Idän uskonnot eivät pelasta!

Niin, itää se on Lähi-itäkin.

Eilen tajusin menneeni aika tavalla vipuun.

Aadami söi HYVÄN JA PAHAN TIEDON PUUSTA ja tahtoi tietää kaiken. Ja juuri tätä tiedon kaipuuta eräät idän uskonnot taitavasti käyttävät hyväkseen. Niiden kirjat kun ovat täynnä tietoa ja niitä lukiessaan Vanha Aadami tuntee olevansa jälleen kuin paratiisissa niiden sisältämän tiedon takia.

Tieto tulevista tapahtumista ja atomeista ja hienojakoisista elementeistä jne. vetoaa Vanhaan Aadamiin ja Bhagavatamin yms. lukeminen on kuin nektaria nauttisi aurinkoisella rannalla liplattavien laineiden lomassa. Mutta kuitenkin Idän uskonnot eivät välitä Vanhasta Aadamista kovin paljoa, vaan luovat Uutta Aadamia yhdessä Islamin ja edistyneitten kristittyjen kanssa?

Apostoli Johannes ja diakoni Prokoros kumppaneineen kävivät Patmoksen kivilouhossaarelta vapauduttuaan Efesoksessa (nyk. Turkki) saarnamatkalla ja olivat perustamassa idän kirkkoa. Idän kirkossa on vielä jäljellä oma perinteinen mystinen kaikunsa apostoli Johannekselta asti. Idän kirkko on perustettu Johanneksen evankeliumin perustalle, jonka kirjoitti Prokoros Johanneksen sanoman mukaiseksi.

Edelleen on todettava, ettei jeesuksen olemassaolosta ole enmpää todiseita kuin Harry Potterinkaan.

Potterin tarina on sentään huomattavasti parempi kuin jeesussatu.

he-ma kirjoitti:

Edelleen on todettava, ettei jeesuksen olemassaolosta ole enmpää todiseita kuin Harry Potterinkaan.

Potterin tarina on sentään huomattavasti parempi kuin jeesussatu.

Lue lisää

Kiitos että jaat unelmiasi. Kiistätkö myös Paavalin historiallisen henkilöllisyyden? No tämä Paavali harjoitti alkukristittyjen järjestelmällistä vainoamista. Nämä usein joutuivat suuriin hankaluuksiin vainoamisen takia. Milläs novellilla, jymäytyksellä ja salaliitolla ja kenen etua ajaen uskot sellaisen alkukristillisen liikkeen syntyneen ja sinnitelleen vainoajien ja vapaudenmenetyksen uhallakin?

Ateisteilla on toiveunelmansa, jotka pohjautuvat useimmiten tosiasioiden kiistämiselle, mutta höttöistä se on. Vähän kun puhaltaa, niin korttitalo on lattialla.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos että jaat unelmiasi. Kiistätkö myös Paavalin historiallisen henkilöllisyyden? No tämä Paavali harjoitti alkukristittyjen järjestelmällistä vainoamista. Nämä usein joutuivat suuriin hankaluuksiin vainoamisen takia. Milläs novellilla, jymäytyksellä ja salaliitolla ja kenen etua ajaen uskot sellaisen alkukristillisen liikkeen syntyneen ja sinnitelleen vainoajien ja vapaudenmenetyksen uhallakin?

Ateisteilla on toiveunelmansa, jotka pohjautuvat useimmiten tosiasioiden kiistämiselle, mutta höttöistä se on. Vähän kun puhaltaa, niin korttitalo on lattialla.

Lue lisää

Paavali oli eittämättä todellinen hahmo, mutta ei koskaan hänkään tavannut satujeesusta.

Paljon on tyhjää ilmaa myyty kristinuskonharhaisille.

he-ma kirjoitti:

Paavali oli eittämättä todellinen hahmo, mutta ei koskaan hänkään tavannut satujeesusta.

Paljon on tyhjää ilmaa myyty kristinuskonharhaisille.

Kenet Paavali kohtasi Damaskon tiellä?

Paavali kysyi, ""Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat." (Apt. 9:5)

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos että jaat unelmiasi. Kiistätkö myös Paavalin historiallisen henkilöllisyyden? No tämä Paavali harjoitti alkukristittyjen järjestelmällistä vainoamista. Nämä usein joutuivat suuriin hankaluuksiin vainoamisen takia. Milläs novellilla, jymäytyksellä ja salaliitolla ja kenen etua ajaen uskot sellaisen alkukristillisen liikkeen syntyneen ja sinnitelleen vainoajien ja vapaudenmenetyksen uhallakin?

Ateisteilla on toiveunelmansa, jotka pohjautuvat useimmiten tosiasioiden kiistämiselle, mutta höttöistä se on. Vähän kun puhaltaa, niin korttitalo on lattialla.

Lue lisää

Josh McDowell kertoi Watergate- salaiitosta: sisäpiiri oli tarkkaan sopinut mitä kerrotaan. Sitten pyöri huhu, että joku oli alkanut laulaa. Kohta kaikki lauloivat kilpaa, pelastaakseen nahkansa.

Näillä oli maksimissaan edessä koppia.

Jeesuksen lähipiiri sai sen sijaan keppiä - ja kuoleman. Heillä oli jotain sellaista, että päänkin sai viedä, mieluummin kuin olisivat kieltäneet Herransa.

Anonyymi kirjoitti:

Kenet Paavali kohtasi Damaskon tiellä?

Paavali kysyi, ""Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat." (Apt. 9:5)

Ja sinä nielet tuon?

Tottakai paavali keksi tarinoita pönkittääksen omaa asemaansa.

Valehtelu on kristinuskonharhaisen verissä alusta loppuun.

Kukaan ei koskaan huomannut jeesusta ennenkuin hänet valehdeltiin olevaiseksi satuhahmoksi.

he-ma kirjoitti:

Ja sinä nielet tuon?

Tottakai paavali keksi tarinoita pönkittääksen omaa asemaansa.

Valehtelu on kristinuskonharhaisen verissä alusta loppuun.

Kukaan ei koskaan huomannut jeesusta ennenkuin hänet valehdeltiin olevaiseksi satuhahmoksi.

Lue lisää

Totta, Jeesus Kristus, Sana, on kirkon myyttinen satuhahmo.

On oletettava, että joku Jeesus ristiinnaulittiin, tapahtumaan liitettiin jälkikäteen useita legendoja ja satuja. Ylivoimaisesti suurin osa historioitsijoista pitää Jeesusta historiallisena henkilönä. Raamatun Jeesus Kristusta maagisine kykyineen ei kuitenkaan ole.

he-ma kirjoitti:

Edelleen on todettava, ettei jeesuksen olemassaolosta ole enmpää todiseita kuin Harry Potterinkaan.

Potterin tarina on sentään huomattavasti parempi kuin jeesussatu.

Lue lisää

>Potterin tarina on sentään huomattavasti parempi kuin jeesussatu.

Ja kirjoittaja paljon messevämmän näköinen. 😘

he-ma kirjoitti:

Ja sinä nielet tuon?

Tottakai paavali keksi tarinoita pönkittääksen omaa asemaansa.

Valehtelu on kristinuskonharhaisen verissä alusta loppuun.

Kukaan ei koskaan huomannut jeesusta ennenkuin hänet valehdeltiin olevaiseksi satuhahmoksi.

Lue lisää

Häntineen ja karvoineen meni.

he-ma kirjoitti:

Paavali oli eittämättä todellinen hahmo, mutta ei koskaan hänkään tavannut satujeesusta.

Paljon on tyhjää ilmaa myyty kristinuskonharhaisille.

"ei koskaan hänkään tavannut satujeesusta."

Ei tietenkään. Satujeesushan on vain ateistien mielikuvitukseen liittyvä ilmiö.

Ja siitä mielikuvituksesta esimerkki tässä:

"Tottakai paavali keksi tarinoita pönkittääksen omaa asemaansa."

Jos Paavali olisi toiminut oman aseman pönkittämiseksi, hän ei olisi milloinkaan kääntänyt kelkkaansa. Hänellä oli jo varsin tukeva ja hyvin vakiintunut asema kristittyjen vainoajana. "Tarinoiden sepittämisen" aloittamisen jälkeen hänestä itsestään tuli vainottu, hänet yritettiin tappaa ja hän joutui pakenemaan.

Näin kumottiin päättömänä yksi ateistien keksimä satuselitys.

he-ma kirjoitti:

Ja sinä nielet tuon?

Tottakai paavali keksi tarinoita pönkittääksen omaa asemaansa.

Valehtelu on kristinuskonharhaisen verissä alusta loppuun.

Kukaan ei koskaan huomannut jeesusta ennenkuin hänet valehdeltiin olevaiseksi satuhahmoksi.

Lue lisää

Lue tuo toinen kommenttini, nielemisjorinasi yläpuolella.

Pönkittivät itsensä hengiltä, Paavali ja 12 muuta.

RepeRuutikallo kirjoitti:

Häntineen ja karvoineen meni.

Minkäs alan maisteri herra on?

Anonyymi kirjoitti:

Totta, Jeesus Kristus, Sana, on kirkon myyttinen satuhahmo.

On oletettava, että joku Jeesus ristiinnaulittiin, tapahtumaan liitettiin jälkikäteen useita legendoja ja satuja. Ylivoimaisesti suurin osa historioitsijoista pitää Jeesusta historiallisena henkilönä. Raamatun Jeesus Kristusta maagisine kykyineen ei kuitenkaan ole.

Lue lisää

Tutkijoilla ei ole mitään syytä pitää edes huoranpenikkajeesusta joskus eläneenä ihmisenä, koska mitään jeesukseen viittaavaa ei ole koskaan löytynyt.

Ainoa lähde on saturaamattu, eikä kukaan itseään kunnioittava tutkija pidä raamattua historiankirjana.

Anonyymi kirjoitti:

Lue tuo toinen kommenttini, nielemisjorinasi yläpuolella.

Pönkittivät itsensä hengiltä, Paavali ja 12 muuta.

Kuten tähän mennessä kaikki syntyneet ihmiset Saulus epäilemättä pääsi aikanaan hengestään.

Tätä ennen hän oli perustanut seurakuntia, jotka takasivat hänelle helpon elämän.

Anonyymi kirjoitti:

"ei koskaan hänkään tavannut satujeesusta."

Ei tietenkään. Satujeesushan on vain ateistien mielikuvitukseen liittyvä ilmiö.

Ja siitä mielikuvituksesta esimerkki tässä:

"Tottakai paavali keksi tarinoita pönkittääksen omaa asemaansa."

Jos Paavali olisi toiminut oman aseman pönkittämiseksi, hän ei olisi milloinkaan kääntänyt kelkkaansa. Hänellä oli jo varsin tukeva ja hyvin vakiintunut asema kristittyjen vainoajana. "Tarinoiden sepittämisen" aloittamisen jälkeen hänestä itsestään tuli vainottu, hänet yritettiin tappaa ja hän joutui pakenemaan.

Näin kumottiin päättömänä yksi ateistien keksimä satuselitys.

Lue lisää

Ei näin. Paavali sai varsin rauhassa perustaa seurakuntiaan ja näin varmisti itselleen helpon elämän.

