vastaavaa hyötyä. Ilmeisesti kymmeniä prosentteja kokonaispanostuksestaan mitä sotaan sijoitti. Saksa itse kärsi niistä kuitenkin enemmän kuin vastustaja.
Tosin voi kysyä, että mihin muuhunkaan olisi voinut järkevästi panostaa niin, että siitä olisi ollut vastaava hyöty. Olisiko riittänyt metalleja ja polttoainetta jos olisi satsattu V-rakettien asemesta tankkeihin ja tykkeihin.
Tosin voi kysyä, että mihin muuhunkaan olisi voinut järkevästi panostaa niin, että siitä olisi ollut vastaava hyöty. Olisiko riittänyt metalleja ja polttoainetta jos olisi satsattu V-rakettien asemesta tankkeihin ja tykkeihin.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Itse asiassa kostoaseista oli V-1 melkoinen menestys kun taas V-2 floppasi.
V-1 oli nopea ja halpa tuottaa suuria määriä ja se sitoi merkittävän määrän it-tykistöä ja hävittäjiä niiden torjuntaan kuin myös ilmavoimia niiden lähetyspaikkojen hävittämiseen.
V-2 oli teknisesti edistyksellinen ja siksi monimutkainen jamahdoton torjuttava, mutta se oli kallis valmistaa ja uhrauksiin nähden jäi tehotvähäisiksi.
V-2+projektin+hintalappu+lienee+uusimpien+tutkimusten+mukaan+noin+3+Mrd+RM:ää.+Summa+vastaa+kustannuksiltaan+noin+30+000+Pzkw+IV+panssarivaunua+tai+noin+40+000+StuG-rynnäkkötykkiä.+
V-1:n valmistus vaati vain 350 työtuntia ja pommikoneen hinnalla valmisti 50 kpl V-1 ohjuksia. Niitä laukaistiin yli 10.000 joista 7.000 osui maaliinsa.
Ensimmäisten V-2 rakettien hinta oli noin miljoona Reichsmarkkia mutta myöhemmät 250 000-300 000 RM. Usein unohdetaan vain laukaisulavettien ja runsaasti betonia ym vaatineiden bunkkeriasemien lisäkustannukset. Järjestelmä oli muutakin kuin pelkkä raketti.
Toisaalta jos V-2:sta olisi tullut tarkka noin tonnin pommia vastaava ohjus ja olisi aloittanut toimintansa jo vuoden 1944 olisi se muuttanut sodan luonnetta. Saksa joka tapauksessa surutta olisi käyttänyt myös orjatyövoimaa valmistukseen. V-2 olisi ollut Saksalle strateginen ase jota se olisi tarvinnut ehdottomasti sukellusvenetappionsa jälkeen. V-2 olisi myös ostanut aikaa uuden sukupolven sukellusveneille jotka valmistuivat nekin 1.5 vuotta liian myöhään.
Jotta Saksa olisi voinut kääntää sodan kulun olisi se tarvinnut huomattavan tarkan noin 1000 km kantomatkan V-ohjuksen sekä XXI-sukupolven sukellusveneet käyttöön viimeistään kesällä 1943. Nuo sukellusveneet olivat 1945 kuitenkin vasta testi- ja harjoituskäytössä ja V-2 liian alkeellinen.
Dollen budjetti.
https://i.redd.it/p3olmg27jtf01.png
No, niillä tankeilla ei olisi koskaan lennetty avaruuteen eikä kuuhun. Saksa panosti rakettiteknologian kehittämiseen joka vei ihmiskuntaa eteenpäin. Venäjä yksinkertaisiin panssarivaunuihin ja britit vanerisiin lentokoneisiin jotka eivät vieneet mitään mihinkään.
"Saksa panosti rakettiteknologian kehittämiseen joka vei ihmiskuntaa eteenpäin"
Venäläiset olivat lopulta siinäkin parempia. Mutta tietääkseni Saksakaan ei 1944 kuurakettia kehittänyt vaan jotain ihan muuta.
