Arkistohuoneessa
Olin unen ja valveilla olon välimailla, jolloin huomasin olevani eräässä
huoneessa.
Tässä huoneessa ei ollut mitään erikoista, ei huonekaluja, ainoastaan
yksi seinä oli täynnä arkistolaatikoita. Ne olivat sellaisia niin kuin
kirjastoissa on, joissa aakkosjärjestyksessä oli merkitty kirjantekijän
nimi ja kirjan nimi.
Mutta tässä huoneessa nämä arkistot täyttivät koko seinän, ja niitä oli pitkälti, loputtomiin. Menin lähemmäksi näitä arkistoja ja minun huomioni kiintyi erääseen otsikkoon, otsikon nimi oli "tytöt joista olin pitänyt". Aukaisin sen ja kävin kaikki kortit lävitse, sitten minä äkkiä
panin sen kiinni säikähtäneenä, koska minä tunsin kaikki ne nimet mitkä oli kirjoitettu.
Silloin minulle kirkastui, missä minä olen. Olen tässä elottomassa huoneessa, missä on julma luettelo koko minun teoistani arkistoituna. Siellä oli kirjoitettu jokainen minun liikkeeni ja jokainen minun tekoni, suuri ja pieni, niin tarkasti yksityiskohtaisesti kirjoitettuna ettei minun oma muistini olisi sitä voinut muistaa.
Ihmettelyn ja uteliaisuuden vallassa, johon oli sekaantuneena kauhua ja aloin hajanaisesti aukaisemaan näitä arkistolaatikoita ja tutkimaan niiden sisältöä. Jotkut tuottivat minulle iloa ja miellyttäviä muistoja, ja toiset taas häpeää, ja katumusta, niin voimakkaasti niin että minä aloin katsoa olkapääni ylitse ettei vain olisi ollut ketään huoneessa näkemässä minua, sitten avasin arkistolaatikon : "ystävät" sieltä vedin kortin esiin jossa luki: ystävät joita olin pettänyt. Silloin minä tulin raivon valtaan.
Seuraavaksi minä näin kortin jossa luki: "kirjat joita olen lukenut", valheet joita olin kertonut, lohdutus joita olin antanut, vitsit joille olen nauranut.
Jotkut olivat jänniä niiden tarkkuuden vuoksi, esimerkiksi: asiat joiden takia olin huutanut minun pikkuveljelleni, ja toiset joille en voinut nauraa, kuten asiat mitä olin tehnyt suutuspäissäni, asiat joita olin mutissut minun vanhempiani vastaan.
Minä en lakannut olemasta ihmeissäni näiden arkistojen sisällöstä, sillä siellä oli paljon enemmän kortteja, kun mitä olin voinut kuvitella.
Voiko olla mahdollista, että minulla oli aikaa elämässäni kirjoittaa kaikki nämä tuhannet tai jopa miljoonat kortit, mutta jokainen kortti todisti tämän totuuden puolesta.
Jokainen oli kirjoitettu minun omalla käsialallani, ja jokaisessa oli minun oma allekirjoitukseni.
Kun minä vedin ulos arkistokortin jossa luki: "laulut joita olen kuunnellut" silloin minä havaitsin että ne kortit ikään kuin kasvoivat ja täyttyivät sisällöllä. Kortit olivat hyvin tiiviisti niissä laatikoissa ja katsottuani tätä arkistolaatikkoa kaksi tai kolme metriä, minä en nähnyt sen arkiston loppupäätä, ja minä panin sen kiinni häpeissäni. En niinkään musiikin laadun vuoksi, vaan sen hukkaan käytetyn ajan vuoksi mitä tämä arkisto edusti.
Tultuani sen arkiston kohdalle, missä kortissa luki: "himokkaat ajatukseni" minä tunsin kylmät väreet selkäpiissäni. Minä aukaisin laatikon vain yhden tuuman, koska en halunnut nähdä sen kokoa. Otin yhden kortin ulos ja tunsin itseni sairaaksi, koska sellaiset elämäni hetket oli kirjoitettu ylös.
Eläimellinen raivo täytti minut ja yksi ajatus valtasi mieleni: "Kukaan ei saa milloinkaan nähdä tätä huonetta!" Minun täytyy hävittää se ! " Mielettömässä mielentilassani halusin tyhjentää kaikki nuo kortit siitä ja polttaa ne. Mutta kun otin yhden siitä esiin ja aloin vetämään korttia pois laatikosta, en saanut sieltä irti ainuttakaan korttia. Yritin repiä korttia palasiksi, mutta se oli yhtä vahvaa kuin teräs.
Pettyneenä ja äärimmäisen avuttomuuden vallassa panin kortin takaisin sille kuuluvaan paikkaan.
Nojasin otsaani seinää vasten ja katsoin sitä huonetta itsesäälin vallassa.
