Miten autan läheistä, jolla melko varmasti epävakaa persoonallisuushäiriö?

Oletko voimissasi?

Pakene itsesi vuoksi. Et voi auttaa koska narsisti ei ota apua vastaan vaan pitää sinua heikkona. Tilanne pahenee. Älä sitoudu millään tasolla. Isoin sitoutus on tietysti yhteinen lapsi mutta ehkä olette jo vanhoja.

Nuo psykiatrian diagnoosit ovat täysin hyödyttömiä.Niitä keksitään äänestämällä psykiatrien kokouksissa.Itse kääntyisin psykologin tai terapeutin puoleen.

http://www.benfurman.com/blog/2015/02/25/psykiatrisia-palveluja-ei-ole-tehty-asiakkaille-esipuhe-james-daviesin-kirjaan/

Parantamalla sen aikaista onnetonta ja epäluotettavaa luokitusta ja modernisoimalla sen terminologiaa haluttiin luoda vaikutelma siitä, että psykiatria on samalla tavalla eksaktia tiedettä kuin muutkin lääketieteen erikoisalat. Uusi ja uljas DSM-III luokitus synnytti vaikutelman, että siinä listatut psykiatriset häiriönimikkeet numerokoodeineen ja kriteereineen olivat spesifejä toisistaan selkeästi erotettavissa oikeasti olemassa olevia häiriötiloja. Todellisuudessa diagnostical and statistical manual of mental disorders III oli pelkkä epätieteellinen kyhäelmä, lukemattomien äänestysten ja kädenvääntöjen tulos, professorien keskenään kasaan harsima kompromissi. Mutta siitä ei kukaan näyttänyt olevan kiinnostunut, sillä upouusi ”tieteellinen” luokitusjärjestelmä oli lottovoitto: se tuotti Amerikan psykiatriyhdistykselle miljoonia ja antoi psykiatrialle sitä statusta ja uskottavuutta, jota vailla se oli.

DSM-III luokituksen ei pitänyt millään lailla ottaa kantaa siihen, mistä luokituksessa kuvatut häiriöt johtuvat. Kuitenkin se lääketieteen perinnettä kunnioittava tapa ja terminologia, jolla luokitus kirjoitettiin, oli omiaan rakentamaan illuusiota siitä, että kirjassa nimetyt häiriöt ovat samanlaisia oikeasti olemassa olevia sairauksia kuin muutkin sairaudet. DSM-III luokitus loi pohjan psykiatriassa vähitellen tapahtuneelle täyskäännökselle. Vasta kukoistuskauttaan elänyt psykoanalyysi siirrettiin psykiatrian historian pölyisiin aikakirjoihin ja tilalle tuli uusi, uljas psykiatria, jossa psyykkiset ongelmat haluttiin nähdä aivokemiallisina häiriötiloina joiden ensisijainen hoito on lääkitys. Psykiatrian systemaattinen lääketieteellistäminen oli keino palauttaa sen maine ja kunnia.

1. Meidän tulisi suhtautua psyykenlääkkeisiin huomattavasti kriittisemmin kuin tällä hetkellä teemme. Meidän pitäisi tiedostaa lääkkeiden haitat ja vaarat ja turvautua niihin vain poikkeustapauksissa. Lähes kaikki mielenterveyden häiriöt toistuvia mainioita, pitkittyneitä psykooseja ja tuskaisia vaikeita masennustiloja lukuun ottamatta voidaan hoitaa psykososiaalisin keinoin joko kokonaan ilman lääkkeitä tai käyttäen lääkettä vain lyhyen aikaa.

4. Meidän tulisi luopua psykiatrisista diagnooseista ja käyttää sen sijaan luonnollista kieltä kirjatessamme tietoja palvelujen käyttäjistä papereihin ja tietokonejärjestelmiin. Muutamalla yhdessä potilaan kanssa hyvin muotoillulla lauseella voimme kertoa hänen ongelmastaan enemmän kuin yksikään psykiatrinen diagnoosi.

