Nyt tuli visainen paasto - lihalle. Eli tämä MINÄ!
Minä uskovaisuus on niin itsessä, kuin kuulemassa lähellä ihmistä.
Tilaisuudessa, missä "pitäisi" saarnata Sanaa - ettemme eksyisi, niin mitä korva kuulee.
Se on se MINÄ! Eli saarnat ovat saarnaajien ja todistajien MINÄ puhetta.
Ja jopa arjen puheet ovat MINÄ puhetta. Tarkoitusperä on nostaa MINÄ - ja halu, että naapuri katsoisi tuota MINÄÄ ihailtavalla tavalla, ja kun siitä tilanteesta sitten poistutaan, niin se LIHA - hymyilee. Voi, kun se MINÄ on hieno ihminen.
Tällaisia me olemme, siis MINÄ ja ehkä se todistus on sinullakin minunlainen.
Mitäpä mieltä. Nyt kun lähestymme pääsiäistä, muistellen, mitä Jeesus teki lunastuksessa ja Hän kun on nyt Ylimmäisenä pappia, saako HÄN sen minäpaikan meissä.
Ja kas, jos ja kun SAA - niin näin Pyhä Henki pääsee kirkastamaan Jeesusta, kuten Hän tekee ja siinäpä sitä Pyhän Hengen täyteyttä.
Henki kirkastaa Jeesusta ja oma henki minää!
Kun paastotaan, pitäisikö kieltää minä-lihaa syömästä 'minäruokaa' ja näin liha kuolisi siellä ristillä. Vai jatketaanko tätä MINÄ, MINÄ, MINÄ elämää ja hymyillään lihassa, että tulikohan se riittävästi korotettua "veljien" pään yläpuolelle, että MINUT nähtäisiin paremmin!
Siinäpä MINULLE paastoa, päämäärätietoista kieltäytymistä, että Kristus saisi sijaa ja näin Häntä seuraten, voisi Pyhä Henki täyttää itsellään, jossa Henki kirkastaa Kristuksen ja Kristuksen kautta nähtäisiin Isä - joka on taivaissa ja jolla on Elämä hallussaan, sekä jakaa elämää - kelle haluaa. Pojan kautta.
Kristus meissä ja minussa = kirkkauden toivo! KM
Minä uskovaisuus on niin itsessä, kuin kuulemassa lähellä ihmistä.
Tilaisuudessa, missä "pitäisi" saarnata Sanaa - ettemme eksyisi, niin mitä korva kuulee.
Se on se MINÄ! Eli saarnat ovat saarnaajien ja todistajien MINÄ puhetta.
Ja jopa arjen puheet ovat MINÄ puhetta. Tarkoitusperä on nostaa MINÄ - ja halu, että naapuri katsoisi tuota MINÄÄ ihailtavalla tavalla, ja kun siitä tilanteesta sitten poistutaan, niin se LIHA - hymyilee. Voi, kun se MINÄ on hieno ihminen.
Tällaisia me olemme, siis MINÄ ja ehkä se todistus on sinullakin minunlainen.
Mitäpä mieltä. Nyt kun lähestymme pääsiäistä, muistellen, mitä Jeesus teki lunastuksessa ja Hän kun on nyt Ylimmäisenä pappia, saako HÄN sen minäpaikan meissä.
Ja kas, jos ja kun SAA - niin näin Pyhä Henki pääsee kirkastamaan Jeesusta, kuten Hän tekee ja siinäpä sitä Pyhän Hengen täyteyttä.
Henki kirkastaa Jeesusta ja oma henki minää!
Kun paastotaan, pitäisikö kieltää minä-lihaa syömästä 'minäruokaa' ja näin liha kuolisi siellä ristillä. Vai jatketaanko tätä MINÄ, MINÄ, MINÄ elämää ja hymyillään lihassa, että tulikohan se riittävästi korotettua "veljien" pään yläpuolelle, että MINUT nähtäisiin paremmin!
Siinäpä MINULLE paastoa, päämäärätietoista kieltäytymistä, että Kristus saisi sijaa ja näin Häntä seuraten, voisi Pyhä Henki täyttää itsellään, jossa Henki kirkastaa Kristuksen ja Kristuksen kautta nähtäisiin Isä - joka on taivaissa ja jolla on Elämä hallussaan, sekä jakaa elämää - kelle haluaa. Pojan kautta.
Kristus meissä ja minussa = kirkkauden toivo! KM
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko olemassa MINÄkeskeisempää ajatusta - huom! siis vain AJATUSTA, ei muuta - kuin aloittajan eli se, että Jeesus ei kyennytkään kuolemaan kertakaikkisesti vanhan ihmisemme kuolemaa ja heräämään uutena MEINÄ henkiin, vaan nyt MINUN pitääkin tehdä se omalla kohdallani ITSE, kuolettamalla ITSENI. MINÄ MINÄ MINÄ, ei suinkaan yksin Kristus.