Silloin minä näin sen. Siellä oli arkistolaatikko, jossa oli otsikko: "ihmiset joille olin kertonut evankeliumia". Tämän laatikon kädensija oli kirkkaampi kuin muut, sillä sitä oli käytetty niin vähän. Minä vedin sen kädensijasta auki tämän pienen laatikon, joka oli vain noin 2 tai 3
tuumaa pitkä laatikko, ja sen tähden se putosi alas minun käteeni, ja silloin tulivat kyyneleet.
Minä itkin ja vaikeroitsin niin syvästi, että ihan minulle tuli mahakipu, sillä niin surullinen minä olin ja itkin katkerasti ja pudottauduin polvilleni itkien häpeästä. Itkun sekaisin silmin katselin tätä laatikkojen täyttämää seinää. Kukaan ei saa milloinkaan tietää tämän huoneen olemassa olosta, siksi minun täytyy lukita se ja piilottaa avain.
Kun sitten pyyhin kyyneleitäni, minä näin Jeesuksen. Oh ei, ei missään tapauksessa nyt saisi Jeesus tulla tänne. Minä katsoin avuttomasti, kun Jeesus alkoi lukea näitä kortteja. Minä en kestäisi katsoa Hänen lukemistaan ja sitä, mitä Hän niistä ajattelee.
En kestäisi katsoa hänen
ilmettään, mutta minä näin hänen kasvoillaan surun, syvemmän kuin minulla itselläni oli. Jeesus meni ensimmäiseksi niiden kaikkein pahimpien laatikoiden luokse, miksi Hänen piti lukea niistä jokainen ??? Lopuksi Hän kääntyi ympäri ja katsoi minuun huoneen toisesta laidasta.
Hän katsoi säälivin silmin, mutta tämä Hänen säälinsä ei suututtanut minua. Painoin pääni alas ja peitin pääni käsilläni ja aloin itkeä. Hän käveli luokseni ja pani käsivartensa minun ympärilleni, eikä sanonut sanaakaan, vaan Hän itki minun kanssani.
Sitten Hän käveli takaisin arkistolaatikoiden luokse. Alkaen toisesta päästä arkistohuonetta Hän veti esille jokaisen kortin alkaen kirjoittaa jokaiseen korttiin.
Ei ! minä huusin ja ryntäsin Hänen luokseen ja ainoa jota voin sanoa Hänelle oli Ei ! Ei ! Ei ! Minä otin tämän arkistokortin Jeesuksen kädestä. Hänen nimensä ei saisi tulla näihin kortteihin, mutta tässä kortissa Hänen nimensä oli oikein vahvasti ja elävästi punaisella.
Jeesuksen nimi oli minun nimikirjoitukseni päällä ja täytti sen . Se oli kirjoitettu Hänen verellään.
Hän hellästi otti arkistokortin minun kädestäni ja hymyili surullista hymyään, ja alkoi kirjoittaa omaa Nimikirjoitustaan toisten korttien päälle minun kirjoitukseni ylitse.
Minä en usko että minä milloinkaan tulen ymmärtämään että miten Hän pystyi sen tekemään niin nopeasti, mutta näytti siltä, että jo seuraavassa hetkessä Hän sulki viimeisen arkistolaatikon. Nyt oli Jeesus nimi kirjoitettu Hänen verellään kaikkiin kortteihin, ja sitten Hän
käveli luokseni ja pani kätensä minun olkapäälleni ja sanoi "Se on täytetty".
Nousin ylös seisomaan, ja Hän johdatti minut pois tästä huoneesta.
Ovessa ei ollut lukkoa. Ja vielä tullaan kirjoittamaan kortteja . . . .
tekijä tuntematon.
Olin unen ja valveilla olon välimailla, jolloin huomasin olevani eräässä
huoneessa.
Tässä huoneessa ei ollut mitään erikoista, ei huonekaluja, ainoastaan
yksi seinä oli täynnä arkistolaatikoita. Ne olivat sellaisia niin kuin
kirjastoissa on, joissa aakkosjärjestyksessä oli merkitty kirjantekijän
nimi ja kirjan nimi.
Mutta tässä huoneessa nämä arkistot täyttivät koko seinän, ja niitä oli pitkälti, loputtomiin. Menin lähemmäksi näitä arkistoja ja minun huomioni kiintyi erääseen otsikkoon, otsikon nimi oli "tytöt joista olin pitänyt". Aukaisin sen ja kävin kaikki kortit lävitse, sitten minä äkkiä
panin sen kiinni säikähtäneenä, koska minä tunsin kaikki ne nimet mitkä oli kirjoitettu.
Silloin minulle kirkastui, missä minä olen. Olen tässä elottomassa huoneessa, missä on julma luettelo koko minun teoistani arkistoituna. Siellä oli kirjoitettu jokainen minun liikkeeni ja jokainen minun tekoni, suuri ja pieni, niin tarkasti yksityiskohtaisesti kirjoitettuna ettei minun oma muistini olisi sitä voinut muistaa.