Ainakaan et auta läheistäsi sillä että rupeat leimaamaan häntä psykiatrisilla diagnooseilla, jotka ovat epätieteellisiä eivätkä sovellu mielen ongelmien ymmärtämiseen.

Pika-apuna tässä linkki videoon, jossa psykologian professori Jaakko Seikkula kertoo Avoimen dialogin hoitomallista. Videossa haastatellaan myös henkilöä, joka on saanut epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosin. Video on tehty Tanskassa ja on tekstitetty englanniksi.

https://www.youtube.com/watch?v=ItZkWsliQww

Avoimen dialogin mallista lisää seuraavassa dokumentissa. Hoitomalli soveltuu kaikkiin henkisiin kriiseihin diagnoosista riippumatta, mutta tunnetuimmaksi se on tullut psykoosien hoidossa. Alueelta on kitketty skitsofrenia lähes kokonaan menetelmän käyttöönoton jälkeen.

https://www.youtube.com/watch?v=c4aKg7gZZrk

Itselläni on epävakaa pershärö ja silti tuntuu vaikealta vastata tähän. Mukava kuulla silti että et ole antanut ongelmien vaikuttaa tunteisiisi ja haluat tukea naisystävääsi. Epävakaa pelkää hylätyksi tulemista joten miten ikinä otatkaan asian esille niin yritä vakuuttaa hänet siitä että et ole katoamassa hänen elämästään. Toisaalta jos tilanne menee todella vaikeaksi ja naisystäväsi ei halua ottaa apua vastaan niin muista huolehtia myös omasta hyvinvoinnistasi. Me epävakaat voimme olla todella haastavia kumppaneita mutta täytyy muistaa että kukaan meistä ei ole tilannut kyseistä häiriötä itselleen. Itselläni häiriö on kehittynyt keskosuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen puutteen vuoksi. Voisit kokeilla vaikka tulostaa epävakaan kriteerit ja kirjoittaa ylös mitä niistä sinä olet hänessä huomannut. Anna hänen rauhassa lukea papereita ja sulatella asiaa, toimien itse mahdollisimman arkisesti ja tukien häntä pahassa olossa. Mikäli hän myöntää omaavansa kyseisiä piirteitä voi asiaa lähteä tutkimaan testein. Voimia ja kärsivällisyyttä!

Kannattaa keskityä positiivisiin asioihin jotka toimivat. Mitä enemmän saatte tukijalkoja muista asioista, sitä vähemmän negatiivisille jää painoarvoa. Esimerkiksi taiteelliset tai urheilulliset harrastukset ovat todella vahvoja "ylimääräisiä" tukijalkoja.

Lääkkeet ovat tilapäinen ratkaisu pysyvään ongelmaan. Vaarana lääkkeissä on se ettei vaivaavia asioita saada käsiteltyä ajoissa ja lääkkeiden tehon laskiessa jäljelle jäävät alkuperäisten ongelmien lisäksi lääkkeiden sivuvaikutukset tai vieroitusoireet. Psykoterapialla ei voi korvata oikeaa luottamuksellista ihmissuhdetta, mutta se voi olla avuksi jos ette pysty keskenänne asioista puhumaan tai hänellä ei ole ystävää jolle kunnolla avautua.

Ja iltalehti on jättänyt huomaamatta uutisoitavaa. Että ihan kuka tahansa voi internetin ihmeellisen maailman kautta vahvistaa läheiselleen diagnoosin. (Entä työtoverille/vanhemmalleen/jne.)
Jos rakastat, hankit apua parisuhteenne tilaan, jota kautta taas naisesi saisi mahdollisuuden päästä selvittämään, onko hänessä jotain vialla.
Naissukupuolella on...
-Hormonaalisia syitä/raskaus
-Herkkyys, (kiusatuksi tuleminen, tai joku muu vastaava)
-Trauma (perusturvallisuus kadonnut jostain syystä jo aiemmin)

Syinä kuvailemasi tyylisiin asioihin, tai sitten vain ns lyhytpinna, etenkin kun oma puoliso vielä epäilee jotain psykiatrista sairautta.
Ainoa keino jolla dg jos sitä tuleekaan, selviää on se että ammattilaiset tekevät arvion. Ei esimerkiksi puoliso.

