Puna-armeijan divisioonissa näkyi omituinen muille maille vieras asetelma: upseerien yliedustus. Esimerkiksi 23.Armeijan divisioonilla näyttää olleen keskimäärin n.750 upseeria, 1700 aliupseeria ja 4200 sotamiestä. Siis upseerien osuus henkilöstöstä peräti yli 11% kun muiden maiden armeijoissa yleensä 3-4%.
Silloin kun vielä oli tarkentamatta Lev Lopukhovskyn, Boris Kavalerchikin ja Harold Orensteinin tutkimus Neuvostoliiton sotatappioista 1941-45 ja menehtyneiden lukumäärä oli "vain" 14 241 000 (tutkimus ilmoitti että menehtyneiden määrä tulee kasvamaan suuremmaksi) ilmoitettiin upseereita menehtyneen 997 000 eli 7% menehtyneiden kokonaismäärästä. Sodan alkupuolella upseerien osuus oli vielä pienempi mutta kasvoi sittemmin. Ehkäpä NKVD:n upseerien ja kommunistien propagandakoneisto täytyi pitää divisioonan sisällä tietyn satojen tyhjäntoimittajien ja muiden mielialan kohottajien "välttämätöntä pahaa".
Länsimaisessa divisioonassa missä henkilövahvuus oli n. 15 000 oli upseereita yleensä 500-600. 55% pienemmässä puna-armeijan divisioonassa oli 30-40% enemmän upseereita. Suomalaisessa jv rykmentissä oli vahvuudesta upseereita 3.8% ja aliupseereita 15%, yht vajaat 19%. Puna-armeijan divisioonassa näyttää olleen jossain 36-38% välillä.
Silloin kun vielä oli tarkentamatta Lev Lopukhovskyn, Boris Kavalerchikin ja Harold Orensteinin tutkimus Neuvostoliiton sotatappioista 1941-45 ja menehtyneiden lukumäärä oli "vain" 14 241 000 (tutkimus ilmoitti että menehtyneiden määrä tulee kasvamaan suuremmaksi) ilmoitettiin upseereita menehtyneen 997 000 eli 7% menehtyneiden kokonaismäärästä. Sodan alkupuolella upseerien osuus oli vielä pienempi mutta kasvoi sittemmin. Ehkäpä NKVD:n upseerien ja kommunistien propagandakoneisto täytyi pitää divisioonan sisällä tietyn satojen tyhjäntoimittajien ja muiden mielialan kohottajien "välttämätöntä pahaa".
Länsimaisessa divisioonassa missä henkilövahvuus oli n. 15 000 oli upseereita yleensä 500-600. 55% pienemmässä puna-armeijan divisioonassa oli 30-40% enemmän upseereita. Suomalaisessa jv rykmentissä oli vahvuudesta upseereita 3.8% ja aliupseereita 15%, yht vajaat 19%. Puna-armeijan divisioonassa näyttää olleen jossain 36-38% välillä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vastataan+tännekin,+kun+asia+noin+paljon+Ryynästä+ihmetyttää.
Ei tyydytä Ryynästä tämä vastaus sillä puna-armeijassa myös aliupseerien ja miehistönlukumääräsuhde divisioonissa oli erikoinen 1:2.4 tai 1:2.5. Suomen armeijan jv-rykmentissä esim. 1941 se oli 1:5.45.
Siis Suomessa (jv-rykmetti) yhtä upseeria kohden oli 4.5 aliupseeria. Puna-armeijan divisioonassa yhtä upseeria kohden 2.2 tai 2.3 aliupseeria.
Suomessa yhtä aliupseeria kohden 5.4 sotamiestä. Puna-armeijassa 2.4 tai 2.5.
Normaalissa yksikössä jossa 4200 sotamiestä pitäisi 770-780 aliupseeria ja noin 170-180 upseeria. Mikä oli noiden puna-armeijan aliupseerien ja upseerien todellinen osaamistaso? Oliko niin että suurin osa oli vain nimellisesti aliupseereita ja upseereita?
"Mikä oli noiden puna-armeijan aliupseerien ja upseerien todellinen osaamistaso? "
Tästä osaamisesta eräs esimerkki. Kannaksella kesällä 1944 toimineen jalkaväkirykmentti 1064:n 34-vuotias kersantti kertoo:
"Täydennyksenä tulleille miehille annetaan kaksi päivää kestänyt konekiväärikoulutus, jonka aikana jokainen mies saa ampua konekiväärillä kaksi patruunaa".
ja lisää....
"Konekivääriryhmän johtajana toimiva kersantti ei osaa käsitellä konekiväärin lukkoa."
poliittisesta+henkilöstöstä.+Sen+tehtävä+oli+pitää+yllä+uskoa+kommunismiin+ja+yleenä+poliittiseen+johtoon.+Näitä+politrukkeja+oli+joukkuetasolle+asti+ja+ilmeisesti+suurin+osa+rinnastettiin+upseereihin.
Mutta edelleenkin - tämä ei selitä sitä miksi myös aliupseereita suhteessa sotamiehiin oli yli kaksi kertaa enemmän.