Ihmettelyn ja uteliaisuuden vallassa, johon oli sekaantuneena kauhua ja aloin hajanaisesti aukaisemaan näitä arkistolaatikoita ja tutkimaan niiden sisältöä. Jotkut tuottivat minulle iloa ja miellyttäviä muistoja, ja toiset taas häpeää, ja katumusta, niin voimakkaasti niin että minä aloin katsoa olkapääni ylitse ettei vain olisi ollut ketään huoneessa näkemässä minua, sitten avasin arkistolaatikon : "ystävät" sieltä vedin kortin esiin jossa luki: ystävät joita olin pettänyt. Silloin minä tulin raivon valtaan.
Seuraavaksi minä näin kortin jossa luki: "kirjat joita olen lukenut", valheet joita olin kertonut, lohdutus joita olin antanut, vitsit joille olen nauranut.
Jotkut olivat jänniä niiden tarkkuuden vuoksi, esimerkiksi: asiat joiden takia olin huutanut minun pikkuveljelleni, ja toiset joille en voinut nauraa, kuten asiat mitä olin tehnyt suutuspäissäni, asiat joita olin mutissut minun vanhempiani vastaan.
Minä en lakannut olemasta ihmeissäni näiden arkistojen sisällöstä, sillä siellä oli paljon enemmän kortteja, kun mitä olin voinut kuvitella.
Voiko olla mahdollista, että minulla oli aikaa elämässäni kirjoittaa kaikki nämä tuhannet tai jopa miljoonat kortit, mutta jokainen kortti todisti tämän totuuden puolesta.
Jokainen oli kirjoitettu minun omalla käsialallani, ja jokaisessa oli minun oma allekirjoitukseni.
Kun minä vedin ulos arkistokortin jossa luki: "laulut joita olen kuunnellut" silloin minä havaitsin että ne kortit ikään kuin kasvoivat ja täyttyivät sisällöllä. Kortit olivat hyvin tiiviisti niissä laatikoissa ja katsottuani tätä arkistolaatikkoa kaksi tai kolme metriä, minä en nähnyt sen arkiston loppupäätä, ja minä panin sen kiinni häpeissäni. En niinkään musiikin laadun vuoksi, vaan sen hukkaan käytetyn ajan vuoksi mitä tämä arkisto edusti.
Tultuani sen arkiston kohdalle, missä kortissa luki: "himokkaat ajatukseni" minä tunsin kylmät väreet selkäpiissäni. Minä aukaisin laatikon vain yhden tuuman, koska en halunnut nähdä sen kokoa. Otin yhden kortin ulos ja tunsin itseni sairaaksi, koska sellaiset elämäni hetket oli kirjoitettu ylös.
Eläimellinen raivo täytti minut ja yksi ajatus valtasi mieleni: "Kukaan ei saa milloinkaan nähdä tätä huonetta!" Minun täytyy hävittää se ! " Mielettömässä mielentilassani halusin tyhjentää kaikki nuo kortit siitä ja polttaa ne. Mutta kun otin yhden siitä esiin ja aloin vetämään korttia pois laatikosta, en saanut sieltä irti ainuttakaan korttia. Yritin repiä korttia palasiksi, mutta se oli yhtä vahvaa kuin teräs.
Pettyneenä ja äärimmäisen avuttomuuden vallassa panin kortin takaisin sille kuuluvaan paikkaan.
Nojasin otsaani seinää vasten ja katsoin sitä huonetta itsesäälin vallassa.
Silloin minä näin sen. Siellä oli arkistolaatikko, jossa oli otsikko: "ihmiset joille olin kertonut evankeliumia". Tämän laatikon kädensija oli kirkkaampi kuin muut, sillä sitä oli käytetty niin vähän. Minä vedin sen kädensijasta auki tämän pienen laatikon, joka oli vain noin 2 tai 3
tuumaa pitkä laatikko, ja sen tähden se putosi alas minun käteeni, ja silloin tulivat kyyneleet.
Minä itkin ja vaikeroitsin niin syvästi, että ihan minulle tuli mahakipu, sillä niin surullinen minä olin ja itkin katkerasti ja pudottauduin polvilleni itkien häpeästä. Itkun sekaisin silmin katselin tätä laatikkojen täyttämää seinää. Kukaan ei saa milloinkaan tietää tämän huoneen olemassa olosta, siksi minun täytyy lukita se ja piilottaa avain.
Kun sitten pyyhin kyyneleitäni, minä näin Jeesuksen. Oh ei, ei missään tapauksessa nyt saisi Jeesus tulla tänne. Minä katsoin avuttomasti, kun Jeesus alkoi lukea näitä kortteja. Minä en kestäisi katsoa Hänen lukemistaan ja sitä, mitä Hän niistä ajattelee.