Raamattu puhuu, Hänen ristinsä ja minun.
Ilmeisesti se on jäänyt lukemastasi huomaamatta.
Joka ei ota ristinään ja seuraa Minua, ei ole kelvollinen, kirjoittaa Sana.
ts. kyllä se MINÄ - on ripustettava myös ristille, ja kyse onkin siksi, että Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja siten kuolettaa tätä MINÄÄ.
Siksi paasto on oiva tapa - käsitellä tätä minuutta, luo tarkastamaan polunkulkua.
Samaa se on Jeesuksen opetus. Esim. naiselle - "Mene, mutta älä enää syntiä tee".
Hänellähän oli useampi mies ja siinä HÄN - tarkoitan naista oli itse valintansa valitsija.
Oppi ja opetus tuli taas Jeesukselta. -"mene" - ja ohje menemiselle ja ohje koskee tekoja. Usko ja teot - se on yhtälö.
Jeesuksen kuolema juuri opettaa tätä, että jos alkaa saarnatuolissa liikaa MINÄ elämään, moni ei hoksaakaan Jeesusta, niin on parempi paastota, siis kieltäytyä syömästä. Askeettisuus, se kieltää lihaansa ja askeettisuudessa on lihalle hetki pysätyä minänsä äärellä, miksi palvoisin MINÄÄ, vaan saakoon Kristus sijansa ja MInä muuttuu Häneksi. Eli HÄnen ristinsä. jne.
Riittäisiköhän tämä vastaukseksi.
Jo Antturi aikoinaan Saalemissa saarnasi: "Meillä Suomessakin ilmenee sellaista harhaoppia, että Jeesus yksin muka pelastaisi! Eihän Jeesus yksin voi ketään pelastaa! Kyllä siinä ihmisen omiakin tekoja tarvitaan!" (Omin korvin, korvat kauhusta pystyssä kuuntelin.)
Tuo "ei-Jeesus-yksin-pelasta"-oppi on siis perushelluntailaista kauraa, eli harhaoppia. Aloittajan minä-minä-paastoan-teen-pelastaa-kertomus on siis ihan tälle forkalle sopivaa tekstiä. Osuu kuin kalikka hellureitten "minän" nilkkoihin.
Mutta miksi Helluntailaisuus on merkitty Kristinusko-osion alle? Sillä kristinusko opettaa, että pelastus tulee yksin Jumalalta, ilman mitään ihmisen omia tekoja. Ihmisen ainoa "teko" on sallia pelastustyö itsessään, eli passiivisesti: ei estää Jumalan tekoja itsessään, ei kieltäytyä pelastuksesta.
Psalmi 40: 1-17
1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.(40:2) Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.
2 (40:3) Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.
3 (40:4) Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.
4 (40:5) Autuas se mies, joka panee turvansa Herraan eikä käänny ylpeiden puoleen eikä niitten, jotka valheeseen eksyvät!
5 (40:6) Herra, minun Jumalani, suuret ovat sinun ihmetekosi ja sinun aivoituksesi meitä kohtaan. Ei ole ketään sinun vertaistasi. Niitä minä tahdon julistaa, niistä puhua, niitten paljous on suurempi, kuin luetella taidan.
6 (40:7) Teurasuhriin ja ruokauhriin et sinä mielisty; minun korvani sinä avasit, polttouhria ja syntiuhria sinä et vaadi.
7 (40:8) Silloin minä sanoin: "Katso, minä tulen; kirjakääröön on kirjoitettu, mitä minun on tehtävä.
8 (40:9) Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni."
9 (40:10) Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät.
10 (40:11) Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.
11 (40:12) Sinä, Herra, älä sulje minulta laupeuttasi, sinun armosi ja totuutesi varjelkoon minua aina.
12 (40:13) Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.
13 (40:14) Kelvatkoon sinulle, Herra, pelastaa minut, Herra, riennä minun avukseni.
14 (40:15) Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun henkeäni etsivät, hukuttaaksensa sen; peräytykööt ja tulkoot häpeään ne, jotka tahtovat minulle onnettomuutta.
15 (40:16) Tyrmistykööt häpeästänsä ne, jotka minulle sanovat: "Kas niin, kas niin!"
16 (40:17) Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!"
17 (40:18) Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy. 🌹
*
Sinulle saattaa tulla tämä järkytyksenä, mutta olet juuri antaanut ohjeet siitä, kuinka maailmallisuutta harjoitetaan.
"Jos te OLETTE Kristuksen kanssa KUOLLEET (MENNYT AIKAMUOTO) pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 21
'Älä tartu, älä maista, älä koske!' 22 — sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? 23Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi."
Siinä aloittaja keskustelee itsensä kanssa. Neljä kolmesta on hyvä tulos. Meneehän se aika noinkin.
Kai Artturi taas, tai mikä Antturi nyt olikaan, oli eläessään mitä vastenmielisin hahmo. Selvästi Napoleon - syndroomaa potenut henkilö. Näennäisen nöyrä, mutta kulisseissa mitä ilmeisemmin varsin luonnevikainen henkilö. Näitähän hengellisissä piireissä riittää, riesaksi saakka.
