Oliko talvisota turha uhraus Suomelta? Ei, jos mietimme Baltian maiden kohtaloa? Olisiko pitänyt jatkaa sotimista kelirikkoon asti ja toivoa länsivaltojen tuloa avuksi? Ei - sen osoittaa myös myöhemmät tapahtumat. Suomen poliittinen johto ja eteenkin Mannerheim teki oikein pelatessaan ulkopoliittista painetta sekä Saksan että eteenkin Kremlin suuntaan. Tämä ratkaisevasti vaikutti siihen että Stalin suostui rauhaan (Suomen kannalta kovin ehdoin). Mutta yksi asia on selvä. Viimeiset kolme viikkoa eteenkin olivat täysin turhaa vatkaamista Suomen poliittiselta johdolta. Pääpuolustuslinjan murruttua ja paineen vain kasvaessa olisi rauha pitänyt tehdä Neuvostoliiton kanssa kovin ehdoin jo kolmea viikkoa aikaisemmin. Nuo viimeiset kolme viikkoa maksoivat näet yli 10 000 miehen hengen Suomelle. Lähes saman verran invalidisoitui. Suomen armeija menetti melkein yhden ikäluokan verran sotilaita oikeastaan melko turhaan.
Talvisodan rauha 13.3.40, yli 3 viikkoa liian myöhään, yli 10 000 lisäuhria?
Stieglitz
4162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tragediasta pitäisi ottaa oppia siinäkin suhteessa että on maailmassa vain kolme maata joille Suomi tosiasiassa merkitsee edes jotain. Ruotsi, jolle Suomi ei ole suinkaan yhdentekevä maa. Venäjä, jolla on eurooppalaisista maista pisin yhteinen raja juuri Suomen kanssa. Ja Saksa keskisen Euroopan pysyvä ykkösvaltio, ja keskeinen Itämeren vaikuttajavaltio.
Jollekin Britannialle ja Ranskalle Suomi pelkkä kuriositeetti. Eikä USA, tämä kyynisempi supervalta kuin mitä useampi sinisilmäinen suomalainen edes aina ymmärtää, välittää Suomesta vielä vähemmän. Näille kolmelle Suomi on aivan marginaalivaltio.
Koko talvisodan länsikortilla pelaaminen on ymmärrettävää vain taktisena kuviona. Sen sijaan se että Eljas Erkko ihan tosissaan kuvitteli että länsimaat tulisivat Suomen avuksi ja turvaksi on osoitus todellisesta arvostelukyvyttömyydestä. Oli sinänsä onni, että Stalin, kuten Kimmo Rentolan tutkimus osoitti, yliherkkyydessään kuvitteli länsivaltojen potentiaalin puuttua peliin voimakkaammin kuin tekikään pelasi varman päälle ja teki rauhan. Jos Stalin olisi tajunnut miten heikoilla Ranska ja Britannia olisivat hän olisi kääntänyt peukalon Suomen kohdalta.
Hitlerin varmistaessa Norjan ja Tanskan itselleen oli Ruotsi ja Suomi pussissa. Sen jälkeen vaihtoehdot olivat - alistua Neuvostoliiton miehitykseen tai aseveljeys Natsi-Saksan kanssa.
Näin tapahtumista talvisodan kiihkeinä viikkoina kirjoitti Kimmo Rentola:
"Myöhemmin samana päivänä Moskovaan saatiin lisää tietoa Ranskan ase- ja ampumatarviketoimituksista samoin kuin insinööriupseerien ja linnoittamisen asiantuntijoiden lähettämisestä Suomeen. Hälyttävin oli tieto kenraali Weygandin matkasta Syyriaan ja suunnitelmista tehdä ilmahyökkäyksiä Bakua, Batumia ja Tuapsea vastaan. Edelleen raportoitiin, että myöhemmin Turkki liittyisi hyökkäykseen Kaukasukselle. Varman tiedon pikaisesta ilmahyökkäyksestä Bakuun Stalin sai myös sotilastiedustelu GRU:n kautta Lontoosta, ilma-attasea Tšornyiltä.
Nyt oli piru merrassa. Kyllä venäläiset tiesivät, miten vaikeaa liittoutuneiden oli auttaa suoraan Suomea, oli hankala edes päästä paikan päälle, puhumattakaan taistelukokemuksesta talvioloissa, eikä Murmanskilla tai Arkangelillä ollut vielä sitä merkitystä minkä ne saivat 1941. Mutta Kaukasus oli eri asia, sieltä saatiin yli 90 prosenttia Neuvostoliiton raakaöljystä ja vielä isompi osa bensiinistä. Jos Baku joutuisi pois pelistä ilmapommitusten seurauksena, miehityksestä puhumattakaan, se olisi kohtalokas isku Neuvostoliiton sotaponnistuksille vähänkin pitemmällä aikavälillä samoin kuin sen kaupallisille ja strategisille suhteille Saksan kanssa. "
Kiinnostava on myös seuraava seikka:
"Heikentääkseen edelleen Moskovan länsisuhteita myös saksalaiset panivat eri kanavia myöten liikkeelle tietoa, että ranskalaiset aikovat hyökätä Syyriasta Bakua vastaan. Niinpä Turkista äkkiä tuli diplomaattien talvisodan tärkeä polttopiste. Molotov tiukkasi Turkin lähettiläältä, mitä oli tekeillä kenraali Weygandin Turkin-vierailun kulissien takana ja mitä Turkin pääministeri tarkoitti sanoessaan että elämme aikaa jolloin jokainen kätkee aikeensa. Moskovaa ei taatusti rauhoittanut, että turkkilaiset kutsuivat lähettiläänsä kotiin."
------------------------------------
Vasta myöhemmin todellista tietoa siitä miten heikossa hapessa koko läntinen toimeliaisuus levisi Moskovaan. Siinä vaiheessa talvisodan rauha oli juuri ennätetty tehdä.
Rentola:
"Vasta 14. maaliskuuta NKVD sai Pariisista ensi kertaa tarkkaa tietoa lännen apuhankkeen vakavista vaikeuksista. Britannian ulkoministeri lordi Halifax oli sanonut että oli mahdotonta lähettää suomalaisten pyytämää sataa pommikonetta, samoin kuin 50.000 miestä maaliskuussa. Vain 12.000 voitaisiin lähettää ja aikaisintaan huhtikuussa. Eikä Ruotsi ollut läheskään niin suopea kuin oli luultu. Nämä tiedot heijastivat erittäin tarkasti keskustelua, jonka britit olivat käyneet Mannerheimin kanssa kymmenen päivää aikaisemmin.
