On välttämätöntä saada selkeä kuva uskomme perusteista - mikä on evankeliumin varsinainen ydin.
Evankeliumia sanotaan sanaksi rististä (1 Kor 1:18). Tämä on hullutusta sille,joka joutuu kadotukseen, mutta Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle joka uskoo. On huomattava, että se on paljas risti - ei krusifiksi.
Tyhjä risti muistuttaa meitä täytetystä lunastustyöstä. Jeesus ei jäänyt ristille, hänet haudattiin, mutta hän voitti kuoleman vallan ja elää ja vaikuttaa tänä päivänä meidän keskellämme. Jeesuksen kuolema ei siis ole tappio. Pääsiäisaamu muutti sen voitoksi. "Hän riisui aseet hallituksilta, valloilta ja voimilta ja saattoi ne häpeään, kun Isä teki Jeesuksesta niiden voittajan (Kol 2:15). Voitto saavutettiin jo pitkäperjantaina ja sen varmisti Jeesuksen ylösnousemus pääsiäisaamuna.
On myös tiedettävä, mitä uskosta seuraa - mikä on henkilökohtaisen uskomme perusta.
Helluntaina vuodatetun Pyhän Hengen tehtävänä on selittää ja kirkastaa lunastustyö. Matt 26:28:ssa Jeesus sanoo: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi". Jeesuksen kuolema meidän syntiemme puolesta on se perusta, jolle kristillinen uskomme rakentuu. Tätä Pyhä Henki selittää meille ja siihen Hän ohjaa katuvat syntiset.
Toinen kohta terveen ja aidon uskon edellytyksenä on usko syntien anteeksiantamukseen. Se on lahja, jonka saamme kun uskomme Jeesuksen sijaiskuoleman meidän edestämme. Tämä on lahjojen lahja, uskonelämän A ja O.
Jos jollakulla ei ole ansioita, mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi Jeesuksen kautta, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi (Room 4:5). Jumala siis vanhurskauttaa (=syyllinen julistetaan syyttömäksi) jumalattoman, joka uskoo Jeesukseen.
Jeesuksen Kristuksen, Messiaan kuolema ja veri riittävät pyyhkimään pois kaikki syntini, olkoon niiden nimi mikä tahansa, olkoot ne salaisia tai julkisia jotka itse tiedostan tai sellaisia jotka tunnen omassatunnossani, menneisyyteen kuuluvia syntejä mutta myös nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Vaikka ihminen olisi tehnyt kaikki maailman synnit, riittävät kuitenkin Jeesuksen Kristuksen kärsimys ja kuolema pyyhkimään pois kaiken synnin, niin että se annetaan hänelle anteeksi eikä sitä koskaan enää muisteta.
Kolmannessa uskonkappaleessa puhutaan ensiksi, pyhästä, yhteisestä seurakunnasta ja pyhien yhteydestä ja sitten siirrytään yksityisen ihmisen yksityisen ihmisen pelastukseen. Sen yhtenä kohtana mainitaan syntien anteeksiantamus. Ja jatketaan ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Pyhityksestä, rukouksesta, hengen täyteydestä, armolahjoista ei puhuta mitään ja kuitenkin tässä luvussa käsitellään juuri Pyhän Hengen toimintaa. Nämä muutkaan kohdat eivät ole merkityksettömiä uskollemme eivätkä myöskään epäraamatullisia. Ne kuuluvat mukaan.
On kuitenkin mainittu vain syntien anteeksiantamus, joka on perustava asia, perustus - pelastuksen varsinainen tekijä - se, joka yksin voi tehdä syyllisen syyttömäksi eli vanhurskaaksi Jumalan silmissä. Se on pelastuk-selle välttämätön. Se on uskonelämän ensimmäinen vaihe. Tähän ei saa pysähtyä vaan jatkaa matkaa. Edessäpäin tulee mm. suuria hengellisiä kokemuksia, Hengen lahjojen vastaanottamista ja korkeatasoisempaa elämää.
Syntien anteeksiantamuksen ratkaiseva merkitys kristillisyyden muiden lahjojen rinnalla on siinä, että vain se suo meille pääsyn taivaasen. Yksin evankeliumi antaa voiman pelastukseen, pyhitykseen ja iankaikkiseen elämään. Vaara vaanii silloin, jos Jumalan kansa haluaa korvata vanhan evankeliumin synnistä ja armosta jollakin muulla ja enemmällä. Huomiota herättävät aiheet eivät todista hengellisestä kypsyydestä ja vahvasta uskosta.
Kypsä kristitty haluaa ennen kaikkea kuulla Jeesuksen pelastustyöstä Golgatalla ja verestä, joka puhdistaa kaikesta synnistä. Evankeliumi yksin on pelastuksen sille joka uskoo. Sellaisen uskon varassa tosi kristitty elää.
