Äitiys heikentää naisen haluttavuutta työmarkkinoilla
Mika Lahdensivu
Julkaistu 05/01/2005 kello: 11:57
Sukupuolten tasa-arvo saattaa hyvinkin edetä suunnitelmissa ja lakiteksteissä, mutta miten on arkipäiväisten asenteiden laita? Amerikkalaistutkijoiden mukaan nykyopiskelijoidenkin silmissä lapsettomat naiset ovat haluttavampia työntekijöitä kuin äidit. Miehen ansioluetteloa maininta lapsista taas ei lainkaan rasita.
Sanotaan mitä sanotaan, mutta monen ajatuksissa äidit sitoutuvat palkkatyöhönsä heikommin, mikä heikentää työmarkkinoilla heidän asemaansa perheettömiin naisiin nähden, toteavat amerikkalaistutkijat paneuduttuaan yliopisto-opiskelijoiden asenteisiin kuvitellussa työhönottotilanteessa.
Tutkimukseen eri puolilta maata kootuissa ryhmissä keski-ikä asettui kahdenkymmenen vuoden molemmin puolin. Tehtävänä oli arvioida kuvitteellisen hakijan pätevyyttä asianajajan toimeen ansioluettelon perusteella. Osa sai arvioitavakseen miehen, osa naisen ansioluettelon. Näistä puolestaan osa osoitti hakijalla olevan kaksi lasta, kun taas muut hakijat esiteltiin lapsettomina sinkkuina. Muutoin hakijat esitettiin aineistossa yhtä pätevinä kyseiseen tehtävään.
Arvioinnissaan koehenkilöiden tuli ottaa kantaa useisiin osatekijöihin, kuten hakijan kompetenssiin ja sitoutuneisuuteen, ja tulos osoittaa, että stereotyyppiselle ajattelulle eri sukupuolten suhteen on yhä sijaa työelämässä, tutkijat totesivat. Suhtautuminen kahden lapsen isään ei eronnut lapsettomasta hakijasta, kun taas kahden lapsen äidin kohdalla pysähdyttiin miettimään, paljonko aikaa ja huomiota lapset vievät ja siten heikentävät hakijan mahdollisuuksia sitoutua työhönsä. Sinkkunaisten asema sen sijaan näytti työnhaussa tasaveroiselta miesten kanssa.
Tutkimustulokset esitellään tuoreessa Journal of Social Issues –aikakausjulkaisussa.
Mika Lahdensivu
Julkaistu 05/01/2005 kello: 11:57
Sukupuolten tasa-arvo saattaa hyvinkin edetä suunnitelmissa ja lakiteksteissä, mutta miten on arkipäiväisten asenteiden laita? Amerikkalaistutkijoiden mukaan nykyopiskelijoidenkin silmissä lapsettomat naiset ovat haluttavampia työntekijöitä kuin äidit. Miehen ansioluetteloa maininta lapsista taas ei lainkaan rasita.
Sanotaan mitä sanotaan, mutta monen ajatuksissa äidit sitoutuvat palkkatyöhönsä heikommin, mikä heikentää työmarkkinoilla heidän asemaansa perheettömiin naisiin nähden, toteavat amerikkalaistutkijat paneuduttuaan yliopisto-opiskelijoiden asenteisiin kuvitellussa työhönottotilanteessa.
Tutkimukseen eri puolilta maata kootuissa ryhmissä keski-ikä asettui kahdenkymmenen vuoden molemmin puolin. Tehtävänä oli arvioida kuvitteellisen hakijan pätevyyttä asianajajan toimeen ansioluettelon perusteella. Osa sai arvioitavakseen miehen, osa naisen ansioluettelon. Näistä puolestaan osa osoitti hakijalla olevan kaksi lasta, kun taas muut hakijat esiteltiin lapsettomina sinkkuina. Muutoin hakijat esitettiin aineistossa yhtä pätevinä kyseiseen tehtävään.
Arvioinnissaan koehenkilöiden tuli ottaa kantaa useisiin osatekijöihin, kuten hakijan kompetenssiin ja sitoutuneisuuteen, ja tulos osoittaa, että stereotyyppiselle ajattelulle eri sukupuolten suhteen on yhä sijaa työelämässä, tutkijat totesivat. Suhtautuminen kahden lapsen isään ei eronnut lapsettomasta hakijasta, kun taas kahden lapsen äidin kohdalla pysähdyttiin miettimään, paljonko aikaa ja huomiota lapset vievät ja siten heikentävät hakijan mahdollisuuksia sitoutua työhönsä. Sinkkunaisten asema sen sijaan näytti työnhaussa tasaveroiselta miesten kanssa.
Tutkimustulokset esitellään tuoreessa Journal of Social Issues –aikakausjulkaisussa.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Eikö se ole luonnollista sitoutua heikommin palkkatyöhönsä, jos on/saa lapsia? Minä ainakaan siinä mitään kummallista näe.