Sekä USAn että NL:n rakettiohjelmat rakennettiin saksalaisten raketti-insinöörien ja -tiedemiesten varaan.
Ja jenkit kävivät kuussa. Venäläisillä on yhä se temppu tekemättä.
Eivät käyneet Kuussa eikä Gagarin avaruudessa. Ihminen voi olla vain orbitissa
Eipä kuussa kukaan käynyt mutta Kubrick teki kyllä aiheesta ihan mukiinmenevän propagandaelokuvan. Harmi vain ettei silloin 60-luvulla voinut kukaan vielä ymmärtää että joskus koittaa aika jolloin sitä katsotaan muista laitteista kuin säänneltyinä broadcast-lähetyksenä suttuisista pienistä mustavalko-tv-ruuduista. Nyt tietenkin leffassa näkyy kiusallisia yksityiskohtia "kuun pinnalla" pyörivine kokispulloineen ja taustalla vilahtelevine T-paitaisine lattiamanuineen.
onko näitä hörhöjä oikeasti olemassa
60-luvun lopulla oli meneillään kova ideologioiden välinen taistelu, NL kasvatti hegemoniaa Euroopassa, Kaukoidässä että Afrikassa, oli edellä avaruusteknologiassa ja lisäksi USA kipuili pahasti sekä ulko-että sisäpolitiikkansa ja lisäksi kansalaisoikeuskysymystensä kanssa, melkeimpä hajoamisen partaalla. Siinä tilanteessa kuuteema oli hieno veto lievittämään hajaannusta, nostamaan maan itsetuntoa ja hitsaamaan kansakuntaa yhteen. Vaikka tietysti nykyisin näyttääkin melko tökeröltä manipulaatiolta, eikä siihen niihinkään aikoihin ihan oikeasti taidettu uskoa.
Kostoaseohjelmien kovin ydin, die Glocke, katosi mystisesti. Oliko kyse aikakoneesta vai antigravitaatiomoottorista, on edelleen kuuma kysymys.
Kallis propagandatemppu, Klugekin luuli, että niillä voisi osua Antwerpenin kokoiseen maaliin, mutta Hitlerin rakettimiehet kertoivat, että riski tuhota omia oli liian suuri.
Suurvallat syyllistyivät II maailmansodassa ylituotantoon ja vääriin painotuksiin eikä se koskenut vain Saksaa vaan myös liittoutuneita ja Neuvostoliittoa. Kun liitoutuneet olivat voittaneet Taistelun Atlannilla he eivät tajunneet välittömästi leikata kornettien ja hävittäjälaivojen tuotantoa. Niinpä pitkälle vuoden 1943 lopulle puskettiin telakoilta tulemaan näitä sukellusvenetorjuntaan tarkoitettuja aluksia kymmenien miljoonien dollarien arvosta ja täysin tarpeettomasti.
Samoin kannattaa muistaa miten vähäistä roolia (atomipommien pudottamisesta huolimatta) äärimmäisen kallis B-29 pommikone näytteli. Se oli kalliimpi kuin Manhattan Projekti (joka maksoi noin 2 miljardia dollaria). B-29 projektin loppusumma kohosi ainakin 3 miljardiin dollariin. Euroopan sodassa se ei näytellyt minkäänlaista roolia ja Tyynellämerelläkin se ei ollut niin keskeinen kuin voisi luulla. Japani oli tyrmätty jo paljon ennen pääsaarten pommituksia jotka nekään eivät todellisuudessa johtaneet Japanin antautumiseen kuten sitä ja varsinkin atomipommien pudottamista on usein esitetty pääsyyksi. Dokumentit Japanin poliittisen ja sotilaallisen ydinryhmän sisältä paljastavat että lopullisen ratkaisun aiheutti puna-armeijan hyökkäys Mantsuriaan. Se ratkaisi eniten päätöksessä antautua.
