Toinen aurinko ?

Suuren auringonkokoisen tähden syntyminen ei ole mahdollista ilman Aurinkokunnan ulkopuolista materiaalia.

Auringon massa on enemmän, kuin Aurinkokunnan planeettojen massa yhteensä. Eron suuruusluokka: Aurinko on massaltaan noin tuhat kertaa suurempi, kuin Jupiter, suurin Aurinkokunnan planeetta.

Kuitenkin, jos se toinen tähti jostain Aurinkokunnan kohteesta syntyisi, se olisi todennäköisimmin mainittu planeetta Jupiter.

Sci-fissä on käsitelty Jupiterin täräyttämistä jollain "todella suurella määrällä energiaa", lasereita tai fissio- tai fuusiopommeja, erilaisia tapoja täräyttää on jo keksitty monia, ja joka energiamäärän äkillinen lisäys saisi Jupiterin muuttumaan tähdeksi. Jupiteria kutsutaan myös ajoittain "epäonnistuneeksi tähdeksi" tai "tähden jätteeksi", koska se koostuu hyvin pitkälti samoista aineista, kuin Aurinko.

Sen massa ei kuitenkaan riitä itsestään "syttymiseen", eli siihen, että fuusioreaktiot ottaisivat vallan itsestään. Pienimmät tiedetyt tähdet, jotka ovat himmeitä ja hieman hankalasti havaittaviakin, ovat tosin vain noin 100 kertaa suurempia, kuin mitä Jupiter on. Eli silleen kokoluokkia vertailemalla ero ei ole "suuri".

( Linkki : https://phys.org/news/2014-02-jupiter-star.html )

Jos prosessi käynnistyisi jollain tavalla, Jupiterista tulisi todennäköisesti himmeimmästä päästä oleva punainen kääpiö, eli ei mitenkään kirkas tähti. Siltä tosin puuttuu se noin 100:n Jupiterin verran massaa. Sen määrän verran lisää tavaraa auttaisi asiassa paljon, mutta sitä ei löydy Aurinkokunnasta muualta kuin Auringosta itsestään. Eli käytännössä se on kuitenkin niin suuri määrä massaa siirrettäväksi, että siirtoon ei ole minkäänlaisia keinoja, eikä paikkaakaan koskien sitä määrää ei saa järkevästi mistään.

Tällaisia pieniä himmeitä tähtiä tosin on Linnunradassa paljon, Aurinko on tutkimuksien mukaan sieltä kirkkaammasta päästä, vaikkei mikään erityisen suuri tai kirkas tähti olekaan, vaan kaikinpuolin keskinkertainen, keski-ikäinen ja keskisuuri.

Jonkin verran on tehty havaintoja vapaasti vaeltavista tähdistä, jotka ovat matkalla Linnunradalla johonkin toiseen paikkaan, syystä tai toisesta. Scholtzin tähti on yksi esimerkki sellaisesta, joka on mennyt joskus aikoinaan Aurinkokunnan ohitse sen liepeitä hipoen. Wikipediasta löytyy artikkeli "Scholz's Star" johon linkki alla, mutta pelkään että linkki ei toimi, koska artikkelin nimessä on "erikoismerkkejä".

( Linkki : https://en.wikipedia.org/wiki/Scholz's_Star )

Onko mahdollista: Ei ole mahdollista siten, että joku Aurinkokunnan planeetoista ykskaks muuttuisi, edes täräyttelemällä, järkevintä mahdollisuutta pohtien voisi olla mahdollista siten, että joku tähti tulisi niin lähelle, että se muodoistaisi yhteisen massakeskipisteen Auringon kanssa (tulisi nk. binäärijärjestelmä), sillä tosin olisi katastrofaaliset seuraukset suurimmalle osalle muuta Aurinkokuntaa.

Pidin kovasti aloittajan ytimekkäästä kysymyksen muotoilusta ja siitä ettei tarkastelun aikajännettä rajoitettu. Samoin pidin kaikkineen nimimerkin planeettta_ei.kirj vastauksesta edellä. Hienoa työtä.

Asian vierestä, mutta menköön arvostuksen osoituksena tms:
Pikaurkintani netissä tuotti karkean arvion, että Auringon kaltaisella ja vastaavasti galaksissa sijaitsevalla tähdellä olisi keskimäärin alle 0.1 prosentin mahdollisuus törmätä toiseen tähteen _elinaikanaan_. Mitä sitten aikanaan tapahtuu tähden jäänteelle on "tämän hetken tiedolla" melko epämääräistä arvailua. Vain n. 3.5...3.8 miljardin vuoden kuluttua alkaa Linnunradan ja Andromedan yhdistyminen, jonka kestäessä tähtien muodostus kiihtyy merkittävästi ja jokunen keskinäinen törmäyskin on odotettavissa. Osuisiko silloin kohdalle kylliksi tähden muodostukseen soveltuvaa massaa uuden auringon kehittymiseksi, en lainkaan tiedä, mutta kuvittelen silti maininnan arvoiseksi fantasiaksi.

Sitä ennenkin Aurinkokunnan laitamilta lipuu ohi useampikin tähti järjestelmineen ja toistaiseksi täysin tuntemattomine asteroidiparvineen, komeettoinen ja omine "Oortin pilvineen" yms. keskimäärin kerran 50...70 miljoonassa vuodessa(?). Ovatko edelliset kohtaamiset tai likipiti-tilanteet muuttaneet sitten jotain paikallisesti on suosittu keskustelun aihe (ks. esim. https://phys.org/news/2018-07-rogue-star-makeup-solar.html // https://en.wikipedia.org/wiki/Scholz's_Star) jota voi vapaasti pohtia. Että joku kosminen onnenkantamoinen toisi paikalliseen systeemiin toisen Auringon materiaalit vaikuttaa äkkiseltään uskomattomalta lottovoitolta, mutta kai semmoinen kaoottisessa ympäristössä saattaisi olla mahdollisen rajoissa.

Jotkut kirjoittavat että Telluksen kaksoisplaneetta lymyilisi aurinkokuntamme sisällä. Eihän se voi olla mahdollista; olisi löydetty jo aikoja sitten.

Voidaan aiheellisestikin esittää, että Aurinkokuntamme suorastaan tylsä, miljardeja vuosia kestänyt yhtäjaksoinen tapahtumattomuus on tärkeimpiä elämän synnyn mahdollistaneita tekijöitä järjestelmässämme.

Järjestelmämme on huomattavan vakaa.

Jupiter oli aikoinaan toinen aurinkomme 'lyhyen aikaa', kunnes se alkoi jäähtyä nykyiseen tasoonsa. Aurinkokunnat syntyvät keskusauringosta - tietyssä pyörimisvaiheessa aurinko heittää kaasukenttiä ympäriinsä ja näistä syntyy tiivistymällä planeetat. Oma aurinkokuntamme on syntynyt poikkeuksellisemmalla tavalla: aurinkomme oli syntynyt, mutta sen läheisyyteen ilmaantui ulkoavaruudesta toinen aurinkokunta, joka ohittaessaan imaisi aurinkomme materiaalia niin voimakkaasti, että tuo materia venyi aurinkomme vastakkaisista päistä; Jupiterin ja Saturnuksen paikat saivat aineksesta valtaisan määrän.
Mistä tämä tieto on peräisin? Se on liian pitkä tarina tähän. Mutta tähän todiste löytyy aurinkokuntamme merkillisestä ilmiöstä: meillä on joitakin taivaankappaleita jotka pyörivät väärään suuntaan - kuut. Normaalissa tilassa kaikki pyörivät radoillaan samaan suuntaan. Lisäksi meillä on eräs planeetta, joka pyörii mahallaan.

Tuota mahdollisuutta vähän sivuaa vanha tarina isännästä ja rengistä:

Isäntä patisteli renkiä heinäpellolle ja renki ihmetteli että nytkö jo kun ei ole aurinkokaan noussut. Isäntä käski katsomaan ikkunasta mutta rengin mielestä siellä paistoi kuu. Isäntä kumminkin laittoi kovan kovaa vastaan uhkaamalla että lähtöpassit seuraa rengille jos ei ole aurinko. Ja heinäpellolle mentiin.

Pellolla sitten:

Renki: Taitaa tulla kuuma päivä.
Isäntä: Kuinka niin?
Renki: Kun nousee jo toinen aurinko.

On täysin mahdollista ja myöös todennäköistä. varsinkin silloin kuin galaksit törmäävät toisiinsa. matskuu tulee paljon myös tänne. siihen menee van jokunen miljardi vuotta ja silloin oma aurinko on jo punainen kääpiö. ja toisen aurinkon sytyminen saattaisi muodostaa supernovan ja sitä kautta muodostuu taas uusi aurinkokunta. kenties juuri tällainen ja voi olla että tämäkin aurinkokuntamme ei ole näillä tienoilla se ainoa ollut.