Mutta kun tämä tieto ehti kiertoteitään pitkin Moskovaan saakka, rauha oli jo päivän vanha. Molotov allekirjoitti sen ankarassa krapulassa, aamukuuteen jatkuneiden 50-vuotisjuhliensa jälkeisenä päivänä."
Miksi Stalin teki rauhan selviää Rentolan kirjoituksen lopppuolelta.
"Päättäessaan rauhasta Stalin ei luottanut pelkkään tiedusteluun, mutta sen merkitys oli suuri. Enemmän kuin kenties kukaan muu johtaja hän käytti tiedustelua vahvistamaan jo omaksumiaan luuloja ja kantoja ja hylkäsi niiden kanssa ristiriidassa olevat tiedot. Selvimmin näin kävi keväällä 1941. Neuvostotiedustelu hankki hämmästyttävän ensiluokkaista tietoa, mutta pääkäyttäjän epäluuloinen mieli ja lukkoonlyöty asenne esti saamasta siitä täyttä hyötyä. Asennoitumisen osalta suurimmat vaikeudet talvisodassa aiheutti se, ettei pieniä maita osattu Kremlissä pitää juuri minkäänlaisina tekijöinä suuressa politiikassa. Silmiin pistää myös se, että Stalin näyttää vaatineen nimenomaan tiedustelun raakamateriaalia eikä kaivannut muiden analyysiä kuin omansa. Sellainen systeemi onnistuu, mikäli pääkäyttäjä on erehtymätön.
Talvisodan jälkeen Stalin tajusi itsekin että hänen olisi pitänyt pysyä paremmin selvillä länsivaltojen välisistä eroista. Tietenkään hän ei ottanut laiminlyöntiä omaksi syykseen. Nelipäiväisessä politbyroon ja rintamakomentajien tilityskokouksessa kuukausi sodan jälkeen hän syytti tiedustelu-upseereitaan siitä, että heiltä puuttui oikea vakoilijan sielu, he olivat naiiveja."
Siinä oli suoneniskun makua, kun ruskit pääsivät vahvaa merenjäätä pitkin h-vaunuilla Viipurin edustan saariin ja lopulta mantereelle Viipurin tällä puolella Säkkijärvellä, jossa väsyneet suomalaiset olivat helisemässä.
Tosiasiassa rauhanneuvottelujen aloittamiseen oli mahdollisuus vain viikkoa aikaisemmin, mutta Ranskan uhkailu ja empiminen omalla puolella aiheuttivat viiveen. Viikossa ennätti kuolla valtavasti suomalaisia
<<Stalin suostui rauhaan (Suomen kannalta kovin ehdoin). >>
Ruotsi esti ulkomaisen apuretkikunnan tulon Suomeen. Meret oli jäässä tai Saksan valvonnassa ja ainoa reitti Suomeen oli Norjasta Ruotsin kautta. Petsamon satama oli NL:n hallussa Talvisodan aikana.
Ruotsin kavaluus rauhanvälittäjänä paljastui koko laajuudessaan vasta myöhemmin. Suomen eduskunnan kanta rauhanehtojen hyväksymisestä oli jo hyvissä ajoin vuodettu NL:n tietoon ja sitten muka neuvoteltiin viimeisiin päiviin saakka. NL tiesi Suomen hyväksyvän mitkä ehdot tahansa rauhan saamiseksi ja jopa Mannerheim piti suurena virheenä Ruotsin ottamista rauhanneuvotteluiden välittäjäksi, koska yleisen käsityksen mukaan Suomi menetti Viipurin ja Sortavalan juuri Ruotsin kavaluuden takia. Nämä samat menetykset kertautuivat Jatkosodassakin.
Samaa petosta harrastettiin aseavun muodossa. Ruotsi yritti viivästyttää kaikkia asekuljetuksia parhaansa mukaan ja hidasteli lentokoneiden kasaamista ja ammuskuljetuksia. Se yritti jopa ampua ilmatorjunnallaan alas Suomeen lennettäviä valmiita Brewster -lentokoneita kieltäydyttyään ensin tankkaamasta koneita! Nokkela suomalaismiehistö tilasi itse tankkiauton ja lähti kohti Suomea. Sanoivat bensiinilaskun maksettavan Suomen valtion toimesta.
Tämä ammusesimerkki on hyvä ymmärtää juuri tätä taustaa vasten.
"Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta!"
Talvisodan historia 1-4, osa 4, s. 302-304
s. 302 taulukossa lukee huomautuskohdassa 8 näin: "Maaliskuussa saatiin 157 700"
Ja sitten sivulla 304 lukeekin näin: "Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta, mutta niistäkin sytyttimt saapuivat vasta 12.3, koska ne oli kuormattu eri vaunuihin kuin kranaatit ja niiden lähettäminen oli myöhästynyt."
Ruotsistahan ne tulivat ja naapurin hurrit teki luultavasti tahallaan tuon sytytintempun. Saksaa ja NL:a ei haluttu ärsyttää liiallisella asemyynnillä Suomeen. Viivästämällä sytyttimet sattiin haluttu tulos eli ammukset ei vaikuttaneet sodan kulkuun! Rauha kun tehtiin heti seuraavana päivänä eli 13.3.1940.
Mitäs se honung-konung -kuningas puhuikaan siitä "Ruotsin kunniasta"... Ruotsin "kunnia" vaati sitä pysymään erillään sodasta.
Talvisodasta muistamme kuinka Ruotsin kunnia vaati sitä pysymään erillään sodasta.
Kuningas Kustaa V:n itse koolle kutsumassa valtioneuvoston istunnossa 19.2.1940 hän antoi seuraavan lausuman pöytäkirjaan:
http://www.histdoc.net/historia/1940-02-19.html
"Ruotsin elintärkeät edut, sen kunnia ja sen rauha, ovat niitä tavoitteita, jotka minulla ovat aina silmien edessä. Toivon Jumalan avulla, että me voimme valitsemallamme tiellä välttää sodan kaikki onnettomuudet."
Lähde: Svensk utrikespolitik under andra världskriget. Internationell politik 24, skrifter utgivna av Utrikespolitiska institutet, Kooperativa förbundets bokförlag, Stockholm, 1946. Käännös: Pauli Kruhse.