Eikä ole muuten mitään tietoa paavalin kuolemasta, saattoi kuolla vaikka lammasta astuessaan sydäriin.

he-ma kirjoitti:

Tutkijoilla ei ole mitään syytä pitää edes huoranpenikkajeesusta joskus eläneenä ihmisenä, koska mitään jeesukseen viittaavaa ei ole koskaan löytynyt.

Ainoa lähde on saturaamattu, eikä kukaan itseään kunnioittava tutkija pidä raamattua historiankirjana.

Lue lisää

Sinuna perehtyisin ihan historiaan, niin et enempää osoittaisi tietämättömyyttäsi.

Historian todisteet Jeesuksesta on vahvistettu jopa ”vihamielisesti”, eli henkilöt jotka kaikkea muuta kuin olivat Jeesuksen puolella – pääasiassa pilkkasivat Häntä - mikä mielestäsi on siis ”sadun” pikkaamista.

- Jeesuksesta on olemassa enemmän kirjallisia dokumentteja kuin yhdestäkään toisesta antiikin henkilöstä.
- Raamatun ulkopuolelle jääneet ns. apokryfitekstit, joita on huomattava määrä (Heikki Koskenniemi: ”Apostoliset isät”)
- Keisari Trajanuksen hallituskaudella kirjoitti Antiokian piispa Ignatios (n. 30-107 jKr.) kirjeen Tralliksen seurakunnalle korostaen voimakkaasti sitä, että Jeesus Kristus on todellinen historiallinen henkilö
- Kristillisen uskon mukaan Jumala on kolminainen, ja selkeästi ilmaistuna osana kolminaisuutta (trinitas) Jeesus esiintyy kirjallisuudessa ensimmäisen kerran kirkkoisä Tertullianuksen (155-220 jKr.) teoksessa (Adversus Praxean II: 4)
- Antiikin ajan kirjailijat, kuten Rooman keisarien elämäkertoja Suetonius (n. 69-122 jKr.), roomalainen senaattori ja historioitsija Tacitus (n. 50-120 jKr.), Bitynian maaherra Plinius nuorempi (n. 62-115 jKr.), satiirikko Lucianos Samosatalainen (n. 125-180 jKr.) ja juutalainen Flavius Josefus (n. 37-100 jKr.) kertoivat Jeesuksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Sinuna perehtyisin ihan historiaan, niin et enempää osoittaisi tietämättömyyttäsi.

Historian todisteet Jeesuksesta on vahvistettu jopa ”vihamielisesti”, eli henkilöt jotka kaikkea muuta kuin olivat Jeesuksen puolella – pääasiassa pilkkasivat Häntä - mikä mielestäsi on siis ”sadun” pikkaamista.

- Jeesuksesta on olemassa enemmän kirjallisia dokumentteja kuin yhdestäkään toisesta antiikin henkilöstä.
- Raamatun ulkopuolelle jääneet ns. apokryfitekstit, joita on huomattava määrä (Heikki Koskenniemi: ”Apostoliset isät”)
- Keisari Trajanuksen hallituskaudella kirjoitti Antiokian piispa Ignatios (n. 30-107 jKr.) kirjeen Tralliksen seurakunnalle korostaen voimakkaasti sitä, että Jeesus Kristus on todellinen historiallinen henkilö
- Kristillisen uskon mukaan Jumala on kolminainen, ja selkeästi ilmaistuna osana kolminaisuutta (trinitas) Jeesus esiintyy kirjallisuudessa ensimmäisen kerran kirkkoisä Tertullianuksen (155-220 jKr.) teoksessa (Adversus Praxean II: 4)
- Antiikin ajan kirjailijat, kuten Rooman keisarien elämäkertoja Suetonius (n. 69-122 jKr.), roomalainen senaattori ja historioitsija Tacitus (n. 50-120 jKr.), Bitynian maaherra Plinius nuorempi (n. 62-115 jKr.), satiirikko Lucianos Samosatalainen (n. 125-180 jKr.) ja juutalainen Flavius Josefus (n. 37-100 jKr.) kertoivat Jeesuksesta.

Lue lisää

Vuosiluvut kertovat totuuden, jos vain ymmärtää ajan suunnan aikaisemmasta tapahtumasta myöhemmin tapahtuvaan.

Yhtään aikalaishavaintoa ei jeesushahmosta ole, ei minkäänlaista.

Kaikki sadut on kirjoitettu jälkikäteen, mikä tuntuu ihmeelliseltä väitettyihin ihmetekoihin nähden. Eikö kukaan aikalainen halunnut läheisiään parntajan parannettavaksi? Ei tietenkään, koska jeesusta ei ollut hänen väitettynä elinaikanaan olemassa.

he-ma kirjoitti:

Vuosiluvut kertovat totuuden, jos vain ymmärtää ajan suunnan aikaisemmasta tapahtumasta myöhemmin tapahtuvaan.

Yhtään aikalaishavaintoa ei jeesushahmosta ole, ei minkäänlaista.

Kaikki sadut on kirjoitettu jälkikäteen, mikä tuntuu ihmeelliseltä väitettyihin ihmetekoihin nähden. Eikö kukaan aikalainen halunnut läheisiään parntajan parannettavaksi? Ei tietenkään, koska jeesusta ei ollut hänen väitettynä elinaikanaan olemassa.

Lue lisää

Sinähän vekkuli olet.

Neljä miestä kirjoitti tapahtumat talteen – sulle vaan ei ne kelpaa. Esim tuossa yhdessä jakeessa on 15 historiallista viitettä todisteeksi – montako debunkkaat vääriksi:

Luuk. 3:1: Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan neljännysruhtinaana ja Lysanias Abilenen neljännysruhtinaana

Sen lisäksi 1 Kor 15:6 kertoo, kuinka Jeesus näyttäytyi juuri ylösnousemisensa jälkeen yli 500:lle – joilta olisi kirjoitushetkellä voinut kysyä.

Eli: tarkoitat että mitä Raamattuun on kirjoitettu, ei kelpaa sinänsä todisteeksi?

No, ainahan voit liittyä aavikkouskontoon, jonka profeetalla ei ole yhtään profetiaa – ja hänen yöllisen ihmematkansa ainoa todistaja oli hän itse. Siinäpä kiistämätöntä faktaa, esim Luuk. 3:1:een verrattuna.

Anonyymi kirjoitti:

Sinähän vekkuli olet.

Neljä miestä kirjoitti tapahtumat talteen – sulle vaan ei ne kelpaa. Esim tuossa yhdessä jakeessa on 15 historiallista viitettä todisteeksi – montako debunkkaat vääriksi:

Luuk. 3:1: Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena, kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana ja Herodes Galilean neljännysruhtinaana ja hänen veljensä Filippus Iturean ja Trakonitiinmaan neljännysruhtinaana ja Lysanias Abilenen neljännysruhtinaana

Sen lisäksi 1 Kor 15:6 kertoo, kuinka Jeesus näyttäytyi juuri ylösnousemisensa jälkeen yli 500:lle – joilta olisi kirjoitushetkellä voinut kysyä.

Eli: tarkoitat että mitä Raamattuun on kirjoitettu, ei kelpaa sinänsä todisteeksi?

No, ainahan voit liittyä aavikkouskontoon, jonka profeetalla ei ole yhtään profetiaa – ja hänen yöllisen ihmematkansa ainoa todistaja oli hän itse. Siinäpä kiistämätöntä faktaa, esim Luuk. 3:1:een verrattuna.

Lue lisää

Kukaan aikalainen ei kirjoittanut mitään. Piste.

he-ma kirjoitti:

Tutkijoilla ei ole mitään syytä pitää edes huoranpenikkajeesusta joskus eläneenä ihmisenä, koska mitään jeesukseen viittaavaa ei ole koskaan löytynyt.

Ainoa lähde on saturaamattu, eikä kukaan itseään kunnioittava tutkija pidä raamattua historiankirjana.

Lue lisää

"Ainoa lähde on saturaamattu, eikä kukaan itseään kunnioittava tutkija pidä raamattua historiankirjana."

Todellisempaa tietoa historiasta saadaan ateistin mielikuvituksesta - sieltä kaikkitietävän olennon mielestä.

he-ma kirjoitti:

Kukaan aikalainen ei kirjoittanut mitään. Piste.

Eikö Matteus, Markus, Luukas ja Johannes? Piste.

Miksi antiikin ajan kirjailijat kuten Rooman keisarien elämäkertoja Suetonius, roomalainen senaattori ja historioitsija Tacitus, Bitynian maaherra Plinius nuorempi, satiirikko Lucianos Samosatalainen ja juutalainen Flavius Josefus olisivat kehittäneet tällaisen tarinan Jeesuksesta? Eiväthän nämä olleet Kristuksen kannattajia – vaan pääasiassa vastustajia tai pilkkaajia. Sellaisilta olisi tullut vähän toisenlaista satua kuin kaikki ne lukemattomat lauseet – ja jopa ennustukset – jotka Jeesus esitti.

Ja se että nuo neljä evankeliumia vaikuttavat välillä jopa ristiriitaisilta – koska niiden näkökulma on kaikissa eri – on yksi vakuuttavimpia todisteita niiden omasta autenttisuudesta. Jälkeenpäin keksittyjen myyttien tapauksessa olisi vältetty virheitä ja vastakkaisuuksia viimeiseen asti.

Niin että Jeesuksen opetuslasten tuoma sanoma oli vain yhteisesti sepitetty salajuoni? Mitäköhän varten – varsinkin kun kunkin todistus vahvistettiin verellä: Jaakob oli ainoa apostoli, jonka marttyyrikuolema kerrottiin Raamatussa. Mutta muu historiankirjoitus kertoo seuraavat: Pietari naulittiin ristille pää alaspäin, Andreas kuoli marttyyrinä vinolla ristillä, Johannes kuoli Efesoksessa keisari Trajanuksen hallituskaudella noin vuonna 100 – kärsittyään ensin Patmoksen ”ilmestys”-saarella, Filippus koki marttyyrikuoleman arviolta vuonna 80 Hierapoliksessa, Bartolomeus nyljettiin ja ristiinnaulittiin Armeniassa, Matteus kärsi marttyyrikuoleman Etiopiassa, jossa hän menehtyi miekaniskuun: hän saarnasi kiduttajilleen kahden päivän ajan, kunnes lopulta kuoli, Jaakob Alfeuksen poika ristiinnaulittiin Ostrakinessa, Egyptissä, missä hän saarnasi evankeliumia, Taddeus tapettiin kirveellä Beirutissa, Simon Kananeus sahattiin kahtia, Mattias kivitettiin Jerusalemissa ja lopulta dekapitoitiin ja ”epäilevä” Tuomas keihästettiin Madrasissa, nykyisessä Intian Chennaissa.


Muuten, onkos Jeesus tehnyt sinulle jotain pahaa?

"Eikö Matteus, Markus, Luukas ja Johannes? Piste."

Millä perusteella ovat heidän kirjoittamia?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö Matteus, Markus, Luukas ja Johannes? Piste.

Miksi antiikin ajan kirjailijat kuten Rooman keisarien elämäkertoja Suetonius, roomalainen senaattori ja historioitsija Tacitus, Bitynian maaherra Plinius nuorempi, satiirikko Lucianos Samosatalainen ja juutalainen Flavius Josefus olisivat kehittäneet tällaisen tarinan Jeesuksesta? Eiväthän nämä olleet Kristuksen kannattajia – vaan pääasiassa vastustajia tai pilkkaajia. Sellaisilta olisi tullut vähän toisenlaista satua kuin kaikki ne lukemattomat lauseet – ja jopa ennustukset – jotka Jeesus esitti.

