Televisiodokumentissa vanhat lentäjäveikot tunnustivat että suunnistaminen oli vaikeaa ja usein kohdetta ei löydetty. Ennen laskeutumista pommit pudotettiin jollekin suolle.
Mikähän lienee totuusarvo joistakin pommituslennoista joista raportoitiin: "useita osumia havaittiin"? Osumia kyllä mutta missä? Suoputrakossa ehkä.
Mikähän lienee totuusarvo joistakin pommituslennoista joista raportoitiin: "useita osumia havaittiin"? Osumia kyllä mutta missä? Suoputrakossa ehkä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Meinaatko, että jos eivät löytäneet kohdetta ja pudottivat pommit siksi jonnekin "turvalliseen" paikkaan, niin raportoivat "osumia kohteessa."?
No, vaikka koulukirjoissa ei tästä perinteestä mainita, niin olethan ottanut selvää vaikka parista tapauksesta jossa näin käynyt?
Pommikoneiden+ja+maataistelukoneiden+todennäköisyys+osua+pommilla+panssarivaunun+kokoiseen+maaliin+ei+ollut+hääppöinen.+Brittien+tutkimus+paljasti+että+vain+yksi+maataistelukoneen+pommi+3500:sta+osui+panssarivaunuun.+Ammutuista+raketeista+yksi+800:sta.++Suomalainenkin+pommikone+pudotti+lastinsa+merkitylle+maalialueelle++(jos+sen+ylipäätänsä+löysi)+ja+ilmeisesti+jos+jokin+pommi+räjähti+hieman+eri+tavalla+annettiin+tuo+huvittava+raportti:+"osumia+havaittiin".+Suomen+ilmavoimien+koneet+pudottivat+jatkosodassa+vaatimattomat+2+690+tonnia+pommeja+joka+vastasi+yhtä+1200+B-17+koneen+hyökkäystä+Saksaan.+Keskimäärin+pommilastin+koko+oli+noin+600+kiloa.+Tällaisia+pommituslentoja+on+siis+suoritettu+siis+hieman+yli+4+000.+Touhun+hinta+oli+93+pommikoneen+menetys+niistä+51+sotatoimitappioina.
"Suomen+ilmavoimien+koneet+pudottivat+jatkosodassa+vaatimattomat+2+690+tonnia+pommeja..."
Kun on vähän kalustoa ja sekin vanhentunutta niin pommitusmäärät jäävät vähäisemmiksi. Tuo päätelmä ei suurta nerokkuutta vaadi.
Oliko noilla 50 pommikoneella Suomelle muuta kuin symboliarvo?
Miten niin? Kyllä niillä pommitettiin mm. Muurmannin rataaja suoritettiin ilmakuvausta tiedustelua varten. Tali-Ihantalassa vihollista pommitettiin yötä päivää. Sai vastapuoli niskaansa sitten ”symboolisia pommeja”!
Turhaan yrität. Nettipojilla on salainen kaava. Se käy kaikkiin tilanteisiin, eikä se anna mahdollisuuksia poikkeavuuksille. Tämä kaava kertoo että mahdotonta osua, kertaakaan, missään olosuhteissa, ei väliä miehistön taidolla, maalin koolla, tai millään muullakaan muuttujalla. Kaava ei erehdy...
Älä+elä+illuusioissa+että+usean+kilometrin+korkeudesta+olisi+harrastettu+jotain+tarkkuuspommitusta.+Brittitutkimusten+mukaan+vain+1+pommi+3500:sta+osui+panssarivaunun+kokoiseen+maaliin+maataistelukoneilla.+Sitä+tekniikkaa+mitä+Suomen+pommituslaivueet+käyttivät+oli+huono+osumatarkkuus.+Usein+yli+puolet+pommeista+ei+pudonnut+edes+kaupunkialueelle+kaupunkipommituksissa.
-----Tali-Ihantalassa vihollista pommitettiin yötä päivää.----
Osasto Kuhlmayn Stukat pommittivat, eivät suomalaiset superlentäjät.
Myös suomalaiset pommittivat. Vaakapommittajien lisäksi meillä raskaita JU-88 syöksypommittajia.
Ajoittain Ihanatalan yllä oli kymmeniä suomalaiskoneita.