#Ja sitten sivulla 304 lukeekin näin: "Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta, mutta niistäkin sytyttimt saapuivat vasta 12.3, koska ne oli kuormattu eri vaunuihin kuin kranaatit ja niiden lähettäminen oli myöhästynyt."
Ruotsistahan ne tulivat ja naapurin hurrit teki luultavasti tahallaan tuon sytytintempun. Saksaa ja NL:a ei haluttu ärsyttää liiallisella asemyynnillä Suomeen. Viivästämällä sytyttimet sattiin haluttu tulos eli ammukset ei vaikuttaneet sodan kulkuun! Rauha kun tehtiin heti seuraavana päivänä eli 13.3.1940.#
Vale ei muutu todeksi, vaikka toistelet sitä vuodesta toiseen. Ruotsi auttoi meitä merkittävästi ainoana maana. Virhe sytytinten lähettämisessä on ymmärrettävä.
Kuljetuksista huolehtivilla ei voinut olla mitään tietoa sodan päättymisestä.
"Talvisodasta muistamme kuinka Ruotsin kunnia vaati sitä pysymään erillään sodasta."
Saksa ilmoitti Ruotsille selkeästi, että virallinen Suomen puolelle asettuminen on sodan syy.
Sen sijaan vapaaehtoista apua saa antaa. Saksa jopa korvasi Suomelle toimitetut aseet ja tarvikkeet.
Joillakin on pysyvä tarve mustamaalata Ruotsia, vaikka totuus onollut tiedossa iät ajat.
》》Ruotsi auttoi meitä merkittävästi ainoana maana. Virhe sytytinten lähettämisessä on ymmärrettävä.
Kuljetuksista huolehtivilla ei voinut olla mitään tietoa sodan päättymisestä.《《
Minne jäi Ranska ja Daladier? Entäs Englanti tai Italia? Missä on Etelä-Afrikan tasavalta?
Suomen 5. Kolonna vuoti tarkkaan kaikki tiedot Ruotsiin ja Tukholman lehdissä oli jo viikko ennen Moskovan pakkorauhan allekirjoitusta tieto siitä, kuinka Suomen hallitus on valmis hyväksymään kaikki ryssien vaatimukset rauhan saamiseksi. Vain Kekkonen, Nikukkanen ja pari muuta Maalaisliiton änkyrää halusi jatkaa sotaa hinnalla millä hyvänsä. Tähän tilanteeseen Ruotsin toimittamien ammusten sytytinten "myöhästyminen" sopii oikein hyvin...
Tieto rauhan solmimisen päivästä ei voinut olla ennakkoon, koska sitä ei ollut Suomessakaan.
Jatkuva valehtelu sytytinten tahallisesta myöhästyttämisestä on järjetöntä. Ruotsi auttoi meitä enemmän kuin mikään muu maa.
<<Tieto rauhan solmimisen päivästä ei voinut olla ennakkoon, koska sitä ei ollut Suomessakaan.>>
Etkö ymmärrä lukemaasi? Kuka on maininnut jotain päivämääristä? Näin vaan tapahtui:
Suomen 5. Kolonna vuoti tarkkaan kaikki tiedot Ruotsiin ja Tukholman lehdissä oli jo viikko ennen Moskovan pakkorauhan allekirjoitusta tieto siitä, kuinka Suomen hallitus on valmis hyväksymään kaikki ryssien vaatimukset rauhan saamiseksi.
"Kuljetuksista huolehtivilla ei voinut olla mitään tietoa sodan päättymisestä."
Sitä pahempi temppu. Eihän sytyttimet olisi vaatinut kuin yhden kuorma-autolasti ja ne olisi saatu päivässä Suomeen, JOS olisi oikeasti haluttu. Ryssien takia Ruotsi vitkutti kaikkia asetoimituksia, lentokoneiden kasauksia yms.
-----Oliko talvisota turha uhraus Suomelta? Ei, jos mietimme Baltian maiden kohtaloa?-----
Miten niin oli muka hyödyllinen kun sodalla menetimme maa-alueitakin äärettömästi enemmän mitä neuvottelujen kautta olisimme menettäneet. Ihmisuhrien ja sodan rahallisten menetysten lisäksi.
Mikään asia ei ollut Moskovan rauhan jälkeen paremmin kuin mitä olisi ollut neuvottelutuloksella.
Niin, eihän mitään olisi kelleen käynyt. Baltiassakin meni tosi hyvin...
Lapsenuskoinen luottamus ryssiin on hellyttävää Ketaleelta :)
Tuo "isänmaallinen" ja naurettava yksinäinen stallarivajakki on todella oikeassa, kun kaikki paha on Suomen oma vika, ei ikinä ryssien....
Eräs merkitys tällä sodan pitkittymisellä aina maaliskuun 13.päivään asti oli se että aika paljon helmi-maaliskuussa alullepantuja asetoimituksia Suomeen saapui rauhan jo tultua. Seikka joka vaikutti siihen että armeijalla oli selvästi enemmän aseita keväällä 1941 kuin vuotta aiemmin.
Paljonko Saksa toimitti aseita Suomelle talvisodan päättymisen ja jatkosodan alkamisen välisenä aikana? Ei kovinkaan paljon. Oikeastaan yllättävän vähän.
Paljonko ruotsalaisia vapaaehtoisia oli Suomessa 1940 tai 1941-1944? Paljonko oli rintamalla ja paljonko niitä tuli Suomeen kaiken kaikkiaan?
Kahta samansuuruista lukemaa ei eri kirjoista löydy, mutta tässä on eräs näkemys asiasta:
Suomen asiasta tuli omani -kirjassa on esitetty suuntaa antavia lukumääriä Talvisodan rintamalla olleista ruotsalaisista vapaaehtoisista.
Orvar Nilsson kertoo kirjassaan sivulla 30 kuinka "Lopulta Ruotsalaiseen vapaaehtoisjoukkoon kuului 8260 ruotsalaista, 727 norjalaista ja 60 suomalaista tulkkia." - "Noin 200 ruotsalaista vapaaehtoista palveli Vaasan tykistössä, runsaat satakunta Turun ilmatorjuntajoukoissa ja melkein yhtä monta Pellingin rannikkopuolustuksessa."
Sisältyikö ruotsalainen lentolaivue F 19 henkilökuntineen tuohon lukuun, ei sattunut löytymään tuosta Nilssonin kirjasta. Lisäksi oli vapaaehtoisia mekaanikoja ja asentajia siviilipuolella.
