Kannaksen taistelujen päätyttyä (suomalaisten torjuntavoittoon) heinäkuun lopulla 1944 jakoi Leningradin Rintama peräti 60,000 kunniamerkkiä sotilailleen. Tri Tapio Tiihosen mukaan tämä oli varsin tyypillinen puna-armeijan tapa yrittää peitellä epäonnistumisiaan ja Tiihosen mukaan tuo 60,000 merkkiä indikoisi lähelle sitä määrää mikä Govorovin joukkoista oli enää jäljellä. Tutkimusten mukaan 10 divisioonassa oli tilanne jo se että niiden miesvahvuus oli vajonnut alle 2 000:n eli käytännössä niissä ei ollut taistelujoukkoja (pataljoonatason sotilaita) yhtään jäljellä.
Jakoiko puna-armeija kunniamerkkejä peitelläkseen epäonnistumisiaan?
lopullinen-totuus
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
noissa tappiolöuvuissa.
Esimerkiksi 30. KAK ilmoitti Ihantalan taistelun jälkeen jv:n vahvuudeksi vain noin 2 000 miestä, kun se taistelun alkaessa oli ollut yli 20 000. Muut aselajit selvisivät tietysti vähemmällä ja tappioista oli suurin osa haavottuneita.
Todellisuudessa 21. A:n divisioonoen koko oli n. 5300 ennen Ihantalaa, kokonaistappiot siinä melko vähäiset 18 000. Rintama oli pyytänyt stavkalta Ihantalaan 2 armeijakunnan vahvistusta, mutta ei saanut kuin pioneeriprikaatin.
kauaksi käsketyistä tavotteistaan.
Niinpä NL/Venäjän virallinen sotahistoria väittääkin valheellisesti tavoitteena olleen vain Viipurin valloitus.
Suomi murjottiin vasta välirauhan ehdoilla, joihin oli suostuttava, vaikka hyökkäys oli torjuttu.