Historiaa: Kalle Salavaaran puhe "Edistyminen Jumalan järjestön mukana"

Kalle Salavaara piti vuoden 1975 lopussa Helsingissä puheen "Edistyminen Jumalan järjestön mukana". Monet pitävät häntä ehkä Suomen parhaana Jehovan todistaja -puhujana. Eikä syyttä. Salavaaran puhe on voimakasta, selkeää ja hyvin persoonallisella tyylillä esitettyä. Myös huumori on Salavaaran puheissa aina läsnä. Se elävöittää puhetta ja saa kuulijat pysymään tarkkaavaisina.

Salavaara uskalsi sanoa asiat suoraan, kiertelemättä ja kaartelematta. Hän laittoi koko persoonansa likoon puhuessaan. Hän uskoi siihen, mistä puhui.

Mitä Salavaara puheessaan sanoi?

Tässä on muutamia esimerkkejä:

"Ei siinä niin kummosta koulutusta siihen aikaan annettu. Minulle veli Pallari löi vain kartan käteen, että tuosta lähdet kiertämään. Turkuun ensiksi, sieltä sitten Toijalan rataa myöten ylöspäin."

"Meillä oli sellainen käsitys, että nämä esivallat, jotka mainitaan roomalaiskirjeessä, tarkoittavat Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Näille esivalloille piti olla kuuliainen. Ja koska tämä käsitys oli olemassa, niin silloin nämä maalliset esivallat oli Perkeleestä. Me sanoimme sen aivan suoraan ja sumeilematta siihen aikaan. Sen takia meillä oli sitten sellainen käsitys, että kyllä tätä maallista esivaltaa voi joissakin pikku asioissa vähän pettääkin."

"Marssittiin läpi Helsingin valkoisen hevosen perässä. Yksi mies istui hevosen selässä. Hänellä oli sellainen viiri, jossa luki "teokratia". Siinä meni kauan aikaa, ennen kuin löydettiin tarpeeksi valkoinen hevonen, semmosia hallavia oli ja täplikkäitä oli, mutta kun piti löytää mahdollisimman valkoinen, että se olisi sitä Ilmestyskirjan hevosta vastannut."

"Paavolan kirkon edessä eräs veli oli asettanut valmiiksi sinne kovaääniset kohti sitä kirkon ovea. Hän odotti siinä mikrofonin kanssa. Kun kirkonmenot päättyivät ja ovet avautuivat, hän aloitti sitten, että "Lähtekää ulos siitä, te minun kansani, ettette joutuisi synneistä osallisiksi". Ihmiset hätkähtivät tietenkin tätä."

https://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_s1062.html