No Jumalaan titenkin, joka on kaikkivaltias, kaikkivoipa, jne. Mutta mihin muuhun? Uskommeko kaikki mitä uskontunnustuksessa joka sunnuntai kirkossa tunnustetaan, vai onko se vain liturgiaa? Esim. mikä on "pyhäin yhtetys, ja pyhäin yhteinen seurakunta? Entäpä sitten tuo kaikkein vaikein, eli ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä? Mitä se on, ja miten tapahtuu?
Nousevatko ruumiit todella haudoistaan ja minkä näköisinä? sellaisinako, kun olivt kuollessaan, ja alkavat
elämään iankaikkista elämää maanpäällä? Vai nousevatko ne taivaseen, ja toiset taas herätetään ja pudotetaan helvettiin? Vai sielutko vain nousevat taivaaseen ja ruumiit jäävät maanpäälle?
Sanotaanhan raamatussa esim. ettei liha ja veri voi periä Jumalanvaltakuntaa, ja ettei tulevassa elämässä naida eikä naiteta, vaan he elävät kuin enkelit. Mitenkä siis enkelit elävät?
Tietenkin voidaan vastata, että se on Jumalan asia, mutta täytyyhän ihmisilläkin olla jonkinlainen käsitys, mihin he oikein uskovat, uskontoja, lahkoja ja suuntiakin on niin monia?
Nousevatko ruumiit todella haudoistaan ja minkä näköisinä? sellaisinako, kun olivt kuollessaan, ja alkavat
elämään iankaikkista elämää maanpäällä? Vai nousevatko ne taivaseen, ja toiset taas herätetään ja pudotetaan helvettiin? Vai sielutko vain nousevat taivaaseen ja ruumiit jäävät maanpäälle?
Sanotaanhan raamatussa esim. ettei liha ja veri voi periä Jumalanvaltakuntaa, ja ettei tulevassa elämässä naida eikä naiteta, vaan he elävät kuin enkelit. Mitenkä siis enkelit elävät?
Tietenkin voidaan vastata, että se on Jumalan asia, mutta täytyyhän ihmisilläkin olla jonkinlainen käsitys, mihin he oikein uskovat, uskontoja, lahkoja ja suuntiakin on niin monia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tunsin henkilön, innokkaan seurakuntalaisen, joka sai vakavan sairauskohtauksen jossa hänen sydän oli pysähtynyt. Hän oli noussut johonkin valoisaan ihanaan, jossa hän olisi halunnut olla, mutta hänelle oli sanottu, että sinä joudut palaamaan vielä takaisin maalliseen hetkeksi ja niin hän paranikin, eli vielä monia vuosia entistä innokkaampana Kristuksen todistajana.
Hyvin tyypillinen aivojen hapenpuutteen aiheuttama harha, jota uskonpinttymät osittain ohjaa. Sen lähemmäksi "taivasta" ei pääse eikä tuo kestä montaa minuuttia ennen kuin aivotoiminta lopullisesti lakkaa. Eli elinikäinen taivastelu ei kannata.
Kuuntele aivokirurgi Eben Alexanderin NDE-kertomus. Hän oli aivokalvontulehduksen takia täysin aivokuollut jonkin aikaa, joten se ei ole mikään selitys. Kyllä ihmisen elämä jatkuu, ja vaihtoehtoja on kaksi.
Aloitusviestissä kysytään mihin uskonnossa uskotaan. No, kaikkeenhan siinä pitää uskoa ehdoitta ja järkeä käyttämättä, jossa sen oppinormiston mukaan saa pelastuksen. Ehkä parempi olisi kysyä, että mitkä kohdat tuossa oppinormistossa sotiva nyt jotenkin omaa järkeä vastaan.
Minä en pidä ajatuksesta (galatalaiskirje, kolmas luku, 13. jae), että Jumala kolminaisuusopin mukaan kirotaan ristille Paavalin toimesta sen lisäksi, että tuossa kohdassa on Jumalan kuolema. Oudolta minusta myös kuulostaa helvettiin astuminen ristiltä, joka tosin sopii yhteen tuon Jumalan kiroamisen jälkeen.
Ja kun Jumalan sitten sanotaan ylösnouseen ja istuvan Isän oikealla puolella, niin kuka tuon opin mukaan sitten on Isä, jonka vieressä Jumala istuu?