Ja se että nuo neljä evankeliumia vaikuttavat välillä jopa ristiriitaisilta – koska niiden näkökulma on kaikissa eri – on yksi vakuuttavimpia todisteita niiden omasta autenttisuudesta. Jälkeenpäin keksittyjen myyttien tapauksessa olisi vältetty virheitä ja vastakkaisuuksia viimeiseen asti.

Niin että Jeesuksen opetuslasten tuoma sanoma oli vain yhteisesti sepitetty salajuoni? Mitäköhän varten – varsinkin kun kunkin todistus vahvistettiin verellä: Jaakob oli ainoa apostoli, jonka marttyyrikuolema kerrottiin Raamatussa. Mutta muu historiankirjoitus kertoo seuraavat: Pietari naulittiin ristille pää alaspäin, Andreas kuoli marttyyrinä vinolla ristillä, Johannes kuoli Efesoksessa keisari Trajanuksen hallituskaudella noin vuonna 100 – kärsittyään ensin Patmoksen ”ilmestys”-saarella, Filippus koki marttyyrikuoleman arviolta vuonna 80 Hierapoliksessa, Bartolomeus nyljettiin ja ristiinnaulittiin Armeniassa, Matteus kärsi marttyyrikuoleman Etiopiassa, jossa hän menehtyi miekaniskuun: hän saarnasi kiduttajilleen kahden päivän ajan, kunnes lopulta kuoli, Jaakob Alfeuksen poika ristiinnaulittiin Ostrakinessa, Egyptissä, missä hän saarnasi evankeliumia, Taddeus tapettiin kirveellä Beirutissa, Simon Kananeus sahattiin kahtia, Mattias kivitettiin Jerusalemissa ja lopulta dekapitoitiin ja ”epäilevä” Tuomas keihästettiin Madrasissa, nykyisessä Intian Chennaissa.


Muuten, onkos Jeesus tehnyt sinulle jotain pahaa?

Lue lisää

Tarkista kirjoittajat ja kirjoitusajankohdat, niin huomaat että edelleenkään ei ole yhtään aikalaismainintaa jeesuksesta.

Väitteesi on tuhottu niin moneen kertaan, että ihmettelen taustatyön laiskuutta hyypiöltä joka vielä ilkeää esittää nuo muka todisteina.

Epäjumalanne äpärälapsi on kokonaan mielikuvituksen tuotetta.

Tämä muuten tekee teistä epäjumalanpalvojia, mutta omahan on valintanne.

Anonyymi kirjoitti:

"Ainoa lähde on saturaamattu, eikä kukaan itseään kunnioittava tutkija pidä raamattua historiankirjana."

Todellisempaa tietoa historiasta saadaan ateistin mielikuvituksesta - sieltä kaikkitietävän olennon mielestä.

Lue lisää

Faktat ovat faktoja, jokaikinen papiksi valmistunut on joutunut opiskelemaan epäjumaluskonsa perusteettomuuden.

Kysy papilta.

he-ma kirjoitti:

Tarkista kirjoittajat ja kirjoitusajankohdat, niin huomaat että edelleenkään ei ole yhtään aikalaismainintaa jeesuksesta.

Väitteesi on tuhottu niin moneen kertaan, että ihmettelen taustatyön laiskuutta hyypiöltä joka vielä ilkeää esittää nuo muka todisteina.

Epäjumalanne äpärälapsi on kokonaan mielikuvituksen tuotetta.

Tämä muuten tekee teistä epäjumalanpalvojia, mutta omahan on valintanne.

Lue lisää

Tämä hyypiö edelleen muistuttaa, että siellä oli kirjoitushetkellä elossa mm. ne yli 500 jotka näkivät Kristuksen ylösnousseena (1 Kor. 15:6). Ei se mene pois vaikka laittais pään pensaaseen. Panepa ne käräjille, jokaiselle todistusaikaa vain 5min => kaksi päivää todistusta, per 500 eri todistajaa ...

Mutta, okei, huomaatkos että sinulta on jäänyt se kaikkein tärkein metsä näkemättä – puilta.

Leikitään että Jeesus Kristuksesta olisi tällainen vastaava webbisivun paperiversio: https://fi.wikipedia.org/wiki/Michael_Jackson

Jeesuksesta löytyisi vähintään yhtä paljon asioita, tekoja ja tapahtumia. Jokaisella olisi oma todistajansa, ja kutakin ”hotspottia” klikkaamalla pääsisit sitten ko. todistajan aukottomaan bio’on sekä detaljeihin.

Raamattu sanoo, että kaikesta mitä Jeesus teki tulisi niin paljon kirjoja ettei mahtuisi maapallolle (Joh. 21:25).

Nyt – eihän silloin olisi enää kysymys mistään muusta kuin varmasta tietämisestä ja näkemisestä! Mihin ihmeeseen uskoa enää tarvittaisiin, ja mikä olisi sen positio – kun ihan kaikki on todistettua faktaa!?

Siksipä kaikki – Taivas tai Helvetti - onkin näin PIENESTÄ kiinni: ”USKO HERRAAN Jeesukseen, niin sinä pelastut” (Apt. 16:31).

Näin se menee. Mutta sinua ei taida pystyä enää auttamaan. Rukoilen ihmettä.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä hyypiö edelleen muistuttaa, että siellä oli kirjoitushetkellä elossa mm. ne yli 500 jotka näkivät Kristuksen ylösnousseena (1 Kor. 15:6). Ei se mene pois vaikka laittais pään pensaaseen. Panepa ne käräjille, jokaiselle todistusaikaa vain 5min => kaksi päivää todistusta, per 500 eri todistajaa ...

Mutta, okei, huomaatkos että sinulta on jäänyt se kaikkein tärkein metsä näkemättä – puilta.

Leikitään että Jeesus Kristuksesta olisi tällainen vastaava webbisivun paperiversio: https://fi.wikipedia.org/wiki/Michael_Jackson

Jeesuksesta löytyisi vähintään yhtä paljon asioita, tekoja ja tapahtumia. Jokaisella olisi oma todistajansa, ja kutakin ”hotspottia” klikkaamalla pääsisit sitten ko. todistajan aukottomaan bio’on sekä detaljeihin.

Raamattu sanoo, että kaikesta mitä Jeesus teki tulisi niin paljon kirjoja ettei mahtuisi maapallolle (Joh. 21:25).

Nyt – eihän silloin olisi enää kysymys mistään muusta kuin varmasta tietämisestä ja näkemisestä! Mihin ihmeeseen uskoa enää tarvittaisiin, ja mikä olisi sen positio – kun ihan kaikki on todistettua faktaa!?

Siksipä kaikki – Taivas tai Helvetti - onkin näin PIENESTÄ kiinni: ”USKO HERRAAN Jeesukseen, niin sinä pelastut” (Apt. 16:31).

Näin se menee. Mutta sinua ei taida pystyä enää auttamaan. Rukoilen ihmettä.

Lue lisää

Ihmeitä ei tapahdu ja sinä pysyt epäjumalanpalvoja.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä hyypiö edelleen muistuttaa, että siellä oli kirjoitushetkellä elossa mm. ne yli 500 jotka näkivät Kristuksen ylösnousseena (1 Kor. 15:6). Ei se mene pois vaikka laittais pään pensaaseen. Panepa ne käräjille, jokaiselle todistusaikaa vain 5min => kaksi päivää todistusta, per 500 eri todistajaa ...

Mutta, okei, huomaatkos että sinulta on jäänyt se kaikkein tärkein metsä näkemättä – puilta.

Leikitään että Jeesus Kristuksesta olisi tällainen vastaava webbisivun paperiversio: https://fi.wikipedia.org/wiki/Michael_Jackson

Jeesuksesta löytyisi vähintään yhtä paljon asioita, tekoja ja tapahtumia. Jokaisella olisi oma todistajansa, ja kutakin ”hotspottia” klikkaamalla pääsisit sitten ko. todistajan aukottomaan bio’on sekä detaljeihin.

Raamattu sanoo, että kaikesta mitä Jeesus teki tulisi niin paljon kirjoja ettei mahtuisi maapallolle (Joh. 21:25).

Nyt – eihän silloin olisi enää kysymys mistään muusta kuin varmasta tietämisestä ja näkemisestä! Mihin ihmeeseen uskoa enää tarvittaisiin, ja mikä olisi sen positio – kun ihan kaikki on todistettua faktaa!?

Siksipä kaikki – Taivas tai Helvetti - onkin näin PIENESTÄ kiinni: ”USKO HERRAAN Jeesukseen, niin sinä pelastut” (Apt. 16:31).

Näin se menee. Mutta sinua ei taida pystyä enää auttamaan. Rukoilen ihmettä.

Lue lisää

Se ei poista kärsimystä tästä maailmasta, vaikka uskoisi minkälaisiin ihmeisiin. 2600 vuotta sitten Buddha näki askeetikon kävelevän vetten päällä ja sanoi, että tuon taidon arvo on saman verran kuin se, että maksaa lautturille viemään sinut joen yli.

he-ma kirjoitti:

Ihmeitä ei tapahdu ja sinä pysyt epäjumalanpalvoja.

Olet juu oikeassa haneman82, että kristityt ovat uskonnossaan kuin oopiumissa. Eikä Jeesuksesta ole sellaisia todisteita, että häntä kannattaisi pitää jumalhahmona. Mutta äpäräksi älä häntä puhuttele, koska se on juutalaisten touhua. Juutalaiset jos ketä ovat aina haukkuneet Mariaa huoraksi ja Jeesusta huligaaniksi. Se on heidän oksettavan Sandherinsa heiniä.

Eli et ymmärrä mitään näistä uskonnoista? Teet kyllä tietämättömyydelläsi vaikutuksen!

Kommentti Eli et... meni väärään paikkaan, oikea paikka on vastaus avaajalle.

Buddhalaiset uskovat kyllä helvettiin. Se on maallinen mielentila, jossa valitettavan moni joutuu elämään tälläkin hetkellä. Buddhalaisille nämä pelastusjutut eivät oikein toimi muusta syystä. Buddhalainen kun ei usko sieluun, joka pitäisi pelastaa. Siksi mikään uskonto ei pelasta.

Sarcisson kirjoitti:

Buddhalaiset uskovat kyllä helvettiin. Se on maallinen mielentila, jossa valitettavan moni joutuu elämään tälläkin hetkellä. Buddhalaisille nämä pelastusjutut eivät oikein toimi muusta syystä. Buddhalainen kun ei usko sieluun, joka pitäisi pelastaa. Siksi mikään uskonto ei pelasta.

Lue lisää

>Buddhalaiset uskovat kyllä helvettiin. Se on maallinen mielentila, jossa valitettavan moni joutuu elämään tälläkin hetkellä.

Miten tuo kuvauksesi sattuukaan sopimaan Korkkiruuviin...

