Olen seurannut näitä keskusteluja jo jonkin aikaa, ja pikkuhiljaa muodostanut käsityksiä täällä pyörivästä porukasta. Mielipiteitä ei ole oikeita eikä vääriä, eikä tarkoitukseni ole provosoida tai hakkua ketään, sillä sitä täällä on tehty tarpeeksi.
Itselläni on suhtautuminen ruokaan ollut kummallinen niin kauan kuin muistan, aluksi ortorektisiä piirteitä, sen jälkeen bulimisia, ja lopuksi, kyllästyneenä oksentamaan, päätin etten laita suuhuni mitään minkä voisin joutua oksentamaan. Siitä helvetti sitten alkoi. En koskaan varsinaisesti aikonut laihduttaa, mutta totta kai paino tippui sitä mukaa kun sallitut ruoka-aineet vähenivät ja päivittäinen kaloriannos laski. Koska olin aina ollut alipainoinen, sain itseni nopeasti siihen kuntoon että jouduin sairaalaan. Ja jos totta puhutaan, halusin sinne, vaikka oli abivuoteni, ja kurssit jäivät kesken.
Tässä kohtaa haluaisin huomauttaa, etten ollut millään muotoa onnellinen. En tietenkään myöskään mielestäni ollut tarpeeksi laiha tai kevyt, mutta päivittäinen elämä oli niin sietämätöntä, täynnä pakkoja, etten vain jaksanut enää. Uskon, että laihana ja alipainoisena voi olla onnellien, niin kuin monet täällä kertovat olevansa. Mutta uskon myös, että nämä tytöt eivät puhu sellaisista mitoista, joissa ihminen voidaan pistää pakkohoitoon (bmi alle 13). Yhtään sellaista anoa en nimittäin ole tavannut, joka olisi onnellinen noissa mitoissa ja syödessään suunnillen omenan päivässä. Jos sitäkään.
Koen itsekin nyt voivani hyvin, bmi 15 ja risat. Ehkä koska syön enemmän kuin sen 300 kcal/pvä. Helppoa ei ole, ja aina kropasta löytyy ylimääräistä, mutta yritän sopeutua siihen. Kai osittain haluaisin sanoa toivovani että täällä liikkuvat erottaisivat laihduttamisen ja mallimaisen laihuuden ihannoinnin anoreksian sairastamisesta. Laiha saa olla (ja minä ainakin aion olla sitä aina, tosin joskus vähän vähemmän laiha kuin nyt, terveempi), eikä siitä tarvitse piikitellä kuten ei lihavillekaan huomautella ylipainosta, mutta anoreksia (ei siis laihuus) on jotain mitä en toivo kenellekään, jotain mikä ei ole tavoiteltavaa.
Tsemppiä kaikille niille jotka yrittävät parantua (vaikka enimmäkseen he pyörivät muilla palstoilla, kuten minäkin..), ja hyvää mieltä kaikille lopuille =)
Itselläni on suhtautuminen ruokaan ollut kummallinen niin kauan kuin muistan, aluksi ortorektisiä piirteitä, sen jälkeen bulimisia, ja lopuksi, kyllästyneenä oksentamaan, päätin etten laita suuhuni mitään minkä voisin joutua oksentamaan. Siitä helvetti sitten alkoi. En koskaan varsinaisesti aikonut laihduttaa, mutta totta kai paino tippui sitä mukaa kun sallitut ruoka-aineet vähenivät ja päivittäinen kaloriannos laski. Koska olin aina ollut alipainoinen, sain itseni nopeasti siihen kuntoon että jouduin sairaalaan. Ja jos totta puhutaan, halusin sinne, vaikka oli abivuoteni, ja kurssit jäivät kesken.
Tässä kohtaa haluaisin huomauttaa, etten ollut millään muotoa onnellinen. En tietenkään myöskään mielestäni ollut tarpeeksi laiha tai kevyt, mutta päivittäinen elämä oli niin sietämätöntä, täynnä pakkoja, etten vain jaksanut enää. Uskon, että laihana ja alipainoisena voi olla onnellien, niin kuin monet täällä kertovat olevansa. Mutta uskon myös, että nämä tytöt eivät puhu sellaisista mitoista, joissa ihminen voidaan pistää pakkohoitoon (bmi alle 13). Yhtään sellaista anoa en nimittäin ole tavannut, joka olisi onnellinen noissa mitoissa ja syödessään suunnillen omenan päivässä. Jos sitäkään.
Koen itsekin nyt voivani hyvin, bmi 15 ja risat. Ehkä koska syön enemmän kuin sen 300 kcal/pvä. Helppoa ei ole, ja aina kropasta löytyy ylimääräistä, mutta yritän sopeutua siihen. Kai osittain haluaisin sanoa toivovani että täällä liikkuvat erottaisivat laihduttamisen ja mallimaisen laihuuden ihannoinnin anoreksian sairastamisesta. Laiha saa olla (ja minä ainakin aion olla sitä aina, tosin joskus vähän vähemmän laiha kuin nyt, terveempi), eikä siitä tarvitse piikitellä kuten ei lihavillekaan huomautella ylipainosta, mutta anoreksia (ei siis laihuus) on jotain mitä en toivo kenellekään, jotain mikä ei ole tavoiteltavaa.
Tsemppiä kaikille niille jotka yrittävät parantua (vaikka enimmäkseen he pyörivät muilla palstoilla, kuten minäkin..), ja hyvää mieltä kaikille lopuille =)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Täyttä asiaa, toivottavasti kaikki lukevat!