Kertokaa kuvauksia masentuneen olotilasta?

Mikään ei kiinnosta, kaikki tuntuu aivan liian ylivoimaiselta, sängystä nouseminen on taistelun takana, jopa hengittäminen tuntuu välillä liian raskaalta.
Vielä joitakin vuosia sitten olin kaiken aikaa surullinen ja itkin koko ajan mutta nyt olen itkuni itkenyt, enää ei ole kyyneleitä jäljellä.

Nykyään olen pelkkä tyhjä kuori, masennuksen lamauttama. Normaalisti pystyn kyllä jotenkuten toimimaan, töissäkin käyn jne mutta kaikki vaatii hirveästi ponnistelua. Tahdon pitää itseni kiireisenä, koska jos pysähdyn niin masennus ottaa vallan, muistuttaa olemassaolostaan ja vetää minut pimeyteen.
Joka yö nukkumaan mennessä toivon etten enää herää.

Väsymys ja kiinnostuksen puute ja unettomuus itsellä oireina. Töissä käyn ja teen pakolliset kotityöt ja muu on ylivoimaista.
Kuvittelin olon jo kohentuneen, kun en muusta olotilasta tiedä. En osaa enää itkeä, syön ja lihon ja lihominen masentaa entisestään.
Pikkuhiljaa olo on taas mennyt siihen, että otan iltalääkkeen ja toivon vaan unta, että pääsen pakoon olotilaani. Huomaamatta olo on huonontunut ja on masentavaa tajuta, että en toipunutkaan, mutta eipä se hirveästi ole ketään kiinnostanut. Lääkäri nyt monen kuukauden tapaamistauon jälkeen oli kirjannut toistuvan masennuksen ja sen lukeminen masensi entisestään.

Värit katoaa elämästä kaikki on musta valkoista. Väsyttää, ei jaksa tehdä mitään. Itkettää. Kuuloaisti herkistyy, pienetkin äänet tuntuvat voimakkailta.

-Mikään ei tunnu miltään. Ei ilo, ei suru. Masennus saattaa johtua kuulemma suremattomasta surusta, joka ei ainakaan minun kohdallani voi pitää paikkaansa.
-Kaikki väsyttää. Joskus on öitä, joiden jälkeen tuntuu, ettei ole nukkunut ollenkaan.
-Hyvät yöunet saattavatkin olla jopa harvinaisuus.
-Ihmiset ovat kaikki aivan vitun tyhmiä. Muita ei ole, niin kuin ei tietenkään olekaan. Tästä ajatuksesta ei vain pääse mitenkään yli. Olet siis itsekin tyhmä, totta kai.
-Myöhemmässä vaiheessa ahdistus ja jopa pelkotilat alkavat lisääntyä.
-Ajatukset eivät ole oikeastaan koskaan iloisia, vain pelkästään synkkiä.
-Itsesyytökset lisääntyvät entisestään, mikäli niitä on ollut aiemminkin. Minulla oli, mutta ei näin voimakkaita kuin nykyisin.
-Masentunut on tylsää seuraa, koska häntä ei mikään kiinnosta. Ei sitten niin mikään, paitsi ehkä paneminen ja matkustelu.
-Ärtyisyys on koko ajan läsnä myös. Paitsi silloin kun on pillun päällä.

Vittu että on muuten ominaisuuksia, jotka tähän olotilaan liittyy. Masentunut on tyhmä termi. Kaikkeen kyllästynyt, tai loputon vitutus ilman mitään oikeaa syytä olisivat pikemminkin oikeita.

Nuo kuvaukset masentuneena olosta kertovat että syötte masennuslääkkeitä jotka ylläpitävät teissä tuota elimistöä lamaannuttavaa tilaa, kuvaukset ovat niin selviä lääkkeiden tuomia haittoja. Monet oireet ovat tulleet vasta sen jälkeen kun aloitte syödä lääkkeitä, ja koko ajan kerrotte uusista oireista. Eikös lääkkeiden pidä parantaa ei huonontaa? Eli todellisuudessa ette ole oikeasti masentuneita vaan lääkärien aiheuttaman haitan vallassa joka jatkuu ja jatkuu niin kauan kun reseptiä uusitaan. Mitä järkeä tässä oikein oon?