Nilsson kertoo kirjassaan sivulla 55, kuinka Mannerheim vieraili Märkäjärvellä Talvisodan päätyttyä. 26.3.1940 olivat kaikki ruotsalaiset SFK:n vapaaehtoiset joukot I ja II taisteluosastoista ryhmittyneet Paikanselän kukkulan länsiosaan suureen avoneliöön. "Taisteluosasto SFK:n päällikkö, eversti Arthur Nordenswan ilmoitti ylipäällikölle. Mannerheim tervehti meitä: "Hyvää päivää, ruotsalaiset vapaaehtoiset." Noin 4000 kurkusta kajahti mahtava vastaus: "Hyvää päivää, herra sotamarsalkka."
Samassa kirjassa kerrotaan sivulla 270 luvussa Muistomatkoja, kuinka kahden Ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon yhteisvahvuus öisillä siirtomarsseilla Märkäjärvelle 1940 oli 3000 miestä. Taisteluosastojen kokonaislukumääräksi on siis sanottu 3000, mikä vastaa hyvin monissa kirjoissa kerrottua mielikuvaa kahdesta vahvennetusta pataljoonasta.
I Taisteluosasto kulki 22.2.1940 alkaen 3 yömarssin kuluessa Kemijärven Isostakylästä Märkäjärven rintamalle.
II Taisteluryhmälle tuli sotareissun kovimmat tappiot paleltumisina, kun 1500:sta miehestä paleltui 70 miestä kokonaan pois muonavahvuudesta. (s. 35-38)
Pakkasmarssiksi ristityllä siirtomarssilla 24.-25.2.1940 pakkasen kerrotaan olleen aluksi -18 ja sitten kiristyneen, ollen jopa -49 astetta ja matka olikin alkuperäisen 28 km:n sijasta liki 40 km. Tuo virhearvio matkan pituudesta vei monelta mieheltä sormia, varpaita, raajan tai jopa nenänkin. Vaikka turkit päällä hiihdettiin, niin Nilsson kertoo siltikin palelleensa.
Ruotsalaisten turkeista tulikin mieleeni tällainen juttu Marski läheltä ja kaukaa -kirjasta sivulta 86:
"Erään esittelyn aikana Talvisodan alussa puhelin soi päämajassa. Kun toisessa päässä oli puhuttu aikansa, marski vastasi: - Ajattele nyt, meidän miehemme menivät sotaan, eräät kulkevat siviilikengissä, toisilla on siviilihattu tai -takki ja niin poispäin. Lyhyen keskustelun jälkeen marski huudahti puhelimeen: -Onko niillä edes housut jalassaan. Sen sanottuaan hän löi puhelimen kiinni. Läsnäolijoiden puoleen kääntyen hän hieman suuttuneena murahti: - Siellä oli Linder, joka valitti, etteivät ruotsalaiset vapaaehtoiset ole vielä valmiina, kun heiltä puuttuvat turkit."
Toim. Marski läheltä ja kaukaa
Kirjayhtymä, 1964, 197 s., 1. painos
Oliko sitten turkeista vai mistä kiinni, mutta vasta helmikuun lopulla siis siirryttiin Sallan rintamalle...
Ruotsi viivytti kaikella mahdollisilla tavoin ruotsalaisten vapaaehtoisten pääsyä Suomen rintamille. Suomen silloinen ulkoministeri Tanner sanoi, että sotaa on käyty jo yli 2 kuukautta eikä ensimäistäkään avuksi ilmoittautunutta miestä ole rintamalla.
Tuota samaa viivytystaktiikkaa harrastettiin aseavun muodossa. Ruotsi yritti viivästyttää kaikkia asekuljetuksia parhaansa mukaan. Tämä tykistökranaatteja koskeva esimerkki on hyvä ymmärtää juuri tätä taustaa vasten.
"Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta!"
Talvisodan historia 1-4, osa 4, s. 302-304
s. 302 taulukossa lukee huomautuskohdassa 8 näin: "Maaliskuussa saatiin 157 700"
Ja sitten sivulla 304 lukeekin näin: "Onneksi ulkomailta saapui maaliskuun alussa 157 000 laukausta, mutta niistäkin sytyttimt saapuivat vasta 12.3, koska ne oli kuormattu eri vaunuihin kuin kranaatit ja niiden lähettäminen oli myöhästynyt."
Ruotsistahan ne kranaatit tulivat ja naapuri teki luultavasti tahallaan tuon sytytintempun. Saksaa ja NL:a ei haluttu ärsyttää liiallisella asemyynnillä Suomeen. Viivästämällä sytyttimet sattiin haluttu tulos eli ammukset ei vaikuttaneet sodan kulkuun! Rauha kun tehtiin heti seuraavana päivänä eli 13.3.1940.
Mitäs se Ruotsin kuningas puhuikaan siitä "Ruotsin kunniasta"...
Talvisodasta muistamme kuinka Ruotsin kunnia vaati sitä pysymään erillään sodasta.
Kuningas Kustaa V:n itse koolle kutsumassa valtioneuvoston istunnossa 19.2.1940 hän antoi seuraavan lausuman pöytäkirjaan:
http://www.histdoc.net/historia/1940-02-19.html
"Ruotsin elintärkeät edut, sen kunnia ja sen rauha, ovat niitä tavoitteita, jotka minulla ovat aina silmien edessä. Toivon Jumalan avulla, että me voimme valitsemallamme tiellä välttää sodan kaikki onnettomuudet."
Hyvä kirja aiheesta kuinka pysyä irti sodasta:
Suominen Tapani (toim.) Itsekkyyttä vai valtiomiestaitoa - Ruotsin idänpolitiikka ja Suomi vuodesta 1812 vuoteen 2002, Tammi, 2002, 289 s., 1. painos
Täälläkin on aiheesta jotain:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=1879
"Ruotsi viivytti kaikella mahdollisilla tavoin ruotsalaisten vapaaehtoisten pääsyä Suomen rintamille. "
Höpö-höpö. Vapaaehtoiset tulivat silloin, kun tulivat.
Heidät oli organisoitava, varustettava ja koulutettava.
Muutoin rintamalle lähettäminen on järjetöntä.
Tämä "kriitikko" on vain pahantahtoinen mustamaalaaja, joka määrävalein toistelee noita samoja valeita vailla mitään asiantuntemusta.
