapauksista, jossa tilanne on mennyt niin vaikeaksi, että vanhempi on irtisanottu työstään.
Siis paljonko yhteensä vuodessa?
Miksi vain leukemialasten vanhemmille?
Jos lopettaisit valehtelemisen, saisit ajettua paremmin asiaasi. Nyt vaikuttaa siltä, että olet vain yksi FutherChristmas lisää. Kaikki paitsi sinä tietävät ettei lapsen sairaus ole irtisanomsen syy.
Lue ensi kerralla paremmin, sillä nimimerkki ,Sydäntä, kirjoittaa ja mainitsee esim. = esimekiksi, jolloin se ei pois sulje muita vastaavia vakavia sairauksia.
Lapsen vakava sairastuminen aiheuttaa perheille monenlaista vaikeutta, itse huolen ja surun lisäksi, koska kaikki ei aina mene putkeen ja vanhemmatkin väsyvät , kun tilanteet on yhtä vuoristorataa, ja hoidot altistavat infektioille, niin väistämättä vanhemmille tulee paljon poissaoloja, jolle ei aina löydy työpaikalla riittävästi ymmärrystä. Syynä irtisanomiseen ei ole tietenkään mainita lapsen sairautta, vaikka se välillisesti syy onkin. Ymmärrettävästi se aiheuttaa työpaikoilla paineita, mutta kuten aloittaja mainitsee , niin tilannetta paikkaamaan voisi palkata jonkun tilapäisesti työttömien joukosta.
Siis irtisanomisen syy on lapsen sairaus ja sinä tiedät sen, mutta kukaan muu ei tiedä, oikeasti?
Siis kuinka monelle sitä rahaa pitäisi antaa ja kuinka paljon?
Saisiko nyt edes jonkun arvion vuosittaisesta rahantarpeesta, muuten toi koko keskustelu on itse sairasta?
Pitäisikö rahaa antaa kahdelle vanhemmalle vai riittääkö yhdelle?
Miten sitten parisuhteessa asuvalle myös antaa rahaa, jos toinen sairastuu ja kuinka paljon?
Vanhuksilla on kaikenlaista krempaa eli jos yksi eläkeläinen hoitaa toista, niin maksetaanko molemmille, jos kumpikin on huonossa kunnossa?
Paljon kysymyksiä, mutta ei ole mitään järkeä valita jotain yhtä tai kahta sairautta ja ikäryhmää. Se ei mene perustuslakivaliokunnasta läpi koska se ei ole tasapuolista.
Toisille pitäisi vääntää rautalangasta, eikä vieläkään mene perille, ja toiset ymmärtää toisesta sanasta.
Jos läheinen on vakavasti sairas, tarvitsee tukea niin siinä on valinnan paikka, joko olet työssä tai jäät hoitamaan läheistäsi ja saat mahdollisesti, varmaa se ei ole, omaishoidontukea.
Työpaikoilla ymmärrystä rittää tiettyyn pisteeseen asti, mutta työpaikka on ensisijaisesti paikka jossa odotetaan, että olet käytettävissä ja voit tehdä työtäsi, siitä sinulle maksetaan.
Jossitella voi, mutta yhteistä aikaa ei rahalla osteta se on tässä ja nyt on sinunn valintasi käytkö työissä vai hoidatko läheistäsi.
Aivan, kyse on omista valinnoista eikä potkuista.
Kiva, kun palasit maan pinnalle.
Tottakai se on on oma valinta, jos vakavasti sairastunut lapsi menee arvoissa edelle työtäsi.
Jos tilanne ajautuu siihen, että lapsen topimisen ennuste paranee, niin olisin valmis ottamaan riskin potkuista, jos se auttaisi sairasta lastani.
Tosielämässä vakavasti sairastuneen lapsen perhe on luultua huomattavasti kovemman paikan edessä, ja siinä on montaa monessa, päällimäisenä suuri hätä lapsesta, pelko lapsen menetyksestä,
lapsen oma kuoleman pelko, kivut, pahoinvoinnit, infektioherkkyys, usein taloudellisia ongelmia, muiden lasten hoidon järjestäminen, sekä työpaikka/työpaikat, ja oma jaksaminen.
