http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3223299
Kari Hokkanen kirjoittaa "Meno Mäntsälään"-näytelmän tiimoilta Ilkan entisen päätoimittaja Artturi Leinosen osuudesta Lapuanliikkeen demokratiaa uhkaavien voimien taltuttamisessa.
Leinonen oli Lapuanliikkeen miehenä tietenkin itse ankara kommunismin vastustaja, mutta myös demokratian puolustaja.
Myös Leinosen seuraaja Veikko Pirilä joutui 30 vuotta myöhemmin kansanvallan ja sananvapauden vihollisten maalitauluksi, kun K-linjan kusipukit yrittivät erottaa hänet päätoimittajan tehtävistä, kun mies ei suostunut veisaamaan YYA-virsiä virallisten nuottien mukaisesti.
Itse asiassa hänet ehdittiin jo savustaakin ulos tehtävistään, mutta maakunnan miehet vihelsivät K-linjan miesten sananvapautta halveksivan pelin poikki ja niin Pirilä jatkoi tehtävässään.
On muuten hienoa lukea lehteä, jolla on näin kunniakas historia ja asua maakunnassa, jonka miesten osuus maamme itsenäistymisessä, itsenäisyyden säilymisessä ja kaikkinaisessa vahvistumisessa on ollut aivan ratkaiseva.
Kari Hokkanen kirjoittaa "Meno Mäntsälään"-näytelmän tiimoilta Ilkan entisen päätoimittaja Artturi Leinosen osuudesta Lapuanliikkeen demokratiaa uhkaavien voimien taltuttamisessa.
Leinonen oli Lapuanliikkeen miehenä tietenkin itse ankara kommunismin vastustaja, mutta myös demokratian puolustaja.
Myös Leinosen seuraaja Veikko Pirilä joutui 30 vuotta myöhemmin kansanvallan ja sananvapauden vihollisten maalitauluksi, kun K-linjan kusipukit yrittivät erottaa hänet päätoimittajan tehtävistä, kun mies ei suostunut veisaamaan YYA-virsiä virallisten nuottien mukaisesti.
Itse asiassa hänet ehdittiin jo savustaakin ulos tehtävistään, mutta maakunnan miehet vihelsivät K-linjan miesten sananvapautta halveksivan pelin poikki ja niin Pirilä jatkoi tehtävässään.
On muuten hienoa lukea lehteä, jolla on näin kunniakas historia ja asua maakunnassa, jonka miesten osuus maamme itsenäistymisessä, itsenäisyyden säilymisessä ja kaikkinaisessa vahvistumisessa on ollut aivan ratkaiseva.
Vastaukset 11
Vanhimmat
yrittivät Leinostakin 1950-luvun alussa erottaa (ktso Leinosen muistelmien kolmas osa s.390 "Omat puraisivat"). Hokkasta enkä kyllä oikein Pirilääkään laske samaan sarjaan Alkion ja Leinosen kanssa.
kotoisin. :-) Ehdottikos se nyt mm.itsenäisyyspäivän siirtämistä 19.syyskuulle?
Siinä meillä oli isänmaallinen pohjalainen....
On kovin yllättävää, että Hokkanen kehaisee professori Ylikangasta tämän näytelmästä. Ylikangashan oli lähes koko 90-luvun Hokkasen hampaissa "Tie Tampereelle" -historiikan vuoksi.
Kommunismin vastaisuuden toimeliain pesäke on ollut Pohjanmaalla. Tämäkin on jossain mielessä vähän kummallista. Sosialistiset aatteehan levisivät kaikkein vähiten juuri Pohjanmaalle ja Pohjanmaalla ei ollut oikeastaan lainkaan sellaisia luokkavastakohtaisuuksia kuin eteläisessä Suomessa. Tämä panee epäilemään, että kommunismia vastustettiin jonkinlaisen ideaalisen mielikuvan pohjalta tuntematta laisinkaan taustalla olevia motiiveja.
Pohjanmaa oli sosiaaliselta rakenteeltaan homogeeninen. Pohjanmaa oli itsenäisten talonpoikien aluetta itsenäisyytemme alkaessa ja myös sen jälkeen. Sosialiosimin aate levisi etelässä, koska sinne oli syntynyt teollisuutta. Samoin maaseudun yhteiskunnallinen rakenne oli toinen kuin Pohjanmaalla. Etelässä oli rikkaita kartanonherroja ja köyhiä torppareita ja muita maattomia maatayöläisiä. Taloudellinen eriarvoisuus oli suuri, millaista Pohjanmaalla ei esiintynyt.
Yhteiskunnan eriarvoisuus ei koskettanut pohjalaisia. Heillä ei ilmeisesti ollut tietoa muualla maassa vallinneesta tilanteesta tai heidän ymmärryksensä ei riittänyt hahmottamaan tilannetta. Tällaisessa mielikuvaympäristössä sosialismi nähtiin vieraana tunkeutujana, ei ratkaisuna ongelmiin.
ole ollut koskaan.Sensijaan tätä vajetta on runsaasti varsinkin Eteläsuomen kaupungeissa,sen huomaa helposti kun lukee juttuja näiltäkin palstoilta.
Eteläpohjanmaalla oli johtajat talonpoikaisjohtajia joiden pöytiin saattoi tulla kymmeniä ihmisiä päivittäin syömään,tietysti heitä silloin haluttiin suojella myös työntekijöiden puolelta epävakaassa tilanteessa.
Kommunistit äryttivät Pohjalaisia tahallaan,miksi tulla tänne kokouksia pitämään kun vastaanotto tiedettiin.Oli täysin oikein riisua heiltä ,punaiset paidat pois,sitähän he kerjäsivätkin.
