Ateismi on hyvyyttä, koska siinä ei tarvitse noudattaa minkään pahan jumalan tai henkiolennon antamia huonoja käskyjä ja ohjeita, niin että vahingoitettaisiin niiden kautta itseä tai muita ihmisiä.
Ateismi on viisautta, koska se ei pakota tai velvoita ketään pitämään totena asioita, joita ei voida todistaa tai joita ei tiedetä. Poikkeuksen tässä tekevät ns. positiiviset ateistit (uskovaiset ateistit), joiden on pakko kieltää mahdottomana aineettoman hengen olemassa olo ja luominen, koska se ei sovi heidän materialistiseen maailmankuvaansa (tieteellinen materialismi).
Ateismi on vapautta, joka voi johtaa joko moraalittomuuteen (anarkia, nihilismi, siveettömyys, päihteiden väärinkäyttö, rikollisuus, itsekkyys) tai hyvään käytökseen (teot, sanat, tekemättä jättämiset, yhteisöllisyys, arvot) riippuen siitä, onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha: mikä on hallitseva "puoli" ihmisessä ja mitkä elämäntavat sekä arvot hän on valinnut elääkseen niiden mukaan.
Ateismi voi siis johtaa myös pahuuteen, koska se altistaa helposti auktoriteettien alle alistumisesta kieltäytymiseen: ateisti ei tottele vanhempiaan, opettajia, esimiehiä, hyviä tapoja (siveys, raittius, uskollisuus, rehellisyys, jne.) eikä edes yhteiskunnan lakeja, jos hän pitää hyvänä niiden rikkomisen (esim. kannabiksen käyttö, väkivalta, varkaudet, näpistykset, jne.).
Koska ateistilla ei ole mitään itseään korkeampaa tahoa, joka määrittelee sen, mikä on hyvää tai pahaa, mikä oikein tai väärin, mikä luvallista/ sallittua ja mikä kiellettyä, niin hän voi tehdä tekoja, jotka ovat absoluuttisessa mielessä pahoja, mutta pitää niitä hyvinä, koska ei erota todellista hyvää ja pahaa toisistaan.
Ateismi voi johtaa joko laiskuuteen tai ahkeruuteen tiedon hankinnan suhteen. Tiedon hankinta voi toisaalta olla yksipuolista ja datan tulkinta puolueellista johtuen ateistin lukkoon lyödystä näkemyksestä ja maailmankuvasta (aineetonta henkeä ei voi olla olemassa eikä luomista ole voinut tapahtua: se on mahdotonta).
Ateisti voi olla joko aktiivinen tai passiivinen. Aktiivinen ateisti puolustaa innokkaasti omaa kantaansa ja levittää ahkerasti ateismin ilosanomaa (Jumalaa ei ole olemassa, joten...!). Passiivista ateistia eivät uskon asiat ja perimmäisten kysymysten pohtiminen pahemmin kiinnosta (mikä on kaikkeuden synnyn alkusyy ja miksi elämää on olemassa vai eikö näille asioille ole mitään syytä: ne ovat vain saaneet alkunsa jotenkin, jossakin ja joskus?).
Ateismi on viisautta, koska se ei pakota tai velvoita ketään pitämään totena asioita, joita ei voida todistaa tai joita ei tiedetä. Poikkeuksen tässä tekevät ns. positiiviset ateistit (uskovaiset ateistit), joiden on pakko kieltää mahdottomana aineettoman hengen olemassa olo ja luominen, koska se ei sovi heidän materialistiseen maailmankuvaansa (tieteellinen materialismi).
Ateismi on vapautta, joka voi johtaa joko moraalittomuuteen (anarkia, nihilismi, siveettömyys, päihteiden väärinkäyttö, rikollisuus, itsekkyys) tai hyvään käytökseen (teot, sanat, tekemättä jättämiset, yhteisöllisyys, arvot) riippuen siitä, onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha: mikä on hallitseva "puoli" ihmisessä ja mitkä elämäntavat sekä arvot hän on valinnut elääkseen niiden mukaan.
Ateismi voi siis johtaa myös pahuuteen, koska se altistaa helposti auktoriteettien alle alistumisesta kieltäytymiseen: ateisti ei tottele vanhempiaan, opettajia, esimiehiä, hyviä tapoja (siveys, raittius, uskollisuus, rehellisyys, jne.) eikä edes yhteiskunnan lakeja, jos hän pitää hyvänä niiden rikkomisen (esim. kannabiksen käyttö, väkivalta, varkaudet, näpistykset, jne.).
