Mikä merkitys uskolla on elämässäsi?

Mitä mieltä olet luonnonkatastrofeista ja onnettomuuksista, joissa kuolee uskovia kristittyjä ja muita ihmisiä (uskonnottomia, ateisteja, eri uskoisia)?

Jumala ei suojellut uskovaisia kristittyjä erityisellä tavalla vaan antoi samojen asioiden kohdata heitä kuin muitakin.

Millä tavalla koet Jumalan huolenpidon ja suojelun elämässäsi? Eikö sitä olisi ellet uskoisi? Eikö kaikki se voida selittää luonnollisella tavalla, niin että yliluonnollista selitystä ei tarvita?

L_S kirjoitti:

Minä koen... että en olisi jaksanut ilman Jumalaa... että vaikka elämäni tällä hetkellä tuntuu, että on päivä kerrallaan mentaliteetilla jaksamista ja kituuttamista, eikä se aina tietenkään siltäkään näytä... niin asiat olisivat vielä huonommin ilman Jumalaa.

Luonnon katastrofit, ovat tämän maailman "välttämätön paha", raamattu kertoo, että se on syntiinlankeemuksen tulos.

Ymmärrän sen, että monet saavat lohtua ja turvaa elämäänsä uskon kautta: se voi vaikuttaa myönteisesti heidän mielenterveyteensä. En voi silti kannustaa ihmisiä elämään mielikuvitusmaailmassa ja hylkäämään todellisuuden uskon vuoksi. Se olisi sama kuin myötäillä skitsofreenia tai muuta harhaista ja sanoa hänen harhakuvansa todellisiksi. Se ei auta sairasta paranemaan. Tässä mielessä sokea usko on verrattavissa mielen sairauteen ja siitä olisi hyvä päästä eroon.

Luonnonkatastrofit eivät ole syntiinlankeemuksen tulos. Raamattu ei ensinkään kerro sellaista ja toisekseen tiede on todistanut sen, että luonnonkatastrofit ovat seurausta täysin luonnollisista ilmiöistä, joiden selittämiseen ei tarvita mitään yliluonnollista entiteettiä kuten henkiä tai Jumalaa. On siten varmaa, että Jumala on jättänyt tämän maailman elämään onnensa nojassa ja sattuman sekä luonnonlakien armoilla, jos hän sattuisi olemaan olemassa.

Sekin on järjetön ajatus, että yksikään eläin ei olisi syönyt muita eläimiä ennen syntiinlankeemusta niin kuin uskotellaan...

L_S kirjoitti:

Ajatellaan niin... että minulle vaikka tapahtuisi henkilökohtainen kriisi elämässä, josta selviäminen pelottaa. Joko vaivun totaaliseen masennukseen ja annan sen viedä tai... uskon, että kyllä Jumala autaa minua tavalla taikka toisella... että tulee vain jaksaa vielä hetki ja kohta kaikki on paremmin taas. Niin, että ei se ole mitään harhaista, vaan ainoa pelastustoivo ihmiselle. Omiin saavutuksiinsakaan ei heikkona voi luottaa.

Turvaa ja luota vain Jumalaan, kunhan et puhu pehmoisia ja väitä joitakin juttuja Jumalan teoiksi, jotka eivät sellaisia ole ja tunnustat sen, että asioille on useimmiten täysin luonnollinen selitys eikä Jumalaa siihen tarvita. On mm. tyhmää sanoa kuoleman olevan Aatamin syntiinlankeemuksen syytä jne., kun faktat ovat jotakin muuta.

L_S kirjoitti:

No kerro sitten mistä kuolema on tullut ihmiskunnan osaksi... solujen biologista hajoamista? niin, mutta se on maallinen näkyvä maailma, entä henkimaailma? kaiken tokiinsa voi selittää myös teorioilla joita muut ihmiset ovat varmastikin viisautensa kautta selvittäneet... mutta selvittikö kukaan koskaan, mistä se ensimmäinen atomiräjähdys explosion, sai alkuunsa niinku kaikkineen...
en minä tiedä mitä Jumala kaikkineen on, enkä väitäkään sellaista... mutta on olemassa jotain, suurempaa kuin ymmärtäisimmekään...

Kuolema on ollut käsittääkseni elämän synnystä asti osa tätä maailmaa. Ekosysteemi perustuu elämän ja kuoleman kiertokulkuun eikä ihminen muodosta tässä kokonaisuudessa mitään poikkeusta.

Henkimaailmasta on paha mennä sanomaan, kun sitä ei voida todistaa olemassa olevaksi. Henkiä voi olla olemassa tai sitten niitä ei ole olemassa. En tiedä, mikä on totuus.

Me ymmärrämme hyvin vähän, mutta ei se ole todiste siitä, että olisi olemassa jotakin yliluonnollista kuten jumala tai henkiä.