Sarcisson kirjoitti:

Buddhalaiset uskovat kyllä helvettiin. Se on maallinen mielentila, jossa valitettavan moni joutuu elämään tälläkin hetkellä. Buddhalaisille nämä pelastusjutut eivät oikein toimi muusta syystä. Buddhalainen kun ei usko sieluun, joka pitäisi pelastaa. Siksi mikään uskonto ei pelasta.

Lue lisää

Mistäköhän "buddhismista" nyt on kyse? Joku aivan uusiomääritelmä näyttää olevan. Tietenkin "taivasta" ja "helvettiä" koetaan kaikkialla, mutta se ei poista sitä, että buddhismiin sisältyy muitakin olemassaolon alueita kuin vain tämä suomifinland, takakäpylä.

Täältä löytyy vanhempaa tietoa buddhalaisesta metafysiikasta, mm. millaisissa maailmoissa sielu jälleensyntyy (ennen vapautumistaan jälleensyntymän kierteestä).

https://en.wikipedia.org/wiki/Rebirth_(Buddhism)

2. kappaleessa tiivistettynä.

Buddhalaisuudessa oli ja on edelleen äärikonservatiivien joukko, jotka uskovat näiden olemassaolojen olevan todellisia. He uskovat kirjaimellisesti pyhiin teksteihin ja tulkitsevat niitä samoin täysin kirjaimellisesti. Muistuttavat hyvin läheisesti kristinuskon kreationisteja tässä suhteessa.

Joukko on hyvin pieni, enkä käytännössä ole missään opinnoissani Aasiassa ja Euroopassa enää pariin vuosikymmeneen törmännyt yhteenkään buddhalaiseen opettajaan, joka opettaisi näiden maailmojen olevan todellisuutta. Erilaiset maailmat nähdään yleisesti symbolisina kuvauksina ihmisen mielentiloista. Mutta kuten sanottu, jotkut saattavat ne ottaa edelleen kirjaimellisesti.

Jos tarkkaan luet tuon sinänsä ansiokkaan wikipedia-artikkelin, niin huomaathan, että se ei ole sielu, joka jälleensyntyy. Termi tuossa artikkelissa anatman, joka aikanaan otettiin käyttöön juuri erottamaan buddhalaisuutta hindulaisuudesta. Hinduille termi atman merkitsee persoonallista sielua, ihmisen perusessentiaa, joka vaeltaa elämästä toiseen reinkarnaation kautta. Buddhalaisuudessa asia on toisin (an-atman=ei-sielu, ei-minä).

RepeRuutikallo kirjoitti:

>Buddhalaiset uskovat kyllä helvettiin. Se on maallinen mielentila, jossa valitettavan moni joutuu elämään tälläkin hetkellä.

Miten tuo kuvauksesi sattuukaan sopimaan Korkkiruuviin...

Lue lisää

Heh... Ihan mielenkiinnon vuoksi hieman buddhalaisista muista maailmoista ja niiden olennoista...

1) Deva-gati, jossa jumalolennot elävät rikkaudessa ja yltäkylläisyydessä. Koska heillä itsellään kaikki on hyvin, he ovat sokeita toisten kärsimykselle, jonka vuoksi heiltä puuttuu myötätunto muita kohtaan ja todellinen viisaus.

2) Asura-gati, jossa titaanit elävät. Titaanit haluavat aina olla parempia kuin muut, voimakkaampia ja menestyneempiä. Tämän johdosta he ovat jatkuvan kateuden kalvamia ja pelkäävät asemansa menettämistä.

3) Preta-gati, jossa elävät "nälkäiset haamut". Siellä elävät ovat olentoja, joilla on kyltymätön halua hankkia ja kokea uusia ja hienoja asioita. He haluavat omistaa kaiken, ovat pakkomielteisiä ja himojensa riivaamia.

4) Naraga-gati on sitten se varsinainen helvetti. Siellä olennot ovat vihaisia kaikesta ja heillä on todella lyhyt pinna. He vastaavat kaikkeen aggressiivisesti hyökkäämällä ja pakenevat rakkautta.

5) Tiryagyoni-gatissa olennot ovat typeriä, ennakkoluuloisia ja valittavat kaikesta. He ovat kuin eläimiä. He etsivät jatkuvasti turvallisuutta, vastustavat kaikkea uutta ja epämukavaa.

6) Manusya-gati on sitten ihmisten maailma, jossa on toki paljon kärsimystä, mutta jossa on myös mahdollista oivaltaa mistä on kysymys buddhalaisuudessa.

Versioita ja yksityiskohtaisempia tasoja on toki erilaisia eri buddhalaisuuden poluissa, mutta kuvauksena erilaisista ihmisistä ja heidän mielentiloistaan nuo ovat mielestäni aika oivaltavia. Jokainen varmasti tunnistaa jonkun jokaisesta maailmasta omassa lähipiirissään.

Sarcisson kirjoitti:

Buddhalaisuudessa oli ja on edelleen äärikonservatiivien joukko, jotka uskovat näiden olemassaolojen olevan todellisia. He uskovat kirjaimellisesti pyhiin teksteihin ja tulkitsevat niitä samoin täysin kirjaimellisesti. Muistuttavat hyvin läheisesti kristinuskon kreationisteja tässä suhteessa.

Joukko on hyvin pieni, enkä käytännössä ole missään opinnoissani Aasiassa ja Euroopassa enää pariin vuosikymmeneen törmännyt yhteenkään buddhalaiseen opettajaan, joka opettaisi näiden maailmojen olevan todellisuutta. Erilaiset maailmat nähdään yleisesti symbolisina kuvauksina ihmisen mielentiloista. Mutta kuten sanottu, jotkut saattavat ne ottaa edelleen kirjaimellisesti.

Jos tarkkaan luet tuon sinänsä ansiokkaan wikipedia-artikkelin, niin huomaathan, että se ei ole sielu, joka jälleensyntyy. Termi tuossa artikkelissa anatman, joka aikanaan otettiin käyttöön juuri erottamaan buddhalaisuutta hindulaisuudesta. Hinduille termi atman merkitsee persoonallista sielua, ihmisen perusessentiaa, joka vaeltaa elämästä toiseen reinkarnaation kautta. Buddhalaisuudessa asia on toisin (an-atman=ei-sielu, ei-minä).

Lue lisää

Aivan yhtä hyvin voitaisiin ajatella jokin nykyaikainen "jeesuslaisuus", jossa kielletään kaiken muun ohella Jumala, taivas, helvetti ja synti. Jeesus nähtäisiin vain coolina tyyppinä, jota vähän ihannoidaankin, mutta opetukset sivuutettaisiin.

Jälleensyntyjän nimityksellä ja itseydellä on yhtä vähän väliä kuin sillä, nähdäänkö Helsingistä Canberraan lentänyt kroppa samana olentona lähtöpaikassa kuin määränpäässä. Olemassaoleva jatkumo/prosessi joka tapauksessa, vaikka pysyvää itseyttä sillä ei substanssin muuttumattomuuden merkityksessä olisikaan. Mielen prosessi vaan nähdään oikeassa alkuperäisessä buddhalaisuudessa (mutta ei missään massoja miellyttävässä materialistisessa "cool-buddhalaisuudessa") ehkä "hiukkasen" kestävämpänä ja sitkeämpänä kuin liharuumiin, joka hajoaa melko taatusti 120:ssa vuodessa.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan yhtä hyvin voitaisiin ajatella jokin nykyaikainen "jeesuslaisuus", jossa kielletään kaiken muun ohella Jumala, taivas, helvetti ja synti. Jeesus nähtäisiin vain coolina tyyppinä, jota vähän ihannoidaankin, mutta opetukset sivuutettaisiin.

Jälleensyntyjän nimityksellä ja itseydellä on yhtä vähän väliä kuin sillä, nähdäänkö Helsingistä Canberraan lentänyt kroppa samana olentona lähtöpaikassa kuin määränpäässä. Olemassaoleva jatkumo/prosessi joka tapauksessa, vaikka pysyvää itseyttä sillä ei substanssin muuttumattomuuden merkityksessä olisikaan. Mielen prosessi vaan nähdään oikeassa alkuperäisessä buddhalaisuudessa (mutta ei missään massoja miellyttävässä materialistisessa "cool-buddhalaisuudessa") ehkä "hiukkasen" kestävämpänä ja sitkeämpänä kuin liharuumiin, joka hajoaa melko taatusti 120:ssa vuodessa.

Lue lisää

Katsotaan asiaa historiallisesta perspektiivistä.

Buddhalainen kosmologian, johon nämä eri olemassaolon muodot kuuluvat, oli suoraa jatketta aiemmasta hindulaisuudesta. Abdiharman kautta (joka on muutama sata vuotta Buddhaa myöhäisempää tuotantoa) päädyttiin ehkä hienostuneimpaan Vasubandhun versioon siitä vielä muutama vuosisata eteenpäin. Tämä kaikki tapahtui reilun tuhannen vuoden kuluessa.

Kosmologia sinällään on yllättävän yhtenäinen tästä huolimatta. Kosmologiassa oli maailmankaikkeuden keskipisteenä Meru-vuori (Sumeru), joka on muodostunut jalokivistä. Maa oli pannukakku ja taivaan sininen väri johtuu siihen heijastuvasta merestä. Merissä oli saaria, joita asuttivat em. jättiläiset ja kannibaalipygmit. Joka suuntaan pannukakusta oli miljardeja tähtiä, joilla oli miljardeja planeettoja (mikä oli hämmästyttävän hyvä oivallus ilman tiedettä). Lisäksi jotkin maailmat ja olemassaolon muodot sijaitsivat heti taivaan yläpuolella, jotkin suoraan maan pinnan alapuolella. Tämä on kärjistetty esimerkki, mutta koko maailmankuva on niin laaja, että poimin vain selkeästi nykytieteen kanssa kilpailevia esimerkkejä.

Aurinko muuten kiersi maan pannukakkua. Pannukakku ja maan kiertäminen aurinkoa, eikä toisinpäin, olivatkin suuri ponnistus buddhalaisille hylätä- varsinkin Tiibetissä. Asiasta käytiin kiivasta keskustelua vielä niinkin myöhään kuin 1950-luvulla. Ja yhä edelleen jotkut uskovat, että tämä pannukakkumaa on realistinen, ei vertauskuvallinen versio, maailmankaikkeudesta. Joidenkin mielestä vain "täysin puhtaat Buddhat" ja "karmasta irtautuneet" pystyvät näkemään erikoiskyvyillään tämän todellisuuden. Nykyinen Dalai Lama on tosin myöntänyt erittäin avoimesti, että tältä osin buddhalainen maailmankuva on virheellinen ja Buddha oli väärässä.

En tosin tiedä, mitä tällä kaikella on lopulta merkitystä. En näe, että uskominen "nälkäisiin haamuihin" auttaa asioiden oivaltamista jollain erityisen ratkaisevalla tavalla. Tai, että niiden näkeminen vertauskuvallisena jollain tavalla sitä erityisesti estäisi.

Asiasta oivaltavasti kirjoitti Takashi Tsuji Shinju-buddhalaisuuden (en kuulu) puolelta...

"On sanottu, että Buddha jätti yli 84 000 opetusta; symbolisia kertomuksia ihmisille, jotka tulevat erilaisista taustoista, joilla on erilaiset taipumukset jne. Buddha opetti aina oppilaan henkisten ja hengellisten voimavarojen mukaan. Yksinkertaisille kyläläisille jälleensyntyminen oli voimakas moraalinen opetus. Pelko syntymisestä eläimeksi oli varmasti heille tehokas tapa hillitä itseään.

