Tällä palstalla ei paljon puhuta siitä mistä tällä palstalla pitäisi, nimittäin herätysliikkeistä. Ja luulisin sen tarkoittavan juuri luterilaisen kirkon herätysliikkeitä elí näitä: herännäisyys, lestadiolaisuus, evankelisuus ja rukoilevaisuus. Ja sitten yksi asia: herätysliike ja lahko ovat eri asia.
Haluaisin tietoa liikkeestä rukoilevaisuus. Millaista on elämänne rukoilevaiset? Oppi, korostukset, sielunelämä.. vastatkaa rukoilevaiset ja jokainen jolla on kokemusta rukoilevaisuudesta. kiitos.
Haluaisin tietoa liikkeestä rukoilevaisuus. Millaista on elämänne rukoilevaiset? Oppi, korostukset, sielunelämä.. vastatkaa rukoilevaiset ja jokainen jolla on kokemusta rukoilevaisuudesta. kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole pitänyt itseäni nimenomaan rukoilevaisena vaikka olen hartaasti lukenutkin myös heidän kirjojaan. En tunne ketään joka olisi rukoilevainen, minkä verran heitä lienee Suomessa, en tiedä? Koskapa kukaan muu ei ole vielä vastannut, kerron vähän omista tiedoistani. Suomen herännäisyys jakaantui 1800-luvulla rukoilevaisuuteen, ns. körttiläisyyteen ja evankelisuuteen katsomuksiltaan erilaisten johtohahmojensa vuoksi. Henrik Renqvist, rukoilevaisten johtohahmo oli yhdessä Paavo Ruotsalaisen ja Fredrik Hedbergin kanssa kuitenkin suureksi siunaukseksi Suomen hengelliselle elämälle vaikka he keskenään eivät päässeetkään yhteisymmärrykseen.
Renqvist oli arvoltaan kappalainen ja teki julistuksen ja sielunhoidon lisäksi suuren työn hengellisten kirjojen kirjoittajana ja julkaisijana. Hän sai vaikutteita pietistisiltä hartauskirjailijoilta erityisesti Juhana Arndtilta ja Arthur Dentiltä. Ehkä tutumpi vastaavanlainen kirja on Tuomas Kempiläisen kirja "Kristuksen seuraamisesta". HR julkaisi siitä mietelmäkokoelman "Pieni Kempi". Hänen käsityksensä uskonelämästä perustui koko voimalla suoritettavaan rukouskamppailuun ja kilvoitukseen. Hellittämättä hän korosti rukouksen välttämättömyyttä ja hengellistä kilvoitusta. Hän näki kuitenkin ettei ihmisen sielunpelastuksen edellytyksenä olleet omat ponnistelut vaan yksin Jumalan armo.Hänen mottonsa oli "anokaa niin teille annetaan". Pietistien tapaan hän loppuun asti tunsi huolta sieluntilastaan. Kokiessaan vuoroin Jumalan rauhaa ja armoa hän koki myös älyperäisiä epäilyksiä kristinuskon perusteista mystikkojen tapaan. Eli mielestäni liippaa läheltä katolisten munkkien luostarikilvoittelua. Renqvistin rakkaimmissa kirjoissa on kuitenkin valoisa evankeliumin sanoma ja hän opettaa kokonaan turvautumista Jeesuksen ansioon pelastusasiassa ja syntien anteeksiantamisessa.
Olen tutustunut rukoilevaisuuteen lähinnä nettisivujen kautta ja kokenut ne suureksi siunaukseksi. L-S rukoilevaisuus on käsitykseni mukaan aitoa ja turvallista luterilaisuutta. Nettisivuilla on myös kysymyspalsta, jossa voi kysellä kaikenlaista uskonasioissa.
Löysin sivut googlen avulla, yst terv, eräs vaan
http://www.rukoilevaisuus.com