Oletko pohtinut, että "liittosuhde" rakentuu kahdenväliseen suhteeseen?
Ketään ei pelasteta, ellei hän halua pelastua. Se on lähtökohta.
Myös pelastus - on jatkuvaa suhdetta Yljän ja morsion välillä.
Näin ollen, lahjapelastus merkitsee kihlauksenjälkeen morsiamen haluna seurata Ylkäänsä.
Tästähän on kyse - eli Hänen ristinsä ja minun. ts. Jaamme Yljän kanssa elämän ja Hän tottakai on pelastaja - mutta saadakseen meitä pukea - meidän on sydämestä hyväksyttävä olla puettavana.
Ei taivastie ole pakkotie ja tiekin on ohjeistettu vaelluksen suhteen.
Kun ihmisenä - vaellan ja näen sen lihani - ja pidetään nyt tämä aloitukseni MINÄ ajatus esissä. Jos MINÄ alkaa elämään, se peittää Kristuksen.
Ja kun MINÄ seisoo todistajan paikalla, niin kuulijat eivät näe Kristusta, vaan sen MINÄ. ihmisen. Minä se ja minä tätä, siitähän puhuttiin.
Siksi kannattaa näin pääsiäiseen pysähtyneenä, hiljentyä katselemaan Kristusta, jotta tämä minä nääntyisi nälkään ja Henki toisi mannaa elämäksi.
Jo sananopin kautta tiedetään, että meistä käydään kiistaa. Kiistassa voi ihminen valita puoltaan, sitä ei kukaan voi kieltää ja valinta siinä on meidän käsissä - rakastammeko Häntä.
Muistakaa mitä Pietarille opetettiin. "Rakastatko sinä minua"!
Risti pelastaa- mutta rakkauden kautta.... Kiitos ajatuksista
Esittämäsi kaltaiseen oppiin ajautuu, jollei tajua kuolleensa ja vanhurskautuneensa ristillä pois synnistä (Room. 6:6-7) kerta kaikkiaan (Room. 6:10) ja elävänsä nyt Jumalalle niin kuin Kristus elää (Room. 6:10-11). Se "MINÄ", josta sinä aloituksessasi puhut, naulittiin ristille 2000 vuotta sitten. Meidän ei tarvitse väen väkisin synnyttää minä-kangastuksia ja minä-haamuja riesaksemme. Eletään tätä päivää ja todellisuutta. Kiitos.
Pelastus lähtee Jumalasta, Hän kutsuu ihmistä. Tässä kutsussa ihminen voi hyväksyä kutsun, sallia Jumalan tahdon alkavan vaikuttaa hänessä, tai ITSE / MINÄ, lihassa, aktiivisesti kieltää Jumalan kutsun.
Kristus on Pää, kuten mies on perheen pää, Jeesus on seurakunnan Pää. Hän johtaa seurakuntaa / kirkkoa, sekä uskovaa itseä. Hän on Kristuksen pyhän seurakunnan Pää.
Gal.2:19-21
19 Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.
Eilen täällä eräs hyökkäsi sitä klassista, kristillistä uskoani vastaan, että olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Hänelle ristiinnaulitseminen oli vain joku 2000 vuoden takainen juttu, ei tätä hetkeä uskovan elämässä, ainakaan niin, että hänen lahko-oppiensa mukaan, kristityn itsensä tulisi uskossa olla Kristuksen kanssa myös ristillä! Jeesuksen hyvät lahjat kyllä kelpaavat, mutta annas, kun vaaditaan myös ristiä!
Jeesus on Sovittaja, Pelastaja, Lunastaja: kristitty ei sovita itseään millään teoilla, ei ristillä, eikä muullakaan. Mutta kun Lunastajan Henki vaatii, jos Hän kerran on minussa ja minä Hänessä, silloin tulee tunnustaa myös jokahetkinen Risti omassa uskonelämässään.
Uskovana kristittynä olen tällä Ristillä joka hetki ja itse, klassisen kristinuskon mukaisesti, tunnustan lihalla ja hengellä tätä Ristiä, kumartamalla Ristin Herralle, tekemällä Pyhän Ristinmerkin. Puen Ristin ylleni, astun sille, uskossa, Jeesuksen kanssa.
Jeesus On siis Herra kaikessa, Hän johtaa kristittyjä ja Hänen seuraajansa seuraavat Häntä, hengessä.
Tässä Saviseutulainen näyttää juuri samanaikaisesti kuin itse, kirjoittaneen samaa, omaa ajatustaan:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15579509/paasiaislammas-on-kokonaan-syotava--mitaan-ei-saa-jattaa-seuraavaa-paivaa-varten-
*
Ainoa minä jonka tunnen, "Minä olen". On Jumala. Kaikki muut on itseänsä täynä