Suomalaisten pommituslentäjien osumatarkkuus ei ollut sen huonompi kuin muillakaan. Pommituksiin tuli tarkkuutta vasta sen jälkeen kun täsmäpommit tulivat käyttöön 1980-luvulta lähtien. Esimerkiksi vielä Vietnamin sodassa pommit osuivat usein mihin sattui.
Suomalaisista pommikoneista valtaosa pystyi vain vaakapommituksiin, jolloin on naurettavaa puhua kohteena pistemaaleista kuten ps-vaunu.
Sen sijaan rataan, kuten Muurmannin rata, oli hyvät mahdollisuudet osua. Sama koski esim hyökkäyryhmityksiä vaikkapa Tali-Ihantalassa tai Vuosalmella.
Saksalaiset pommittivat Stukalla junia, osuivatkin, suomalaiset yrittivät pommittaa Louhen asemaa, taisi osua pihavarastoon.
Ei aina tarvinnut löytää edes junaa. Paremman puutteessa saattoi pommittaa pelkkää rataa ja kun kiskot ja ratapenkka katosivat kesti monta tuntia ennen kuin liikenne taas pelasi!
Rataa olisi tietysti voinut pommittaa vaikka joka päivä, mutta jalkapatikassa sinne mentiin, juna ryöstettiin ja vietiin salaa kätköön sirpein ja vasaroin varustettuja kultaharkkoja.
Sotataivaan sankarit -kirjassa on hyvä kuvaus kuinka Rantala tuhosi Ju-88 syöksypommittajalla kaksi polttoainerekkaa 30.6.1944.
Suomalaisten Ju-88:t pommitti venäläistä panssaridivisioonaa, joka oli matkalla Talista Portinhoikkaan ja suomalaisten lentokoneet havaitessaan pakeni tien kahtapuolen metsiin.
Peräti nelisenkymmentä erilaista pommikonetta oli matkalla samaan kohteeseen eri lentokentiltä. Rantalan Ju-88:ssa oli lastina 2*250 kg 2* 500 kg pommeja. Koska panssarit ehtivät tien kahtapuolen metsän suojiin, niin Rantala jatkoi tien suuntaan eteenpäin ja havaitsi isot polttoainerekat pysähtyneenä perätysten. Tulipalo oli valtava ja se näkyi kauas. Siitä on kuvauksia useissa muissakin kirjoissa, joissa se kuvataan isona mustana savupilvenä, joka kohosi korkealle.
Täältä lisää:
Tulimyrskyn tuttavana : lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1981, 2. painos 2008
Syöksypommittaja : lentomestari ’Otso’ Rantalan muisteluja. Karisto 1982, 3. painos 2007
Kun taivas oli helvetti: lentomestari "Otso" Rantalan ja hänen kumppaniensa hätkähdyttävimpiä hetkiä sotataivaalla. Karisto 1984, 2. painos 2008
Jumalten keinu: lentomestari Osmo "Otso" Rantalan valikoimia sotataivaan lentäjien huimimpia seikkailuja. Karisto 1989
Sotataivaan sankarit: lentomestari "Otso" Rantalan muisteluja. Karisto 1995
"Televisiodokumentissa vanhat lentäjäveikot tunnustivat että suunnistaminen oli vaikeaa ja usein kohdetta ei löydetty."
Lähes aina koneille annettiin varamaali, jos primääri kohdetta ei jostakin syystä löydetty.
Löytämättä jääneen kohteen syynä oli sää, pilvisyys ym.
Suunnistusvaikeuksia on nykyisinkin, kun Sveitsissä taitolentoryhmä esitteli taitojaan naapurikaupungin yllä.
Wikipediassa väitetään suomalainen pommikoneiden tuhonneen 100 tankkia
Osasto Kuhlmeysta suomennettuna :
5 , II./ JG 54 ja NAGr. 1.
