Kiky-sopimuksen vaikutukset ja tarkoitus
https://vastavalkea.fi/2019/02/28/kiky-sopimuksen-vaikutukset-ja-tarkoitus/
Nyt kun on jo saatavissa tarkistettuja tietoja vuoden 2017 tapahtumista Suomen taloudessa, on sopiva hetki arvioida empiirisen aineiston pohjalta, mitä todellisia vaikutuksia vuoden 2017 alussa voimaan astuneella kilpailukyky- eli kiky-sopimuksella on ollut maan talouteen.
Kiky-sopimuksen läpirunnominen oli Juha Sipilän hallituksen talouspolitiikan suuri riemuvoitto, jota käytetään selittämään maan talouden kääntymistä kasvuun. Toki vastaavanlaista sisäistä devalvaatiota vahvistavaa sopimusta on aiemminkin maassa yritetty. Esko Ahon ja Iiro Viinasen monetaristinen hallitus yritti samaa 1990-luvun alussa, mutta hanke kaatui silloin ay-liikkeen ja poliittisen vasemmiston vastustukseen. Nyt ay-liikkeen ja vasemmiston puhti tai halu ei riittänyt sopimuksen estämiseen.
Toinen puoli sisäistä devalvaatiota oli tietenkin hallituksen voimakas leikkaus- ja yksityistämislinja, jonka seurauksista vanhukset, vammaiset, opiskelijat ja ammattikoululaiset kärsivät aika dramaattisestikin. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin kiky-sopimukseen, jonka uhrina oli maan työväenluokka. Sen reaaliansiot laskivat ja työolot heikentyivät pidentyneen työajan vuoksi.
Uskomattominta tapahtumien kulussa oli se, että ne tahot, jotka poliittisella tasolla runnoivat sopimuksen läpi – siis maan hallitus ja tasavallan presidentti – kiistävät kokonaan osallisuutensa sopimuksen tekoon. Eikö kukaan muista, kuinka Juha Sipilä Petteri Orpon myötäillessä uhkaili eduskunnan edessä nyrkki pystyssä hallituksen säätävän pakkolait, jos sopimusta ei synny?
Kaikki myös tietävät, että presidentti Sauli Niinistö piti työmarkkinajohtajille puhuttelun asiasta virka-asunnossaan. Siinä ei ollut kysymys vain mielipiteen vapauden piiriin kuuluvasta mielipiteen julkisesta ilmaisusta, vaan suorasta puhuttelusta ja painostuksesta, siis sisäpolitiikkaan puuttumisesta.
Jos ymmärtää hiukankaan kapitalistisen talouden logiikkaa, niin vastaus on tietysti itsestään selvä. Pörssiyhtiöt jakoivat vuonna 2016 osinkoja 11,91 miljardia euroa ja vuonna 2017 osinkoja jaettiin jo 12,66 miljardia euroa. Kasvua oli lähes 7 %. Tietääkseni maassa on lisäksi noin 150 000 listaamatonta, jossain määrin merkittävää toimintaa harjoittavaa osakeyhtiötä. Jos niiden keskimääräinen osinkojen jako olisi noussut vaikkapa vaatimattomalla 25 000 eurolla, niin niiden jakamat osingot olisivat kasvaneet lähes 4 miljardilla eurolla.
Vuonna 2018 pörssiyhtiöiden jakamat osingot nousivat 13,81 miljardiin euroon. Kasvua oli jo 9 %. Kikyssä kysymys oli siis pohjimmiltaan maan sisäisestä tulonjakotaistelusta työn ja pääoman välillä, eikä asialla ole oikeastaan mitään tekemistä kilpailukyvyn kanssa, koska se paranee teknisen kehityksen avulla, ei palkkoja polkemalla.
