Miten voisin parhaiten kuvailla masentuneen olotilaa lääkärille tai hoitajalle? Laittakaa mahdollisimman paljon sitä kuvaavia olotiloja kiitos ja tämä ei ole mikään provo vaan ihan asiallinen aloitus. Kaipaan hyviä vinkkejä En ole tekemässä mitään itsemurhaa, mutta masentaa valtavasti ja en osaa oikein kuvata olotilaa ainakin uupuneisuus on yksi joka kuvaa hyvin olotilaa. Olisiko teillä lisää vinkkejä?
Kertokaa kuvauksia masentuneen olotilasta?
masentaa
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mikään ei kiinnosta, kaikki tuntuu aivan liian ylivoimaiselta, sängystä nouseminen on taistelun takana, jopa hengittäminen tuntuu välillä liian raskaalta.
Vielä joitakin vuosia sitten olin kaiken aikaa surullinen ja itkin koko ajan mutta nyt olen itkuni itkenyt, enää ei ole kyyneleitä jäljellä.
Nykyään olen pelkkä tyhjä kuori, masennuksen lamauttama. Normaalisti pystyn kyllä jotenkuten toimimaan, töissäkin käyn jne mutta kaikki vaatii hirveästi ponnistelua. Tahdon pitää itseni kiireisenä, koska jos pysähdyn niin masennus ottaa vallan, muistuttaa olemassaolostaan ja vetää minut pimeyteen.
Joka yö nukkumaan mennessä toivon etten enää herää.
Väsymys ja kiinnostuksen puute ja unettomuus itsellä oireina. Töissä käyn ja teen pakolliset kotityöt ja muu on ylivoimaista.
Kuvittelin olon jo kohentuneen, kun en muusta olotilasta tiedä. En osaa enää itkeä, syön ja lihon ja lihominen masentaa entisestään.
Pikkuhiljaa olo on taas mennyt siihen, että otan iltalääkkeen ja toivon vaan unta, että pääsen pakoon olotilaani. Huomaamatta olo on huonontunut ja on masentavaa tajuta, että en toipunutkaan, mutta eipä se hirveästi ole ketään kiinnostanut. Lääkäri nyt monen kuukauden tapaamistauon jälkeen oli kirjannut toistuvan masennuksen ja sen lukeminen masensi entisestään.
Värit katoaa elämästä kaikki on musta valkoista. Väsyttää, ei jaksa tehdä mitään. Itkettää. Kuuloaisti herkistyy, pienetkin äänet tuntuvat voimakkailta.
-Mikään ei tunnu miltään. Ei ilo, ei suru. Masennus saattaa johtua kuulemma suremattomasta surusta, joka ei ainakaan minun kohdallani voi pitää paikkaansa.
-Kaikki väsyttää. Joskus on öitä, joiden jälkeen tuntuu, ettei ole nukkunut ollenkaan.
-Hyvät yöunet saattavatkin olla jopa harvinaisuus.
-Ihmiset ovat kaikki aivan vitun tyhmiä. Muita ei ole, niin kuin ei tietenkään olekaan. Tästä ajatuksesta ei vain pääse mitenkään yli. Olet siis itsekin tyhmä, totta kai.
-Myöhemmässä vaiheessa ahdistus ja jopa pelkotilat alkavat lisääntyä.
-Ajatukset eivät ole oikeastaan koskaan iloisia, vain pelkästään synkkiä.
-Itsesyytökset lisääntyvät entisestään, mikäli niitä on ollut aiemminkin. Minulla oli, mutta ei näin voimakkaita kuin nykyisin.
-Masentunut on tylsää seuraa, koska häntä ei mikään kiinnosta. Ei sitten niin mikään, paitsi ehkä paneminen ja matkustelu.
-Ärtyisyys on koko ajan läsnä myös. Paitsi silloin kun on pillun päällä.
Vittu että on muuten ominaisuuksia, jotka tähän olotilaan liittyy. Masentunut on tyhmä termi. Kaikkeen kyllästynyt, tai loputon vitutus ilman mitään oikeaa syytä olisivat pikemminkin oikeita.