Mutta jos otamme kaiken kirjaimellisesti tänä päivänä, me ajaudumme henkiseen kaaokseen, koska kaikki opetukset eivät ole enää rationaalisia tämän päivän ihmiselle...Kertomus, joka tänä päivänä vielä otetaan kirjaimellisesti, ei ole enää järkevä eikä avuksi meille. Siksi meidän on osattava erottava tarinat ja myytit siitä, mikä on totta."

Sarcisson kirjoitti:

Katsotaan asiaa historiallisesta perspektiivistä.

Buddhalainen kosmologian, johon nämä eri olemassaolon muodot kuuluvat, oli suoraa jatketta aiemmasta hindulaisuudesta. Abdiharman kautta (joka on muutama sata vuotta Buddhaa myöhäisempää tuotantoa) päädyttiin ehkä hienostuneimpaan Vasubandhun versioon siitä vielä muutama vuosisata eteenpäin. Tämä kaikki tapahtui reilun tuhannen vuoden kuluessa.

Kosmologia sinällään on yllättävän yhtenäinen tästä huolimatta. Kosmologiassa oli maailmankaikkeuden keskipisteenä Meru-vuori (Sumeru), joka on muodostunut jalokivistä. Maa oli pannukakku ja taivaan sininen väri johtuu siihen heijastuvasta merestä. Merissä oli saaria, joita asuttivat em. jättiläiset ja kannibaalipygmit. Joka suuntaan pannukakusta oli miljardeja tähtiä, joilla oli miljardeja planeettoja (mikä oli hämmästyttävän hyvä oivallus ilman tiedettä). Lisäksi jotkin maailmat ja olemassaolon muodot sijaitsivat heti taivaan yläpuolella, jotkin suoraan maan pinnan alapuolella. Tämä on kärjistetty esimerkki, mutta koko maailmankuva on niin laaja, että poimin vain selkeästi nykytieteen kanssa kilpailevia esimerkkejä.

Aurinko muuten kiersi maan pannukakkua. Pannukakku ja maan kiertäminen aurinkoa, eikä toisinpäin, olivatkin suuri ponnistus buddhalaisille hylätä- varsinkin Tiibetissä. Asiasta käytiin kiivasta keskustelua vielä niinkin myöhään kuin 1950-luvulla. Ja yhä edelleen jotkut uskovat, että tämä pannukakkumaa on realistinen, ei vertauskuvallinen versio, maailmankaikkeudesta. Joidenkin mielestä vain "täysin puhtaat Buddhat" ja "karmasta irtautuneet" pystyvät näkemään erikoiskyvyillään tämän todellisuuden. Nykyinen Dalai Lama on tosin myöntänyt erittäin avoimesti, että tältä osin buddhalainen maailmankuva on virheellinen ja Buddha oli väärässä.

En tosin tiedä, mitä tällä kaikella on lopulta merkitystä. En näe, että uskominen "nälkäisiin haamuihin" auttaa asioiden oivaltamista jollain erityisen ratkaisevalla tavalla. Tai, että niiden näkeminen vertauskuvallisena jollain tavalla sitä erityisesti estäisi.

Asiasta oivaltavasti kirjoitti Takashi Tsuji Shinju-buddhalaisuuden (en kuulu) puolelta...

"On sanottu, että Buddha jätti yli 84 000 opetusta; symbolisia kertomuksia ihmisille, jotka tulevat erilaisista taustoista, joilla on erilaiset taipumukset jne. Buddha opetti aina oppilaan henkisten ja hengellisten voimavarojen mukaan. Yksinkertaisille kyläläisille jälleensyntyminen oli voimakas moraalinen opetus. Pelko syntymisestä eläimeksi oli varmasti heille tehokas tapa hillitä itseään.

Mutta jos otamme kaiken kirjaimellisesti tänä päivänä, me ajaudumme henkiseen kaaokseen, koska kaikki opetukset eivät ole enää rationaalisia tämän päivän ihmiselle...Kertomus, joka tänä päivänä vielä otetaan kirjaimellisesti, ei ole enää järkevä eikä avuksi meille. Siksi meidän on osattava erottava tarinat ja myytit siitä, mikä on totta."

Lue lisää

Tiede on toki hankkinut paljon uutta tietoa koskien materiaalista maailmankaikkeutta, mutta materian tutkiminen ei ole lisännyt lainkaan tietoa tietoisuudesta. Päinvastoin voidaan sanoa, että mitä materialistisempi maailmankatsomus, sitä vähemmän yleisesti ottaen itsetuntemusta ja mielen tuntemusta (tai kiinnostusta näitä ulkoisten aistien tavoittamattomissa olevia asioita kohtaan). Siksi on hivenen irvokasta, että tuot näitä materiasuuntautuneita historiallisia näkemyksiä tähän rinnastettavaksi esim. buddhalaisuuden ydinopetuksiin, jotka eivät juurikaan liity materiaaliseen maailmaan. Mutta jos tosiaan näet Buddhan opetusten sisällöt koskien mieltä ja tietoisuutta yhtä luotettavina ja asiantuntevina kuin nuo olkiukkoiset historiafaktasi, niin miksi esiinnyt buddhalaisena?

Anonyymi kirjoitti:

Tiede on toki hankkinut paljon uutta tietoa koskien materiaalista maailmankaikkeutta, mutta materian tutkiminen ei ole lisännyt lainkaan tietoa tietoisuudesta. Päinvastoin voidaan sanoa, että mitä materialistisempi maailmankatsomus, sitä vähemmän yleisesti ottaen itsetuntemusta ja mielen tuntemusta (tai kiinnostusta näitä ulkoisten aistien tavoittamattomissa olevia asioita kohtaan). Siksi on hivenen irvokasta, että tuot näitä materiasuuntautuneita historiallisia näkemyksiä tähän rinnastettavaksi esim. buddhalaisuuden ydinopetuksiin, jotka eivät juurikaan liity materiaaliseen maailmaan. Mutta jos tosiaan näet Buddhan opetusten sisällöt koskien mieltä ja tietoisuutta yhtä luotettavina ja asiantuntevina kuin nuo olkiukkoiset historiafaktasi, niin miksi esiinnyt buddhalaisena?

Lue lisää

En ole puhunut materialismista mitään. En ole puhunut mielestä ja tietoisuudesta mitään. Olen puhunut siitä, että on olemassa asioita, jotka voidaan ottaa vertauskuvallisena tai ottaa realistisina.

Miksi siis laitat omia sanojasi minun suuhuni? Miksi syytät minua jostain mitä en ole sanonut ja teet omia johtopäätöksiäsi jostain mitä en ole sanonut? Varsinkaan ilman minkäänlaisia perusteluita?

Luostarissa opettelimme taitavaa puhetta neljän säännön mukaan:

1) Emme käytä harhaanjohtavaa kieltä, emme valehtele emmekä vääristele.
2) Emme väitä toisesta sellaista mikä ei ole totta, emmekä käytä puhetta, joka rikkoo tasapainoa ja yhtenäisyyttä.
3) Emme käytä karkeaa, epäkohteliasta tai loukkaavaa kieltä.
4) Me kuuntelemme, yritämme ymmärtää ja kunnioitamme muita.

Jos olen puheellani loukannut sinua, pyydän anteeksi. Kerro silloin, missä tein väärin ja yritän jatkossa parantaa sitä puolta.

Mutta älä syytä minua jostain mitä en ole tehnyt ja pistä omia mielipiteitäsi minun sanomakseni. Se on epäkohteliasta eikä auta ketään.

"Mutta jos otamme kaiken kirjaimellisesti tänä päivänä, me ajaudumme henkiseen kaaokseen, koska kaikki opetukset eivät ole enää rationaalisia tämän päivän ihmiselle...Kertomus, joka tänä päivänä vielä otetaan kirjaimellisesti, ei ole enää järkevä eikä avuksi meille. Siksi meidän on osattava erottava tarinat ja myytit siitä, mikä on totta."

Erittäin viisaasti sanottu.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta jos otamme kaiken kirjaimellisesti tänä päivänä, me ajaudumme henkiseen kaaokseen, koska kaikki opetukset eivät ole enää rationaalisia tämän päivän ihmiselle...Kertomus, joka tänä päivänä vielä otetaan kirjaimellisesti, ei ole enää järkevä eikä avuksi meille. Siksi meidän on osattava erottava tarinat ja myytit siitä, mikä on totta."

Erittäin viisaasti sanottu.

Lue lisää

Tästä voivat kaikki olla samaa mieltä. Nyt vain harjoittamaan sitä totuuden erottelemista ilmiselvistä tarinoista ja epätotuuksista. Haasteena voi olla myös "tämän päivän ihmisen" ilmiselvään kaikkitietävyyteen sortumisen välttäminen. Näyttää nimittäin siltä, että "tämän päivän ihmiseksi" itseään kutsuvat näyttävät elävän jonkinlaisessa kaikkitietävyyden illuusiossa, ainakin mitä kaikkiin henkisiin asioihin tulee. Pätevyysvaatimukseksi riittää, että mielipide on sama kuin useimmilla sohvalla työkseen makaavilla tai baarin jakkaralla enimmäkseen notkuvilla.

Anonyymi kirjoitti:

Tiede on toki hankkinut paljon uutta tietoa koskien materiaalista maailmankaikkeutta, mutta materian tutkiminen ei ole lisännyt lainkaan tietoa tietoisuudesta. Päinvastoin voidaan sanoa, että mitä materialistisempi maailmankatsomus, sitä vähemmän yleisesti ottaen itsetuntemusta ja mielen tuntemusta (tai kiinnostusta näitä ulkoisten aistien tavoittamattomissa olevia asioita kohtaan). Siksi on hivenen irvokasta, että tuot näitä materiasuuntautuneita historiallisia näkemyksiä tähän rinnastettavaksi esim. buddhalaisuuden ydinopetuksiin, jotka eivät juurikaan liity materiaaliseen maailmaan. Mutta jos tosiaan näet Buddhan opetusten sisällöt koskien mieltä ja tietoisuutta yhtä luotettavina ja asiantuntevina kuin nuo olkiukkoiset historiafaktasi, niin miksi esiinnyt buddhalaisena?

Lue lisää

Buddhalaisuudesta tarjoaisin theravadapiireissä vähemmän tunnettua sutraa, kun täällä on näitä jonkinlaisen sielun kieltäviä anatma-henkilöitä nähty.

Teksti on nimeltään ”Mahaparinirvana sutra”.

Englanninkielisen sutran mukaan ei kielletä abstraktin ydinolemuksen olemassaoloa. Ydinolemus on, mutta se ei ole kokoajan samana pysyvä, muuttumaton ydin.
Anatma-oppi tuotiin buddhalaisuuteen käsittääkseni siksi, kun tahdottiin torjua henkistä materialismia - ts. ei ole mitään absoluuttisen muuttumatonta sielua, sielukin muuttuu jos sellainen on.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä voivat kaikki olla samaa mieltä. Nyt vain harjoittamaan sitä totuuden erottelemista ilmiselvistä tarinoista ja epätotuuksista. Haasteena voi olla myös "tämän päivän ihmisen" ilmiselvään kaikkitietävyyteen sortumisen välttäminen. Näyttää nimittäin siltä, että "tämän päivän ihmiseksi" itseään kutsuvat näyttävät elävän jonkinlaisessa kaikkitietävyyden illuusiossa, ainakin mitä kaikkiin henkisiin asioihin tulee. Pätevyysvaatimukseksi riittää, että mielipide on sama kuin useimmilla sohvalla työkseen makaavilla tai baarin jakkaralla enimmäkseen notkuvilla.

