Jumalan verenhimo esikoispoikia kohtaan ei varsinaisesti ole kreationismin ydinasioita, mutta nostanpa esille ja väitän, että Aabraham todella tappoi Iisakin uhrina Jumalan käskystä.
Tämä tulee esille mm. siitä, ettei Iisakin uhrausmyyttiä mainita lainkaan Jahvistisessa lähteessä, mutta se on Elohistisessa lähteessä. Iisakia ei enää mainita Elohistisessa lähteessä, vaan hänen tarunsa päättyy uhraukseen. Genesiksen redaktori on halunnut yhdistää Jahvistisen ja Elohistisen myytin loogiseksi kokonaisuudeksi niin, että Elohistisen lähteen uhraus säilyy ja Jahvistisen lähteen Iisakin elämän jatkuminen saa loogisen selityksen. Tässä redaktori veti esiin Herran enkelin puuttumisen viime hetkellä tapahtumiin. [1]
Toinen paljastava kohta on Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Sen väitteen mukaan Aabraham sai poikansa takaisin. Aabraham siis todellisuudessa tappoi Iisakin.
19 Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
Genesiksen kertomus paljastaa asian myös. Uhrausmyytin alkaessa mainitaan Aabraham, palvelijat ja Iisak.
3Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä.
Myytin lopussa paikalta poistuu pelkästään Aabraham ja palvelijat. Iisak jää tarinasta pois, koska hänet oli tapettu ja polttouhrattu Jumalalle.
19Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan. Ja Abraham jäi asumaan Beersebaan.
Objektiivisilla tutkijoilla on yhtenevä käsitys siitä, että Iisak todella tapettiin uhrina Jumalalle. Linkeissä pari artikkelia aiheesta [2] [3]
Tämä tulee esille mm. siitä, ettei Iisakin uhrausmyyttiä mainita lainkaan Jahvistisessa lähteessä, mutta se on Elohistisessa lähteessä. Iisakia ei enää mainita Elohistisessa lähteessä, vaan hänen tarunsa päättyy uhraukseen. Genesiksen redaktori on halunnut yhdistää Jahvistisen ja Elohistisen myytin loogiseksi kokonaisuudeksi niin, että Elohistisen lähteen uhraus säilyy ja Jahvistisen lähteen Iisakin elämän jatkuminen saa loogisen selityksen. Tässä redaktori veti esiin Herran enkelin puuttumisen viime hetkellä tapahtumiin. [1]
Toinen paljastava kohta on Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Sen väitteen mukaan Aabraham sai poikansa takaisin. Aabraham siis todellisuudessa tappoi Iisakin.
19 Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.
Genesiksen kertomus paljastaa asian myös. Uhrausmyytin alkaessa mainitaan Aabraham, palvelijat ja Iisak.
3Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä.
Myytin lopussa paikalta poistuu pelkästään Aabraham ja palvelijat. Iisak jää tarinasta pois, koska hänet oli tapettu ja polttouhrattu Jumalalle.
19Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan. Ja Abraham jäi asumaan Beersebaan.
Objektiivisilla tutkijoilla on yhtenevä käsitys siitä, että Iisak todella tapettiin uhrina Jumalalle. Linkeissä pari artikkelia aiheesta [2] [3]
Vastaukset 9
Vanhimmat
Linkkejä:
[1] Wikipedian artikkeli Elohistisesta lähteestä (Aabrahamin ja Iisakin kohta).
https://en.wikipedia.org/wiki/Elohist#Abram_and_Isaac
Pari artikkeliah
[2] https://www.timesofisrael.com/when-abraham-murdered-isaac/
[3] https://www.biblicalarchaeology.org/daily/biblical-topics/bible-interpretation/binding-sacrifice-isaac/
Iisakin ja Jeesuksen uhrausmyyteillä on paljon yhteistä:
-molemmat ratsaastivat aaseilla uhripaikalle
-molemmilla oli kaksi palvelijaa, Jeesuksella ryövärit ristillä, Iisakilla kaksi Aabrahamin palvelijaa
-Molemmat olivat isänsä rakastamia, ainoita poikia ja Pyhän hengen tai Jumalan alulle panemia
-molemmat alistuivat kohtaloonsa
Kertooko tämä, että Iisak ennakoi Jeesusta? Ei, se kertoo, että Jeesusmyytti sepitettiin mukailemaan alueen vanhempia myyttejä, tässä tapauksessa Iisakin uhraustarinaa.
Niin ja molemmat kantoivat omat uhripuunsa, Iisak polttopuut ja Jeesus ristinsä.