Sitoutuvatko miehetkin heikommin palkkatyöhön lapsia saatuaan? Tutkimusten mukaan eniten ylitöitä tekevät pienten lasten isät. Eikö tämä vähän niin kuin kumoa väitteesi?
Etten tunne ainuttakaan miestä, joka olisi synnyttänyt...
Tämähän oli uutta, nainen siis tekee lapset yksin.
Miehillä ei siis mielestäsi ole mitään sanottavaa lisääntymiseen tai lasten kasvatukseen, koska ne ovat naisten asioita?
Meilläkin täällä (työssä) on pari naista, jotka ovat tehneet lapset yksin. Ainakin näin väittävät. En silti tiedä, montako miestä kotosalla luuraa...
Mutta siitähän nyt ei ollutkan kyse, vaan siitä ovatko miehet synnyttäneet. Kerroin etten tunne sellaista otusta.
Perusteluni asiaan:
nainen väittää, että naisella on joku ihmeen suurempi oikeus synnyttämäänsä jälkeläiseen, joka ilmenee muunmuassa korkeina huoltajuuksina eron sattuessa. Moni äiti on valmis taistelemaan viimeiseen veripisaraan jälkikasvunsa puolesta saadakseen yksin- tai lähihuoltajuuden itselleen.
Minkä hemmetin takia, jos isä on yhtä hyvä vaihtoehto NAISEN mielestä?
Isä on yhtä hyvä vaihtoehto minun mielestäni. Tässäpä töitä tasa-arvolle.
Eli jos lapset miellettäisiin yhteiseksi asiaksi, niin miehet saisivat huoltajuuden helpommin.
Toisin sanoen, jos on oletuksena niin työmarkkinoilla kuin yksityiselämässä, että äiti hoitaa lapsen, niin eikö ole luonnollista että huoltajuus määrätään sille, joka lapsen hoitaa?
Mielestäni lapsen voisi hoita yhtä hyvin isäkin, tällöin naisia ei niin helposti syrjittäisi työmarkkinoilla ja iseillä olisi paremmat mahdollisuudet saada lapsi itselleen erokiistoissa.
Minä tunnen yksinhuoltajaisejä muutaman, yksi on jopa irtisanoutunut työstään voidakseen olla lapsensa kanssa mahdollisimman täysipäiväisesti. Arvostan!
Nimittäin naisen olisi ymmärrettävä oma etunsa ja sen eteen tehtävä työ. Sitä ei oikein voi kukaan muukaan tehdä.
Huoltajuus määrätään useimmiten sille, joka sitä hakee.
Eli lapsia voi tehdä ja haluta, mutta niistä ei tarvitse huolehtia jos ei halua. Naisen etu on menestyä elämässä ja lapset ovat ihania, mutta estävät tätä. Suomen verotusjärjestelmä on sellainen, ettei kukaan voi oikein kotiinkaan hoitajaa palkata.
Naisten tulisi siis etsiä mies, joka hoitaa lapsen ja ja näin he voisivat saada molemmat, sekä uran, että perheen.
Olen kyllä tästä täysin samaa mieltä, samoin kuin marian kanssa siitä, että jokaisen on tehtävä töitä sen eteen mitä haluaa. Mielestäni miesten on kohtuutonta odottaa, että huoltajuuskiistoissa päästäisiin tilanteeseen, jossa miehille määrättäisiin huoltajuus yhtä usein kuin naisille, elleivät miehet ala ottamaan suurempaa vastuuta lasten hoidosta jo ennen eroa.
Toisaalta kannattaa myös muistaa, että valtaosa lasten huoltajuuspäätöksistä sovitaan sulassa sovussa, ja useimmissa tapauksissa lapset jäävät äidille, siis yhteisestä päätöksestä. Mielestäni tässäkin olisi selkeästi korjaamisen varaa.
Juuri äsken cisma kertoi, että lapsenhoidon katsotaan useimmiten olevan naisten asia, mutta minua kiinnostaa, että mistä moinen tulkinta on saanut alkunsa?
Onko sen päättänyt nainen vai joku muu?
Jos joku muu, miksi nainen todellakin omii lapset vain itselleen.
Voiko saavuttaa tasa-arvoa, olematta tasa-arvoinen?
Kai meillä kaikilla on oikeus ja velvollisuus tehdä valintamme.
Naisten tulisi antaa ohjaksia enemmän miehille, jolloin vähitellen kääntyisivät rattaat oikeaan suuntaan. Tässä lasten huoltoasiassa.
Minulla on ollut kotona hoitaja niin kauan kuin lapseni kotihoitajaa tarvitsikin. Millä tavoin verotusjärjestelmä sen estää?