Tietenkin siinä on paljon harmia, mutta kirjoituksestasi paistaa, että sitä harmia pitäisi hyvittää rahalla. Sairastuminen ei ole kenenkään vika ja on täysin riittävää, että yhteiskunta maksaa välittömän hoidon ja antaa rahallista tukea niille, jotka sitä aidosti tarvitsevat.
Harmi on lievä ilmaisu, vähättelevä, ja jopa loukkaava niille, joiden kohdalle vakava sairastuminen sattuu. Raha on silloin toissijainen seikka perheissä, mutta ilman sitäkään ei pärjää, joten ilman muuta kannatan ajatusta, että mikäli lapsi sairastuisi vakavasti, niin ainakin toisella hänen vanhemmallaan, tulisi olla oikeus tapauskohtaisesti , sairaus-, peruspäivä-, tai vastaavaan rahalliseen korvaukseen.
Äänestän sitä puoluetta joka lähinnä lupaa ajaa tälläisissä tilapäisissä tapauksissa perheelle tukea lapsen vakavasti sairastuessa.
Minä ymmärrän, että huoli toimeentulosta sairauden lisäksi on todellinen ja suuri.
Näitä valintoja ihminen joutuu tekemään elämässään eikä kaikkea voi mitata rahassa. Neuvotella voi vuorotteluvapaasta työnantajan kanssa, siinä toimeentulokin o turvattu samoin työpaikka.
Neuvotella voi myös palkattomasta vapaasta hoitojen/hodon ajaksi ja hakea omaishoidontukea. Omaishoidontukea voi hakea myös märäaikaisena.
Pitää ottaa asioista selvää ja toimia sen mukaan mikä siinä tilanteessa on parasta.t
Lapsiperheissä on useimmiten paljon menoja, asunto- ja autolainaa. Auto on nykyisin Helsingin ulkopuolella välttämätön työssäkäynnin edellytys, ja jos perheeseen tulee yllättäen vakavaa sairautta, niin kaikki muu menettää merkityksensä. Vakavissa tapauksissa hoitoa annettaan vain suurissa yliopistollisessa sairaaloissa, joka saattaa olla satojen kilometrien päässä kotoa, ja tottakai jokainen vastuullinen vanhempi on lapsensa tukena, jos se suinkin olisi mahdollista. On suuri vääryys jos lapset ovat eriarvoisessa asemassa vanhempiensa varallisuudesta johtuen, ja jos kaikilla lapsilla ei olisi mahdollista saada tukea vanhemmaltaan, jos vanhemmalla ei olisi taloudellisia edellytyksiä jäädä pois työstä joksikin aikaa.
Varallisuuseroille emme voi mitään, voimme ainoastaan valita miten suhtaudumme tilanteeseen jossa meidän pitää valita miten järjestämme asiamme niin että voimme olla paikalla tukemassa sairasta läheistämme.
Lainat ja maksut on neuvoteltavissa, useimmiten ja nykyisin on mahdollisuus vuorotteluvapaaseen, palkattomaan vapaaseen, siinä vaan pitä tehdä asioita. Vertaistukiryhmiä on olemassa ja jäsenet auttavat majoituksessa, kuljettamisessa jos mahdollista.
Harvalla lapsiperheellisellä on vuorotteluvapaalle tarvittavaa työhistoriaa, eli palvelusta 20 vuotta, josta saman työnantajan palveluksessa 13kk.
Sipilän hallitus heikensi huomattavasti vuorotteluvapaalle pääsyä ja korvauksia. Lapsen Syöpä tai muu yhtä vakava sairaus , kuluttaa voimia ja vie ajatukset vanhemmilta 24/7 , riippuen sairauden kulusta, hoitojen vaativuudesta ja kestosta.
Vuorotteluvapaan tapainen voisi olla yksi varteenotettava vaihtoehto, mutta siinä tapauksessa edellytettäisiin työvuosien sijaan , lähiomaisen tai lapsen vakavaa sairautta ja tarve harkintaa, joka hoituisi sairaalasta käsin luontevasti.
Tarkoitin, että potilasasiamies hoitaisi sen hakuprosessin.
