Mitä tämä on?
Howardin vuodatus on kuvaus tämän apostoliksi itsensä korottaneen julistajan ”profeetallisesta” matkasta Suomen itäisellä rajaseudulla. Tämä omia painajaisiaan vastaan taisteleva karismaattinen "Don Quijote" on kelpuuttanut matkakumppanikseen sentään yhden miehen Harrin, "Sancho Panzan", joka ei missään vaiheessa aseta kyseenalaiseksi herransa oikkuja. Tällaisen kuuliaisuuden kunniaksi Howard huokaisee: "Tällaista elämän pitäisi olla!" Kaikki on siis kunnossa ja jumalallisessa järjestyksessä, kun kukaan ei kyseenalaista hänen mielipiteitään.
Kirja on itseasiassa omistettu juuri tälle ”Jumalan valitsemalle miehelle”, jonka kiintymys ja rakkaus Howardia kohtaan on – kuten apostoli itse sen kuvaa – jumalallista agape-rakkautta puhtaimmillaan. Tällainen pohjoisen köriläs melkeinpä punastelee lukiessaan, kuinka poikamies Michael lurittelee kappaleen Laulujen laulusta ylistääkseen ystäväänsä.
.
Kirjan alkupuoliskoa hallitsee Howardin tulkinnat Suomen ja Venäjän kansojen historiasta, jotka tietenkin tulkitaan nekin profeetan omien mieltymysten kautta. Venäläiset ovat äänekkäitä, tylyjä, epäluotettavia ja vaarallisia kaikki tyyni. Venäjä on vihollinen, jolle ei sovi kääntää selkää ennen kuin se varmasti on kuollut.
Suomessa Howard on nähnyt painajaisia Suomen valtauksesta ja venäläisistä hirviösotilaista. Useat viittaukset siihen, kuinka "Jumala etsii yhtä miestä" seisomaan muurinaukossa maan puolesta, saavat täyttymyksensä, kun paljastuu, että Michael Howard on se kauan kaivattu mies!
.
Howard ei lakkaa hämmästelemästä suomalaisten typeryyttä, juoppoutta, moraalittomuutta ja sokeutta. Hän kertoo pitäneensä venäläistyyppisessä karvalakissaan sirpin ja vasaran tunnuksia, eikä kukaan suomalainen ole koskaan noussut vastustamaan häntä! Uutta kotimaataan hän nimittääkin "typerysten paratiisiksi."
.
Heti ensivierailullaan Suomessa Howard törmäsi noihin epämiellyttäviin venäläisiin, jotka – näin Howard antaa ymmärtää – varastivat hänen hotellihuoneestaan 4000 dollaria.
.
Suomen puolustusvoimien sotilaat Howard kuvaa itkupilleiksi ja arkajaloiksi. Suomen kansa on valmis suutelemaan Putinin saappaita ja poliitikot suunnittelevat jo Lapin luovuttamista Venäjälle. Mutta ei hätää, sillä Howard valmistelee jo toista matkaa ”lunastaakseen” tällä kertaa Lapin maa-alueet. Howard tietää kertoa myös nimeltä mainitsemattomasta presidentistä, joka suunnitteli Suomen myymistä Neuvostoliitolle.
.
Suomen ”lunastaminen” tapahtui lyhykäisesti seuraavalla tavalla. Michael ja Harri lastasivat autoonsa ehtoolliskaluston, nipun pieniä suomenlippuja ja voiteluöljyä. Alkaen eteläisimmältä raja-asemalta he aloittivat sanakarillisen ristiretkensä ylös pohjoista kohden. ”Herran johdatuksessa” he pysähtelivät viettämään ehtoollista ”strategisissa paikoissa”, huusivat ja lauloivat ylistystä Jumalalle, käskivät paikoilleen enkelivartijat (koska maan hallitus on laiminlyönyt rajavartiolaitoksen varustelun) ja ripottelivat loput ehtoollisesta maahan(?!) ”maan lunastamiseksi”.
Itä-rajan sorateitä kolutessaan Michael Howardin ”pyhä” viha ja kiukku kasvoi, kun hän näki huonot tiet ja miehittämättömät raja-asemat. Sanoja säästelemättä tämä profeetta kertoo meille, millaisessa jamassa maamme on!
.