Minulla-ei-muuta kerrohan mistä lähteistä olet tuon tiedon saanut, että "dokumentit Japanin poliittisen ja sotilaallisen ydinryhmän sisältä paljastavat että lopullisen ratkaisun aiheutti puna-armeijan hyökkäys Mantshuriaan. Se ratkaisi eniten päätöksessä antautua".
Todellisuudessa lopullisen ratkaisun aiheutti amerikkalaiset sukellusveneet. Ne upottivat Japanin rahtilaivastosta 1114 laivaa, 4782699 bruttorekisteritonnia.
Sodan alkaessa 7.12.1941 Japanilla oli rahtilaivastossaan 6384000 tonnia laivoja.
Viholliselta vallattuina ja omasta laivanrakennuksestaan Japani sai koko sodan aikana lisää
laivoja 3973200 tonnia.
Lisäksi amerikkalaiset laivat upottivat 43 laivaa 43349 tonnia
Amerikkalaiset maalentokentiltä lentäneet lentokoneet 354 laivaa 939229 tonnia.
Amerikkalaiset lentotukialuksilta lentäneet koneet 359 laivaa 1390241 tonnia
Amerikkalaisten kylvämiin miinoihin upposi 247 laivaa 591660 tonnia.
Amerikkalaisen miinan ja lentokoneen yhteistyönä upottamana 1 laiva 10000 tonnia.
Amerikkalaisen sukellusveneen ja lentokoneen yhteistyönä 9 laivaa 43921 tonnia
Amerikkalaisen laivan ja lentokoneen yhteistyönä 9 laivaa 42624 tonnia.
Amerikkalaisen maalentokentiltä ja lentotukialuslentokoneen yhteistyönä 9 laivaa 64328 tonnia.
Amerikkalaisten sabotaasi upotti upotti yhden laivan 4281 tonnia.
Amerikkalaiset upottivat yhteensä 2114 japanilaista rahtilaivaa yhteensä 7912332 tonnia.
Tämän lisäksi Iso-Britannia ja siihen kuuluva Commonwealth (Brittiläinen kansanyhteisö) upotti
sukellusveneillä 29 laivaa 65040 tonnia.
Laivat upottivat yhden laivan 9925 tonnia.
Maalentokentiltä lentäneet lentokoneet 3 laivaa 11719 tonnia.
Lentotukialukselta lentänyt lentokone yhden laivan 1817 tonnia.
Brittien kylvämiin miinoihin upposi 13 laivaa 25541 tonnia
Brittien laivat ja lentokoneet yhteistyössä yhden laivan 1500 tonnia
Brittien sabotaasi 2 laivaa 7274 tonnia.
Iso-Britannia kansanyhteisöineen upotti yhteensä 50 laivaa 122816 tonnia.
Hollantilaiset sukellusveneet upottivat 10 laivaa 42049 tonnia.
Hollantilaiset lentokoneet 5 laivaa 15422 tonnia.
Amerikkalaisten laivojen ja lentokoneitten yhteistyönä yhdessä hollantilaisten, brittien, kiinalaisten ja venäläisten laivojen ja lentokoneitten kanssa upottivat 19 laivaa 96995 tonnia.
Japanilaiset menettivät merionnettomuuksissa (tulipalot, karilleajot. myrskyjen upottamat, yhteentörmäykset, ) 97 laivaa 268948 tonnia.
Japanilaiset menettivät omiin miinoihinsa 21 laivaa 67197 tonnia.
Japanilaiset menettivät tuntemattomista syistä 39 laivaa
Telakoille pommitettuina japanilaiset menettivät laivoja niin paljon ettei heillä ollut käytössä
15.8.1945 sodan päättyessä kuin 1466900 tonnia.
Japani sai elantonsa 30 prosenttia merestä. Amerikkalaiset sukellusveneet partioivat ympäri Japanin rannikoita niin tiukasti ettei japanilaisilla ollut enää mahdollisuutta kalastukseen täysimittaisesti. He tiesivät sen että viimeistään toukokuussa 1946 on edessä armoton nälkä.