Nämä on täysin selvittämättömiä oppinormeja, joihin ei kukaan uskovainen edes vastaa, kun kysyy, joten olen itse joutunut päättelemään - ohi oppinormien, joita ei kerrota - että vastaus löytyy Ilmestyskirjan luvusta 12, koska siellä ovat samassa taivaassa niin Lusifer joukkoineen kuin arkkienkeli Mikaelkin, jotka ryhtyvät sotimaan. Tämän mukaan - voiman oikealla puolella - kuten sanonta kuuluu - on Jumala ja hänen vieressään Saatana veljien syyttäjinä tuon 12. luvun mukaan, mutta kun sota alkaa, Lusifer joukkoineen heitetään taivaasta ulos, jota kutsutaan pelastukseksi.
Ruumiillinen ylösnousemus, kun kirkko ensin siunaa maahan, on outo sen vuoksi, että missä tuon ajan sielu on vai onko se sen fyysisen maatuvan ruumiin vieressä siellä haudassa? Juttelin kirjanoppineiden kanssa tästä asiasta toisella palstalla kysyäkseni asiaa, mutta sain vain vastaukseksi, etteivät he usko mihinkään henkiseen, koska nimenomaan ruumiillinen merkitsee vain, koska he odottavat ruumiillista ylösnousemusta.
Tämä taas tekee kummallisen ristiriidan, että mistä uskovaiset sitten ajattelevat pelastuvansa, kun heillä ei edes ole taivasta, vaan käsitykseni mukaan on joku maanpäällinen valtakunta heidän hallinnassaan opin mukaan, kun tuo ylösnousemus on tapahtunut.
Tästä on suomen kielinen dokumenttisarjakin katsottavissa youtubessa - en tiedä onko nyt sama ihminen sinä esillä - mutta mielen ihmeellisestä voimasta on kuitenkin kyse ja sen tutkinnasta.
Mielen salattu voima, osa 1, ja tästä pääsee sitten katsomaan osat ja 3.
https://www.youtube.com/watch?v=aTilan5DkTM&t=286s
Suosittelen lämpimästi.
Takavuosina oli eräässä lehdessä, aina kerran viikossa ns. todellinen tarina. Eräs sellainen kertomus jäi mieleen. Kun joku henkilö oli nähnyt painajaismaisen voimakkaan unen, joka osittain muutti koko hänen elämänsä. Unessa hänen naapurinsa oli juossut kovalla vauhdilla valtavaan tulta ja laavaa syöksevään tulivuoren kraateriin. Vaikka hän oli huutanut täyttä kurkkua varoituksen sanoja, ei niillä olut mitään vaikutusta, vauhti oli vaan juoksijalla kiihtynyt kohti tulta, sinne viimein kadoten. Tämän jälkeen unen näkijällä meni monta huonosti nukuttua yötä, sillä aamulla hänelle oli tultu kertomaan, että naapuri oli yöllä kuollut.
Job.22:30 Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kätesi puhtauden tähden hän pelastuu.
Intialaiset sanovat valaistumista Moksaksi, Moksa.
Meillä moksa tarkoittaa moksauttamista, kun joku moksauttaa nyrkillä oikein lujaa oikeaan paikkaan, kuten vaikka ohimoon, niin monet kyllä näkevät milloin suuren valonvälähdyksen, tai sitten tähtiä.
Taju voi mennä kankaalle joksikin aikaa, mutta ellei kuole, voi joutua vielä palaamaan maallisiin. Eli nousemaan ylös.
"Mokša (sanskritia; devanagari: मोक्ष; IAST: mokṣa) on elämän päämäärä hindulaisuudessa. Ihmisen sielu (atman) yhtyy maailmansieluun (brahman). Näin ihminen vapautuu jälleensyntymän syklistä (samsara).
Hindulaiset askeetit eli sadhut omistavat koko elämänsä mokšan tavoittelulle. Muiden ihmisten elämä hindulaisuudessa on tasapainottelua velvollisuuksien täyttämisen eli dharman ja mokšan tavoittelun välillä. "
Filon Aleksandrialaisen opin mukaan (eli 2000 vuotta sitten) ihmisen tavoittelun kohteena pitää olla hyveet, jotka estävät sielua vahingoittumasta. Kardinaalihyveet ovat käytännöllinen viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus. Tämä siksi koska hän näki Jumalan paratiisin olevan moraalisena ja eettisenä arvoperustana uskonnolle ja ajattelulle.