Ne kraaantit olivat muuten heittimistön, ei tykistön.
"Suomen silloinen ulkoministeri Tanner sanoi, että sotaa on käyty jo yli 2 kuukautta eikä ensimäistäkään avuksi ilmoittautunutta miestä ole rintamalla."
Kyllä oli, mutta ei sitä myöhemmin Sallaan lähetettyä joukkoa. Sen koulutustaso osoittautui melko heikoksi vielä sodan viime vaiheissakin. Onneksi joukossa oli paljon upseereita ja aliupseereita.
Suomi petti joka suuntaan 13.3.1940 suostumalla rauhaan. Kaikkein pahiten suomi petti Liittoutuneita kun se ei kutsunutkaan niitä apuun. Otti vaan annetut aseet ja solmi rauhan kauhein ehdoin. Liittoutuneet oli ärjynä kun eivät saaneet tekosyytä tulla Pohjolaan ja eivät saaneet avata uutta rintamaa Saksaa vastaan. Ruotsin malmihan se eniten houkutti.
Aina niin suuri Suomen ystävä, Englanti, vaati kaikkien Suomen maksamien ja jo toimitettujenkin aseiden palauttamista takaisin 13.3.1940 johdosta. Ranska tosin esti moisen älyttömyyden.
Ranskahan antoi aseapua Suomelle runsaasti mm. lahjoittamalla satoja tykkejä ammuksineen.
Luin juuri aiheesta mielenkiintoisen kirjan aiheesta:
Clark Douglas Liittoutuneet lähtevät Talvisotaan : Englannin ja Ranskan Suomen-politiikka 1939-1940, Otava, 1967, 260 s.
Samasta aiheesta on mainio Nevakiven kirja:
Nevakivi Jukka Apu jota ei pyydetty - liittoutuneet ja Suomen Talvisota 1939 - 1940, Tammi, 1972, 306 s.
Tästä on olemassa uudempi painos: Apu jota ei annettu. Siinä on joitain tarkistuksia ja USAn ketkuilut mukana tuon edellisen kirjan lisäksi.
Lopultahan kävi näin että oltiin alle puolentoista vuoden kuluttu sodassa keskenään:
Nevakivi Jukka Ystävistä vihollisiksi, Suomi Englannin politiikassa 1940-1941, Tammi, 1976, 250 s.,
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/talv1400.htm
Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.
Nevakivi tyrmää Ylikankaan teesit talvisodan päättymisestä
Talvisodan historiasta tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Samaten tutkijoiden kiistat tulkintojen yksityiskohdista jatkuvat. Tuorein tapaus koettiin torstaina, kun poliittisen historian professori Jukka Nevakivi julkaisi uusimman teoksena.
Julkistamistilaisuudessa hän tyrmäsi varsin selkeästi professori Heikki Ylikankaan esittämät teesit talvisodan päättymisestä.
Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera.
Nevakivi korosti, että helmi-maaliskuun taitteessa 1940 Suomessa ei voitu uskoa, että Saksa voittaa suursodan. Hänen mielestään olisi ollut uskomatonta, jos vastuulliset johtajat olisivat ajatelleet näin. Tässä yhteydessä hän puhui jo syyntakeettomuudesta.
Nevakivi muistutti myös, että länsivaltojen esittämä apu oli bluffia. Lisäksi länsivallat eivät pystyneet takaamaan Puolaa saatikka Suomea. Näin ollen Karjalaa ei olisi läntisellä avulla saatu takaisin, kuten Ylikangas on esittänyt.
Nevakivi tyrmää Ylikankaan teesit Talvisodan päättymisestä
Talvisodan historiasta tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Samaten tutkijoiden kiistat tulkintojen yksityiskohdista jatkuvat. Tuorein tapaus koettiin torstaina, kun poliittisen historian professori Jukka Nevakivi julkaisi uusimman teoksena.
Julkistamistilaisuudessa hän tyrmäsi varsin selkeästi professori Heikki Ylikankaan esittämät teesit talvisodan päättymisestä.
Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera.
Nevakivi korosti, että helmi-maaliskuun taitteessa 1940 Suomessa ei voitu uskoa, että Saksa voittaa suursodan. Hänen mielestään olisi ollut uskomatonta, jos vastuulliset johtajat olisivat ajatelleet näin. Tässä yhteydessä hän puhui jo syyntakeettomuudesta.
Nevakivi muistutti myös, että länsivaltojen esittämä apu oli bluffia. Lisäksi länsivallat eivät pystyneet takaamaan Puolaa saatikka Suomea. Näin ollen Karjalaa ei olisi läntisellä avulla saatu takaisin, kuten Ylikangas on esittänyt.
Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.
Taustalla Ruotsin malmivarat
Nevakivi sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että Suomelle esitetty tarjous läntiseen liittokuntaan yhtymisestä oli siis poliittista bluffia. Länsi oli käytännössä kiinnostunut vain siitä, etteivät Ruotsin malmivarat pääse Saksaan.
Länsiliittoutuneilla oli suunnitelmia, joilla joukkoja lähetettäisiin Suomeen. Nämä interventiohankkeet auttoivat Nevakiven mukaan Suomea vain poliittisesti. Neuvostojohtaja Josif Stalin nimittäin pelkäsi lännen väliintuloa.
Nevakiven mukaan Stalinille selvisi, että Neuvostoliiton oli hoidettava suhteet Suomen kanssa niin kauan kuin Saksa oli kiinni länsirintamalla. Maaliskuussa tehty välirauha oli siten tervetullut Stalinille.
Nevakivi yhtyy myös niihin arvioihin, joiden mukaan materiaalipula ja tappiot olivat Suomessa nousseet maaliskuussa jo niin suuriksi, ettei Suomi olisi kestänyt kuukauttakaan.
Nevakivi on myös varma, että vaikka lännestä olisi tullutkin joukkoja Suomeen, ei esimerkiksi Britannian ja Neuvostoliiton välille olisi syntynyt sotaa.
Yhdysvallat petti
Aiemmassa teoksessaan Nevakivi jätti Yhdysvaltojen osuuden Talvisotaan hyvin vähälle huomiolle, koska Talvisodan aikana Yhdysvallat oli vielä puolueeton. Nevakiven löytämät uudet arkistotiedot asettavat Yhdysvallat kuitenkin uuteen asemaan.