En kestäisi katsoa hänen
ilmettään, mutta minä näin hänen kasvoillaan surun, syvemmän kuin minulla itselläni oli. Jeesus meni ensimmäiseksi niiden kaikkein pahimpien laatikoiden luokse, miksi Hänen piti lukea niistä jokainen ??? Lopuksi Hän kääntyi ympäri ja katsoi minuun huoneen toisesta laidasta.
Hän katsoi säälivin silmin, mutta tämä Hänen säälinsä ei suututtanut minua. Painoin pääni alas ja peitin pääni käsilläni ja aloin itkeä. Hän käveli luokseni ja pani käsivartensa minun ympärilleni, eikä sanonut sanaakaan, vaan Hän itki minun kanssani.
Sitten Hän käveli takaisin arkistolaatikoiden luokse. Alkaen toisesta päästä arkistohuonetta Hän veti esille jokaisen kortin alkaen kirjoittaa jokaiseen korttiin.
Ei ! minä huusin ja ryntäsin Hänen luokseen ja ainoa jota voin sanoa Hänelle oli Ei ! Ei ! Ei ! Minä otin tämän arkistokortin Jeesuksen kädestä. Hänen nimensä ei saisi tulla näihin kortteihin, mutta tässä kortissa Hänen nimensä oli oikein vahvasti ja elävästi punaisella.
Jeesuksen nimi oli minun nimikirjoitukseni päällä ja täytti sen . Se oli kirjoitettu Hänen verellään.
Hän hellästi otti arkistokortin minun kädestäni ja hymyili surullista hymyään, ja alkoi kirjoittaa omaa Nimikirjoitustaan toisten korttien päälle minun kirjoitukseni ylitse.
Minä en usko että minä milloinkaan tulen ymmärtämään että miten Hän pystyi sen tekemään niin nopeasti, mutta näytti siltä, että jo seuraavassa hetkessä Hän sulki viimeisen arkistolaatikon. Nyt oli Jeesus nimi kirjoitettu Hänen verellään kaikkiin kortteihin, ja sitten Hän
käveli luokseni ja pani kätensä minun olkapäälleni ja sanoi "Se on täytetty".
Nousin ylös seisomaan, ja Hän johdatti minut pois tästä huoneesta.
Ovessa ei ollut lukkoa. Ja vielä tullaan kirjoittamaan kortteja . . . .
tekijä tuntematon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
HALLELUJAA!
Tiedän,että tämä,mitä kerroit,on totta. Kumpa me kaikki saisimme käydä siellä arkistossa Jeesuksen kanssa.
Lähetä tämä näky Helsingin sanomille,Ilta-lehdelle,ja joka ainoalle julkaisulle,mitä Herra mieleesi nostaa.
Ja kaikille keskustelu palstoille,myös kastemiehille. Sillä sellainen arkisto meistä kaikista siellä on.
laatikko? Miten sinä sen ohitit!
Sen päällä luki "epäpyhät teot"
koska Raamatussa ei mainita laatikoissa olevia kortteja vaan kirjat, joissa toinen on !Elämän kirja" ja toisessa ovat tekomme...Jumala tuomitsee kerran kunkin tekojensa mukaan...sen mukaan kun on tehnyt hyvää taikka pahaa...Viimeisellä tuomiolla käy niin, että joka täällä armon ajassa tulee uskoon, eli saa uskoa Jeesuksen veressä syntinsä anteeksi, hänen pahoja tekojansa ei viimeisellä tuomiolla enää muisteta..ne ovat poispyyhityt, ellei ennen kuolemaansa lankea pois uskosta...ja toisin päin:
vaikka ihminen kuinka olisi tehnyt hyviä tekoja, mutta kuolee silti synnissä..hänen pahat tekonsa jäävät Jumalan kirjaan ja niiden mukaan tulee kerran tuomio---Jeesukseen uskossa elävän ja kerran kuolevan nimi säilyy elämän kirjassa, mutta joka hylkää etsikonaikansa, sen nimi pyyhitään pois elämän kirjasta...yksi suuri yllätys...ikävä yllästys monille viimeisellä tuomilla on "itsensä kastattaminen" uudella kasteella, jolloin ihminen hylkää lapsena saamansa ensimmäisen kasteen...kasteen uusiminen ja lapsena saadun kasteen hylkääminen on lihan teko...omavanhurkauden teko, jonka varassa ei voi pelastua!
Koska ihmiset tekevät paljon muutakin lihallista,kuin kuin menevät uskovien kasteelle,miksi ei Herra antaisi väärää kastettakin anteeksi,olkoonpa se kumpi tahansa,lapsi-tai uskovankaste.
Jokainenhan täällä uskontietä kontatessaan tekee vähän,mitä sattuu,toisten uskovien mielestä.