Lue lisää

"Haasteena voi olla myös "tämän päivän ihmisen" ilmiselvään kaikkitietävyyteen sortumisen välttäminen. "

Pitää hyvinkin paikkaansa. Samoin siihen liittyy usein se, että buddhalaisuudesta tulee jonkinlainen voileipäpöytä, josta poimitaan itselle sopivia herkkupaloja ja jätetään hankalat tai mauttomat ruuat syömättä.

Muistan yhden ensimmäisistä opettajistani, nyt jo edesmennyt, jonka sanat olen pitänyt mielessä kaikessa opiskelussani. Hän sanoi: "Älä usko mitään, mistä sinulla ei ole omakohtaista kokemusta."

Buddhalaisuudessa on mielestäni tasan yksi asia, joka on pelkästään uskon varassa. Ja se on yksinkertaisesti, että on mahdollista elää toisin - ilman kärsimystä. Tämä on ainoa vaatimus, mikä täytyy ottaa pelkällä uskolla. Luonnollisesti, koska ilman sitä uskoa, että tämä on mahdollista, ei ole mitään järkeä ryhtyä edes kokeilemaan asiaa.

Kenenkään ei pitäisi uskoa jotain pelkästään sen takia, että joku sanoi tai kirjoitti niin, tai koska se tuntuu hyvältä tai edes koska se kuulostaa loogiselta. Vasta kun asian näkee itse käytännössä ja se varmasti tuottaa hyviä asioita, sen voi omaksua ja ottaa käyttöön. (Kalamatasutta, vapaasti kääntäen)

Lännessä tätä voisi kutsua subjektiiviseksi empirismiksi. Subjektiivista siksi, että buddhalaisuus on hyvin pitkälle oman mielen tutkimista. Kukaan muu ei voi sitä tehdä. Ja empirismiä siksi, että me emme ottaisi asioita vain annettuina totuuksina vaan lopulta ajattelisimme ja testaisimme ne omakohtaisesti käytännössä.

Tämä pätee asioihin myös sekä buddhalaisuudessa että buddhalaisuuden ulkopuolella. Jos uskon vakaasti johonkin, niin ensimmäinen kysymys ei ole: onko se totta vai ei? Ensimmäinen kysymys on: miksi minä uskon siihen, jos en voi sitä todistaa itse käytännön kokemuksen kautta?

Jos minulla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, en ole havainnut sitä itse, en ole törmännyt siihen mielessä tai maailmassa, niin miksi minä oikein uskon siihen? Uskonko siihen siksi, että haluan sen olevan totta vai siksi, että se tyydyttää jotain tunnetta minussa? Uskonko jonkin asian ilman omakohtaista kokemusta vain siksi, että se tuottaa minulle mielihyvää tai poistaa jonkin pelon?

Tämä voi olla buddhalaisuuden "veemäinen" puoli monelle. Siinä joutuu tekemään työtä ja menemään syvälle omaan mieleensä, joutuu kyseenalaistamaan käsityksensä itsestään ja loppupeleissä koko maailmankaikkeudesta. Mutta uskomista pelkän uskomisen vuoksi buddhalaisuus ei vaadi kuin sen yhden asian verran.

Anonyymi kirjoitti:

Buddhalaisuudesta tarjoaisin theravadapiireissä vähemmän tunnettua sutraa, kun täällä on näitä jonkinlaisen sielun kieltäviä anatma-henkilöitä nähty.

Teksti on nimeltään ”Mahaparinirvana sutra”.

Englanninkielisen sutran mukaan ei kielletä abstraktin ydinolemuksen olemassaoloa. Ydinolemus on, mutta se ei ole kokoajan samana pysyvä, muuttumaton ydin.
Anatma-oppi tuotiin buddhalaisuuteen käsittääkseni siksi, kun tahdottiin torjua henkistä materialismia - ts. ei ole mitään absoluuttisen muuttumatonta sielua, sielukin muuttuu jos sellainen on.

Lue lisää

"Englanninkielisen sutran mukaan ei kielletä abstraktin ydinolemuksen olemassaoloa. Ydinolemus on, mutta se ei ole kokoajan samana pysyvä, muuttumaton ydin."

Vaikean tekstin valitsit. Tekstin itsensä mukaan vain Buddha näkee asiat sellaisena kuin ne todella ovat, ja meidän tavallisten tallaajien ei pitäisi oikeastaan pohtia edes koko asiaa vielä. Mutta ihan keskustelun avartamisen vuoksi, käytän Yamamoton käännöstä vuodelta 1973...

Oletan, että viittaat ydinolemuksella tekstissä mainittuun ns. buddha-luontoon (Buddha-Nature, tathāgatagarbha). Sutran mukaan meillä kaikilla todella on tämä on buddha-luonto, joka on meidän todellinen olemuksemme. Se, joka ymmärtää, löytää tai näkee tämän todellisen olemuksemme, valaistuu.

Eri koulukunnilla on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tällä buddha-luonnolla tarkoitetaan tekstissä.

Yksi yleinen näkemys on, että kyseessä on todella ydinolemus. Ydinolemuksella on essenssi, mutta ei varsinaista substanssia. Substanssi tarkoittaa sitä, että mistä jokin on tehty. Esimerkiksi puupöydän substanssi on puu. Essenssi tarkoittaa taas tässä niitä asian ominaisuuksia, jota ilman asia ei olisi juuri se asia. Esimerkiksi samasta puupöydästä tekee erilaisen kaikista muista pöydistä sen puun muodot, naarmut, historia tms. Eli jos ymmärrämme, mitä todella olemme, me valaistumme.

Toinen näkemys on ei-essentialistinen. Sen veti ehkä huippuunsa Nagarjuna, jota yleisesti kutsutaan toiseksi Buddhaksi. Hän käytti samasta asiasta termiä Tathagata, eli Buddhan yhtä nimeä.

"Whatever is the essence of the Tathagata,
That is the essence of the world.
The Tathagata has no essence.
The world is without essence."

The Fundamental Wisdom of Middle Way, Garfieldin käännös 1995

Nagarjunan mukaan Samsaralla, tällä maailmalla, ja Nirvanalla, valaistumisella, ei ole mitään siten essentiaalista eroa. Samsara on Nirvana oikein nähtynä, oikein sillä tavoin kuten Buddha sen näki. Samoin mitään erillistä, mielen tavoittamaa tai sen sisässä olevaa ydinolemusta, ei ole. Buddha-luonto on juuri se, että mitään essenssiä ei ole. Buddha näkee kaikki asiat keskinäisessä vuorovaikutuksena ja riippuvaisena toisistaan (dharma-dhatu). Asioiden ydinolemus on juuri se, että niillä ei ole mitään ydinolemusta.

Hyvin samanlaisen näkemyksen tarjosi myöhemmin Dogen, Japanin Soto-zenin perustaja. Hän tulkitsi alkuperäisen tekstin toisin. "Kaikella on buddha-luonto"-lauseesta tuli Dogenin käännöksessä "Kaikki on buddha-luontoa." Toisin sanoen buddha-luontoa ei voi erottaa tästä maailmasta, vaan tämä maailma on juuri se buddha-luonto. Kaikki asiat yhdessä muodostavat buddha-luonnon. Ei substanssia, ei essentiaa, vaan kaikki on jatkuvaa, muuttuvaa keskinäistä vuorovaikutusta. Joku saattaa tunnistaa tässä vanhan zen-sanonnan: "Ei yksi, ei kaksi vain ei-kaksi.", joka viittaa samaan asiaan.

En ota tässä kantaa, mikä on oikea tai väärä näkemys. Se on minusta aika hedelmätön keskustelu. Jokaisella näistä voi olla jollekulle jotain merkitystä tai antaa juuri hänelle oivalluksia, jolla pääsee eteenpäin. Jokainen löytää lopulta itse , mikä on todella buddha-luonto tai onko sitä ylipäätään. Ei uskon, ei filosofoinnin vaan oman kokemuksen kautta.

Sarcisson kirjoitti:

"Haasteena voi olla myös "tämän päivän ihmisen" ilmiselvään kaikkitietävyyteen sortumisen välttäminen. "

Pitää hyvinkin paikkaansa. Samoin siihen liittyy usein se, että buddhalaisuudesta tulee jonkinlainen voileipäpöytä, josta poimitaan itselle sopivia herkkupaloja ja jätetään hankalat tai mauttomat ruuat syömättä.

Muistan yhden ensimmäisistä opettajistani, nyt jo edesmennyt, jonka sanat olen pitänyt mielessä kaikessa opiskelussani. Hän sanoi: "Älä usko mitään, mistä sinulla ei ole omakohtaista kokemusta."

Buddhalaisuudessa on mielestäni tasan yksi asia, joka on pelkästään uskon varassa. Ja se on yksinkertaisesti, että on mahdollista elää toisin - ilman kärsimystä. Tämä on ainoa vaatimus, mikä täytyy ottaa pelkällä uskolla. Luonnollisesti, koska ilman sitä uskoa, että tämä on mahdollista, ei ole mitään järkeä ryhtyä edes kokeilemaan asiaa.

Kenenkään ei pitäisi uskoa jotain pelkästään sen takia, että joku sanoi tai kirjoitti niin, tai koska se tuntuu hyvältä tai edes koska se kuulostaa loogiselta. Vasta kun asian näkee itse käytännössä ja se varmasti tuottaa hyviä asioita, sen voi omaksua ja ottaa käyttöön. (Kalamatasutta, vapaasti kääntäen)

Lännessä tätä voisi kutsua subjektiiviseksi empirismiksi. Subjektiivista siksi, että buddhalaisuus on hyvin pitkälle oman mielen tutkimista. Kukaan muu ei voi sitä tehdä. Ja empirismiä siksi, että me emme ottaisi asioita vain annettuina totuuksina vaan lopulta ajattelisimme ja testaisimme ne omakohtaisesti käytännössä.

Tämä pätee asioihin myös sekä buddhalaisuudessa että buddhalaisuuden ulkopuolella. Jos uskon vakaasti johonkin, niin ensimmäinen kysymys ei ole: onko se totta vai ei? Ensimmäinen kysymys on: miksi minä uskon siihen, jos en voi sitä todistaa itse käytännön kokemuksen kautta?

Jos minulla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, en ole havainnut sitä itse, en ole törmännyt siihen mielessä tai maailmassa, niin miksi minä oikein uskon siihen? Uskonko siihen siksi, että haluan sen olevan totta vai siksi, että se tyydyttää jotain tunnetta minussa? Uskonko jonkin asian ilman omakohtaista kokemusta vain siksi, että se tuottaa minulle mielihyvää tai poistaa jonkin pelon?