Koska ateistilla ei ole mitään itseään korkeampaa tahoa, joka määrittelee sen, mikä on hyvää tai pahaa, mikä oikein tai väärin, mikä luvallista/ sallittua ja mikä kiellettyä, niin hän voi tehdä tekoja, jotka ovat absoluuttisessa mielessä pahoja, mutta pitää niitä hyvinä, koska ei erota todellista hyvää ja pahaa toisistaan.
Ateismi voi johtaa joko laiskuuteen tai ahkeruuteen tiedon hankinnan suhteen. Tiedon hankinta voi toisaalta olla yksipuolista ja datan tulkinta puolueellista johtuen ateistin lukkoon lyödystä näkemyksestä ja maailmankuvasta (aineetonta henkeä ei voi olla olemassa eikä luomista ole voinut tapahtua: se on mahdotonta).
Ateisti voi olla joko aktiivinen tai passiivinen. Aktiivinen ateisti puolustaa innokkaasti omaa kantaansa ja levittää ahkerasti ateismin ilosanomaa (Jumalaa ei ole olemassa, joten...!). Passiivista ateistia eivät uskon asiat ja perimmäisten kysymysten pohtiminen pahemmin kiinnosta (mikä on kaikkeuden synnyn alkusyy ja miksi elämää on olemassa vai eikö näille asioille ole mitään syytä: ne ovat vain saaneet alkunsa jotenkin, jossakin ja joskus?).
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ateismi on hyvyyttä, koska siinä ei tarvitse uhata ketään kuoleman jälkeisellä rangaistuksella tai pelotella muita olemattomilla asioilla. Ateismi voi johtaa kuitenkin pahuuteen, kun aletaan kiusata eri uskontojen edustajia ja kohdellaan heitä väärin: harjoitetaan henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa.
Pitää erottaa ateismi ja uskonnottomuus. Uskonnoton ihminen ei ota kantaa sellaiseen,mitä ei ole olemassa eikä tuhlaa aikaansa ja energiaansa sen todisteluun. Uskonnoton ihminen luottaa järkeensä ja hänen ajattelunsa pohjaa tieteelliseen maailmankuvaan eli hän on mieleltään terve.
Uskonhörhöt käyttävät kaiken tarmonsa tyhjästä kiistämiseen ja keskenään riitelyyn sekä omasta avuttomuudesta harmissaan haukkuvat viisaampiaan ateisteiksi.
En tiennyt sitä, että ateisti on haukkumanimi.
Onneksi "uskovainen" ei ole haukkumanimi eikä kukaan koskaan tai milloinkaan hauku uskovaisia sen vuoksi, että he uskovat. Sehän on mahdotonta, että uskonnoton tai ateisti haukkuisi tai kiusaisi uskovaista. Tämä on todistettu tieteellisten tutkimusten kautta ja on todettu, että yksikään ateisti ei
- kiusaa uskovaisia
- valehtele
- varasta
- näpistele
- huoraa
- juopottele
- kiroile
- käyttäydy huonosti
- tee rikoksia
- jne.
Kaikki tämä on tieteellisesti todistettu fakta ja sen vuoksi ateismi on ainoa pelastuksen tie ihmiskunnalle, joka vapaiden suuntien kristittyjen uskon vuoksi on niin paha kuin on.
Sitähän ateismi on ollut. Justinos Marttyyri Ensimmäisessä apologiassaan kertoo kuinka roomalaiset kutsuivat kristittyjä ateistiksi koska he eivät uskoneet roomalaisten jumaliin. Ja Justinos myönsi että ateistejahan he tässä mielessä ovat.
Kato, cretulla on korkki auennut viikonlopun kunniaksi.
Yritä nyt hihhuli tajuta, että ei henkiolennot mitään käske. Raamatut sun muut mahabharatat on ihmisten kirjoittamia ja ihmiset niitä tulkitsee.
Ateismi VOI olla hyvyyttä ja viisautta mutta ei se sitä välttämättä ole. Yksi harha ja este heillä
> Ateismi on hyvyyttä....
Ateismi ei ole mitään, se on vain uskonpuutostila.
"Ateismi ei ole mitään"
huvitti tuo lause, koska siitä tuli heti mieleeni se "ei mitään", joka edelsi kaikkeuden syntyä ateististen arvausten mukaan ja josta (tyhjä = ei mitään) kaikkeus syntyi.
Ja onhan se fakta, että ateistien päässä on se "ei mitään" ja "tyhjä", josta putkahtaa mielikuvituksen tuotteena uusia universumeja tuon tuostakin... "teoriassa" siis: ei käytännössä.