70-luvulla metsiä alettiin amerikkalaistyyliin lannoittamaan ja myös vesakoita myrkyttämään lentokoneiden avulla. Samalla metsissä oli paljon miehiä, jotka laitettiin levittämään metsäasiantuntijoiden ja virkamiesten mukaan "vaarattomia" kasvinsuojelumyrkkyjä avohakkuu-alueille. Peli jatkuu tietyillä alueilla edelleenkin. Tunsin aika monia näistä tyypeistä, jotka levittivät vesakkomyrkkyjä metsiin. Työtä tehdessän nämä kaverit olivat iältään noin 30-kymppisiä. Nyt he ovat kuolleet syöpiin. Yksiksin kaveri, perheenisä kuoli nenäsyöpään alle 40-vuotiaana. Totuus on nyt paljastunut. Kasvinsuojelumyrkyt ovat ihmisille tappavan vaarallisia, vaikka virkamiehet väittivät muuta. Herää kysymys, kuinka voimme luottaa virkamiesvaltaan ja sen väittämiin?
70-luvun metsänhoidosta
Vesurimies
4238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Se oli sitä aikaa, ei tunnettu kaikkia myrkkyjä, voisikin hyvin verrata, jos olisi Suomi liitetty Neuvostoliittoon, kuten Rouva Presidenttimekin vaati -70 luvulla, ja kuten myös Herra Ulkoministerimme, Hassista nyt puhumattakaan, hänellä ei nyt valtaa, että saisi "parantaa" Suomen oloja, lähinnä oman rahakirstun täydennykseen menee aika
Eli, ei ole myrkkyyn nämäkään kuolleet, vetävät vesurimiestenkin rahoilla yksityis-suihkarilla komeat vanat taivaalle, kun menevät "maailman paranukseen", se nyt sillä nimellä
Ja nyt kuolee eläimet heti on rohdot ehkä
voimakkaampia. Entäs ihmiset arvata saattaa.
Onkohan virkamiehiin kukaan luottanut todella.
Ja jos niin sinisilmäinen on voi syyttää itseään.
Myrkyt ovat aina myrkkyjä.
Ei ole aivan noin yksinkertaista. Kyse oli työstä ja elannosta. Piti saada perheelle rahaa, ruoka ja asunto. Ja kyllä ne kaverit tekivät muutakin. Vain kesäisin levittivät myrkkyjä ja kuolivat sitten ennenaikaisesti syöpiin. Kyllä virkamiehet ja tavalliset ihmiset tiesivät jo silloin, että aineet olivat vaarallisia. Vain virkamiehet(monet nykyisin vihreitä) eivät olleet huolissaan. Kysehän oli vain ihmisistä ja heidän elämästään. Yhtiöiden etu oli tärkeämpää.