Pelkäätkö kuolemaa?
Kysymys
pph
23948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
testaa koska kuolet
http://osallistu.suomi24.fi/?qzid=36
En pelkää kuolemaa. Kipua pelkään tietty, eikä olisi kiva sairastua kivuliaasti. Tietysti on surku että elo on niin lyhyt kun maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia asioita.
Mielikuvituksessa en minäkään pelkää.
kuolet!
Luuletko jääväsi ainoaksi kuolemattomaksi?
Miksihän se elo on niin lyhyt?
Voi kait sitä tieteen keinoilla jatkaa, kerran Jumalaakaan ei ateisteilla ole?
'enpä pelkää' mutta tulihan sekin todistettua ettette lue viestejä mihin vastaatte./
mitä sinun mielikuvituksesi munun pelkäämisiini tai pelkäämättäjättämisiini kuuluu?
Mutta joskus saattaa mieleen hiipiä pieni ahdistuksen poikanen, kun ajattelee, että tämäkin loppuu joskus.
Toisaalta, sen jälkeen tulee heti kauhea tarve tehdä jotain todella hauskaa ja/tai repäistä kunnolla ihan vain piruuttaan! :D
miksi pelkäisin? Kuolema on vain elämän loppu, ei muuta.
kuolema on syntymän, ei elämän vastakohta...
- viivi & wagner :)
Wagner on viisas sika :=)
Kuolema voi tuntua pelottavalta asialta. Mutta loppujen lopuksi,kaikki me kuolemme kuitenkin. Ei siitä mihinkään pääse. Minä voin kuolla tänään,huomenna tai ylihuomenna. Samoin sinä.
Mutta ei kuolema ole kuin loppuminen. Kuoltua ei tunne mitään ja kaikki on loppu. Kuolema itsessään ei ole kamala asia jos sitä ennen ei joudu kitumaan(tällöin kuolema on tosin jopa helpotus.)
Paras asia kuolemassa on kuitenkin se,että sen jälkeen saan vihdoinkin rauhan kaikilta uskonnollisten lehtisten jakajilta..
uskot siis kuoleman jälkeiseen elämään?
lohtua, johon turvautua silloin kun kuolema pelottaa?
Ymmärrän, että kysymykseen on ehkä vaikea vastata, koska todennäköisesti kuolema ei ole ajankohtainen asia.
Mutta kuvitellaan, että kuolema olisi lähellä, eivätkö ateistit edes kuolinvuoteellaan ole valmiita uskomaan, että heillä on mahdollisuus pelastua ja saada iankaikkinen elämä?
Yrittäkää edes ajatella sellaista tilannetta, kun vastaatte.
mutta joskus tuntuu hankalalta pyytää sitä varsinkin kun sitä ei olla antamassa ehdottomasti vaan esim.käännytystyö merkeissä.
Ei sellainen 'varmuuden vuoksi' uskominen ole mistään kotoisin, jos uskoo niin pitää uskoa täysillä.
ja jos ei usko, niin sitten ei usko.
jotain periaatteita pitää sentää olla.
..mitä "kuolinvuoteellaan" ajattelee, tarttuisiko sitä olemattomiinkin oljenkorsiin siinä tilanteessa.
Oletko muuten itse ajatellut asiaa iankaikkisesta elämästä?
Minä en sitä haluaisi, vaikka se olisi minkälaisessa paratiisissa tahansa.
Tämä aikani täällä maapallolla riittäköön minun tietoisuudelleni.
sairauden, johon olisin voinut kuolla. Eipä käynyt hetkeäkään mielessäni oma "pelastumiseni" ja iankaikkinen elämäni. Sen sijaan oli hyvin ahdistavaa ajatella, että lapseni jäisi jo leikki-ikäisenä äidittömäksi. No, ei jäänyt.
"varmuuden vuoksi uskosta"?
Ihmiset jotka ovat jo käyneet rajan takana, siis ovat olleet kliinisesti kuolleet, mutta ovat kuitenkin palanneet takaisin liharuumiiseensa.
Heidän kertomuksensa ovat olleet aika lohdullisia, he eivät ole koskaan aikaisemmin tunteneet mitään yhtä rauhallista ja hyvää olotilaa kuin silloin kun kävivät rajan takana. Kertomukset ovat olleet aika yhdenkaltaisia ja joukossa on paljon aika uskomattomaltakin kuulostavia juttuja.
Laitan tähän yhden linkin rajatapauksista, joka esitettiin dokumenttinakin joskus neloselta.
http://www.qnet.fi/mpeltonen/rajakokemus.htm
Tosin en halua kuolla. Mutta olen sisäistänyt sen tosiasian, että jonain päivänä minun minuuteni häviää olemattomiin. Se on asia, jolle minä en mitään mahda. Itse toivon, että kuolemani olisi rauhallinen ja kivuton.
Jos jotain tunnetta pitäisi kuoleman kohdalla tunnustaa, niin se on pettymys. Opiskelen ja teen töitä n. 70 vuotta ja sitten se kaikki onkin minulle aika turhaa. Tosin minulla on vain enää n. 50 vuotta aikaa, niin minun on parasta viettää se aika mahdollisimman hyvin, järkevästi ja hyödyllisesti.
on kaikki se, mikä lisää onnellisuutta, jos ei katsota järkevyyttä ja hyödyllisyyttä itseisarvona, mitä aika harva tekee. Siis, että olisimme järkeviä ja hyödyllisiä siksi, että seuraava sukupolvi voisi olla vieläkin järkevämpi ja hyödyllisempi.
Ovatko kehittyineiden länsimaiden ihmiset keskimäärin onnelliempia kuin kehittymättömien maiden ihmiset?
Uskovat kokevat tutkitusti olevansa onnellisempia kuin mitä muut ihmiset kokevat olevansa.
Tällöin järkevää ja hyödyllistä olisi hankkiutua uskontojen pariin ja alkaa harjoittelemaan itsepetosta, ja ihan nuorena, koska sitten sen vanhana taitaa.
Jos taas tiedon hankinta ja totuuden löytäminen sinänsä on itseisarvo, järkevää ja hyödyllistä on tieteen tekemisen itseisarvo alasta riippumatta. Kumpaa järkevyyttä ja hyötyä tarkoitit vai ihan jotain muuta?
Aion tulevina vuosikymmeninäni, jos niitä on, lisätä puutarhanhoidon osuutta elämässäni, sillä
"tärkeintä on puutarhanhoito, vaikkei sekään ole kovin tärkeätä".
jatkaa myös, että puutarhan kanssa voi olla onnellinen koko ikänsä.