Ja kerropa siitä perisynnistä. Eikö esim.vanhempiemme perisynti katkennutkaan heidän lapsikasteessaan,kun se jatkuu lapsissa edelleen,niin että lapsetkin pitää kastaa,eikä se synnin kierre katkea sittenkään.
Minäkin koitin löytää omaa paikkaani puolen elämän verran,ja alkoi jo lopulta tuntua,että minut on kirottu,kun teki mitä tahansa,olin kohta umpikujassa.Enkä pääse mihinkään.
Ja niiden tapahtumien jälkeen,mistä kerroinkin pienen osan joku aika sitten, polkuni muuttui.
Aloin päästä vaikeuksista eroon,ja aika erikoisella tavalla apu tuli,ja olen saanut levätä Jumalan käsissä. Minä oikein tunnen,kuinka Jeesus pitää huolta,niinkuin on luvannutkin.
Eikä yhdessäkään rukoushetkessä ja syntien tunnustamisen yhteydessä Hän ole moittinut minua uskovankasteella käymisestä.
Minä halusin jopa kirota oman syntymänikin,niiden vaikeuksien ja syntieni vuoksi,ei siinä ollut lapsikasteen hylkäämisestä kysymys,eikä minun teosta,uskovien kasteella käymisen yhteydessä.
Ja eikö se ole samanlainen ihmisteko sekin lapsikaste,se suoritetaan vain kysymättä lapselta,tahdotko seurata Jeesusta.Jos lapsi osaisi puhua,hän varmaan kysyisi,kuka se Herra on?
Ja mikä tämä kaste on?
Sehän on samanlainen teko,kuin joku tekee ummikko ulkomaalaiselle jonkun teon tämän suostumatta,ja jos hän ei sitä käsitä,eikä sitä hänelle opeteta kunnolla,hänelle ei sillä juuri ole muistoa kummempaa arvoa. tekeekö hän silloin synnin.
Lapsikasteen suhteen tulee erimielisyys korkeintaan kastajien kanssa,eikä Herran kanssa.
Eikö raamatussa sanota,antakaa kastaa itsenne.
Ja vesikastehan on parannuksen kaste. sanooko raamattu missään kohti,että kaste on suoritettava asianomaisen käsittämättä ja vapaaehtoisesti ja henkilökohtaisesti hyväksymättä?
Kysyn tätä ilman provosointia,ja kokonaan Herraan luottaen kaikissa asioissa.
Siunausta ja Ylistysmieltä kaikissa toimissasi Raimo. Emme kuitenkaan ole vastustajia,vaikka jotkut asiat nousevatkin keskusteltaviksi.
Raimo,raamattuhan kertoo paljon asioita vertauskuvilla ja meille ihmisille sentähden,että ymmärtäisimme paremmin. Ja sittenkin näemme täällä vajavaisesti ja niinkuin kuvastimesta.
Jeesuksen aikaiset maanpäälliset kirjat olivat kääröjä.
Kerran kuulin vapaakirkon puhujan sanovan,että taivaassa on raamattu talletettu samanlaisena,kuin se on meille annettu.
En minä sitä käsittänyt niin,että taivaassa oleva raamattu olisi täsmälleen kansiltaan ja kooltaan ja sivumääriltään aivan samanlainen.
Tuskinpa se on käärökään.
Kun Jumalan asioita katsoo henkisesti,ei silloin ole merkitystä,onko kirjoitukset kortteja,vai kääröjä,vaiko täsmälleen meidän tunteman kirjan muotoisena.
Ne ovat kirjoitukset hengessä.
Tämä näky,josta on kysymys,kertoo meidän teoista,jotka ovat "arkistoituna" aivan totuuden mukaan taivaassa,ja jotka Jeesuksen ristin verellä peitettynä annetaan meille anteeksi.
Ja ne kirjat,tai kortit,tai kirjakääröt,muuttuvat villan valkoisiksi. Voi kumpa kaikki saisimme nähdä sen,ja uskossa me voimmekin nähdä.
Joskus vain meidän uskommekin on vähän "sokea"
Silloin pyytämään silmävoidetta,ainakin minun täytyy.
Älä ole lain alla.
vastata:
kirjoitit mm. "
"Eikö raamatussa sanota,antakaa kastaa itsenne."
Kreikan kielen kastetta ja kastamista tarkoittavat verbit ovat passiivin aoristeja ja niiden merkitys on aina Jumalan kertakaikkinen teko...
"Itsensä" ja "antaa kastaa" ovat kääntäjien mielivaltaisuuksia!
Useinkaan ei tiedetä esim. Kirkkoraamatun teksin
alkuperäismerkitystä: Suomennos:
"...Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.." Apt.22:16
Kreikan kielen alkutekstin sanajärjestys ja verbimuoto huomioiden, lause kuuluukin:
"..Nouse, tule kastetuksi (tai: tulkoon osaksesi kaste) ja peseydy synneistäsi huutaewn hänen nimeänsä.."