Palkkaneuvotteluissahan on aina ensisijaisesti kysymys vain tulonjaosta pääoman ja työn välillä. Kikyssä työväestö hävisi ja pääomanomistajat voittivat.
https://vastavalkea.fi/2019/02/28/kiky-sopimuksen-vaikutukset-ja-tarkoitus/
Nyt kun on jo saatavissa tarkistettuja tietoja vuoden 2017 tapahtumista Suomen taloudessa, on sopiva hetki arvioida empiirisen aineiston pohjalta, mitä todellisia vaikutuksia vuoden 2017 alussa voimaan astuneella kilpailukyky- eli kiky-sopimuksella on ollut maan talouteen.
Kiky-sopimuksen läpirunnominen oli Juha Sipilän hallituksen talouspolitiikan suuri riemuvoitto, jota käytetään selittämään maan talouden kääntymistä kasvuun. Toki vastaavanlaista sisäistä devalvaatiota vahvistavaa sopimusta on aiemminkin maassa yritetty. Esko Ahon ja Iiro Viinasen monetaristinen hallitus yritti samaa 1990-luvun alussa, mutta hanke kaatui silloin ay-liikkeen ja poliittisen vasemmiston vastustukseen. Nyt ay-liikkeen ja vasemmiston puhti tai halu ei riittänyt sopimuksen estämiseen.
Toinen puoli sisäistä devalvaatiota oli tietenkin hallituksen voimakas leikkaus- ja yksityistämislinja, jonka seurauksista vanhukset, vammaiset, opiskelijat ja ammattikoululaiset kärsivät aika dramaattisestikin. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin kiky-sopimukseen, jonka uhrina oli maan työväenluokka. Sen reaaliansiot laskivat ja työolot heikentyivät pidentyneen työajan vuoksi.
Uskomattominta tapahtumien kulussa oli se, että ne tahot, jotka poliittisella tasolla runnoivat sopimuksen läpi – siis maan hallitus ja tasavallan presidentti – kiistävät kokonaan osallisuutensa sopimuksen tekoon. Eikö kukaan muista, kuinka Juha Sipilä Petteri Orpon myötäillessä uhkaili eduskunnan edessä nyrkki pystyssä hallituksen säätävän pakkolait, jos sopimusta ei synny?
Kaikki myös tietävät, että presidentti Sauli Niinistö piti työmarkkinajohtajille puhuttelun asiasta virka-asunnossaan. Siinä ei ollut kysymys vain mielipiteen vapauden piiriin kuuluvasta mielipiteen julkisesta ilmaisusta, vaan suorasta puhuttelusta ja painostuksesta, siis sisäpolitiikkaan puuttumisesta.
Jos ymmärtää hiukankaan kapitalistisen talouden logiikkaa, niin vastaus on tietysti itsestään selvä. Pörssiyhtiöt jakoivat vuonna 2016 osinkoja 11,91 miljardia euroa ja vuonna 2017 osinkoja jaettiin jo 12,66 miljardia euroa. Kasvua oli lähes 7 %. Tietääkseni maassa on lisäksi noin 150 000 listaamatonta, jossain määrin merkittävää toimintaa harjoittavaa osakeyhtiötä. Jos niiden keskimääräinen osinkojen jako olisi noussut vaikkapa vaatimattomalla 25 000 eurolla, niin niiden jakamat osingot olisivat kasvaneet lähes 4 miljardilla eurolla.
Vuonna 2018 pörssiyhtiöiden jakamat osingot nousivat 13,81 miljardiin euroon. Kasvua oli jo 9 %. Kikyssä kysymys oli siis pohjimmiltaan maan sisäisestä tulonjakotaistelusta työn ja pääoman välillä, eikä asialla ole oikeastaan mitään tekemistä kilpailukyvyn kanssa, koska se paranee teknisen kehityksen avulla, ei palkkoja polkemalla.
Palkkaneuvotteluissahan on aina ensisijaisesti kysymys vain tulonjaosta pääoman ja työn välillä. Kikyssä työväestö hävisi ja pääomanomistajat voittivat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä puoletta äänestät ketjun aloittaja?
Nim xygq Mitähän tuo asia sinulle kuuluu??
Ja mitä väliä sillä on kun asiat ratkaisee??
Jos et vastaa kysymykseen olet TROLLI.