Öljyä ei Japaniin saatu enää kuljetettua vuoden 1945 huhtikuun lopusta sodan loppuun 15.8.1945 pisaraakaan.
Minulla-ei-muuta olet väärässä väittäessäsi, että lopullisen ratkaisun aiheutti puna-armeijan
hyökkäys Mantshuriaan. Miksi se olisi sen tehnyt. Todellinen syy oli kaiken tuonnin lakkaaminen Japaniin kun sen rahtilaivasto tuhottiin.
Upotetuista laivoista vastasi amerikkalaiset sukellusveneet 56 prosenttisesti.
Koko amerikkalaisen laivaston miehistön lukumäärästä sukellusvenemiehiä oli vain 1,6 prosenttia.
Saavutus on hämmästyttävä.
Tätä saavutusta auttoi japanilaisten kummallinen ymmärtämättömyys, kun he eivät tajunneet
että olisivat suojanneet rahtilaivansa saattueissa, kuten amerikkalaiset ja britit tekivät
” Dokumentit Japanin poliittisen ja sotilaallisen ydinryhmän sisältä paljastavat että lopullisen ratkaisun aiheutti puna-armeijan hyökkäys Mantsuriaan. Se ratkaisi eniten päätöksessä antautua.”
Todellisuudessa puna-armeijan hyökkäys ei juurikaan Japania hetkuttanut vaan antautumiseen vaikuttivat ratkaisevasti juuri USA: n pudottamat a-pommit Hiroshimaan ja Nagasakiin.sitä ennen Japanin hieman itsetuhoinen sodanjohto laski, ettei känsi kestä Japanin pääsaarille maihinnousun tuottamia tappioita. Atomipommit paljastivat, että jenkeillä oli ylivoimainen superase, jolla Japani voitiin tuhota myös ilman maihinnousua! Niinpä Japai suostui antautumiseen ehdolla, ettei keisarin asemaan kosketa. Sen myönnytyksen he myös saivat.
Saksahan oli jo saanut valmiiksi ydinpommin. Sitä vartenhan ohjuksia kehitettiin suurimmaksi osaksi. Mannerten välinen ohjus olisi ollut jo koekäytössä ja sarjatuotannossa 1946. Jos koko talous olisi mobilisoitu jo esim. 1941, olisi kaikki tapahtunut vuotta aiemmin. Jos petturit eivät olisi paljastaneet rakettikeskusta briteille, sitä ei olisi pommitettu maan tasalle lukuisine tiedemiehineen ja taas olisi kaikki tapahtunut paljon aikaisemmin
Erikoisia tietolähteitä joista osa uskottavia ja osa puhtainta propagandaa, kuten tuo neuvostomosurien tunkeutuminen Mantsuriaan. Kas, jotain samaa Putinin historioitsijat tyrkyttävät, että jenkkien atomipommit olivat turhia. Sitten palstan Venäjä-uski julistaa tuon.
Mitä "hyötyä" saksalaisten oli panostaa sotatouhuissaan yhtään mihinkään? Kakki ns. sotilaallliset toimenpiteet vain pitkittivät ja pahensivat heidän tilannettaan.
Mutta tietysti heidän "sotauskossaan" ratkaisu vaikutti järkevältä ja mielekkäältä, sillä ihmiset toimivat kuitenkin aina mielekkäästi, uskonsa mukaan. Niin suomessakin toimittiin, kun lähdettiin tekemään "suur-suomea".
Ja toimitaan edelleen, kun taas havitellaan kovasti liittolaiseksi sotatouhuihuin.
Mitä hyötyä saksalaisten oli panostaa sotatouhuissa yhtään mihinkään? Kysyy looginenseuraus.
Hän ei ymmärrä sitä, että liittoutuneet olivat julistaneet ettei mikään muu riittäisi sodan lopputulokseksi kuin Saksan ehdoton antautuminen.
Ei saksalaiset voineet tietää mitä sen antautumisen jälkeen Saksassa tapahtuisi. Jaettaisiinko se voittajien kesken.