"Naisten tulisi siis etsiä mies, joka hoitaa lapsen ja ja näin he voisivat saada molemmat, sekä uran, että perheen."
Mitä tästä olet halukas maksamaan?
DI-koulutuksella ja yksityisyrittäjänä pystyn varmasti elättämään perheen hiukan keskivertomiestä paremminkin. Korkeat verot vain harmittavat...
Pienten lasten isien tulee ottaa vastuu lasten huollosta ja kasvatuksesta. Työtä on tehtävä, jotta leipä irtoaisi nyt ja tulevina vuosina. Kyllä siinä on perhe mielessä, eikä asia suinkaan ole niin, että työ menisi arvojärjestyksessä perheen edelle.
Sanotaan nyt ensin etta aika lassytysta taa mun teksti on, mutta olkoot. Ei ole muutakaan mista avata suu.
Olen tulkinnut tekstisi ja motiivisi niin, etta edustat jotain saalittavaa marttyyrlinjaa, jossa ikaankuin "inhoat lapsia" ja siihen syyllinen on yhteiskunta. Tietenkin. Luonnollisesti itsellasi ei ole inhostasi vastuuta.
Korjaa jos olen vaaerassa.
Tuo on tuommoista marttyrimaista nollahapatusta jota on vastenmielista lukea ja on viela vastenmielinen ominaispiirre. Tai jos/kun haluat "omalla esimerkillasi" jotenkin valoittaa tilannetta, sekin on sarjassa marttyyrieepokset.
Tamakin teksti oli kaiketi marttyyridraaman jatko-osa.
Itselläni kolmekymmentä ikävuotta lähestyy ja biologinen kello tikittää.
Itselleni ei vain yrittäjänä ole mahdollista lasta hankkia, vaikka haluaisinkin. Pitää punnita plussia ja miinuksia joka näkökulmasta...
Lapsi-inhoinen yhteiskunta saa sinut inhoamaan lapsia?
Whatever.
Aika naismaista, jos sanoisi. Hehhe.
Et taida oikein pysyä näissä keskustelun kuluissa mukana? Kommenttisi ei liittynyt nyt keskustelun aiheeseen mitenkään.
Sinua vanhempi (jos ikäsi tuo 25) kuin sain esikoiseni ja ainokaiseni. Eikä tikittänyt yhtään.
Siihen ikään hankin vakaan aseman työelämässä ja jatko oli täysin luonnollista; äitiydestä huolimatta.
En sano, että helppoa oli, mutta tavoitteeni olen kirkkaasti saavuttanut.
Kommenttini liittyi sinuun marttyyrina. Aihe sikseen.
Jatka sina vaan "aihetta". Olen jo sanonut sanottavani, ellet sitten onnistu vaantamaan jatko-osaa.
Aika holonpolya taa juttu on, mutta koen vaan sunlaisen argumentaation vastenmielisena. Marttyyri! :)
Täytän parin kuukauden päästä 28 vuotta, nimimerkki on vanha, olen kirjoittanut palstalle noin neljä vuotta, ensin nimimerkillä nainen 24v, täytin 25 ja vaihdoin nimimerkin...en ole sitä joka vuosi jaksanut vaihdella;)
Onnittelen, että olet hoitanut asiat fiksusti. Kyllähän sitä aikaa on vielä reippaasti, tunnen muutaman yli nelikymppisenäkin esikoisensa hankkineen naisen. Ei kai sitä kiirettä ole mihinkään, koko elämä aikaa...
Sullahan on viela otsikkona etta "syy pysya lapsettomana".
Tuoko on mielestasi yksi hyva syy?
Aeh. Huohoti huoo. Tuosta marttyyrieepoksestasi on Oscarit kaukana.
"Lapsi-inhoinen yhteiskunta saa sinut inhoamaan lapsia? "
En nyt itse lähtisi aivan tuota inho sanaa käyttämään, mutta onhan se totta, että varsin moni nuori nainen haluaisi lapsen, mutta olosuhteista johtuen, lapsentekoa on joko lykättävä tai unohdettava kokonaan.
"Aika naismaista, jos sanoisi. Hehhe. "
Tätä voi toki nimittää naismaiseksi, koska niinhän se on. Nuorta miestä harvemmin syrjitään esim. työnottotilanteessa tai pidetään vuosikausia määräaikaisena vain sen tähden, että hän todennäköisesti tekee tulevaisuudessa lapsia.
Siina on oikein hyvaa feministiainesta.
Voisitko vielä selventää hiukan tarkemmin, mikä tuossa mielestäsi oli pelkkää naismaista retoriikkaa?
