jos ei ole rahaa ruokaa eikä tukiverkostoa.
https://www.satakunnankansa.fi/a/314fcc01-3c6a-4646-9094-72f1e8760986
Oletko miettinyt koskaan, mitä turvallisuus sinulle merkitsee? Ihmettelen, että arjen turvallisuus mielletään usein ainoastaan poliiseihin, palokuntaan tai vaikkapa armeijaan. Minulle henkilökohtaisesti arjen turvallisuus merkitsee lähes kaikkea arjen asioita, joita monet pitävät itsestäänselvyytenä. Minulle turvaa tuo vahva tukiverkosto, joka koostuu perheestäni sekä ystävistäni.
Monet ihmiset nuorista ikääntyviin syrjäytyvät entistä enemmän, koska heillä ei esimerkiksi ole tukiverkostoa tai ajautuvat elämässä muuten harhateille, eikä apua osata hakea. Se, että tiedän saavani apua ja hoitoa jos sairastun, on myös osa minun arjen turvallisuutta. Usko tähän hoitoon pääsemiseen on kuitenkin horjunut.
Viimeisinä vuosina jopa minunkin usko arjen turvallisuuteen on horjunut, koska vähävaraisilta leikataan ja rankaistaan, jos ei osallistuta työhön yhdeksän euron päiväpalkalla. Jos mietin itseäni tilanteessa, jossa olisin työtön, eikä minulla olisi uskoa arjen turvallisuuteen eikä nykyistä tukiverkostoa, minulla ei olisi toivoa paremmasta.
Jos en toimisi kuten minun halutaan, menettäisin ison osan tukeani, mikä pahentaisi ahdinkoani henkisesti. Vähävaraiselle, opiskelijalle tai työttömälle jopa muutama euro vähemmän kuukaudessa tuntuu isolta lovelta rahapussissa.
Onko tämä oikein, että yhä useammat ihmiset nykypäivänä joutuvat jatkuvasti elämään pelossa tai turvattomuuden tunteessa? Olisiko meidän kaikkien aika katsoa peiliin ja vaikuttaa näihin asioihin?
Hypätään pois mukavuusalueelta ja katsotaan myös mitä ympärillämme tapahtuu sekä pidetään huolta toisistamme. Äänestämällä voimme yhdessä vaikuttaa näihin asioihin.
https://www.satakunnankansa.fi/a/314fcc01-3c6a-4646-9094-72f1e8760986
Oletko miettinyt koskaan, mitä turvallisuus sinulle merkitsee? Ihmettelen, että arjen turvallisuus mielletään usein ainoastaan poliiseihin, palokuntaan tai vaikkapa armeijaan. Minulle henkilökohtaisesti arjen turvallisuus merkitsee lähes kaikkea arjen asioita, joita monet pitävät itsestäänselvyytenä. Minulle turvaa tuo vahva tukiverkosto, joka koostuu perheestäni sekä ystävistäni.
Monet ihmiset nuorista ikääntyviin syrjäytyvät entistä enemmän, koska heillä ei esimerkiksi ole tukiverkostoa tai ajautuvat elämässä muuten harhateille, eikä apua osata hakea. Se, että tiedän saavani apua ja hoitoa jos sairastun, on myös osa minun arjen turvallisuutta. Usko tähän hoitoon pääsemiseen on kuitenkin horjunut.
Viimeisinä vuosina jopa minunkin usko arjen turvallisuuteen on horjunut, koska vähävaraisilta leikataan ja rankaistaan, jos ei osallistuta työhön yhdeksän euron päiväpalkalla. Jos mietin itseäni tilanteessa, jossa olisin työtön, eikä minulla olisi uskoa arjen turvallisuuteen eikä nykyistä tukiverkostoa, minulla ei olisi toivoa paremmasta.
Jos en toimisi kuten minun halutaan, menettäisin ison osan tukeani, mikä pahentaisi ahdinkoani henkisesti. Vähävaraiselle, opiskelijalle tai työttömälle jopa muutama euro vähemmän kuukaudessa tuntuu isolta lovelta rahapussissa.
Onko tämä oikein, että yhä useammat ihmiset nykypäivänä joutuvat jatkuvasti elämään pelossa tai turvattomuuden tunteessa? Olisiko meidän kaikkien aika katsoa peiliin ja vaikuttaa näihin asioihin?
Hypätään pois mukavuusalueelta ja katsotaan myös mitä ympärillämme tapahtuu sekä pidetään huolta toisistamme. Äänestämällä voimme yhdessä vaikuttaa näihin asioihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.