Tämä voi olla buddhalaisuuden "veemäinen" puoli monelle. Siinä joutuu tekemään työtä ja menemään syvälle omaan mieleensä, joutuu kyseenalaistamaan käsityksensä itsestään ja loppupeleissä koko maailmankaikkeudesta. Mutta uskomista pelkän uskomisen vuoksi buddhalaisuus ei vaadi kuin sen yhden asian verran.

Lue lisää

"Älä usko mitään, mistä sinulla ei ole omakohtaista kokemusta."

Minusta tuo on aika huono ja jopa suorastaan vaarallinen ohje. Ajat pyörällä, ja joku huutaa sinulle: "Mutkan takana on rotko!" Muistat ohjeen olla uskomatta mihinkään, josta sinulta puuttuu omakohtainen kokemus. Koska sinulta puuttuu omakohtainen kokemus mutkan takana olevasta rotkosta, ajelet edelleen.

Ohjehan kuulostaa kyllä älyllisesti hienolta ainakin pintapuolisesti, mutta lähemmässä tarkastelussa se osoittautuukin potentiaalisesti vaarallisen lisäksi itsensäkumoavaksi ainakin sellaisen kuulijan tapauksessa, jolta puuttuu kokemus tuon ohjeen yleispätevyydestä ja toimivuudesta kaikissa tilanteissa. Nimittäin jos ohjeen kuulijan on otettava tuo ohje sokeasti uskoen ilman omakohtaista kokemusta, joka takaa sen olevan toimivan ohje aina ja kaikkialla, niin ohjeen antaja vaatii ohjeen kuulijaa toimimaan vastoin ohjettaan.

Tuon ohjeen järkevyyden voi siis kumota jo pelkästään loogisella tarkastelulla. Jos sen sijaan joku kehottaa kuulijaa koettelemaan ja testaamaan sanomaansa, jotta kuulija voisi omakohtaisesti vakuuttua siitä että sanomassa on jotakin todellista substanssia, ja koettelu tuottaa vahvistusta esitetyille väitteille, niin asia on toinen. Mitään itsensäkumoavuutta ei sellaiseen sisälly.

Anonyymi kirjoitti:

"Älä usko mitään, mistä sinulla ei ole omakohtaista kokemusta."

Minusta tuo on aika huono ja jopa suorastaan vaarallinen ohje. Ajat pyörällä, ja joku huutaa sinulle: "Mutkan takana on rotko!" Muistat ohjeen olla uskomatta mihinkään, josta sinulta puuttuu omakohtainen kokemus. Koska sinulta puuttuu omakohtainen kokemus mutkan takana olevasta rotkosta, ajelet edelleen.

Ohjehan kuulostaa kyllä älyllisesti hienolta ainakin pintapuolisesti, mutta lähemmässä tarkastelussa se osoittautuukin potentiaalisesti vaarallisen lisäksi itsensäkumoavaksi ainakin sellaisen kuulijan tapauksessa, jolta puuttuu kokemus tuon ohjeen yleispätevyydestä ja toimivuudesta kaikissa tilanteissa. Nimittäin jos ohjeen kuulijan on otettava tuo ohje sokeasti uskoen ilman omakohtaista kokemusta, joka takaa sen olevan toimivan ohje aina ja kaikkialla, niin ohjeen antaja vaatii ohjeen kuulijaa toimimaan vastoin ohjettaan.

Tuon ohjeen järkevyyden voi siis kumota jo pelkästään loogisella tarkastelulla. Jos sen sijaan joku kehottaa kuulijaa koettelemaan ja testaamaan sanomaansa, jotta kuulija voisi omakohtaisesti vakuuttua siitä että sanomassa on jotakin todellista substanssia, ja koettelu tuottaa vahvistusta esitetyille väitteille, niin asia on toinen. Mitään itsensäkumoavuutta ei sellaiseen sisälly.

Lue lisää

Kiitos, hyvä tarkennus. Viimeinen kappaleesi kertoo täsmälleen mitä opettajani tarkoitti.

Sarcisson kirjoitti:

"Englanninkielisen sutran mukaan ei kielletä abstraktin ydinolemuksen olemassaoloa. Ydinolemus on, mutta se ei ole kokoajan samana pysyvä, muuttumaton ydin."

Vaikean tekstin valitsit. Tekstin itsensä mukaan vain Buddha näkee asiat sellaisena kuin ne todella ovat, ja meidän tavallisten tallaajien ei pitäisi oikeastaan pohtia edes koko asiaa vielä. Mutta ihan keskustelun avartamisen vuoksi, käytän Yamamoton käännöstä vuodelta 1973...

Oletan, että viittaat ydinolemuksella tekstissä mainittuun ns. buddha-luontoon (Buddha-Nature, tathāgatagarbha). Sutran mukaan meillä kaikilla todella on tämä on buddha-luonto, joka on meidän todellinen olemuksemme. Se, joka ymmärtää, löytää tai näkee tämän todellisen olemuksemme, valaistuu.

Eri koulukunnilla on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tällä buddha-luonnolla tarkoitetaan tekstissä.

Yksi yleinen näkemys on, että kyseessä on todella ydinolemus. Ydinolemuksella on essenssi, mutta ei varsinaista substanssia. Substanssi tarkoittaa sitä, että mistä jokin on tehty. Esimerkiksi puupöydän substanssi on puu. Essenssi tarkoittaa taas tässä niitä asian ominaisuuksia, jota ilman asia ei olisi juuri se asia. Esimerkiksi samasta puupöydästä tekee erilaisen kaikista muista pöydistä sen puun muodot, naarmut, historia tms. Eli jos ymmärrämme, mitä todella olemme, me valaistumme.

Toinen näkemys on ei-essentialistinen. Sen veti ehkä huippuunsa Nagarjuna, jota yleisesti kutsutaan toiseksi Buddhaksi. Hän käytti samasta asiasta termiä Tathagata, eli Buddhan yhtä nimeä.

"Whatever is the essence of the Tathagata,
That is the essence of the world.
The Tathagata has no essence.
The world is without essence."

The Fundamental Wisdom of Middle Way, Garfieldin käännös 1995

Nagarjunan mukaan Samsaralla, tällä maailmalla, ja Nirvanalla, valaistumisella, ei ole mitään siten essentiaalista eroa. Samsara on Nirvana oikein nähtynä, oikein sillä tavoin kuten Buddha sen näki. Samoin mitään erillistä, mielen tavoittamaa tai sen sisässä olevaa ydinolemusta, ei ole. Buddha-luonto on juuri se, että mitään essenssiä ei ole. Buddha näkee kaikki asiat keskinäisessä vuorovaikutuksena ja riippuvaisena toisistaan (dharma-dhatu). Asioiden ydinolemus on juuri se, että niillä ei ole mitään ydinolemusta.

Hyvin samanlaisen näkemyksen tarjosi myöhemmin Dogen, Japanin Soto-zenin perustaja. Hän tulkitsi alkuperäisen tekstin toisin. "Kaikella on buddha-luonto"-lauseesta tuli Dogenin käännöksessä "Kaikki on buddha-luontoa." Toisin sanoen buddha-luontoa ei voi erottaa tästä maailmasta, vaan tämä maailma on juuri se buddha-luonto. Kaikki asiat yhdessä muodostavat buddha-luonnon. Ei substanssia, ei essentiaa, vaan kaikki on jatkuvaa, muuttuvaa keskinäistä vuorovaikutusta. Joku saattaa tunnistaa tässä vanhan zen-sanonnan: "Ei yksi, ei kaksi vain ei-kaksi.", joka viittaa samaan asiaan.

En ota tässä kantaa, mikä on oikea tai väärä näkemys. Se on minusta aika hedelmätön keskustelu. Jokaisella näistä voi olla jollekulle jotain merkitystä tai antaa juuri hänelle oivalluksia, jolla pääsee eteenpäin. Jokainen löytää lopulta itse , mikä on todella buddha-luonto tai onko sitä ylipäätään. Ei uskon, ei filosofoinnin vaan oman kokemuksen kautta.

Lue lisää

Kiitos hienosta kommentista. Mahaparinirvana sutrassa riittää tutkittavaa pitkäksi ajaksi eteenpäin. On kieltämättä yksi haastavimmista, kukaan ei vielä tohtinut suomentaa tuota kenties sen haastavuudesta johtuen.

Sarcisson kirjoitti:

"Englanninkielisen sutran mukaan ei kielletä abstraktin ydinolemuksen olemassaoloa. Ydinolemus on, mutta se ei ole kokoajan samana pysyvä, muuttumaton ydin."

Vaikean tekstin valitsit. Tekstin itsensä mukaan vain Buddha näkee asiat sellaisena kuin ne todella ovat, ja meidän tavallisten tallaajien ei pitäisi oikeastaan pohtia edes koko asiaa vielä. Mutta ihan keskustelun avartamisen vuoksi, käytän Yamamoton käännöstä vuodelta 1973...

Oletan, että viittaat ydinolemuksella tekstissä mainittuun ns. buddha-luontoon (Buddha-Nature, tathāgatagarbha). Sutran mukaan meillä kaikilla todella on tämä on buddha-luonto, joka on meidän todellinen olemuksemme. Se, joka ymmärtää, löytää tai näkee tämän todellisen olemuksemme, valaistuu.

Eri koulukunnilla on erilaisia näkemyksiä siitä, mitä tällä buddha-luonnolla tarkoitetaan tekstissä.

Yksi yleinen näkemys on, että kyseessä on todella ydinolemus. Ydinolemuksella on essenssi, mutta ei varsinaista substanssia. Substanssi tarkoittaa sitä, että mistä jokin on tehty. Esimerkiksi puupöydän substanssi on puu. Essenssi tarkoittaa taas tässä niitä asian ominaisuuksia, jota ilman asia ei olisi juuri se asia. Esimerkiksi samasta puupöydästä tekee erilaisen kaikista muista pöydistä sen puun muodot, naarmut, historia tms. Eli jos ymmärrämme, mitä todella olemme, me valaistumme.

Toinen näkemys on ei-essentialistinen. Sen veti ehkä huippuunsa Nagarjuna, jota yleisesti kutsutaan toiseksi Buddhaksi. Hän käytti samasta asiasta termiä Tathagata, eli Buddhan yhtä nimeä.

"Whatever is the essence of the Tathagata,
That is the essence of the world.
The Tathagata has no essence.
The world is without essence."

The Fundamental Wisdom of Middle Way, Garfieldin käännös 1995

Nagarjunan mukaan Samsaralla, tällä maailmalla, ja Nirvanalla, valaistumisella, ei ole mitään siten essentiaalista eroa. Samsara on Nirvana oikein nähtynä, oikein sillä tavoin kuten Buddha sen näki. Samoin mitään erillistä, mielen tavoittamaa tai sen sisässä olevaa ydinolemusta, ei ole. Buddha-luonto on juuri se, että mitään essenssiä ei ole. Buddha näkee kaikki asiat keskinäisessä vuorovaikutuksena ja riippuvaisena toisistaan (dharma-dhatu). Asioiden ydinolemus on juuri se, että niillä ei ole mitään ydinolemusta.