Tuo ärtymys kaikkeen on niin tuttua ja se, että kaikkia ihmisiä pitää idiootteina.
Sitä vetäytyy omiin oloihinsa, kun ei kestä muiden seuraa.
Ja loppupelissä itsesyytösten ja pelkojen myötä todellisuus hämärtyy. Kanta kirjausten perusteella eivät edelleenkään ole käsittäneet kuin sekaisin pahimmillaan olin, tästä yritin antaa palautettakin.
Aivan. Itse olen jo hyvin pienestä lapsesta asti pitänyt ihmisiä vain tyhminä ja vittumaisina kusipäinä. Jotenkin vain hammasta purren tuli rämmittyä läpi pitkälle aikuisuusikään asti, kunnes pallo poksahti, ja jotakin tapahtui. Oman lapsen syntymä oli yksi merkkipaalu, se on pakko myöntää. Neuvola olikin ensimmäinen paikka, jossa tilanne huomattiin.
Eli en enää jaksanut ja sietänyt yhtään sitä saatanan vittuilua ja tyhjänpäiväistä reteilyä, jota saa päivittäin kuulla edelleenkin. Lapseen liittyvä kotkotus vitutti aivan saatanasti välillä. Tästä alkoi juuri se omiin oloihin vetäytyminen, joka tuntui aluksi jopa ihan ok-vaihtoehdolta. Lapsi on tässä ajassa jo kasvanut ja siksikin tilanne on entistä helpompi.
Mutta lopputulos siitä kaikesta näyttäisi nyt olevan se, että ahdistus on alkanut tulla masiksen rinnalle erittäin voimakkaasti. Lisäksi luulen, että stressaannun entistä herkemmin kaikesta. Kipukynnys kestää stressiä on vain kasvanut aivan käsittämättömän hyväksi. Epäilen, että moni olisi jo sairaalassa näillä kokemuksilla, joita minulla on. Ja suurin osa on aivan turhaa sekä ympäristön aiheuttamaa itsestä riippumatonta stressiä.
Nuo kuvaukset masentuneena olosta kertovat että syötte masennuslääkkeitä jotka ylläpitävät teissä tuota elimistöä lamaannuttavaa tilaa, kuvaukset ovat niin selviä lääkkeiden tuomia haittoja. Monet oireet ovat tulleet vasta sen jälkeen kun aloitte syödä lääkkeitä, ja koko ajan kerrotte uusista oireista. Eikös lääkkeiden pidä parantaa ei huonontaa? Eli todellisuudessa ette ole oikeasti masentuneita vaan lääkärien aiheuttaman haitan vallassa joka jatkuu ja jatkuu niin kauan kun reseptiä uusitaan. Mitä järkeä tässä oikein oon?
Mulla on ollut vuosia oireita ilman lääkitystä kunnes sekosin unen puutteen takia. Nyt vaan yölääke, jota titraan tarpeen mukaan. Masislääkkeitä en syö, koska eivät auta. Unenpuute pistää jo itsessään vituttamaan...
Itse en lääkepurkkiin ole koskenut, enkä koske. Nämä henkisen hyvinvoinnin asiat ovat sellaisia, ettei niihin ole olemassa toimivaa fyysistä lääkettä. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa se, minkälaisessa haasteympäristössä joudut elämään.
Nykyihminen elää todella huonoissa oloissa, koska sen olemiselle ei ole mitään oikeaa merkitystä. Käydään töissä, jotta saadaan ylisuuret hinnat maksettua, haetaan ruoka kaupasta, tehdään mukulat ja käydään "harrastamassa" jotakin jonninjoutavaa narsisitista paskaa. Ja päälle päätteeksi tietenkin kehutaan sillä kaikella niin perkeleesti, jottei kaikki ihan niin turhaa olisi, kuin mitä ne olisivat ilman kehumista ja reteilyä.
Pahin kaikesta on tämä oikea saatanan keksintö, eli some. Sitä ilman ei voi kukaan enää elää. Vittu, että on normaalia saatana.