Kuhlmeyn toiminta Suomessa 16. kesäkuuta ja 21. heinäkuuta 1944 oli voimakkaasti vaikuttava hyökkäyksen ja jatkosodan lopputulokseen. Yhdessä Suomen ilmavoimayksiköt ja erillisalue Kuhlmey tekivät 1 020 pommitusta Neuvostoliiton joukkoja ja panssaria vastaan. Neuvostoliitot menettivät noin 300 tankkia, 120-280 lentokonetta ja yli 20 000 sotilasta. Tämän seurauksena Neuvostoliiton eteneminen pysähtyi, ja siitä johtuvat rauhanneuvottelut johtivat tulitaukoon Neuvostoliiton ja Suomen välillä 4. syyskuuta
Yksikkö osallistui suuriin taisteluihin kesällä 1944 Suomen-Neuvostoliiton jatkosodan aikana . Kun Neuvostoliiton puna-armeija käynnisti neljännen strategisen hyökkäyksen 9. kesäkuuta 1944, CGE Mannerheim pyysi natsi-Saksaa apua. Saavutettu apu oli Luftwaffen yksikkö, joka saapui Suomeen 12. kesäkuuta. Lentokone laskeutui Immolan lentokentälle 17. kesäkuuta. Yksikkö käytti koko lentokenttää sieltä. Yksikkö lensi noin 2 700 lähetystä vihollista vastaan ja laski viholliselle 770 tonnia pommeja. Se tuhosi yli 150 Neuvostoliiton lentokonetta, noin 200 tankkia, kymmeniä siltoja ja kuljetusaluksia. Henkilöstön menetyksiin sisältyi 23 lentäjää, jotka kuoli ja 24 haavoittui taistelussa. Yksikkö menetti 41: ää lentokonetta kaikesta syystä. [1]
Eli Osasto Kuhlmeyn väitetään tuhonneen 200 tankkia, ja tuhottujen tankkien kokonaismäärän ollessa 300, jää suomalaisten pommikoneiden osuudeksi 100 tuhottua tankkia.
KESÄYÖT olivat valoisia, joten tehtäviä riitti kesä-heinäkuussa todella paljon. Bristol Blenheim -pommittajien pommikuorma ja nopeus eivät olleet enää sillä tasolla kuin ajan huippukoneilla. Suomalaisten taktiikkana oli pommittaa kohdetta koko rykmentin voimin, jolloin väljässä letkassa saattoi lentää 30–40 Blenheimiä.
Kohteet olivat elävää miesvoimaa, panssarikalustoa, tykistöasemia ja rakennelmia, kuten siltoja. Viljo Lehtinen kertoo, että miehistöt eivät oikeastaan koskaan nähneet korkeuksista, mitä he pommittivat ja miten pommit tehosivat. Heille maalit olivat vain karttaruutuja.
https://www.is.fi/suomi100/art-2000005473299.html
Venäläiset eivät osuneet edes Helsinkiin pommeillaan.
Venäläiset pommikoneet osuivat jopa Kotkan satamassa olleeseen jäänmurtajaan aika tuhoisin seurauksin...
Stuka- pilotti Rudel upotti yhdellä pommilla venäläisen taistelulaivan.
Paskapuhetta, Rudel pudotti ainoastaan toisen kahdesta pommista.
Se vaan vajosi satama-altaan pohjaan, siis tämä Marat vai, mikä lokakuu se oli. Olisko sillä ollut taistelulaivana enää käyttöä.
Kotkassa lentopommista sai jäänmurtaja Tarmo, 38 miestä kuoli siinä kerrasta. Aika hyvää osumatarkkuutta kai se edustaa kun pommi meni messin tuuletusskailetista sisään messiin missä miehet olivat juuri kokoontuneet ruokailuun, pommi räjähti vasta siellä teräslattiaan osuttuaan em. seurauksin.
Maratia sen sijaan onnistui jokin rannikkolinnakkeen tykki vaurioittamaan, mutta ei upottamaan. Itse asiassa sen upottivat kertaalleen vallankumoukselliset Venäjän sisällissodan touhuissa, mutta se nostettiin ja korjattiin. Myöhemmin myös Saksalaiset onnistuivat vaurioittamaan sitä mutta se ei uponnut vaan jätettiin aseistukseltaan ehjänä toimimaan kelluvana tykkipatterina ja romutettiin lopullisesti vasta 1952.
Myös Elisenvaarassa naapurin pommikoneet osuivat valitettavan kiitettävästi, että eivät ne kaikki pommit täällä väitetyllä tavalla ihan ohikaan aina menneet...