Filon loi filosofiansa ennen kuin Paavali teki syntioppinsa, joka on koko kristinuskon perustana, ja joka perustuu Jumalan kuolemalle ja synnin välttämiselle.
Tässäkin ideassakin voisivat hyveet olla ihmistä hiovana pointtina, kuten Jeesuksen opetuksista selviää, mutta sellainen tavottelu on uskonnosta poistettu, koska synnit saa anteeksi pelkällä Jumalan armolla - siis yksin jo sillä, että Jumala on kuollut.
Tuo kardinaalihyveissä luteltu oikeudenmukaisuus, oikeamielisyys on Raamatun alkuperätekstissä myös, mutta Agricola muutti sen Raamatun suomennokseen sanaksi vanhurskas, niinpä meillä on uskonnossa nyt hurskastelu oikeudenmukaisuuden vaatimisen sijasta - ja jopa - merkillisenä sanaväännöksenä: omavanhurskaus. En kyllä ymärrä, että mikä ihme sekin on.
Samoin arvo -sanan logiikan (toiminnan merkitysvarauksen), joka on siis Filon paratiisin Jumalan arvoperusta moraalissa ja etiikassa - Agricola muutti vain käsitteistä verbeiksi (teonsana) arviointi ja arvostelu.
Näin se uskonto muuttuu kivasti omaksi eduksi ja hyödyksi ilman hyveitäkin.
Koska koko kristinuskon oppinormisto perustuu Jumalan kuolemaan ja oman edun tavoitteluun, oletettuun pelastumiseen jostakin, jota ei tiedetä olevan, niin uskovaiset näkevät, että Jumala on jotakin joka on heidän puolellaan aina ja ikuisesti, kun he vain uskovat epäilemättä sitä mitä auktoriteetit ovat sanoneet.
Niinpä tämä tilanne ruokkii ihmisen alhaisia tunteita ja viettejä, kun kerran uskovilla on vakaa armo olemassa, jota Paavali vakuuttaa roomalaiskirjeessään, että kiitos Jeesukselle Kristukselle, nyt voin palvella mielellä Jumalan lakia, mutta ruumiilla synnin lakia.
Jumalaa on helppo käyttää keppihevosena niin puolesta kuin vastaankin näiden alhaisten tunteiden uskovoimalla - jos on kateellinen, niin kyllä Jumala hoitaa vahinkoa tuolle heidän kadehtimalle kohteelleen - mutta itselle ajatus muotoillaan jumalattomaksi mammonanpalvonnaksi, jota naapuri harrastaa uuden, hienon auton muodossa, ja niinpä hurskaasti ruokoillaan naapurille johdatusta oikealle tielle.
Uskonto syntiensovitusopilla mahdollistaa kaiken pahan maan ja taivaan välillä, kuten on nähty, eikä tarvitse välittää siitä minkälainen itse on ja mitä tekee tai ei tarvitse edes tiedostaa, että ihmisillä on alhaiset tunteet, joita uskonto ruokkii.
Kuten nimimerkki yksi.uskis kirjoitti:
<< Katsokaa kedon kukkia. Kun aurinko paistaa, ne avaavat nuppunsa ja kasvavat. Kun sataa, kukat virkistyvät ja saavat voimia kasvaa vieläkin kauniimmaksi kukaksi. Kun kerran yksinkertaisin kukkakin luonnollisesti ymmärtää mikä hänelle on hyväksi, niin miten sitten ihmisen pitäisi hyljätä Jumalan armo vain koska siitä sattuu olemaan hyötyä? Pois se. Elämä on parempi kuin kuolema. Iankaikkinen elämä on vieläkin parempi. Valitse siis sinäkin hyvä osa, sillä sitä ei sinulta oteta pois. :)<<
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15591000/kristinuskon-arvoperusta-on-hyoty
Onkohan kedon kukalla alhaisia tunteita, kadehtiikohan se naapurikukan isompia nuppuja ja koreampaa vartta?
No, mutta ymmärryksen vakuutetaan ainakin olevan kohdillaan.