Miksi ei voi olla Anarkistista 'valtiota' tai 'yhteiskuntaa'.

Ei se tietenkään niin onnistu, että jokin valtio päättäisi yllättäen ryhtyä anarkistiseksi, mutta eläisi silti valtiona muiden joukossa muut valtiot tunnustaen.

Jokaisessa yhteiskunnassa on tietysti oltava oma järjestyksenpito, mutta Huom! Mitä tarkoittaa 'yhteiskunta' ? Juuri tämä on suurin kompastuskivi anarkismikeskustelussa.

Helposti ajatellaan, että kun kerran anarkistit eivät ole keksineet esimerkiksi sähköä tai muita nykyajan mukavuuksia, niin muuttakoot johonkin erämaahan yhteiskunnan ulkopuolelle ja asukoot maakuopissa.

Elävätkö ruotsalaiset 'yhteiskunnan ulkopuolella', koska eivät asu Suomessa? Emme kuitenkaan näe ongelmaa siinä, että he käyttävät sähköä. Sitä paitsi onko sähkö keksitty Suomessa? (tämä on retorinen kysymys) Jotenkin ajattelemme ruotsalaisten kuuluvan samaan yhteiskuntaan kuin me.

Emme siis huomaa, että 'yhteiskunnasta' puhuessamme tarkoitamme maailmanyhteiskuntaa, sitä joka tunkeutuu kaikkialle, ja määrää, että kaikissa maissa on oltava tietyt perusasiat, jotka ovat samanlaiset ja pakolliset kaikille. Esimerkiksi poliisit tietävät melko tarkkaan, minkälaiset poliisit on kaikissa muissa maissa, kaikki opettajat tietävät, mitä asioita opetetaan kaikissa muissa kouluissa (tai mitä ei ainakaan opeteta), ja vaikka tullivirkailija ei olisi koskaan nähnyt kaikkien maiden passeja, hän tietää kuitenkin, miltä passit yleensä näyttävät, eli minkään maan passi ei voi olla esim. jokin kirjakäärö tai metalliplakaatti.

Yleinen oppivelvollisuus ja tylsistyttävät TV-ohjelmat ovat mukamas toisistaan tietämättömiä, mutta aina kun eletään yhteiskunnassa, jossa asiat on jyrkästi luokiteltu välttämättömiksi perusasioiksi ja vapaaehtoisiksi huviasioiksi, voivat esimerkiksi mainostajat käyttää hyväkseen sitä, että jokaisen lapsen on suoritettava tietynlainen oppimäärä, ja tätä tietoa soveltaen he voivat tehdä kansaan uppoavia mainoksa.

Valtioiden välillä myös vallitsee kirjoittamaton sopimus, että kun jonkun maan kansalainen keksii jotain uutta, niin siitä tulee automaattisesti valtion omaisuutta (kysytäänkö kansalaisilta, kenen käyttöön he haluavat keksintönsä antaa), joten vain niillä mailla, jotka kuuluvat yleisesti hyväksyttyyn valtioiden yhteisöön, on oikeus antaa se kansalaistensa käyttöön, ja tämän maailmanyhteisön ulkopuolelle jäävät ihmiset luokitellaan villi-ihmisiksi, joilla on kyllä oikeus elää kunhan elävät jossain erämaassa riittävän alkeellisesti 'luonnon ehdoilla'.

Mutta me kaikkihan asumme tälläkin hetkellä erämaassa. Kaikki kaupungit on rakennettu erämaihin, yhtään kaupunkia ei ole ollut valmiina ihmisiä odottamassa.

Emme niin huolettomasti kehoittaisi anarkisteja muuttamaan erämaahan, jos emme tietäisi, että ei ole olemassa mitään ei-kenenkään-maata, vaan jokainen maatilkku on aina jonkin valtion hallinnassa. Jollakin kierolla tavalla ajattelemme, että erämaassa asuessaankin he kuitenkin olisivat valtion valvonnassa, eli he omistaisivat vain maa-alueen, eivät ilmatilaa tai vesistöjä. Onhan maailmanvaltion edun mukaista, että heidät pidetään erillään paitsi kunnon kansalaisista, myös muista anarkistiryhmistä, etteivät voi yhteistyössä rakentaa kovin hienoja taloja tai kulkuneuvoja.

Anarkia voi siis toimia vain niin, että suhtaudutaan maailmaan niin kuin sen pinta-ala olisi ääretön, koska se kuitenkin on käytännössä niin suuri, että yksittäinen ihminen ei sitä voi edes kuvitella. Tällöin ei olisi mielekästä rohmuta maa-alueita pitääkseen niitä tyhjän panttina, vaan jokainen valtio huolehtisi vain omista asioistaan niin, etteivät valtioiden johdot koskaan olisi suoraan yhteydessä minkään toisen valtionjohdon kanssa, ainoastaan ihmiset reuna-alueilla voisivat käydä kauppaa tai muuten olla tekemisissä muiden valtioiden kansalaisten kanssa.

"Kuka sitten rakentaisi tiet?" Jokainen valtio ratkaisisi itse tämän asian omalla tavallaan, ja valtiosta toiseen johtavia teitä ei tietenkään tarvittaisi. Kuka nykyään huolehtii kaikista muista yhteiskunnan palveluista harvaan asutuilla seuduilla, jonne tiet on joskus rakennettu, mutta juuri muuta siellä ei taida ollakaan.

Ei myöskään voisi olla mitään kansainvälistä järjestelmää, joka huolehtisi (vaihtelevalla menestyksellä), että oikeus toteutuu kaikkialla. Valtioilla ei voisi olla mitään yhteisiä 'perusasioita' (edes uskontoa), valtioiden johtajia ei voitaisi kutsua mihinkään neuvotteluun saman pöydän ääreen (kuten YK:hon), eikä kukaan edes tietäisi tarkalleen, montako valtioita maailmassa yleensä on. Valtiot voisivat myös säätää lakinsa niin, etteivät ollenkaan tietäisi eivätkä välittäisikään, minkälaiset lait muissa maissa on.

Karttoihin piirretään maantiet suhteettoman leveiksi, ja maapallon läpileikkauskuviin vuoret suhteettoman korkeiksi maapallon halkaisijaan nähden. Tämä osaltaan ruokkii harhakuvitelmaa, että maapallo olisi hyvin pieni ja siksi helposti yhden hallinnon alaisuudessa hallittava.

Sanotaan, että kun tulee valtatyhjiö, niin se luonnostaan pyrkii täyttymään, eli aina tulee tilalle joku muu vallanpitäjä. Mutta . . .