Tässä haistkahtaa pikkuisen se että johtamistaso oli puna-armeijassa joka tasolla heikompi kuin läntisissä armeijoissa. Erääksi syyksi miksi divisioonia piennettiin oli se että divisoonakomentajien taso ei riittänyt divisioonan vaan rykmentin komentamiseen, rykmentin komentajan taso ei edes pataljoonan komentamiseen ja komppanian päälliköiden osaaminen ei edes joukkueen johtamiseen. Useimmista nuorista upseereista ei olisi edes ryhmänjohtajaksi.
aliupseerin arvoisia politrukkeja.
Divisioonan vahvuuksien pienentäminen joka tasolla syntyi halusta pitää mahdollisimman paljon yhtymiä. Miesten vähennys korvattiin lisäämällä automaattiaseistusta ja ylipäätään tulivoimaa. Toisaalta pieni vahvuus tarkoitti toimintakyvyn nopeaa supistumista tasitelutappioiden takia.
Kertalaukeavaa kivääriä kantavia miehiä ei katsottu juuri tarvittavan, kuin tarkka-ampujina. Niilläkin oli yleensä puoliautomaatti.
Upseerien koulutus sinänsä kesti vertailun. Puna-armeija koulutti koko sodan ajan mm. yleisesikuntaupseereita.
Pelksätään 1942 valmistui 564 000 uutta upseeria.Sairaaloista palasi 180 000 ja reservistä kutsuttiin 42 000 upseeria.
Katsoin divisioonan kiväärikaliberisten aseiden luetteloja ja vielä 1944 kivääri ei suinkaan ollut väistynyt divisioona-aseistuksessa. Itseasiassa niitä oli monin paikoin jopa enemmän kuin konepistooleja. Jopa kaartindivisioonissakin.
Kannaksella taistelleen 45.Kaartindivisioonan vahvuusluettelossa mainitaan:
- 3 612 kivääriä
- 2 795 konepistoolia
- 251 pikakivääriä
- 84 konekivääriä
Niin ikään Kannaksella kesällä 1944 taistelleen 64.Kaarin divisioonan tiedoissa mainitaan:
- 3 752 kivääriä
- 2 498 konepistoolia
- 247 pikakivääriä
- 84 konekivääriä
Kiväärit eivät siis olleet poistuneet edes kaartindivisioonista ja numerot osoittavat että niitä on täytynyt olla merkittävästi myös kiväärikomppanioissa.
Kolmas maininta liittyen Kannaksen joukko-osastoihin. 46. jalkaväkidivisioonassa oli
- 5025 kivääriä
- 2 423 konepistoolia
- 277 pikakivääriä
- 102 konekivääriä
Leningradin rintaman reservidivisioonissa kiväärien osuus vain kasvoi. Kannaksen taisteluihin myöhemmin osallistuneessa 168.jvdivisioonassa aseistuksesta mainitaan kesäkuun alussa:
- 3 764 kivääriä
- 1 626 konepistoolia
- 244 pikakivääriä
- 81 konekivääriä
"Sankarillisista kuvista ja lukuisista lavastuksista huolimatta puna-armeija oli sodan loppuvaiheessa lähinnä ryysyläisten armeija."
- 6.10.2006 Pentti Stranius Venäjä-tutkija, Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos.
Täällä on kirjoiteltu, että upseerit ammuttiin, nyt niitä onkin ollut liikaa.
Ennen sotaa ammuttiin noin 500 korkeaa upseeria ja 35 000 erotettiin tai pantiin vankilaan. Heidät otettiin takaisin palvelukseen, 10 000 jo toukokuussa 1940.
45.kaartin+divisioonassa+(Kannas,+kesäkuu+1944)+oli:
Suomalaisessa työyhteisössä kuulee nykyisin paljonkin puhetta siitä kuinka "herroja on liikaa" mutta sitä oikeaa työtä tekeviä vähän. Puna-armeijan divisioonissa näyttää olleen tällainen pöhötauti. Liian paljon upseereita joilla ei todellista vastuuta ole ollut kunhan vaan paskantärkeinä patsastelleen esikunnassa kun kolhoosipoikia etulinjassa on listitty. Upseerin homma oli siinä mielessä parempi myös että pääsi syömään näitä amerikkalaisia säilykkeitä kun taas sotamiehet ja aliupseerit lipittivät syödä nokkoskeittoa. 7-8 sotilasta tai aliupseeria kohden yksi upseeri? Tuollainen tyyppihän on oikeasti ollut ryhmänjohtaja.
Uudessa Tuntemattomassa Sotilaassa oli mielestäni hyvin kuvattu puna-armeijan upseerit, ei suurikokoisina komeina miehinä vaan hyvin nuhruisina likaisina ja aliravittuina. Totta onkin että vuonna 1944 puna-armeijan elintarviketilanne lend-lease säilykkeistä huolimatta heikkeni. Ne säilykkeet menivätkin lähinnä esikuntien pöhöttyneiden korkeampien upseereiden ja NKVD:n komentajien, rouvien ja huorien suihin.