Siis lausetta ei voi käyttää "anna kastaa itsesi"-peustana,,,eikä uskon ja kasteen järjestyksenä!
Kaste on jumalan teko,,,ei meidän valitsemamme
"kastautuminen"
Kirjoitit:
"Ja vesikastehan on parannuksen kaste."
Jeesus kävi Johanneksen kasteella, joka oli parannuksen kaste...jeesus itse asetti kristillisen kasteen, joka on syntien anteeksisaamiseksi Apt 2:38
..puhdistukseksi synnistä Apt.22.16 Ef 5:25-27
jne...
Kaste pelastaa Kol 2:11-12
Jeesuksen asettaman kasteen sisältö on Jeesus itse...Kaste on Kristuspuku Gal 3:26-27
Ajattele, että me olemme itsessämme aivan kelvottomat Jumalan edessä...saataiset syntiset..sydämemme on täynnä pahaa...mutta kasteen kautta voimme olla Kristuksessa
eli Jumala näkee meidät jeesuksen täydellisessä vanhurkaudessa, pyhyydessä ja puhtaudessa..
" sanooko raamattu missään kohti,että kaste on suoritettava asianomaisen käsittämättä ja vapaaehtoisesti ja henkilökohtaisesti hyväksymättä?"
Teille ja teidän lasillenne tämä lupaus on annettu Apt 2.39
Jeesus käski kastaa "kaikki kansat" ei kaikkien kansojen uskoontulleita vaan tekemään opetuslapsiksi kaikki kansat kastamalla ja opettamalla..
Jeesu otti pois koko maailman synnit,,,Raamatun mukaan olemme jo synnissä siitety ja syntneet...siis pienistä asti syntisiä, koska lapsiakin kuolee...siksi kaikki tulee saattaa jo varhain kasteen sisällöm...pelastuksen yhteyteen...Jeesuksen armoon..
Perisynti on olemassa ...ei kaste poista meistä synnin valtaa...vainristi kilvoituksen kautta voi hetkittäin toimia niin, että Pyhä Henki kuolettaa vanhan ihmisemme...sekin tapahtuu kasteen armosta..olemmehan jeesukseen puetut siinäkin, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu..silti mikä lihasta on syntynyt on liha...eli kannattaa saattaa lapsetkin uudestisyntymisen peson...kasteen ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,a..armoon!
Korahin , Daatanin ja Abiramin lapset kuolivat
vanhempien syntien tähden
kysyttiinkö leeviläisiltä kuukauden ikäsiltä pojilta, että haluatteko, että teidät vihmotaan synnistä puhdistavalla vedellä 4 Ms 8;7
tai kysyttiinkö 8-vuorokautisilta pojilta, että ympärileikataanko esinahka nyt vai myöhemmin?
3 Ms 12:3
Uskovienkastajille kaste on uskonkuuliaisuuden teko, mutta luterilaisille se on Jumalan teko ihmiselle...Liberaalistuneissa ja herätyksen hengen menettäneissä babtistiyhdyskunnissa on monesti kastettu kääntymättömiä aikuisia...mutta lapset suljetaan kasteen ulkopuolelle!
Kasteessahan tulisi tehdä opetuslapseksi "kaikki kansat"!
En vastusta uskovien kastetta tai aikuiskastetta, jos se on ihmiselle ensimmäinen kaste, mutta olen murheellinen uudestikastajien puolesta, koska he halveksivat lapsikastetta, joka on kuitenkin Jumalan armoa ja tekevät omavanhurkauden teon uudesta kasteesta ja tekojen kautta ei voi viimeisellä tuomiolla selviytyä ilman kadotustuomiota...pelastus on yksin armosta..
olen täysin varma kasteeni oikellisuudesta...se, että minut on viety kasteelle jo aivan pienenä, on valtavan tärkeä asia, koska en ole valinnut sitä...olen siis viety kasteelle...viety Jeesuksen tykö..kasteen merkitys on kirkastunut yhä selvemmäksi ja kirkkaammaksi...ja rakkaus Herraan sen kautta yhä syvemmäksi!
Näen itseni yhä syvemmin saataiseksi ja kaikin tavoin syntiseksi ja samalla saankin uskoa, että Jeesuksen puhtaus ja vanhurkaus on kasteen kautta yhä suurempaa ja kirkkaampaa...sen on armoa, johon en voi itse mitään lisätä...se on Jeesuksen työ hyväkseni...Golgatan veriuhrin..kuoleman ja ylösnousemuksen kautta!
kirjoitukseni, koska "arkistohuoneen tekstiä"
lainannut henkilö etsii samoin armoa, mutta
on kulkemassa ohitse...ja kohta hylkäämässä lopullisesti lapsikasteen...minulla on kyllä Kristuspuku ,,kasteen kautta...täydellinen vanhurkaus ilman lakia...uskon kautta!