Puoliso ei tee diagnoosia, mutta voi auttaa merkittävästi lääkäriä,
jos on kyse rakastavasta suhteesta, asia on ns. vilpitön ja silloin
läheisen ihmisen "raportti" on hyödyllinen. Mielen epävakaudesta
voi puhua rakkaudellisesti ja se vaivaa eniten epävakaata itseään.
Parisuhteen ylläpitämiseksi suosittelen lekurissa käyntiä ja mieltä tasoittavaa lääkitystä.

https://www.tuimakka.fi/psykiatria-hajalla

Diagnoosien kyseenalaistaminen lähti vauhdilla liikkelle, kun David Rosenhan johti kuuluisan valepotilaskokeen 1970-luvun alkupuolella. Kokeen innoittamana tehdyt selvitykset asettivat psykiatrian kyvyn erotella psyykkisesti sairaat terveistä vähintäänkin kyseenalaiseksi. Työn helpottamiseksi ja uskottavuuden parantamiseksi luotiin DSM eli psykiatrinen diagnoosiluokitus. Koska DSM luetteloi ja kuvaa erilaisia henkisen kärsimylsen luokkia, viestittävä kuvaus pulman luonteesta saattoi parantua.

Daviesin kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin osa on kuvaus Robert Spitzerin johtaman ryhmän työskentelystä. Lyhyesti luonnehtien diagnoosiluokitus syntyi huutoäänestystä muistuttavan prosessin kautta. Äänestäminen ei ole tiedettä vaan kulttuuria. Pulmana on, että psyykkistä diagnoosia voi vain hyvin harvoin perustaa verikokeisiin tai muihin objektiivisesti havaittaviin merkkeihin.

Mielenterveyteen liittyvät pulmat eivät odota ”löydetyksi tulemistaan”, kuten vaikkapa molekyylit tai bakteerit. Siksi diagnoosiluokitus ei anna viitettä siitä, miten kärsimystä tulisi lievittää ja/tai mistä kärsimys johtuu. Psykiatriset diagnoosit olisikin nähtävä ikään kuin tähtikuvioina, joita ihmiset ovat eri aikoina hahmotelleet tähtitaivaalta. Diagnoosi on parhaimmillaan valistunut arvaus ja pahimmassa tapauksessa pimeässä hapuilua.

Luokituksen kehittäjät eli Spitzer ja kumppanit toki ymmärtävät luokituksen rajoitukset, mutta suuren yleisön keskuudessa esimerkiksi traumaperäinen stressireaktio, vakava masennustila, sosiaalisten tilanteiden pelko tai epävakaa persoonallisuus alettiin mieltää yhtä todellisiksi sairauksiksi kuin nielurisatulehdus, vyöruusu tai flunssa.

Hirtä itsesi. Se auttaa.

”Olen tutkinut asiaa netistä jonkin aikaa, ja tullut siihen tulokseen, että naisystävälläni on epävakaa persoonallisuushäiriö.”

Kun kerrot epäilyksesi, naisystäväsi tulee raivostumaan silmittömästi. Niin minäkin tein, kun vaimoni kertoi epäilyksensä siitä, että minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Lopulta suostuin vastaamaan diagnostisiin kysymyksiin yhdessä vaimon kanssa, ja totesimme, että kyllä se minulla on. Virallista diagnoosia minulla ei ole vieläkään. Yritän hoitaa itseäni virallisen hoitojärjestelmän ulkopuolella.

Kun kerrot epäilyksistäsi naisellesi, aloita kehumalla häntä ja kertomalla kuinka paljon rakastat häntä. Ujuta joukkoon diagnoosikriteerien mukaisia kysymyksiä. Jos hän myötää osan kriteereistä, siitä on helpompi jatkaa. Hyvässä lykyssä leikkaat kovimman raivon pois, ja hän suostuu ajattelemaan asiaa.