USA:n ruoka-apu oli niin runsas, että siitä riitti ainakin säilykkeitä myös rivimiehille ainakin kaartinjoukoissa ainakin palkkioksi tai ennen taistelua kunnon nostamiseksi.
Päiväannoksissa oli myös savukkeita ja suklaata.
Neuvostoliitto oli ihmistä kontrolloiva yhteiskunta. Länsimaissa on olemassa johtajat joilla on johtamisen lahjoja. Johtajat johtavat yleensä isompaa joukkoa kuin kahta ihmistä. Sen sijaan Neuvostoliitossa oli suorittavalla portaalla pikkupomojen verkosta. Yksi johti kahta ihmistä. Kahta pikkupomoa johti yksi vähän isompi pomo jne.... Jugoslaviassa oli kadunkulmissa liikennepoliiseja pillin kanssa vahtimassa että ihmiset eivät kulje suojatien yli päin punaista vaikka autoja ei olisi mailla eikä halmeilla. Tällainen oli realisosialismi.
Vuonna 1941 NKVD:n vahvuus oli 490 000 henkilöä, näistä 388 000 laskettiin sotilaalliseksi voimaksi joka voitiin milloin tahansa liittää taisteluorganisaatiohin. Vuoteen 1945 mennessä NKVD kasvoi 650 000 henkilövahvuuteen. Tässä kannattaa muistaa että puolet NKVD:n sotiaallisesti voimasta astui heti joukkohin kesäkuun 22.päivän jälkeen. Mikä osa tälla porukalla oli taistelujoukkojen upseeristo-osuuden kasvamisessa on kuitenkin arvoitus.
NKVD:n joukot on ilmanmuuta lisättävä puna-armeijan vahvuuksiin samalla tavoin kuin Waffen SS:n joukot Saksan sotakoneistoon kun halutaan tutkia joukkojen kokonaisvahvuuksia. Samoin partisaanit, sotilaallinen organisaatio, on otettava huomioon neuvostojoukkojen suuruutta arvioitaessa. Ne sitoivat itärintamalla esim. 1944 lähes koko Unkarin armeijan voiman, puolet Romanian joukoista, Slovakian joukkoja sekä lukuisia saksalaisia divisioonia taisteluun selustassa. Myöhemmin näitä kaikkialla läntisessä osassa Neuvostoliittoa toiminteita partisaatijoukkojen sotilaita liitettiin myös Kannaksella taisteleviin puna-armeijan joukkohin.
Neuvostoliittolaisen pseudotodellisuuden ymmärtäminen ja selittäminen muille vaatisikin aivan valtavaa henkistä kapasiteettia.
Vakansseja oli jr, medium ja sr joka arvossa, eli kaikenlaista apusapelinkalistajaa, sodan alussa sotilasarvo tuli tehtävän ja joukkojen suuruuden mukaan. oli paljon vailla vakanssia.
Eiköhän tähänkin sovi Stalinin motto; vapaus hyvä, kontrolli parempi. Suomen armeijassa jo silloin oli jonkinlainen järjenkäyttö sallittua, jopa toivottavaaj jolloin yksittäisen sotilaan jokaista liikettä ei tarvinnut kontrolloida.
Mikään muu ei kelpaa selitykseksi kuin se että puna-armeijassa upseerien taso nyt kertakaikkisesti ei riittänyt suuremman sotilasjoukon johtamiseen. Kapteeni johti komppaniaa mutta vasta sitten kun komppanian miesvahvuus oli painettu runsaan joukkueen kokoiseksi eikä sittenkään useimpien taidot riittäneet pienemmänkään "komppanian" johtamiseen.
Divisioonien henkilömäärät laskivat vuoden 1940 noin 14.500 miehestä lopulta jopa vain 5, 000 - 6,000 mieheen. Jos divisioonan komentajan kyvyt eivät riittäneet kuin rykmentin komentajan tasolle jäi ainoaksi mahdollisuudeksi pienentää näitiä divisioonia jotta ne eivät olisi liian paljon suurempia kuin rykmentit. Tietenkin NL:ssa seliteltiin asioita toiminnan tehostamisella mutta tosiasiassa ei ongelmat siitä miksikään katoa jos samat tehtävät on laitettava toiselle yksikölle. Sinne tarvitaan vain lisää näitä johtajia.
Kansanluonnekysymys. Venäläinen hakeutuu luontaisesti asemaan missä ei itse tarvitse tehdä mitään vaan voi nöyryyttää alempiaan.
Pelkkä NKVD-kyylien ujuttaminen joukko-osastoihin ei selitä upseerien yliedustusta kuin hyvin hyvin pieneltä osalta. Ja aliupseerien yliedustusta se ei selitä lainkaan. Onkohan asianlaita ollut niin että esim jokaiselle melkein useimmilla 3-4 miehen ryhmällä on pitänyt olla aina yksi aliupseeri ja noin 10 miehen porukalla aliluutnantti patsastelemassa? Edes se että divisioonien ja rykmenttien esikuntiin olisi ujutettu kymmeniä upseerien tyhjäntoimittajia ei selitä epäsuhtaa.