Samaa patruunahenkiä on Eteläsuomessa yhä edelleen,nyt sitä pitävät voimissa erikoisesti Sosialidemokraatit,joiden kova halu on lopettaa elintarviketeollisuus Suomesta.Tapio Talven mielipiteet ovat kuin kuvastin siitä tyhmyydestä,mikä ymmärtämättömyydestä saa voimansa.
Eteläpohjanmaalta muutti vuosisadan alkupuolella tuhansia ihmisiä Amerikkaan,kyllä leipä täälläkin oli lujassa,mutta suunta oli oikea mistä sitä lähdettiin hakemaan.
Hokkanen on pitkän aikaa aivan selvästi varonut kritisoimasta Ylikangasta. Hänen muistissaan on vielä se Ylikankaan primitiivireaktio siihen, kun Hokkanen oli erimieltä yhdestä ainoasta kohdasta Ylikankaan teoksessa "Tie Tampereelle".
On aivan hyvä, että sosialismi nähtiin Pohjanmaalla "vieraana tunkeutujana", eikä "ratkaisuna ongelmiin". Itärajan takana oli jo Lapuanliikkeen aikoihin nähtävissä, että millainen "ratkaisu ongelmiin" se vaihtoehtoinen yhteiskuntamalli olisi ollut.
...
28.3.2002: HS: ” Hokkanen haluaa punamultaa
Pääministeriksi sopisi Anneli Jäätteenmäki
SEINÄJOKI. Päätoimittaja Kari Hokkasen selän takana on pieni taulu. Hokkasen selkää katsoo aate-isä Santeri Alkio. Hokkasen edeltäjän kasvot on ikuistettu kuolinvuoteelta.
Ilmeisesti tiedät maalaisliiton ja keskustan historiasta enemmän kuin kukaan muu? "Kun Johannes Virolainen on kuollut, niin saattaa pitää paikkansa."
Hokkanen hallitsee aatteellisen alkiolaisuuden, asiakeskeisen kalliolaisuuden, rohkean pykäläisyyden ja maaseutuhenkisen sunilalaisuuden. Osin siksi, että näin hän on itse listannut keskustan päätraditiot. Hänelle ne ovat osin uskonto.
Hokkanen istuu jurvalaisen tyylihuonekaluryhmän tuolilla. Ollaan sellaisessa huoneessa, josta on vaikutettu maalaisliiton ja keskustan politiikkaan. Siitä huoneesta on otettu kantaa hallitusratkaisuihin.
Niin nytkin.
"Itse näkisin mielelläni, että punamultaa kokeiltaisiin taas. Se olisi selvästi mielenkiintoisin vaihtoehto, ja sillä pohjalla on hyviä aikaisempia näyttöjä." ---
Ilkassa oli kuukausia kestävä masinoitu parjauskampanja Ylikangasta kohtaan. Kirjoituksia oli satamäärin. Ylikankaan reaktio ei ollut primitiivinen. Hokkanen ja hänen myötäjuoksijansa olivat primitiivisiä.
keskustelua en oikein hyvin aikoinaan seurannut,jonkinverran kuitenkin.Yleensä en ole mikään Hokkas-fani,mutta kyllä minusta Hokkasen ajatukset tuntuivat läheisemmältä silloin.
Olen paikkakunnalta joissa on oltu erittäin aktiivisia silloin,ja olen tuntenut näitä henkilöitä jotka ovat aikoinaan olleet mukana itse tilanteissakin.Minusta tuntuu että Ylikankaan kirjoitukset olisivat loukanneet heitä syvästi.
Silloin oli siinä kirjoittelussa vielä yksi erikoinen piirre,yhtenä keskustelijana oli Hokkasta puolustamassa Ylikankaan sukulainen.
Olen Ylihärmässä kuullut että suvulla oli ollut erimielisyyksiä sen ajan tapahtumista jo pitkään.En voi olla ajattelematta että Ylikangas käytti nyt saamaansa asemaa hyväkseen sukulaistaan vastaan.
Minä aina nähtyäni Ylikankaan pärstän ruudussa tunnen kyllä vastenmielisyyttä hänen kaikkitietävää selostustaan vastaan.
Protestoin kahta asiaa. Keskustaporvarin väitettä siitä, että Hokkanen olisi kritisoinut vain pientä asiaa ja sitä, että Ilkassa ei juurikaan annettu tilaa muille mielipiteille ja hyökkäiy oli silmitöntä. Itse asiassa en ole ollenkaan varma, että Ylikankaan näkemykset etelä-pohjalaisten motiiveista vapaussodassa olivat oikeita ja vähintään ymmärrän, että monet loukkantuivat niistä. Arvostin aikaisemmin Ylikangasta, kun hän tiedemiehenä mielestäni perustellusti analysoi esimerkiksi puukkojunkkareita ja heränneitä. Silloin hän totesi, että historijoitsijan ei pidä ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin. Nyttemmin hän on täysin tämän vastaisesti kaikkien asioiden asiantuntija, joten olen nykyisin kanssasi melko lailla samaa mieltä. Mitä taas ylihärmäläisiin tulee, ei asia ole minulle uusi. Isävainajani kertoi, että hänen tuttunsa, joka oli entinen iikolli, tuomitsi Ylikankaan kommunistiksi jo paljon ennen tietä Tampereelle. Hokkasen nykyinen positiivisuus Ylikangasta kohtaan johtuu mielestäni siitä, että viime aikoina Ylikangas on lähestynyt keskustalaisia näkemyksi oltuaan ennen enemmän sosialidemokraatti.
on välillä näyttävästi haukkua jotakin,sitten taas samaa henkilöä kehua,tämä kehuminen tekee ihmisen itsetunnolle hyvää.On tyytyväinen kun nyt on Hokkanenkin kanssani samaa mieltä,mutta kelmiä kannattaa aina varoa.