Jumala, Pyhä Henki, innoittaa meitä, antaa meille voimaa elää uutta elämää ja ohjaa ymmärrystämme. Henki koskettaa sydäntämme ja ennallistaa synnin tähden menetetyn Jumalan kuvan meihin.
Jumala, ikuinen Henki, toimi yhdessä Isän ja Pojan kanssa luomisessa, ihmiseksi tulemisessa ja lunastuksessa. Hän on yhtä lailla persoona niin kuin ovat Isä ja Poika. Hän innoitti Raamatun kirjoittajia. Hän täytti Kristuksen elämän voimalla. Hän vetää ihmisiä puoleensa ja saattaa heidät synnintuntoon. Ne, jotka vastaavat hänen kutsuunsa, hän uudistaa ja muuttaa Jumalan kuvan kaltaisiksi. Isän ja Pojan lähettämänä hän on aina Jumalan lasten kanssa, jakaa hengellisiä lahjoja seurakunnalle, antaa sille voiman todistaa Kristuksesta ja sopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa johtaa seurakuntaa tuntemaan koko totuuden; 1. Moos. 1:1–2; 2. Sam. 23:2; Ps. 51:13; Jes. 61:1; Luuk. 1:35; 4:18–19; Joh. 14:16–18, 26; 15:26; 16:7–13; Ap. t. 1:8; 5:3; 10:38; Room. 5:5; 1. Kor. 12:7–11; 2. Kor. 3:18; 2. Piet. 1:21.
Jeesuksen elämästä on kirjoitettu vain niukasti muualla historiassa. Antiikin aikana eläneet historioitsijat mainitsevat Jeesuksen. Jeesuksen seuraajia alettiin nimittämään "Kristuslaisiksi", tms. Jeesuksen nimestä "Kristus" (suom. voideltu) johdosta.
Tacitus syytti kertomuksessaan Rooman palosta kristitittyjä. Hän kirjoitti: "Tämä nimi johtuu eräästä Krestuksesta jonka maaherra Pontius Pilatus oli mestauttanut Tiberiuksen ollessa hallitsijana, ja jonka vuoksi turmiollinen taikausko ja muu häpeällinen oli levinnyt Roomassa." Suetonius kirjoittaa keisari Claudiuksesta: "Roomasta karkotti juutalaiset, jotka erään Krestuksen toimesta alinomaa aiheuttivat levottomuutta." (Apt 18:2) Josefus kirjoitti (n. v. 0090) Jaakobin mestauksesta ja sanoo häntä Kristukseksi nimitetyn Jeesuksen veljeksi. Juutalaisten perinnäissääntöjen kirjakokoelmassa Talmudissa mainitaan myös Jeesuksen nimi. Jeesus arvosteli uskonnollisia opettajia perinnäissäännöistä jotka olivat ihmiskäskyiksi muutettuja Mooseksen kirjoja ja proofeettojen opetuksia.
Jeesuksesta on siis kirjoitettu historian kirjoihin muuallakin kuin Raamatussa!
Vaikka historiankirjoitus on niukka se kuitenkin todistaa Jeesuksen olemassa olleeksi henkilöksi muidenkin kirjoituksien kuin Raamatun perusteella.