Jonkun opetuksen mukaan myös rasvalla on tässä merkityksensä:
" ... yksin veri ja nimen-omaan Esikoiskaritsan eli Jeesuksen veri kelpaa Jumalan edessä. Jumala katsoi Aabelin ja hänen uhrinsa puoleen, koska esikoiskaritsojen rasva käänsi katseen kohti Golgataa."
http://www.concordia.fi/vanhat/lehti/2006/62006/5.html
Polttouhreissa rasva lienee sikäli merkityksellistä, että rasvan käry nousee hyvin yläilmoihin ja edelleen ylös Jumalan luokse. Herkullinen liharuoan tuoksu on pätevä viestinviejä.
Rasvan merkitys riippuu jossain määrin säätilasta. Kovin tuulisella säällä rasvan käry ei nouse ylös, vaan tuuli ajaa käryä satunnaisempiin suuntiin maanpinnan lähellä.
"Polttouhreissa rasva lienee sikäli merkityksellistä, että rasvan käry nousee hyvin yläilmoihin ja edelleen ylös Jumalan luokse. Herkullinen liharuoan tuoksu on pätevä viestinviejä."
Tässä huomaa hyvin, kuinka myyteissä jumala on kirjoitettu ihmisen kaltaiseksi. Muinaisessa Lähi-idässä oli varmasti ajoittain nälänhätää, vaikka maatalous kehittyikin ensimmäiseksi Niilillä ja Eufratin ja Tigrisin laaksossa. Tämän vuoksi jumala on rakastanut rasvaista lampaan lihaa kuten ajoittain nälkäkuoleman partaalla eläneet ihmiset.
On myös huomattava, että jumala rakastaa erityisesti esikoiskaritsojen munuaisrasvaa. Se on puhtainta rasvaa eläimessä. Ei ole ihme, että tuon ajan ihmiset ovat ajatelleet ihmisen sisimmän, omatunnon asustavan munuaisissa ja synnittömän karitsan munuaisrasva on puhdasta ja herkullista.
Suurista uskonnoista kristinusko saattaa olla rasvaisin, onhan se nimenomaan rasvattuun eli voideltuun uskovien ideologia. Voitelukulttuurin evoluutio on kai jonkun verran hämärän peitossa. Yhden arvelun mukaan voiteluidea on syntynyt metsästysmagiasta; muinaiset metsästäjät voitelivat itsensä voimakkaan saaliseläimen sisäelinrasvalla ja uskoivat näin saavansa saaliseläimen voimat itselleen. Meikäläisen metsästyskulttuurin historiassa on myös tapoja tai rituaaleja, joilla pyrittiin saamaan esim. kaadetun karhun voimaa metsästäjän olemukseen. Toisaalta voidellun idea voisi kyllä jotenkin juontua eläinrasvan korkeasta energiapitoisuudesta, ravintoarvosta.
Myös hindulaisessa kulttuurissa on ihastusta rasvaan, puhdistettuun voihin.
Raamattu kertoo evoluutiosta, kulttuurievoluutiosta. Kun vanhan testamentin jumalakuva kävi liian vanhanaikaiseksi, tehtiin uusi liitto hieman modernimpine jumalakuvineen. Raamatun esimerkin mukaan kristillinen kirkko on kokenut evoluutiota alkuseurakunnan ajoista. Nykyään on naispappeja, kirkkoteatteria, gospel-rokkia ym.
( https://www.google.com/search?q=uusi testamentti liitto )
Tarkennusta hindujen käyttämään voihin, kyseessä on siis kirkastettu voi eli ghee.
Gheetä käytetään pyhimysten ja pyhäinkuvien voiteluun:
https://www.quora.com/What-does-it-mean-the-anointing-of-the-lord
Myös kuolleen ruumis saatetaan voidella gheellä: http://tinyurl.com/yxzlx4lh
"Cremations take place at special cremation grounds. The body is anointed with ghee (clarified butter)."
Raamattu todistaa yksiselitteisen selvästi, että Iisakia ei uhrattu. Iisak on sitä paitsi erään Raamatun keskeisen patriarkan, Jaakobin isä, josta polveutuvat kaikki Israelin sukukunnat. Se ei olisi mahdollista, jos Iisak olisi uhrattu.
Ateistien myytti on siten valhetta ja totuuden vääristelyä. Jumala on rakkaus ja siksi Hän antoi oman Poikansa, Jeesuksen, uhriksi meidän edestämme. Siksi mitään muuta uhria ei enää tarvita syntien sovitukseksi ja pelastuksen saamiseen. Ihminen, joka hylkää tämän uhrin joutuu iankaikkiseen kadotukseen, helvetin tuleen. Siitä ateistien pitäisi olla huolissaan sekä itsensä, että muiden jumalattomien vuoksi.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä." (Joh.3:16)
"Raamattu todistaa yksiselitteisen selvästi, että Iisakia ei uhrattu."
Mutta mihin Iisak jäi kun Abraham palasi uhrauspaikalta?
"Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan."