Kysymys mielenterveydestä, uskosta ja terapiasta liittyy läheisesti yhteen: uskolla parannetaan ja terapiaan uskotaan. Eräät psykoterapeuttiset ideologiat näyttävät selvästi uskonnoilta ja eräät fundamentalistiset uskonsuunnat mainostavat uskoontuloa parhaaksi keinoksi vapautua mm. huumeista ja alkoholista. Tällainen ”parantamistoiminta” voi kuitenkin olla pahimmillaan käännyttämistä ja henkistä väkivaltaa.
Terapiakultteja ovat yhteisöt, jotka pyrkivät vaikuttamaan ihmisen psyykkiseen elämysmaailmaan. Niissä raja uskonnon nimellä kulkevan toiminnan ja psyykkisen hoidon välillä on hämärtynyt. Ihminen sidotaan kulttiin henkisen käsittelyn kautta, tunteita manipuloimalla. Sen vaikuttavuus piilee siinä ettei käännytettävä itse edes huomaa sitä vaan hän luulee toimivansa oman etunsa mukaisesti. Syyllisyys, pelko ja rakkauden tarve ovat voimakkaita ihmisen käyttäytymistä ohjaavia tunteita.
Käännyttämisen tarkoitus on oman minän murtaminen ja identiteetin vaihtaminen. Käyttäytymistä valvotaan sen jälkeen rituaalisella ”ripillä”. Ihminen opetetaan valvomaan omaa ajatteluaan, tiedon hankkimistaan ja tunteitaan. Hän oppii tuomitsemaan itsensä: omat tunteet, ajatukset, ymmärrys, kriittisyys ja perusteltu oikea tieto ovat syntiä. Kristillisellä terminologialla tämä ilmaistaan siten että ihmisen on antauduttava täysin ”Jeesukselle” eli ”otettava hänet vastaan omana henkilökohtaisena vapahtajanaan”.
Vallankäyttöä harjoitetaan Raamatun symboliikan ahkeralla käytöllä, mikä antaa kuulijoille kuvan jumalallisen salaisuuden hallitsemisesta. Kuviteltuja ja todellisia pelkoja, ihmisyyteen kuuluvaa ja sairaaksi tekevää syyllisyyttä, rakkauden menettämisen pelkoa, yksin jäämisen pelkoa, sairauden ja kuoleman pelkoa; kaikkia näitä voidaan käyttää ihmistä itseään vastaan. Ihmisen mielikuvitusta ruokkivat uskonnolliset kauhunäyt ikuisesta kadotuksesta ja rangaistuksesta sekä taivaan autuudesta. Pääsylippuja taivaaseen myydään vaikka paikkalippuja sinne ei tiettävästi voi edes hankkia etukäteen. Samalla kriittinen tieto torjutaan: ”maallinen” psykoterapia ja teologiset tieteet demonisoidaan ja niiden tekijät leimataan epäluotettaviksi ateisteiksi.
Osa kultin jäsenistä kokee ryhmään kuulumisen aikana suotuisia muutoksia psyykkisissä oireissa ja osan oireet pahenevat. Suotuisat muutokset liittyvät suoraan ryhmän yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Samoin kaikki omaan yhteisöön kohdistuva kritiikki koetaan ahdisvaksi ja ryhmä nähdään ideologisesti pelkästään hyvänä. Kultin arvostelijat leimataan siksi katkeriksi, sairaiksi tai ateisteiksi. Tällöin ulkomaailma koetaan herkästi myös pahaksi tai uhkaavaksi. Psyykkiset oireet lisääntyvät silloin, kun jäsen osoittaa ryhmäideologiasta poikkeavaa käytöstä tai pyrkii lähtemään ryhmästä.
Kultissa myös ruumiillisuuden hyväksyminen ja sen psykologinen tunnistaminen ja hyväksyminen tulee usein mahdottomaksi, koska ihminen ei enää osaa oikein lukea ruumiinsa viestejä tai ei luota omaan lukutaitoonsa. Vaarallista on, jos ihmisen luonnolliset tarpeet, tunteet ja ajatukset leimataan pahoiksi ja hän alkaa tuntea niistä häpeää ja syyllisyyttä. Erityisen vaikeaa kultin jäsenille on hyväksyä toistensa ongelmia tai ehkä äkillisesti tapahtunutta itsemurhaa, koska nämä osoittavat ettei kultin ideologia tai ”Jeesus” olekaan auttanut. Kultin aiheuttamat psyykkiset ongelmat katsotaankin asianomaisen omaksi syyksi.
Alkoholistin riippuvuus voi korvautua toisenlaisella riippuvuudella. Joukossa ei tarvitse enää tuntea tekemisistään omaa vastuuta eikä syyllisyyttä kunhan toimii ryhmän odottamalla tavalla. Omatunto vaihtuu yhteisön yliminään. Pyhää sotaa eli evankelioimista käydään manipulaatio- ja alistamistekniikoilla muiden käännyttämiseksi. Vaikka kultit eivät kunnioita ihmisen perusoikeuksia, jäsenellä ei ole useinkaan varaa lähteä pois: hänellä ei todellisuudessa ole vapaata tahtoa, koska hänet on opetettu pelkäämään.
Julkisuus ja keskustelu näiden terapiakulttien toiminnasta on kuluttajansuojelua. Koska toiminnassa liikkuu myös paljon rahaa, ei senkään takia ole aivan samantekevää mihin ihminen uskoo. Terapia ja uskonto olisi jyrkästi erotettava toisistaan. Uskolla ja uskonnolla ”parantaminen” on puoskarointia ja ihmisten pettämistä.
Terapiakultteja ovat yhteisöt, jotka pyrkivät vaikuttamaan ihmisen psyykkiseen elämysmaailmaan. Niissä raja uskonnon nimellä kulkevan toiminnan ja psyykkisen hoidon välillä on hämärtynyt. Ihminen sidotaan kulttiin henkisen käsittelyn kautta, tunteita manipuloimalla. Sen vaikuttavuus piilee siinä ettei käännytettävä itse edes huomaa sitä vaan hän luulee toimivansa oman etunsa mukaisesti. Syyllisyys, pelko ja rakkauden tarve ovat voimakkaita ihmisen käyttäytymistä ohjaavia tunteita.
Käännyttämisen tarkoitus on oman minän murtaminen ja identiteetin vaihtaminen. Käyttäytymistä valvotaan sen jälkeen rituaalisella ”ripillä”. Ihminen opetetaan valvomaan omaa ajatteluaan, tiedon hankkimistaan ja tunteitaan. Hän oppii tuomitsemaan itsensä: omat tunteet, ajatukset, ymmärrys, kriittisyys ja perusteltu oikea tieto ovat syntiä. Kristillisellä terminologialla tämä ilmaistaan siten että ihmisen on antauduttava täysin ”Jeesukselle” eli ”otettava hänet vastaan omana henkilökohtaisena vapahtajanaan”.
Vallankäyttöä harjoitetaan Raamatun symboliikan ahkeralla käytöllä, mikä antaa kuulijoille kuvan jumalallisen salaisuuden hallitsemisesta. Kuviteltuja ja todellisia pelkoja, ihmisyyteen kuuluvaa ja sairaaksi tekevää syyllisyyttä, rakkauden menettämisen pelkoa, yksin jäämisen pelkoa, sairauden ja kuoleman pelkoa; kaikkia näitä voidaan käyttää ihmistä itseään vastaan. Ihmisen mielikuvitusta ruokkivat uskonnolliset kauhunäyt ikuisesta kadotuksesta ja rangaistuksesta sekä taivaan autuudesta. Pääsylippuja taivaaseen myydään vaikka paikkalippuja sinne ei tiettävästi voi edes hankkia etukäteen. Samalla kriittinen tieto torjutaan: ”maallinen” psykoterapia ja teologiset tieteet demonisoidaan ja niiden tekijät leimataan epäluotettaviksi ateisteiksi.
Osa kultin jäsenistä kokee ryhmään kuulumisen aikana suotuisia muutoksia psyykkisissä oireissa ja osan oireet pahenevat. Suotuisat muutokset liittyvät suoraan ryhmän yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Samoin kaikki omaan yhteisöön kohdistuva kritiikki koetaan ahdisvaksi ja ryhmä nähdään ideologisesti pelkästään hyvänä. Kultin arvostelijat leimataan siksi katkeriksi, sairaiksi tai ateisteiksi. Tällöin ulkomaailma koetaan herkästi myös pahaksi tai uhkaavaksi. Psyykkiset oireet lisääntyvät silloin, kun jäsen osoittaa ryhmäideologiasta poikkeavaa käytöstä tai pyrkii lähtemään ryhmästä.
Kultissa myös ruumiillisuuden hyväksyminen ja sen psykologinen tunnistaminen ja hyväksyminen tulee usein mahdottomaksi, koska ihminen ei enää osaa oikein lukea ruumiinsa viestejä tai ei luota omaan lukutaitoonsa. Vaarallista on, jos ihmisen luonnolliset tarpeet, tunteet ja ajatukset leimataan pahoiksi ja hän alkaa tuntea niistä häpeää ja syyllisyyttä. Erityisen vaikeaa kultin jäsenille on hyväksyä toistensa ongelmia tai ehkä äkillisesti tapahtunutta itsemurhaa, koska nämä osoittavat ettei kultin ideologia tai ”Jeesus” olekaan auttanut. Kultin aiheuttamat psyykkiset ongelmat katsotaankin asianomaisen omaksi syyksi.
Alkoholistin riippuvuus voi korvautua toisenlaisella riippuvuudella. Joukossa ei tarvitse enää tuntea tekemisistään omaa vastuuta eikä syyllisyyttä kunhan toimii ryhmän odottamalla tavalla. Omatunto vaihtuu yhteisön yliminään. Pyhää sotaa eli evankelioimista käydään manipulaatio- ja alistamistekniikoilla muiden käännyttämiseksi. Vaikka kultit eivät kunnioita ihmisen perusoikeuksia, jäsenellä ei ole useinkaan varaa lähteä pois: hänellä ei todellisuudessa ole vapaata tahtoa, koska hänet on opetettu pelkäämään.
Julkisuus ja keskustelu näiden terapiakulttien toiminnasta on kuluttajansuojelua. Koska toiminnassa liikkuu myös paljon rahaa, ei senkään takia ole aivan samantekevää mihin ihminen uskoo. Terapia ja uskonto olisi jyrkästi erotettava toisistaan. Uskolla ja uskonnolla ”parantaminen” on puoskarointia ja ihmisten pettämistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Terapia ja uskonto olisi jyrkästi erotettava toisistaan. Uskolla ja uskonnolla ”parantaminen” on puoskarointia ja ihmisten pettämistä."
Outoja väitteitä ja oletuksia - käsitteet pahasti sekaisin. Terapia ja uskonto ovat aina olleet erillään. Usko ei ole terapiaa, eikä terapia uskoa. Vaikka joku voi kokea uskon terapeuttisena. Esirukous ei ole koskaan edes pyrkinyt olemaan terapiaa.
Uskovaisetkin saattavat tarvita joskus terapiaa ja silloin terapeutiksi kannattaa valita koulutettu henkilö. Nykyään löytyy myös kristittyjä terapeutteja, joilla on psykologin koulutus. Eikä mikään estä pyytämästä terapian ohella myös esirukousta, jolla on aivan eri funktio kuin terapialla.
Ihmettelen, ettei tähän aloitukseen ole tullut enempää kommentteja. Pelkoko se on, mikä estää keskustelemasta? Olen aloittajan tyhjentävän kirjoituksen kanssa erittäin samaa mieltä. Kiitän kirjoituksesta, joka on avuksi uskonnollisen yhteisön manipulaatiolle altistuneille ja sieltä pois pyrkiville. Samoin kirjoitus voi auttaa myös heitä, jotka ovat altistuneet psykiatrisille väärinkäytöksille "lääketieteen" nimissä. Ei jokainen, joka sanoo "Herra Herra" peri taivasten valtakuntaa. Ei myöskään jokainen itseään terapeutiksi tituleeraava ole toiselle ihmiselle sopiva tuki, terapioita kun on niin monenlaisia, kuten on terapeutteja ja potilaitakin.
>>Ihmettelen, ettei tähän aloitukseen ole tullut enempää kommentteja. Pelkoko se on, mikä estää keskustelemasta? <<
Näin todella on. Ihminen vaistoaa, ettei kaikki ole miten tullisi olla. Puhutaan paljon Jeesukseen uskomisesta ja levon ja rauhan saamisesta. Mutta, onko se aikuisen oikeesti toteutunut ja todellisuutta.
Tämä foorumi on erikoisesti hyvä esimerkki, miten uskonnllisuus sokeuttaa ihmisen ymmärryksen ja näkökyvyn. Usko Jeesukseen on sitä, miten uskova ihminen uskoo mitä Jeesus opettaa ihmisen käyttäytymisestä ja siten uskova ihminen ohjaantuu Jeesuksen opetksiin ja seuraa niitä kuin hai laivaa. Siis kaikilla elämän alueilla.
Siis uskovan ihmisen ajattellua ja asenteita ja mielikuvia ohjaa Jeesuksen opetukset olipa ihminen työelämässä tai kotona.
Niin, ajatellen ihmisen mieltä ja tasapainoa, niin ihmisen elämään voi liittyvä aika, jolloin hän itse ei voi nähdä asioitaan oikeassa valossa. Asiat on niin solmussa. Tässä tilanteessa terapia on hyväksi ja terapia on vain sitä, miten toinen sivullinen ihminen pyrkii auttamaan / ymmärtämään ongelmainen tilanne.
Siis terapialla / terapeutilla ei ole muuta annattevaa kuin ohjata potilaan ymmärrystä näkeämään asiat / itsensä oiketin. Totuudellisesti. Pois luulojen maailmasta.
Niin, kuten tiedämme, niin ihmisen ajattelutavalla ja mielikuvilla on erittäin suuri vaikutus ihmisen mielentilaan ja koko käyttäytymiseen. Elämän laatuun. Alue, joka on muutettavissa vain kasvun kautta.
Miksi haet kavereita seurakunnasta? Käy vain jumalanpalveluksessa. Minusta tuollainen itsensä tunkeminen porukoihin on omalla vastuullasi. Sama kuin tunkisit kadulla tuntemattomaan porukkaan.
Toimintaterapeuttini ehdotti minulle viimeksi hypnoosia, jotta pääsisin nopeammin eroon traumaattisista kokemuksistani sairauteni kanssa.
Vuosia kestänyt sairaus on tosin helpottamassa, mikä on suuri kiitosaihe.
Tämä ei nyt liity suorastaan mielenterveyteen.
Yksikään lohko ei ole niin hyvä, jottei niistä yhdessä selviäisi.
kirkot on hyviä mutta tämä porukoihin tunkeminen stressaa
käytä järkeäsi