Tsaarinajan maailma on mielestämme takaperoinen. (Oikeastaan pitäisi kai puhua keisariajasta tai autonomian ajasta, koska Venäjän hallitsija oli tuohon aikaan virallisesti keisari, ei tsaari.) Virkavaltaisuus, sotilaalliset arvonimet ja virkakoneiston suunnaton hitaus ja jähmeys vaikuttavat mielestämme huvittavilta. Väitän että elämme tässä suhteessa uutta tsaarinaikaa juuri nyt.
Virkamiesten määräykset tursuvat kaikille elämänaloille. Otetaan esimerkiksi kesämökit. Olen jo aiemmin maininnut rakennusmääräykset. Oma lukunsa on jäteveden käsittely. Jokaisella talolla, siis myös kesämökillä, tulee olla likaveden käsittely, siis traktorilla tyhjennettävä likakaivo, imeytyskenttä tai biopuhdistamo. Kaksi ensin mainittua eivät ole sallittuja lähellä rantaa. Mökin omistaja joutuu siis hankkimaan teollisesti valmistetun biopuhdistamon, joka on kallis, häiriöaltis ja vaikea huoltaa. Mitä järkeä tässä on?
Jos ajatellaan, että keskimääräisellä suomalaisella kesämökillä on kaksi henkeä 10 viikonloppua vuodessa, se tekee 40 henkilöyötä, siis NOIN 10% YKSIÖN KUORMITUKSESTA. Eiköhän suurin ravinnekuorma tule ihan jostain muualta?
Eikä tämä tähän jää. Määräyksiä on tosiaan myös rakennustavan suhteen. Seuraavaksi on varmaan pakko hankkia myös lämpöpumppu, sähköt, sisävessa, jne. Mökeistä tulee kalliisti varusteltuja omakotitaloja, on tullut jo. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että mökkeily loppuu, koska tavallisella palkansaajalla ei ole varaa siihen. Suomalaisten luontosuhde ja yhteys maaseutuun katkeaa.
Oikea 1800-luvun tyyllinen erämaamökki on äärimmäisen ekologinen. Siinä on energiaintensiivisiä materiaaleja oikeastaan vain rautanaulat. Nykyään listaan voisi varmaan lisätä räystästorvet ja pari palaa peltiä. Mökin rakentamiseen käytetyt hirret ovat hiilinielu. Miten suuri rikos sellaisen mökin rakentaminen voi olla? Onko ekologisempaa lentää etelään kaksi kertaa vuodessa? Mutta kun sellaista mökkiä ei saa enää rakentaa.
Virkamiesten määräykset tursuvat kaikille elämänaloille. Otetaan esimerkiksi kesämökit. Olen jo aiemmin maininnut rakennusmääräykset. Oma lukunsa on jäteveden käsittely. Jokaisella talolla, siis myös kesämökillä, tulee olla likaveden käsittely, siis traktorilla tyhjennettävä likakaivo, imeytyskenttä tai biopuhdistamo. Kaksi ensin mainittua eivät ole sallittuja lähellä rantaa. Mökin omistaja joutuu siis hankkimaan teollisesti valmistetun biopuhdistamon, joka on kallis, häiriöaltis ja vaikea huoltaa. Mitä järkeä tässä on?
Jos ajatellaan, että keskimääräisellä suomalaisella kesämökillä on kaksi henkeä 10 viikonloppua vuodessa, se tekee 40 henkilöyötä, siis NOIN 10% YKSIÖN KUORMITUKSESTA. Eiköhän suurin ravinnekuorma tule ihan jostain muualta?
Eikä tämä tähän jää. Määräyksiä on tosiaan myös rakennustavan suhteen. Seuraavaksi on varmaan pakko hankkia myös lämpöpumppu, sähköt, sisävessa, jne. Mökeistä tulee kalliisti varusteltuja omakotitaloja, on tullut jo. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että mökkeily loppuu, koska tavallisella palkansaajalla ei ole varaa siihen. Suomalaisten luontosuhde ja yhteys maaseutuun katkeaa.
Oikea 1800-luvun tyyllinen erämaamökki on äärimmäisen ekologinen. Siinä on energiaintensiivisiä materiaaleja oikeastaan vain rautanaulat. Nykyään listaan voisi varmaan lisätä räystästorvet ja pari palaa peltiä. Mökin rakentamiseen käytetyt hirret ovat hiilinielu. Miten suuri rikos sellaisen mökin rakentaminen voi olla? Onko ekologisempaa lentää etelään kaksi kertaa vuodessa? Mutta kun sellaista mökkiä ei saa enää rakentaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.