(Fredrik Wislöff: Raitis usko)
Rea Stråhlmann http://groups.msn.com/vapaasana
Evankeliumia sanotaan sanaksi rististä (1 Kor 1:18). Tämä on hullutusta sille,joka joutuu kadotukseen, mutta Jumalan voima pelastukseksi jokaiselle joka uskoo. On huomattava, että se on paljas risti - ei krusifiksi.
Tyhjä risti muistuttaa meitä täytetystä lunastustyöstä. Jeesus ei jäänyt ristille, hänet haudattiin, mutta hän voitti kuoleman vallan ja elää ja vaikuttaa tänä päivänä meidän keskellämme. Jeesuksen kuolema ei siis ole tappio. Pääsiäisaamu muutti sen voitoksi. "Hän riisui aseet hallituksilta, valloilta ja voimilta ja saattoi ne häpeään, kun Isä teki Jeesuksesta niiden voittajan (Kol 2:15). Voitto saavutettiin jo pitkäperjantaina ja sen varmisti Jeesuksen ylösnousemus pääsiäisaamuna.
On myös tiedettävä, mitä uskosta seuraa - mikä on henkilökohtaisen uskomme perusta.
Helluntaina vuodatetun Pyhän Hengen tehtävänä on selittää ja kirkastaa lunastustyö. Matt 26:28:ssa Jeesus sanoo: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi". Jeesuksen kuolema meidän syntiemme puolesta on se perusta, jolle kristillinen uskomme rakentuu. Tätä Pyhä Henki selittää meille ja siihen Hän ohjaa katuvat syntiset.
Toinen kohta terveen ja aidon uskon edellytyksenä on usko syntien anteeksiantamukseen. Se on lahja, jonka saamme kun uskomme Jeesuksen sijaiskuoleman meidän edestämme. Tämä on lahjojen lahja, uskonelämän A ja O.
Jos jollakulla ei ole ansioita, mutta hän uskoo Jumalaan, joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi Jeesuksen kautta, Jumala lukee hänen uskonsa vanhurskaudeksi (Room 4:5). Jumala siis vanhurskauttaa (=syyllinen julistetaan syyttömäksi) jumalattoman, joka uskoo Jeesukseen.
Jeesuksen Kristuksen, Messiaan kuolema ja veri riittävät pyyhkimään pois kaikki syntini, olkoon niiden nimi mikä tahansa, olkoot ne salaisia tai julkisia jotka itse tiedostan tai sellaisia jotka tunnen omassatunnossani, menneisyyteen kuuluvia syntejä mutta myös nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Vaikka ihminen olisi tehnyt kaikki maailman synnit, riittävät kuitenkin Jeesuksen Kristuksen kärsimys ja kuolema pyyhkimään pois kaiken synnin, niin että se annetaan hänelle anteeksi eikä sitä koskaan enää muisteta.
Kolmannessa uskonkappaleessa puhutaan ensiksi, pyhästä, yhteisestä seurakunnasta ja pyhien yhteydestä ja sitten siirrytään yksityisen ihmisen yksityisen ihmisen pelastukseen. Sen yhtenä kohtana mainitaan syntien anteeksiantamus. Ja jatketaan ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään. Pyhityksestä, rukouksesta, hengen täyteydestä, armolahjoista ei puhuta mitään ja kuitenkin tässä luvussa käsitellään juuri Pyhän Hengen toimintaa. Nämä muutkaan kohdat eivät ole merkityksettömiä uskollemme eivätkä myöskään epäraamatullisia. Ne kuuluvat mukaan.
On kuitenkin mainittu vain syntien anteeksiantamus, joka on perustava asia, perustus - pelastuksen varsinainen tekijä - se, joka yksin voi tehdä syyllisen syyttömäksi eli vanhurskaaksi Jumalan silmissä. Se on pelastuk-selle välttämätön. Se on uskonelämän ensimmäinen vaihe. Tähän ei saa pysähtyä vaan jatkaa matkaa. Edessäpäin tulee mm. suuria hengellisiä kokemuksia, Hengen lahjojen vastaanottamista ja korkeatasoisempaa elämää.
Syntien anteeksiantamuksen ratkaiseva merkitys kristillisyyden muiden lahjojen rinnalla on siinä, että vain se suo meille pääsyn taivaasen. Yksin evankeliumi antaa voiman pelastukseen, pyhitykseen ja iankaikkiseen elämään. Vaara vaanii silloin, jos Jumalan kansa haluaa korvata vanhan evankeliumin synnistä ja armosta jollakin muulla ja enemmällä. Huomiota herättävät aiheet eivät todista hengellisestä kypsyydestä ja vahvasta uskosta.
Kypsä kristitty haluaa ennen kaikkea kuulla Jeesuksen pelastustyöstä Golgatalla ja verestä, joka puhdistaa kaikesta synnistä. Evankeliumi yksin on pelastuksen sille joka uskoo. Sellaisen uskon varassa tosi kristitty elää.
(Fredrik Wislöff: Raitis usko)
Rea Stråhlmann http://groups.msn.com/vapaasana
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.