Matkan jumalallisesta siunauksesta kertovat Howardin tuntemukset, autossa vallinnut pyhä ilmapiiri ja sen kaltainen ”läsnäolo, mistä suurin osa seurakunnasta ei tiedä yhtään mitään.” Koko matkan yllä oli ”Herran hyväksynnän leima” (?) Kainuun korkeudella ehtoollista vietettiin sen verran häiritsevästä, että rajavirkailijat puuttuivat asiaan. Tästäkin välikohtauksesta syy lankeaa yksinomaan typerille virkailijoille, jotka eivät voi käsittää tämän omintakeisen kaksikon puuhastelujen merkitystä maamme tulevaisuudelle!
.
Kirjansa alussa Michael Howard kertoo ”Jumalan ihmeestä”, jonka hän sai kokea Afrikassa. Työtoverin salakuljettama, mustanpörssinkauppaan tarkoitettu sokerikuorma oli jäänyt väärennettyjen asiakirjojen vuoksi tulliviranomaisten käsiin. Tarkoituksena oli ollut myydä tuo salakuljetettu kuorma suurella voitolla naapurimaahan ja kuljettaa voitosta osa myös juonessa mukana olleelle Howardille. Howard kertoo ihmeellisestä seikkailustaan, kuinka Jumalan avulla rikos saatettiin loppuun Herran kunniaksi!
.
Lukija saa itse miettiä tykönään, millaisiin tekoihin tämä apostoli on oikeutettu täällä jumalattomassa Pohjolassa, jossa hän toimii yksinoikeutettuna profeettana.
Lainaus päättyy.
.
Surullista. Kuulemme jatkuvasti tätä opetusta hengestä, ”taisteluhengestä”, mutta koskaan valekarismaattisissa piireissä ei sallita koettelua tai arviointia Jumalan Sanalla. Sen tähden Markku Koivisto ja Michael Howard eivät jää viimeisiksi varoittaviksi esimerkeiksi. Noituus ja ”loveen lankeaminen” nähdään hengen työnä, mutta mikä on tämä henki?
.
ps. One Wayn ”armolahjaexpertti” Arto Sädeaho osoittaa hengellisen sokeutensa Vantaa International Christian Fellowshipin peräsimessä. Verratkaapa David Hoganin tarinointia Michael Howardiin. Todella surullista.
Howardin vuodatus on kuvaus tämän apostoliksi itsensä korottaneen julistajan ”profeetallisesta” matkasta Suomen itäisellä rajaseudulla. Tämä omia painajaisiaan vastaan taisteleva karismaattinen "Don Quijote" on kelpuuttanut matkakumppanikseen sentään yhden miehen Harrin, "Sancho Panzan", joka ei missään vaiheessa aseta kyseenalaiseksi herransa oikkuja. Tällaisen kuuliaisuuden kunniaksi Howard huokaisee: "Tällaista elämän pitäisi olla!" Kaikki on siis kunnossa ja jumalallisessa järjestyksessä, kun kukaan ei kyseenalaista hänen mielipiteitään.
Kirja on itseasiassa omistettu juuri tälle ”Jumalan valitsemalle miehelle”, jonka kiintymys ja rakkaus Howardia kohtaan on – kuten apostoli itse sen kuvaa – jumalallista agape-rakkautta puhtaimmillaan. Tällainen pohjoisen köriläs melkeinpä punastelee lukiessaan, kuinka poikamies Michael lurittelee kappaleen Laulujen laulusta ylistääkseen ystäväänsä.
.
Kirjan alkupuoliskoa hallitsee Howardin tulkinnat Suomen ja Venäjän kansojen historiasta, jotka tietenkin tulkitaan nekin profeetan omien mieltymysten kautta. Venäläiset ovat äänekkäitä, tylyjä, epäluotettavia ja vaarallisia kaikki tyyni. Venäjä on vihollinen, jolle ei sovi kääntää selkää ennen kuin se varmasti on kuollut.
Suomessa Howard on nähnyt painajaisia Suomen valtauksesta ja venäläisistä hirviösotilaista. Useat viittaukset siihen, kuinka "Jumala etsii yhtä miestä" seisomaan muurinaukossa maan puolesta, saavat täyttymyksensä, kun paljastuu, että Michael Howard on se kauan kaivattu mies!
.