Välillä itsekukin joutuu lain alle,,Jumala kasvattaa edelleen...omavanhurkauden vaara on jokaisella, mutta armoon ei voi lisätä yhtään mitään,,,eikä myöskään ottaa pois!
Kasteen merkitys on kirkastunut valtavaksi ja rakkaus Herraan myös...niin meitä aadam kiikuttaa milloin lain alle, milloin taas saamme armosta levätä armossa ja kuolettaa lihamme...taas kohta aatami rimpuilee alas ristiltä...mutta kaikki kaikessa Mestarina olkoon Herra Jeesus!
kortistolaatikoista. mutta kyllä taivaan kirjat kerran "avataan" ei taivaassa laatikoita vedetä auki!
teksti oli jotenkin "minä" olen tehnyt...tyyliä...niinhän se monesti on jokaisella..!
Etkö näe,että se on täsmälleen sama asia?
Ajattelepa.Piruko tunnustaisi Jeesuksen veren pyyhkivän kaikki väärät teot pois. Ei hyvä ihminen sentään.
Kirjain kuolettaa,ja Henki tekee eläväksi,eikö niin,rakas uskon ystävä?
Minä muodossa ihminen monesti puhuu.
Niin myös kastekysymyksissä,että minulla on oikea kaste.
Meidän tulisi sanoa aina,että yksin Jeesuksella on oikea,mikä tahansa. Silloin me kirkastamme Häntä,joka on ainoana arvollinen avaamaan sinetit.
Me monesti langetaan oikeassa olemisen pakkoon. Ja sillä ajetaan itsemme umpikujaan.
Kiitos,että jaksoit vastata. Näen,että sinä olet varma asiasta.
Aion lukea monta kertaa sinun lähettämäsi tekstin.
Herra kirkastakoon,hengessä koko totuuden.
Minulla on kokemus uskovan kasteesta,niiden ihmisten kautta,joiden kautta elävä Jeesus ilmoitti minulle itsensä. Hän vastasi minulle,kun Häntä sydämeni pohjasta,(tosissani) etsin.
Ja se ilmoitus poisti minun sydämestä kaiken epäilyksen Jeesuksen olemassa olosta. Ja voin sanoa rehellisestä sydämestä,Hän antoi minulle uskon,kun en ihmisiä enää pystynyt uskomaan.
Tämä kastekysymys. Kerron erään merkillisen esimerkin,jonka sain kuulla.
Muuan uskoon tullut nainen epäröi kasteelle menon kanssa pitkään. Hän rukoili jeesusta ilmoittamaan,täytyykö hänen se tehdä,ja onko se oikein. Hän pyysi jopa mannalappujen kautta raamatusta oikeaa paikkaa,joka selvittäisi hänelle,mitä tehdä.
mannalapun raamatun paikassa oli ollut kehoitus;-Mitä vielä epäröit.
Hän oli kokenut sen sydämessään herran puheeksi. mutta jäi epävarmaksi.
Hänellä oli metsästyskortti,ja hän halusi mennä yksin käymään lintumetsällä. Yleensä meni aina miehensä kanssa.
Oli vieläpä vesisade,jolloinka on tosi hankalaa nähdä mitään riistaa. Lähtiessään Hän oli pyytänyt jeesusta antamaan hänelle teeren,jos kasteella käyminen on Jumalan tahto.( Sinähän Raimo tiedät ns. villat,joista raamattu kertoo)
Hän ajoi kymmeniä kilometrejä ja seikkaili metsissä tuntikausia näkemättä mitään. Autolla pois tullessa, sakeasta vesakosta oli yhtäkkiä lentänyt ukkoteeri ja muksahtanut hänen autonsa kylkeen ja putosi tielle. Hän sai sen teeren tekemättä mitään. Hän oli jo ollut siinä luulossa,ettei kasteella käyminen ollutkaan Jumalan tahto, ja silloin se merkiksi asetettu teeri oli pamauttanut auton kylkeen.
Epäilys oli lähtenyt ja hän kävi kasteella.
katsohan,näistä asioista on hyvin vaikea tehdä päätöstä,suuntaan tai toiseen,koska selvää vaakakupin kallistusta ei oikein tapahdu,muuten kuin henkilökohtaisesti olemalla jeesuksen jalkojen juuressa.
Minun kasteasiani oli vieläkin epävarmempi.Minulla ei ollut mitään ajatusta,eikä halua mennä kasteelle,en edes rukoillut sen tähden.
Olin kerran kokouksessa,jossa lopuksi kastettiin muutama ihminen. Kastetilaisuuden aikana nousimme kaikki seisomaan,ja rukoilimme itsekukin sydämessämme siunausta kastettaville ihmisille.