Hän itse asiassa luonnehtii Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön arkistojen tietoja pöyristyttäviksi. Ne paljastavat, että Yhdysvaltain hallituksen politiikka oli aivan ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa.
Arkistotietojen mukaan Yhdysvallat viivytteli, esti ja jopa kielsi asetoimituksia Suomeen. Suomeen jäi viivyttelyjen vuoksi tulematta mm. 40 Brewster-hävittäjää. Myös Suomelle luvattu 150 miljoonan dollarin jälleenrakennuslaina peruttiin.
Samaan aikaan Yhdysvallat osti Neuvostoliitosta kultaa ja rahoitti sillä sotamateriaalin ja lentobensiinin vientiä Neuvostoliittoon. Näistä kuvioista on aiemminkin ollut tietoa, mutta nyt Nevakivi on saanut ne "hevosen suusta" eli alkuperäisistä lähteistä.
Tässä loppuosa edellisen kommentin juttuun:
Samaan aikaan Yhdysvallat osti Neuvostoliitosta kultaa ja rahoitti sillä sotamateriaalin ja lentobensiinin vientiä Neuvostoliittoon. Näistä kuvioista on aiemminkin ollut tietoa, mutta nyt Nevakivi on saanut ne "hevosen suusta" eli alkuperäisistä lähteistä.
Selityksenä Yhdysvaltojen käyttäytymiselle olivat syvät ristiriidat sisäpolitiikassa. Franklin Roosevelt valmistautui kolmannelle kaudelleen. Hänen oli tyynnyteltävä myös niitä piirejä, jotka vastustivat sekaantumista Euroopan asioihin.
Kaikkinensa Nevakivi piti melkoisena puutteena sitä, että Suomessa on vanhastaan totuttu pitämään talvisotaa kansallisena tapahtuma.
Päinvastoin hänen mielestään talvisodalla oli monia ja taas monia kansainvälisiä yhteyksiä. Nevakivi ehdottikin, että pitäisi tehdä laaja tutkimus talvisodan kansainvälisistä yhteyksistä.
STT-MH
7.4.2000
Laurla Bror Tie talvisotaan, Kustannuspiste Oy, 1978
Bror Laurlan kirja, Tie talvisodan rauhaan, Librum, 1982
Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986
YLIKANGAS Heikki: Tulkintani talvisodasta. Juva 2001
HAATAJA Lauri: Kun kansa kokosi itsensä. Suomalaisten talvisota. Keuruu 1989
NEVAKIVI Jukka: Apu jota ei annettu. Länsivallat ja Suomen talvisota. Juva 2000
PELTOVUORI Risto: Saksa ja Suomen talvisota. Keuruu 1975
Pakaslahti Aaro: Talvisodan poliittinen näytelmä. UM:n poliittisen osaston päällikön päiviä ja öitä. Porvoo 1970
Tanner Väinö: Olin ulkoministerinä Talvisodan aikana. Helsinki 1950
Wuorimaa Aarne: Lähettiläänä Hitlerin Saksassa. Keuruu 1967
Ruotsalainen taho esittelee käsityksiä Englannin ja Ranskan suunnitelmista NL:oa vastaan Talvisodan aikana ja sen jälkeen.
Huolimatta sotatilasta Saksan kanssa ne olisivat aloittaneet operaatiot NL:oa vastaan sekä Suomen suunnalla että Mustalla merellä , ja Bakun öljykenttien pommitukset Syyriasta.
NL oli Saksan tärkeä kumppani huollon kannalta, joten öljytoimitusten häiritseminen ja Ruotsin kaivosten valtaaminen olisi voinut tehdä pitkäaikaisen sodan Saksalle mahdottomaksi.
Kirjoituksen mukaan Suomeen olisi luvattu lopulta 57 000 miestä, ja hyökkäys Petsamoon piti aloittaa 20.03. Suomi teki rauhan 13.03 , mutta Narvikin operaatioon lähdettiin silti.
Öljykenttien pommituksen piti alkaa 15.05 1940, mutta Saksan hyökkäys 10.05 sotki suunnitelmat.
Teksti tuntuu vahvistavan käsityksiä, että Suomen päätökset heiluttelivat historiaa keväällä 1940.
http://www.krigsmyter.nu/km12sovjet.pdf
3 kertaa on Suomi ollut "melkoisella pelin paikalla":
1. Jos Mannerheim olisi saanut aikoinaan tahtonsa läpi ja suomalaiset olisivat hyökänneet Pietariin (1919-20), niin bolsevikkien vallankumous olisi saattanut kaatua alkuunsa. Mitä siitä olisikaan seurannut...
2. Jos Suomi olisi pyytänyt Liittoutuneiden apua Talvisodassa.
3. Jos Suomi olisi 1942 hyökännyt Sorokkaan ja katkaissut Muurmannin radalta lähtevän yhteyden Arkangelin radalle.
Maailmankirjat saattaisivat olla melkoisesti erilailla tänä päivänä.
Onpa tainnut ruotsalainen tutkija lukea Nevakiven Apu jota ei pyydetty − Liittoutuneet ja Suomen Talvisota 1939−1940 -kirjan Lontoossa 1976 ilmestyneen englanninkielisen painoksen The Appeal That Was Newer Made.
Länsiavusta professori Jukka Nevakivi teki kirjan jo 1972. Tiedot siihen hän keräsi, mm. useiden eri maiden jo julkaistuista lähteistä, ollessaan virkavapaalla ulkoasiainministeriöstä 1971-1972. Lontoon arkistot olivat juuri avautuneet näiltä osin tutkijoiden käyttöön. Sittemmin hän päivitti 1999 saman kirjan ja lisäsi siihen Amerikan osuuden.
Kyseisissä kirjoissa kerrotaan mm. Liittoutuneiden suunnitelmasta lähettää avustusretkikunta Suomeen, olikohan kooltaan peräti juuri 57 000 miestä, Daladierin ajamasta suunnitelmasta pommittaa NL:n öljykenttiä Bakussa Syyriasta käsin ainakin 3 raskaan pommikonelaivueen voimin jne. Nl:n öljytuotannon lamauttaminen oli intresseissä siksikin, että NL oli käytännössä tuolloin Saksan liittolainen ja toimitti suuria määriä öljyä Saksalle, joka soti Ranskaa ja Englantia vastaan. Suunnitelma lienee ollut tarkoitus käynnistää 15.4.1940 koska mm. Ryti näyttää selostaneen hallitukselle 5.3.1940 kuinka "Länsivaltojen operaatiot etelässä, Turkin suunnalla, voivat alkaa noin huhtikuun 15.p:nä". No tuosta ranskalais-englantilaisesta suunnitelmasta tunnetusti luovuttiin. (Apu jota ei annettu, s. 196-198, 286-287, Apu jota ei pyydetty, s.170-171, 249-250)
Apu jota ei pyydetty − Liittoutuneet ja Suomen Talvisota 1939−1940. Tammi, 1972. ISBN 951-30-2207-2.