Tunnen perheen, jossa molemmat vanhemmat ovat yrittäjiä. Se ei ole kuitenkaan estänyt heitä hankkimasta lapsia. Huom. LAPSIA! Molempien yritys on menestynyt ja hoitajia kotiin ei ole tarvittu. Kotona ovat olleet molemmat vanhemmat vuorotellen. Aina tilanteen mukaan. Ja välillä lapset ovat kulkeneet jomman kumman työssä mukana.
Lapsia ei ole nähty ongelmana. Rahat ovat riittäneet, eikä kummankaan yritys ole kärsinyt, ainakaan siinä mittakaavassa, että olis tarvinnut luopua yrityksistä. Kysymys on vain joustosta ja siitä, mitä enemmin haluaa, ja näiden asioiden yhteensovittamisesta.
Kysyisin ihan uteliaisuudesta, että olitko töissä tulloin kymmenen vuotta sitten kun sait lapsesi? Ja jos olit, saitko äityslomalta jotain korvausta?
Ei ole rajaa. Mutta minun asioistani kertomisella on raja. Joten ehket pahastu, vaikka jätän vastaamatta, minua henkilökohtaisesti koskevaan kysymykseen?
Kerro asiallisesti, jos se ei sinulle käy.
Minusta hän osaa hyvin valaisevasti kertoa, mistä on lopulta kyse.
...perheyhteisössä, on myös asia josta harva se puhuu. Globaalissa mittakaavassa kyllä yleensä perheyhteisö auttaa näissä lapsiasioissa. Suomessa sen pitää ensisijaisesti olla muiden harteilla, että saa toteuttaa sitä kolmenhengenperhe-elämää. Tai vaikka kahden.
Musta tuntuu että koko kulttuurista puuttuu se lähestyminen lapsiin, että se voi olla myös suuremman perheyhteisön asia. Mikä estää mummiakin auttamasta lapsiasioissa? Vai onko kaikkien lasten mummit jo kuolleet?
Tää on yleistystä, mutta lienee tässä jotain murusia. Huomaa että on taas tulossa suomalaiseksi kun alkaa heittää moraalijauhamista.
..mutta ymmärrät kai uteliaisuuteni. Jos itse olet sitä mieltä, että työnantajan ei kannattaisi palkata synnytysikäistä naista töihin ja on typerä, jos niin tekee, niin olisi mielenkiintoista kuulla, oletko itse kuitenkin hyödyntänyt työnantajan maksamia äitys-etuja.
Ja toisaalta uskaltauduin kysymään tämän henkilökohtaisen kysymyksen, koska olet avoimesti kertonut näistä henkilökohtaisista asioistasi, ihan ilman kysymättäkin.
Hän osaa kyllä hyvin valaisevasti kertoa, kuinka tällä kyseisellä pariskunnalla on homma onnistunut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se kaikkien kohdalla toimisi noin hyvin. Esim. tuo lasten mukaan tuominen työpaikalle saattaa yksityisyrittäjältä joissain tapauksissa vielä onnistua, mutta voisin kuvitella miten esim. meillä täällä jo ennestään pitkät palaverit venyisivät, jos joka toisella olisi lapsi mukanaan. Samoin on tilanne esim. määräaikaiseksi palkatuilla henkilöillä. He saavat kyllä joustaa ja venyä melko lailla, eivätkä sittenkään voi olla varmoja, että synnytyksen jälkeen töitä on enää tarjolla.
Ja sovittelusta voi olla haittaa sen enempää ainakaan kuin joustamattomuudestakaan. Tässä asiassa!
Kuka lapsia nyt on ollut palaveriin tuomassa?
Voit edelleen olla utelias suhteeni, niin on MONI muukin.
:)
Monet perheet joutuvat nykypäivänä muuttamaan työnperässä toiselle paikkakunnalle, kun mistä on lähtöisin.
Ne mummot jää sitten sinne, missä he ovat lapsensa kasvattaneet. Minulla on onneksi mummola lähellä, joten omat lapseni voivat siellä käydä ja olla toisinaan hoidossakin. Mutta nykymummotkin ovat tänä päivänä monesti niin kiireisiä harrastustensa kanssa, ettei he halua hoitaa enään lastenlapsia. Ovat kuulemma jo omansa hoitaneet. Toivottavasti minusta ei tule sellaista mummoa :)
että mikä estää vaariakin auttamasta lapsiasioissa? Vai onko kaikkien lasten vaarit jo kuolleet?
...tuollain että esim. sulle pistais silmään.
Juu. Huomaatkos. Nyt niitä isovanhempia on jo luultavasti neljä eikä vielä olla laskettu niittenkään - mahdollisesti elossa olevia - vanhempia.
Mutta kyllä se vaari on kalastamassa isoja lohia kun mummi hoitaa lapsia ja leipoo mallasleipää. Luulis sunkin tietävän. Jos se räkänokka on poika ja kun se tulee pojan ikään, niin voi vaari vaikka ottaa mukaan kalaretkelle.