Yhdysvaltain valtiovarainministeri Henry Morgenthau sanoi syyskuussa 1944 näin: "Minä en välitä miten saksalaisille käy. Minä ottaisin jokaisen valmistuslaitoksen, tehtaan ja tuhoaisin ne".
Tällaiset lausunnot panee kyllä taistelemaan minkä tahansa kansan viimeiseen asti.
Looginenseuraus voi mennä itseensä ja miettiä jos vaikka Stalin olisi sanonut samoin suomalaisista. Varmaa on että olisimme mekin jatkaneet taistelua loppuun asti.
Kuten Paasikivi sanoi amerikkalaiselle lehtimiehelle, kun tämä lehtimies kysyi, että mitä tapahtuisi jos Neuvostoliitto valloittaisi Suomen. "Me emme taistele loppuun asti, me taistelemme lopun jälkeenkin. Minä olen vanha enkä jaksa kauan mutta nuoremmat jatkavat".
"Hän ei ymmärrä sitä, että liittoutuneet olivat julistaneet ettei mikään muu riittäisi sodan lopputulokseksi kuin Saksan ehdoton antautuminen."
Juuri näin ..... ihmiset luonnostaan toimivat, ja tähän kohtaan sotapropagandalla isketään. Ja tästä syystä sotaprogandistit, (jotka nytkin häärivät viholliskuvia rakentamassa) syyllistyvät niin raskaaseen rikokseen.
He kantavat päävastuun rikosista ihmisyyttä vastaan.
Hyvä, että loogiselleseuraukselle kirkastui totuus miksi saksalaiset taistelivat, ei tarvitse enää ihmetellä sitä, miksi he niin paljon sotatouhuihin panostivat.
Panzerschocoladella Suomen työllisyys nousuun.
https://de8jbirepub96.cloudfront.net/documentations/images/000/011/450/medium/Panzerschokolade_20II.__20125_20x_2088cm_pyrografia_20na_20preglejke__20kolorovan_C3_A1_20laz_C3_BArami_20na_20drevo__202013__20v_20s_C3_BAkromnej_20zbierke__20foto_20autori.jpg?1398951870
Vuonna 2008 Sutinen tunnusti käyttäneensä Saksassa efedriiniä.
– Se tuli Berliinissä kuvioihin mukaan. Se oli ihan yleistä, ja kopissa huoltaja jakoi pillereitä.
MM-kisoissa joitakin käryjä oli jo tullut, mutta Saksan liigassa pelaajia ei tuolloin testattu lainkaan.
Jos aatulla olisi ollut yhtään järkeä, hän olisi ensin rakentanut ne aseensa valmiiksi ja juutalaisten sijaan keskittynyt todellisten uhkien eliminoimiseen.
Juutalaiset laitettiin varusteluteollisuuden palvelukseen töihin
》》Olisiko riittänyt metalleja ja polttoainetta jos olisi satsattu V-rakettien asemesta tankkeihin ja tykkeihin.《《
Kyse oli etenkin polttoaineesta. V2:n käyttämiä polttoaineita kyettiin tuottamaan suuria määriä 1000 kilon pommin kuljettamiseksi kohteeseensa kaikkein edullisimmin.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/V2-ohjus
V2:n polttoaineena toimi alkoholin ja veden sekoitus, josta neljännes oli vettä. Alkoholi valmistettiin käyttämällä perunoita.[3]. Hapettimena nopean palamisen aikaansaamiseksi käytettiin nestemäistä happea joka oli raketin alimmaisessa isossa säiliössä. Veden ja etanolin sekoitusta raketissa oli 3 800 kiloa ja nestemäistä happea 4 900 kiloa. Polttoaineen ja hapen pumppauksessa palotilaan käytettiin vetyperoksidilla toimivia höyryturbiineja. Nesteet tulivat palotilaan 1 224 suuttimen kautta, jotta sekoitussuhde säilyisi oikeana. Paloaika oli noin 65 sekuntia.[4]