Lapsiperheet ja kaikki empatikykyiset ja vähääkään oikeudenmukaiset ja inhimilliset ihmiset kannattavat sydämestään asiaa.
Suomessa sairastuu akuuttiin leukemiaan noin 50 lasta vuodessa, ja leukemia on taas yleisin lasten syöpä, ja lasten reuma on myös harvinainen, niin ei Suomi siihen kaatuisi, jos näiden lasten vanhemmille, tai vanhemmalle olisi järjestetty mahdollisuus tarvittaessa korvaukselliseen poissaoloon työstä, olkoon sitten vuorotteluvapaan mallinen tai muu vastaavaa, kunhan se on olisi järjestetty.
Sillä olisi olennainen vaikutus lapsen kuntoutumisessa ja perheen tukemisessa vaikeassa tilanteessa.
Vakava sairaus koskettaa aina lähipiiriä ja sairastunutta itseään, ja kaikilla, paikkakuntaan, varallisuuteen, ikään, tai sukupuoleen katsomatta, tulisi olla oikeus parhaaseen mahdolliseen hoitoon.
Siihen olisi varaa, jos tahtoa löytyisi riittävästi, ja voidaan käänteisesti kysyä, onko meillä kanttia ja varaa olla myöntämättä kaikille yhtä hyvät mahdollisuudet, sen pitäisi olla itsestäänselvyys ja kaikkien oikeus.
Jostain muusta pitää säästää, muttei terveydenhoidosta, ja siihen voitaisiin myöntää enemmän verorahoja, vaikka sitten velkaa tekemällä, ja tuloveroja nostamalla. Säästetään mistä muusta tahansa, kuin terveydenhoidosta, pienemmistä eläkkeistä ja perustuvasta.
Pesutuvasta 😂 , ( perusturvasta )
Nyt pitää toivoa, että jatkossa tämä asia tulisi esityslistalle ja menee jollakin tavalla läpi, sillä loppujenlopuksi heitä on vähän, joten kustannukset eivät olisi merkittävän suuria.
Median tulisi tentata vaalitenteissä tätä asiaa ja ihmisille tärkeitä asioita, jossa politiikassa mentäisiin ihmisten tarpeet edellä. Hyvinvoinnin ansiosta parannettaisiin mahdollisuuksia pärjätä tässä gloobalissa maailmassa, sekä koulutuksen , innovaation ja yhteenhiileen puhaltamisen kautta.
Joskus vaalikeskustelut ovat yhtä ja samaa epäolennaista veivaamista, mikä ei juuri anna oikeaa kuvaa äänestäjille, joten toimittajien pitäisi kysellä ihmisten arkeen vaikuttavia asioita, mitä kansa haluaisi ensisijassa verorahoilla tehdä jne.
Terveydenhoidossa olisi paljon parannettavaa, ja moni asia on siellä vielä lapsen kengissä, kuten potilastiedostojen tiedot ja kulku eri sairaanhoitopiirien kesken.
Yllättävää kun ohjelmistokehitys on huippua, ja osaamista kuvittelisi olevan, niin miksi ei sairaaloissa, lääkäreissä , eikä apteekeissa ole ohjelmistoa, joka automaattisesti hälyttäisi, jos jotkut aiemmin määrätyt lääkkeet eivät sopisi keskenään. Lisäksi lääkäreillä tulisi olla saatavissa kaikista sairaanhoitopiireistä tarvittaessa laboratoriovastaukset, röntgenit ja mikäli potilas allekirjoittaa luvan , niin myös tarvittaessa potilastiedot , josta lupa tulisi kysyä joka kerta erikseen tilanteen mukaan.
VASTAANOTTOAPULAISILLE PAREMPAAN KOULUTUSTA JA PEREHTYMISTÄ ASIOIHIN.
Olen törmännyt tilanteeseen useammin kuin kerran, että päivystyksessä vastaanottoapulainen, on arvioinut pahasti pieleen tilanteen, ollut epäystävällinen , ja on yrittänyt estää pääsyn lääkärille, tai laittanut jonon hännille, vaikka kysymyksessä on /olisi ollut välitöntä hoitoa tarvitseva tilanne.