Apu jota ei annettu − Länsivallat ja Suomen Talvisota. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24676-X.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Nevakivi
Jos Suomi todella olisi pyytänyt Liittoutuneiden apua, niin miksi tilanne olisikaan lopulta muodostunut?
Suomi olisi ollut Saksan vihollinen ja olisi antanut NL:n valloittaa Suomen. Oli Saksan etu että Suomi solmi rauhan. Saksa varmaan pyrki vaikuttamaan myös Kremlin suuntaan.
..... Suomen armeija menetti melkein yhden ikäluokan verran sotilaita oikeastaan melko turhaan.....
Suomen sotilasjohto oli Venäjän armeijassa tottunut musikoita haaskaamaan, ei niitä laskettu kovin tarkoin montako meni.
"Suomen sotilasjohto oli Venäjän armeijassa tottunut musikoita haaskaamaan, ei niitä laskettu kovin tarkoin montako meni."
Suomen sotilasjohto oli äärimmäisen huolisaan tappioista, kuten "pessimistinen raportti" todistaa. Oli kuitenkin taisteltava rauhan tuloon asti. Se oli poliitikkojen käsissä ei sotilasjohdon,
Suomalainen komentajisto koostui lähes kokonaan Saksan jääkäreistä.
Mannerheim puolestaan seurasi päivittäin huolestuneena tappioiden kasvua.
Niinpä niin, mene takaisin päiväunille, ja jätä nämä asiat niille, jotka jotakin asioista tietää.
toivotin päiväunille tuon "musikoista" höpöttävän trollin
" Maailmassa vain kolme maata joille Suomi tosiasiassa merkitsee edes jotain. Ruotsi, jolle Suomi ei ole suinkaan yhdentekevä maa. Venäjä, jolla on eurooppalaisista maista pisin yhteinen raja ".....jne.
Ohnan se hyvä asia, että on edes jotain yhteistä. Että edes yhteinen raja! Kukas tällaisen fraasin sementoikaan historiaan juuri äskettäin?
" Suomen armeija menetti melkein yhden ikäluokan verran sotilaita oikeastaan melko turhaan. "
Tämä näkökanta taas edustaa räikeän ilmiselvää Isovenäläistä habitusta. Mihinkäs se seebra raidoistansa pääsisi.
Talvisodan aloitti 30.11.1939 Stalin ja HÄNELLE se oli 105 päivää liian pitkä ja maksoi 200.000 turhaa lisäuhria entisten 20 miljoonan jatkoksi!
Stalinin houkutteli sotaan suomalaiset sosiaalidemokraatit ja rajan yli paenneet punaiset, jotka saivat Stalinin uskomaan, että Suomen kansa ottaa heidät vapauttajina vastaan.
Nyt samat sossut puuhaavat hallitusta Suomeen, tällä kertaa suunnitelmissa avata rajat afrikan ja lähi-idän miehille.
Stalinille ei Suomi tuottanut yhtään uhreja, oli vain lisäetu, että ukrainalaisia ja muita tapettiin sodassa, ei tarvinnut erikseen sitä järjestää.
"Stalinille ei Suomi tuottanut yhtään uhreja, oli vain lisäetu, että ukrainalaisia ja muita tapettiin sodassa, ei tarvinnut erikseen sitä järjestää."
Kyllä siinä meni samalla kymmeniä tuhansia etnisiä neukkuja! Ehkäpä hän vihasi heitäkin?
Vihasi kyllä, kaikkia, tapatti kaikkiin ryhmiin kuuluneita. Stalinille ihmisen kuoleminen ei ollut tappio, samaa uusiutuvaa materiaalia maatuskat tuuppasivat maailmaan satojatuhansia vuodessa myöhemmin tapettavaksi. Verrattavissa siihen, eihän sikatilallinenkaan laske tapettuja sikoja tappioiksi, sitä kiinnostaa kärsimyksistä piittaamatta vain se, jos siitä saa vähäistäkin hyötyä itselleen.
"Verrattavissa siihen, eihän sikatilallinenkaan laske tapettuja sikoja tappioiksi, "
Kyllä laskee, jos siat on tapettu, teurastaminen on eriasia!
"Kyllä siinä meni samalla kymmeniä tuhansia etnisiä neukkuja! Ehkäpä hän vihasi heitäkin?"
Ei hän vain piitannut ihmishengistä. Oli muutenkin ihan yleinen tapa muna-armeijassa. Huonojen sotilaiden ja tämän piittaamattomuuden takia tapiot olivatkin käsittämättömät. Lännen sotilaat olisivat noilla miesmäärillä ja materiaalilla saavuttaneet Berliinin puolta nopeammin ja 1/10 tappioilla.
Kun suursota roihahti lännessä 10.5.40 niin miksei Stalin silloin lähettänyt Puna-armeijaansa hyökkäykseen uudelta rajalta ja Hangosta. Olisi ollut mainio tilaisuus kahmia ainakin lisää maata ja parantaa Leningradin suojausta vielä enemmän kun Saksan joukot olivat lännessä täysin kiinni yli puoli vuotta odottamassa maihinnousua Englantiin.
Ovelasti hoiteli Stalin tuona aikana Baltian maat niin miksi jätti Suomen rauhaan. Suomella ei ollut mitään linnakkeita uudella itärajalla.
Siksi koska Stalin halusi, että Saksa edelleen pysyy sodassa Ranskan ja Iso-Britannian kanssa. Stalin uskoi, että Saksa näännyttää itsensä sodassa länsimaiden kanssa ja sen jälkeen Neuvostoliitto voisi korjata voiton niistä hyökkäämällä länteen.
Suomi on tässä Stalinin suurstrategiassa mitätön yksityiskohta.