Kun minuakin kehoitettiin menemään kasteelle,minä kieltäydyin heti. Ajattelin,että ehkä sitten joskus,antaa ajan kulua.
katsoin altaasta nousevaa nuorta pariskuntaa,ja kun laskin silmäni lattiaan,silloin oli hetkessä varmaa,että minä menen heti kasteelle. Se oli kuin käsky minulle.
Jouduin oikein sisimmässäni ihmettelemään,mikä yhtä-äkkiä käänsi minun asenteeni,ja minä menin kastettavaksi. Altaasta noustuani koin tilanteen aivan vapaaksi. Ei minkäänlaista epävarmuutta,eikä pelkoa,että olisin väärin tehnyt.
Ja Herra vastasi rukouksiini,ja minä rakastin jumalan sanaa koko sydämestäni. Aina piti olla raamattu mukana. Työpaikallakin minä todistin,ja ovet paukkui, kun muut koitti saada minut lopettamaan ja he pyrkivät karkuun naama irvessä.
Asuntoni parvekkeeltakin pudottelin kaljapullojen kanssa kulkeville jeesuksesta kertovia traktaatteja,ja säkkipimeässä yössä menin todistamaan puistoissa, mustiin pukeutuneille porukoille ilman pienintäkään huolta omasta nahkastani.
samoin menin ravintolan kuisteille aitojen yli,ja puhuin pöydissä istuville raamatun sanaa,joskus pitkiäkin aikoja.
Kaikille vastaantulijoille oli voimakas tarve kertoa Jeesuksesta. Jotkut uskoivat,suurin osa oli penseää ja nauroivatkin.
Tämmöistä oli minun kastejuhlat. Kiitos Jumalalle.
Olen kokenut,mitä on olla hengellä täytetty.
Ei tarvinnut kantaa omista asioista huolta,sai vain kiittää,ja rukoilla toisten puolesta.
Nyt rukoilen viisautta,etten helmiä sioille jakele.
Minäkun annoin kaikkeni jokaiselle,jolle vain kerkesin. Se on valtavaa.
Enkä todellakaan ole kokenut pienintäkään ongelmaa jeesuksen taholta kastekysymyksessä. Muissa puutteissani kylläkin. En esim.vielä tiedä tarpeeksi. maailman ihmiset tekevät joskus todella viisaita ja vaikeita kysymyksiä.
Anteeksi,jos pitkästi kirjoitin,jospa sillä oli tarkoituksensa.
Niinkuin sanoin,luen tekstisi monta kertaa,koska en pureksimatta niele. Siunausta ja Jumalan rakkautta kaikille lukijoille toivotan.
Jeesus tietää!
Rukoilinitse lapsikastekysymyksestä marraskuussa, että jumala puhuisi minulle huomenna...Kun menin ulos, juuri sillä hetkellä haukka sieppasi talitiaisen aivan muutaman metrin päässä...jos olisin viivytellyt tai aikaistanut menemistä en olisi nähnyt...Samoin aaikoina edelleen oman kasteeni...lapsena saamani kasteen merkitys kirkastui entisestään...se on armoa...armoon emme voi lisätä mitään..."itsensä" kastattaminen ei ole armoa, jos on jo kerran kastettu...siitä olen varma...olisko tämä "teeri"-tapaus...henkilö jo kerran kastettu...Jos oli epäilen, että Jumalan tahto olisi uusi kaste, koska uuden perustuksen laskemisesta käsketään pidättäytyä Heb.6:1-2
Kyllä oli normaalin luterilaisen kirkkokasteen saanut tämä nainen.
Kun oikein hiljennyn Herran eteen tämän kasteasian tähden,uskon Hänen sanovan,että älkää tuomitko. Jotkut kantavat huolta lapsena kuolevien tähden,ja siitä syystä haluavat heidät kastaa. Toiset etsivät Jeesusta uskoon tultuaan,ja haluavat hyljätä koko entisen elämänsä,ja aloittaa alusta,uudesti syntyneenä.
Eikä sydämessään kuitenkaan ole halveksuntaa lapsikastetta kohtaan,vaan hukkaan mennyttä omaa elämäänsä kohtaan. Siinä tuomitaan oma syntinen tie,ja toivotaan Jumalalta uusi Jeesuksen johdattama tie.
Ja kohta huomataan,ettei montakaan asiaa pystytä paremmin tekemään,kuin ennen. On vain turvattava Jumalan armoon. Ei ole muuta mahdollisuutta.
Mutta voi valtava,kun syytetty,armoa sydämessään huutava, sielu saa kuulla Jeesuksen sanat.-Älä pelkää,Sinusta on maksettu täysi hinta!
Kun se otetaan uskossa vastaan,on turvassa,tapahtuipa mitä tahansa,muiden ihmisten toimesta,jotka ei pysty armahtamaan, perinnäis-sääntöjensä tähden.
....
kunnossa, siivottu ja puhdistettu?