Kirjoihin maallisessa merkityksessä ei Jeesuksesta kirjoitettu senkin vuoksi paljoa koska Jeesus oli vallanpitäjille rikollinen joka teloitettiin rikollisten tavoin. Sellaisista ei kirjoitettu muistiin kuin niukasti. Siksi ihmeidentekijästä ei ole maallisiin kansiin kirjoitettu paljoa mutta sen verran että todistavat Jeesuksen olleeksi. Maallinen valta ei halunnut Jeesuksesta meteliä. (Matt 28:1-15)
Jumala, ikuinen Henki, toimi yhdessä Isän ja Pojan kanssa luomisessa, ihmiseksi tulemisessa ja lunastuksessa. Hän on yhtä lailla persoona niin kuin ovat Isä ja Poika. Hän innoitti Raamatun kirjoittajia. Hän täytti Kristuksen elämän voimalla. Hän vetää ihmisiä puoleensa ja saattaa heidät synnintuntoon. Ne, jotka vastaavat hänen kutsuunsa, hän uudistaa ja muuttaa Jumalan kuvan kaltaisiksi. Isän ja Pojan lähettämänä hän on aina Jumalan lasten kanssa, jakaa hengellisiä lahjoja seurakunnalle, antaa sille voiman todistaa Kristuksesta ja sopusoinnussa Pyhän Raamatun kanssa johtaa seurakuntaa tuntemaan koko totuuden; 1. Moos. 1:1–2; 2. Sam. 23:2; Ps. 51:13; Jes. 61:1; Luuk. 1:35; 4:18–19; Joh. 14:16–18, 26; 15:26; 16:7–13; Ap. t. 1:8; 5:3; 10:38; Room. 5:5; 1. Kor. 12:7–11; 2. Kor. 3:18; 2. Piet. 1:21.
Jeesuksen elämästä on kirjoitettu vain niukasti muualla historiassa. Antiikin aikana eläneet historioitsijat mainitsevat Jeesuksen. Jeesuksen seuraajia alettiin nimittämään "Kristuslaisiksi", tms. Jeesuksen nimestä "Kristus" (suom. voideltu) johdosta.
Tacitus syytti kertomuksessaan Rooman palosta kristitittyjä. Hän kirjoitti: "Tämä nimi johtuu eräästä Krestuksesta jonka maaherra Pontius Pilatus oli mestauttanut Tiberiuksen ollessa hallitsijana, ja jonka vuoksi turmiollinen taikausko ja muu häpeällinen oli levinnyt Roomassa." Suetonius kirjoittaa keisari Claudiuksesta: "Roomasta karkotti juutalaiset, jotka erään Krestuksen toimesta alinomaa aiheuttivat levottomuutta." (Apt 18:2) Josefus kirjoitti (n. v. 0090) Jaakobin mestauksesta ja sanoo häntä Kristukseksi nimitetyn Jeesuksen veljeksi. Juutalaisten perinnäissääntöjen kirjakokoelmassa Talmudissa mainitaan myös Jeesuksen nimi. Jeesus arvosteli uskonnollisia opettajia perinnäissäännöistä jotka olivat ihmiskäskyiksi muutettuja Mooseksen kirjoja ja proofeettojen opetuksia.
Jeesuksesta on siis kirjoitettu historian kirjoihin muuallakin kuin Raamatussa!
Vaikka historiankirjoitus on niukka se kuitenkin todistaa Jeesuksen olemassa olleeksi henkilöksi muidenkin kirjoituksien kuin Raamatun perusteella.
Kirjoihin maallisessa merkityksessä ei Jeesuksesta kirjoitettu senkin vuoksi paljoa koska Jeesus oli vallanpitäjille rikollinen joka teloitettiin rikollisten tavoin. Sellaisista ei kirjoitettu muistiin kuin niukasti. Siksi ihmeidentekijästä ei ole maallisiin kansiin kirjoitettu paljoa mutta sen verran että todistavat Jeesuksen olleeksi. Maallinen valta ei halunnut Jeesuksesta meteliä. (Matt 28:1-15)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varmaan sellainen ihminen, maankiertäjä, puhetyöläinen on ollut olemassa. Luultavasti henkilökuva on koostettu usemmastakin hepusta. Lopuksi tolppaan naulattiin ja ruumis ryöstettiin. Entäpä sitten.
Hyvä roolinäyttelijä kun oli niin luultavasti onnistuivat keplottelemaan sen alas tolpasta ajoissa ja kaveri vielä elpyi mutta piti sittemmin matalaa profiilia hyvästä syystä.