Hyvin samanlaisen näkemyksen tarjosi myöhemmin Dogen, Japanin Soto-zenin perustaja. Hän tulkitsi alkuperäisen tekstin toisin. "Kaikella on buddha-luonto"-lauseesta tuli Dogenin käännöksessä "Kaikki on buddha-luontoa." Toisin sanoen buddha-luontoa ei voi erottaa tästä maailmasta, vaan tämä maailma on juuri se buddha-luonto. Kaikki asiat yhdessä muodostavat buddha-luonnon. Ei substanssia, ei essentiaa, vaan kaikki on jatkuvaa, muuttuvaa keskinäistä vuorovaikutusta. Joku saattaa tunnistaa tässä vanhan zen-sanonnan: "Ei yksi, ei kaksi vain ei-kaksi.", joka viittaa samaan asiaan.

En ota tässä kantaa, mikä on oikea tai väärä näkemys. Se on minusta aika hedelmätön keskustelu. Jokaisella näistä voi olla jollekulle jotain merkitystä tai antaa juuri hänelle oivalluksia, jolla pääsee eteenpäin. Jokainen löytää lopulta itse , mikä on todella buddha-luonto tai onko sitä ylipäätään. Ei uskon, ei filosofoinnin vaan oman kokemuksen kautta.

Lue lisää

"Kenenkään ei pitäisi uskoa jotain pelkästään sen takia, että joku sanoi tai kirjoitti niin, tai koska se tuntuu hyvältä tai edes koska se kuulostaa loogiselta. Vasta kun asian näkee itse käytännössä ja se varmasti tuottaa hyviä asioita, sen voi omaksua ja ottaa käyttöön. (Kalamatasutta, vapaasti kääntäen)"

Juuri tällaisen viisauden takia ryhdyin buddhalaiseksi joitain päiviä sitten, vai pitäisikö sanoa että sain ahaa-elämyksiä ja päätin tutustua asiaan syvemmin. Tästäkin vapaasta käännöksestäsi ymmärtää, että sillä tarkoitetaan "hengellisiä opetuksia" eikä sen ole tarkoitus päteä esimerkiksi tieteisiin.

Anonyymi kirjoitti:

"Kenenkään ei pitäisi uskoa jotain pelkästään sen takia, että joku sanoi tai kirjoitti niin, tai koska se tuntuu hyvältä tai edes koska se kuulostaa loogiselta. Vasta kun asian näkee itse käytännössä ja se varmasti tuottaa hyviä asioita, sen voi omaksua ja ottaa käyttöön. (Kalamatasutta, vapaasti kääntäen)"

Juuri tällaisen viisauden takia ryhdyin buddhalaiseksi joitain päiviä sitten, vai pitäisikö sanoa että sain ahaa-elämyksiä ja päätin tutustua asiaan syvemmin. Tästäkin vapaasta käännöksestäsi ymmärtää, että sillä tarkoitetaan "hengellisiä opetuksia" eikä sen ole tarkoitus päteä esimerkiksi tieteisiin.

Lue lisää

Kiitos kun pistit lainausmerkkeihin tuon "hengellisen". Koitan itse välttää sitä sanaa, koska helposti ihmiset ymmärtävät sen omalla tavallaan.

Tiedehän on pohjimmiltaan "yksinkertainen" asia. Tehdään ensin valistunut arvaus jostain ilmiöstä. Sitten mietitään, että jos arvaus pitää paikkaansa niin millaisia vaikutuksia meidän tulisi nähdä. Sitten mietitään, että miten näitä vaikutuksia voisi mitata eli suunnitellaan testi. Ja lopuksi tehdään se testi, jotta nähdään, että vastasivatko tulokset arvausta. Jos vastasivat, on syytä olettaa, että ollaan jotakuinkin oikeilla jäljillä ja jos eivät, niin olimme väärässä ja mietitään jotain muuta. (Tämä oli Richard Feynmanin, teoreettisen fyysikon, yksinkertaistus tieteellisestä metodista).

Buddhalaisuudessa ilmiö, jota tutkitaan, on ihminen itse. Ja koska tutkija on myös sama ihminen itse, niin kyseessä on subjektiivinen, ei objektiivinen tutkimus. Se asettaa omat haasteensa ja vaatii harjoittelua. Yleensä se harjoittelu on jonkin sortin meditaatiota.

Mutta periaate on sama. Jos teen näin, niin mitä seurauksia siitä on? Jos esimerkiksi keskityn positiivisten ajatusten harjoittamiseen, niin näkyykö se jotenkin minun mielentiloissani tai minun käyttäytymisessäni muita kohtaan. Oikeasti eikä pelkästään omissa kuvitelmissani? Tai jos tarkkailen itseäni meditaation avulla, niin millaisia tunteita, ajatuksia jne. huomaan itsessäni tapahtuvan? Mitä minussa tapahtuu ja miten siihen voin vaikuttaa? Hyvin käytännönläheistä.

Painopiste on siten aina käytännön elämässä. Tarkoituksena on oppia tai oivaltaa jotain, jolla on todellisia vaikutuksia itseen ja meidän suhteeseemme muihin - löytää, ymmärtää ja ottaa käyttöön.

Vaikka buddhalaisuudesta löytyy hienoja ja monimutkaisia filosofioita, niissäkin on aina sama pointti. Niiden tehtävä on auttaa oppimaan tai oivaltamaan jotain käytännössä. Ei niinkään rakentaa jotain metafyysista maailmankuvaa, jota pohtia abstraktiona yön pimeinä tunteina.

Buddhalaisuus on tässä mielessä lopulta hyvin pragmaattista. Kenties voisi sanoa, että se on siten soveltavaa tiedettä. Kaikella on oltava jokin käytännön vaikutus, muuten se on loppupeleissä turhanpäiväistä spekulointia. Tai kuten zenissä sanottiin ihmisistä, jotka osasivat puhua hienosti ja älyllisesti jostain, mutta eivät osanneet vielä tuoda sitä käytäntöön: "Hän haisee zeniltä."

Tämä on yksi syy, miksi Buddha kehotti olemaan pohtimatta tiettyjä kysymyksiä kuten mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, ovatko mieli ja ruumis sama vai eri asia, mistä maailmankaikkeus tuli jne. Ne ovat hypoteettisiä pohdintoja, juurikin spekulaatioita, joita emme voi todistaa empiirisesti millään tavalla tai meillä ei vain yksinkertaisesti ole riittävästi tietoa asiasta. Tai sitten ne juontuvat vääristä käsityksistämme, joista on ensin päästävä eroon.

"Oikeat vastaukset" noihin ovat siten puhtaan uskon varassa, eivät oman kokemuksen ja siitä hankitun tiedon varassa. Kenties Buddhalla oli vastaus niihin, kenties ei. Kenties meillä on joskus vastaus niihin, kenties ei. Mutta käytännön kannalta niillä ole mitään ratkaisevaa merkitystä.

Buddhalaisuus, samoin kuin tiede, pyrkii kohti totuutta, mutta kumpikaan ei määrittele totuutta etukäteen. Se, missä ei ole enää valhetta eikä tietämättömyyttä enää jäljellä, on lopulta molemmissa totuus. Olipa se, mitä lopulta löydämme mitä tahansa. Ja jos jokin on totta, se on sitä täysin riippumatta meidän omista uskomuksistamme, oletuksistamme ja myös tunteistamme. Ja buddhalaisuudessa se on yleensä jotain, mitä me emme osanneet edes kuvitella etukäteen.

Anonyymi kirjoitti:

"Älä usko mitään, mistä sinulla ei ole omakohtaista kokemusta."

Minusta tuo on aika huono ja jopa suorastaan vaarallinen ohje. Ajat pyörällä, ja joku huutaa sinulle: "Mutkan takana on rotko!" Muistat ohjeen olla uskomatta mihinkään, josta sinulta puuttuu omakohtainen kokemus. Koska sinulta puuttuu omakohtainen kokemus mutkan takana olevasta rotkosta, ajelet edelleen.

Ohjehan kuulostaa kyllä älyllisesti hienolta ainakin pintapuolisesti, mutta lähemmässä tarkastelussa se osoittautuukin potentiaalisesti vaarallisen lisäksi itsensäkumoavaksi ainakin sellaisen kuulijan tapauksessa, jolta puuttuu kokemus tuon ohjeen yleispätevyydestä ja toimivuudesta kaikissa tilanteissa. Nimittäin jos ohjeen kuulijan on otettava tuo ohje sokeasti uskoen ilman omakohtaista kokemusta, joka takaa sen olevan toimivan ohje aina ja kaikkialla, niin ohjeen antaja vaatii ohjeen kuulijaa toimimaan vastoin ohjettaan.

Tuon ohjeen järkevyyden voi siis kumota jo pelkästään loogisella tarkastelulla. Jos sen sijaan joku kehottaa kuulijaa koettelemaan ja testaamaan sanomaansa, jotta kuulija voisi omakohtaisesti vakuuttua siitä että sanomassa on jotakin todellista substanssia, ja koettelu tuottaa vahvistusta esitetyille väitteille, niin asia on toinen. Mitään itsensäkumoavuutta ei sellaiseen sisälly.

Lue lisää

"Tuon ohjeen järkevyyden voi siis kumota jo pelkästään loogisella tarkastelulla. Jos sen sijaan joku kehottaa kuulijaa koettelemaan ja testaamaan sanomaansa, jotta kuulija voisi omakohtaisesti vakuuttua siitä että sanomassa on jotakin todellista substanssia, ja koettelu tuottaa vahvistusta esitetyille väitteille, niin asia on toinen. Mitään itsensäkumoavuutta ei sellaiseen sisälly."

Täsmennetään tätä vielä. "Hyväksy asia totena jos sinulla on omakohtaiset todisteet" on eri asia kuin "Hylkää asia epätotena jos sinulta puuttuvat omakohtaiset todisteet". Ensimmäinen on hyvä, totuudellinen ja pragmaattinen periaate, jälkimmäinen on erilainen ajatus, jonka monet kuitenkin samaistavat ensimmäiseen, ja niin tehden kylpevät egossaan. Se on kuin asian tietämistä tietämättömyyteen tukeutumalla.

Tämä on sukua yleisemmälle totuuden ja todistettavuuden suhteelle. Jos jokin asia on todistettu, niin asia on tietenkin totta, mutta jotkut haksahtavat ajattelemaan, että jos asiaa ei ole todistettu, niin asia ei ole totta. Tuollainen ajattelutapa on looginen virhepäätelmä, jonka muoto voidaan ilmaista yksinkertaisella tavalla formaalin logiikan keinoin: Jotkut näyttävät luulevan, että lauseesta "jos A, niin B" seuraa lause "jos ei A, niin ei B". Mutta tuo ei ole loogisesti pätevä ajatus, vaan se voidaan helposti osoittaa pätemättömäksi aivan yksinkertaisella loogisella todistuksella.

Meillä ainakin annettiin virheellistä tietoa muista uskonnoista lukiossa. Uskontotieteen pääsykoekirjan sisältö tulikin aikamoisena yllätyksenä.

Moi Anonyymi
TV7 ja Radio Dei boikottiin. Seis suur-moskeijahanke ja mokutus.
Kunniaan pääsykoekirjan sisältö, pakanauskonnot ja hindulaisuus.

Assalamalaykum, konnichiwa ja sawasdee ka sinullekin.

Meitä oli kaksi anonyymiä peräjälkeen. Vähän erilainen nimimerkkivalinta sinulla.