”Kotkassa lentopommista sai jäänmurtaja Tarmo, 38 miestä kuoli siinä kerrasta. Aika hyvää osumatarkkuutta kai se edustaa kun pommi meni messin tuuletusskailetista sisään”
Tarkkuutta se olis ollut silloin jos olisi tuuletusikkunaa tähdätty! Toki onnenkantamoinen voi sattua jopa neukkupommittajalle!
”Myös Elisenvaarassa naapurin pommikoneet osuivat valitettavan kiitettävästi, että eivät ne kaikki pommit täällä väitetyllä tavalla ihan ohikaan aina menneet...”
Onhan suuri määrä siviiliuhreja aina valitettavaa! Onneksi se saa edes stallatin munan pystyyn ja silmät loistamaan onnesta!
Niinpä niin, stallatti stallatti aina sallattiaan stallaa!
Kun ei muuta osaa niin näppäivirhe sentään lohdun tuo:-D
Elisenvaaran asema oli siviilikohde, jossa ei ollut ilmatorjuntaa. Niinpä neukkukoneiden oli helppo työ terroripommittaa evakkoja, eli lähinnä naisia, lapsia ja vanhuksia täynnä olleita junia.
Lohtua tuli, siitä iso kiitos: C
Kotkaa pommitettiin nopeilla PE-2 syöksypommittajilla.
Suomalaisilla Kymissä olevilla mersulla ja PE-2 oli kissa ja hiiri leikki, Nopeat PE-2 hämäsivät suomalaisia useilla tavoilla esim. lentämällä Viron suuntaan ja tekemällä äkkikäännöken Kotkan suuntaa. Suomalaiset keksivät aina uusia tapoja ehtiä ja päästä pommikoneiden kimppuun. Lopulta neukku tappiot tulivat niin suuriksi, että pommitukset lopetettiin.
Asiantuntija äänessä! Suuretko ne juuri Kotkaan suunnattujen pommituslentojen tappiot sitten olivat? Suomalaiset onnistuivat kaiken kaikkiaan nirhaamaan Neuvostoliiton koneista pois pelistä koneen silloin tällöin sieltä ja täältä, kokonaisuuden kannalta merkitys oli tuhansien koneiden armeijalle olematon. Uusia koneita valmistui tuolla päivässä enemmän kuin mitä suomalaiset onnistuivat koko sodan aikana tuhoamaan.
Tillari pillari
-----Elisenvaaran asema oli siviilikohde, jossa ei ollut ilmatorjuntaa.-----
Ikävä kyllä ei ollut. Joukkojen ja aseiden siirrot Itä-Karjalasta Kannakselle kulkivat sen kautta. Ei pommikoneissin voitu nähdä millaista väkeä junassa on.
Silminnäkijänä S. Sainio kertoi pommareiden tulleen "pusutunnelista" katsoen Suohovista päin niin matalalla, että lentäjän kasvot näkyivät. Koneissa, joita hän laski 18 22 20=60, ei ollut (kansallisuus)tunnuksia ja olivat tummanvihreitä.
Jonkinlaiseen "kostoon" kyllä viittaa pommareita saattavien neuvostohävittäjien konekivääri- ja tykkituli läheiseen metsikköön ja/tai peltoaukealle paenneita siviileitä kohti, sillä sellainen "ei kuulu tapohin" sodankäynnissäkään. NL-raportissa ei tietystikään "mainosteta" raakaa ampumista, vaan ehkä asia peitetään "kosto"-kuorrutukseen. Tulituksesta on silminnäkijähavaintoja, mm. allekirjoittanut muistaa isänsä kertoneen paikallaolijoiden kertomuksista, että ammunnassa käytettiin räjähtäviä luoteja, jotka kuulemma paukkuivat puiden rungoissa, ollen siis isompikaliiperisia, lentokonetykin ammuksia. Tämän sikamaisen vaiheen osuudesta kokonaistappioon ei ole tietoja.
Suomalaisia sotilashenkilöitä kuoli pommituksessa vain 19, ja loput siviilejä yhteensä noin 150 kuolleesta.
http://www.kurkijoki.fi/kylat/elisen03/elis_v_pomm.html
Lavansaaressa oli lentotukikohta, mistä lähti aina moninkertainen ylivoima hävittäjiä saattamaan Pe-2 pommittajia, joiden lennoista taas vain joka kymmenes suuntautui Suomeen.