Siksi koska Stalin halusi, että Saksa edelleen pysyy sodassa Ranskan ja Iso-Britannian kanssa
Kyllä Saksa olisi varmaan pysynyt lännessä sotimassa vaikka N-liitto olisi Suomeen hyökännytkin. Tuskin olisi tehnyt rauhaa Englannin kanssa päästäkseen Suomea puolustamaan.
Vastauksesi oli aika omituinen eikä vähääkään oikeaan osunut.
Vaustaukseni on täysin oikea. Eikä vain sitä, vaan ainoa oikea!
Tietämättömät kirjoittavat satua siitä, että Stalin olisi pelännyt länsi-interventiota ja siksi tehnyt rauhan talvisodassa. Ei.
Stalin tiesi, ettei länsivallat kyenneet Suomea auttamaan ja sen, että ne eivät julistaisi sotaa Suomen vuoksi Neuvostoliittoa vastaan. Stalin ei luottanut omiin vakoojiinsa, jotkat tällaisia tietoja raportoivat, vaan piti em. vakoojia naiiveina.
Stalin pelkäsi Saksan mielenmuutosta, sillä mitään muuta kuin valesotaa Saksa ei käynyt Ranskan ja Iso-Britannian kanssa ennen kuin Norjassa jouduttiin brittien kanssa taisteluun Narvikista. Stalinilla ei ollut mitään syytä ärsyttää Hitleriä tässä tilanteessa. Suomen takia Stalin ei aikonut suurstrategiaaansa muuttaa (eikä muuttanutkaan). Neuvostoliitto ei yrittänyt hyökätä Suomeen ennen operaatio Barbarossan alkamista.
”Mutta yksi asia on selvä. Viimeiset kolme viikkoa eteenkin olivat täysin turhaa vatkaamista Suomen poliittiselta johdolta. Pääpuolustuslinjan murruttua ja paineen vain kasvaessa olisi rauha pitänyt tehdä Neuvostoliiton kanssa kovin ehdoin jo kolmea viikkoa aikaisemmin. Nuo viimeiset kolme viikkoa maksoivat näet yli 10 000 miehen hengen Suomelle. ”
Avaaja todistaa vain oman idioottimaisuutensa!?
Neuvostoliitto HALUSI VALLATA JA SOVJETISOIDA SUOMEN,
Silti avaaja puhuu ikään kuin olisi ollut pelkkä Suomen valinta, koska solmitaan rauha! Vihollinen oli sodan lopussa jo voittamassa koko sodan kun se Suomen onneksi pelkäsi länsi-interventiota ja SUOSTUI solmimaan rauhan!
Syy on sama kuin 1944, Viipuri vallattuna puna-armeijan tappiot olisivat lähestyneet 200 000 kaatunutta, sodan syy on Molotovissa. Stalinin pelko Saksaa kohtaan lopetti talvisodan, sillä Saksa piti MR-sopimusta väliaikaisena.
Kaikki sopimukset ovat väliaikaisia, eikä Moskovan ja Berliinin elokuun -39 soppari ollut mikään ikuiseen rakkauteen uskovien sormusten vaihto sekään vaan kahden diktaattorin suunnitelma väliaikaisesta yhteistyöstä, jonka aikana ne pidättäytyvät keskinäisestä vihanpidosta ja jakoivat välissään olevat maat.
Molemmat myös tiesivät sen, että jossain vaiheessa yhteenotto kahden ideologian: kommunismin ja kansallissosialismin, Stalinin ja Hitlerin, välillä olisi väistämätön, sillä molemmilla oli suunnitelmat Euroopan osalle valmiina, eikä niihin kumpaankaan kuulunut kahta johtajaa.
Mutta ei Stalin vielä maaliskuussa 1940 pelännyt Saksaa, sillä hän tiesi jo Saksan länteen suuntautuvasta hyökkäyksestä, joka alkoikin jo huhti-toukokuussa, vaan sen sijaan hän kyllä pelkäsi Ranskan ja Iso-Britannian sekaantumista sotaan Neuvostoliiton eteläosien öljyalueilla, joita ne Stalinin omien tiedustelupalvelujen mukaan olivat uhanneet pommittaa.
"Myöhemmin samana päivänä Moskovaan saatiin lisää tietoa Ranskan ase- ja ampumatarviketoimituksista samoin kuin insinööriupseerien ja linnoittamisen asiantuntijoiden lähettämisestä Suomeen. Hälyttävin oli tieto kenraali Weygandin matkasta Syyriaan ja suunnitelmista tehdä ilmahyökkäyksiä Bakua, Batumia ja Tuapsea vastaan. Edelleen raportoitiin, että myöhemmin Turkki liittyisi hyökkäykseen Kaukasukselle.[54] Varman tiedon pikaisesta ilmahyökkäyksestä Bakuun Stalin sai myös sotilastiedustelu GRU:n kautta Lontoosta, ilma-attasea Tšornyiltä.[55]
Nyt oli piru merrassa. Kyllä venäläiset tiesivät, miten vaikeaa liittoutuneiden oli auttaa suoraan Suomea, oli hankala edes päästä paikan päälle, puhumattakaan taistelukokemuksesta talvioloissa, eikä Murmanskilla tai Arkangelillä ollut vielä sitä merkitystä minkä ne saivat 1941. Mutta Kaukasus oli eri asia, sieltä saatiin yli 90 prosenttia Neuvostoliiton raakaöljystä ja vielä isompi osa bensiinistä. Jos Baku joutuisi pois pelistä ilmapommitusten seurauksena, miehityksestä puhumattakaan, se olisi kohtalokas isku Neuvostoliiton sotaponnistuksille vähänkin pitemmällä aikavälillä samoin kuin sen kaupallisille ja strategisille suhteille Saksan kanssa.
Heikentääkseen edelleen Moskovan länsisuhteita myös saksalaiset panivat eri kanavia myöten liikkeelle tietoa, että ranskalaiset aikovat hyökätä Syyriasta Bakua vastaan.[56] Niinpä Turkista äkkiä tuli diplomaattien talvisodan tärkeä polttopiste. Molotov tiukkasi Turkin lähettiläältä, mitä oli tekeillä kenraali Weygandin Turkin-vierailun kulissien takana ja mitä Turkin pääministeri tarkoitti sanoessaan että elämme aikaa jolloin jokainen kätkee aikeensa.[57] Moskovaa ei taatusti rauhoittanut, että turkkilaiset kutsuivat lähettiläänsä kotiin."
http://www.ennenjanyt.net/4-02/rentola.htm