Howard ei lakkaa hämmästelemästä suomalaisten typeryyttä, juoppoutta, moraalittomuutta ja sokeutta. Hän kertoo pitäneensä venäläistyyppisessä karvalakissaan sirpin ja vasaran tunnuksia, eikä kukaan suomalainen ole koskaan noussut vastustamaan häntä! Uutta kotimaataan hän nimittääkin "typerysten paratiisiksi."
.
Heti ensivierailullaan Suomessa Howard törmäsi noihin epämiellyttäviin venäläisiin, jotka – näin Howard antaa ymmärtää – varastivat hänen hotellihuoneestaan 4000 dollaria.
.
Suomen puolustusvoimien sotilaat Howard kuvaa itkupilleiksi ja arkajaloiksi. Suomen kansa on valmis suutelemaan Putinin saappaita ja poliitikot suunnittelevat jo Lapin luovuttamista Venäjälle. Mutta ei hätää, sillä Howard valmistelee jo toista matkaa ”lunastaakseen” tällä kertaa Lapin maa-alueet. Howard tietää kertoa myös nimeltä mainitsemattomasta presidentistä, joka suunnitteli Suomen myymistä Neuvostoliitolle.
.
Suomen ”lunastaminen” tapahtui lyhykäisesti seuraavalla tavalla. Michael ja Harri lastasivat autoonsa ehtoolliskaluston, nipun pieniä suomenlippuja ja voiteluöljyä. Alkaen eteläisimmältä raja-asemalta he aloittivat sanakarillisen ristiretkensä ylös pohjoista kohden. ”Herran johdatuksessa” he pysähtelivät viettämään ehtoollista ”strategisissa paikoissa”, huusivat ja lauloivat ylistystä Jumalalle, käskivät paikoilleen enkelivartijat (koska maan hallitus on laiminlyönyt rajavartiolaitoksen varustelun) ja ripottelivat loput ehtoollisesta maahan(?!) ”maan lunastamiseksi”.
Itä-rajan sorateitä kolutessaan Michael Howardin ”pyhä” viha ja kiukku kasvoi, kun hän näki huonot tiet ja miehittämättömät raja-asemat. Sanoja säästelemättä tämä profeetta kertoo meille, millaisessa jamassa maamme on!
.
Matkan jumalallisesta siunauksesta kertovat Howardin tuntemukset, autossa vallinnut pyhä ilmapiiri ja sen kaltainen ”läsnäolo, mistä suurin osa seurakunnasta ei tiedä yhtään mitään.” Koko matkan yllä oli ”Herran hyväksynnän leima” (?) Kainuun korkeudella ehtoollista vietettiin sen verran häiritsevästä, että rajavirkailijat puuttuivat asiaan. Tästäkin välikohtauksesta syy lankeaa yksinomaan typerille virkailijoille, jotka eivät voi käsittää tämän omintakeisen kaksikon puuhastelujen merkitystä maamme tulevaisuudelle!
.
Kirjansa alussa Michael Howard kertoo ”Jumalan ihmeestä”, jonka hän sai kokea Afrikassa. Työtoverin salakuljettama, mustanpörssinkauppaan tarkoitettu sokerikuorma oli jäänyt väärennettyjen asiakirjojen vuoksi tulliviranomaisten käsiin. Tarkoituksena oli ollut myydä tuo salakuljetettu kuorma suurella voitolla naapurimaahan ja kuljettaa voitosta osa myös juonessa mukana olleelle Howardille. Howard kertoo ihmeellisestä seikkailustaan, kuinka Jumalan avulla rikos saatettiin loppuun Herran kunniaksi!
.
Lukija saa itse miettiä tykönään, millaisiin tekoihin tämä apostoli on oikeutettu täällä jumalattomassa Pohjolassa, jossa hän toimii yksinoikeutettuna profeettana.
Lainaus päättyy.
.
Surullista. Kuulemme jatkuvasti tätä opetusta hengestä, ”taisteluhengestä”, mutta koskaan valekarismaattisissa piireissä ei sallita koettelua tai arviointia Jumalan Sanalla. Sen tähden Markku Koivisto ja Michael Howard eivät jää viimeisiksi varoittaviksi esimerkeiksi. Noituus ja ”loveen lankeaminen” nähdään hengen työnä, mutta mikä on tämä henki?
.
ps. One Wayn ”armolahjaexpertti” Arto Sädeaho osoittaa hengellisen sokeutensa Vantaa International Christian Fellowshipin peräsimessä. Verratkaapa David Hoganin tarinointia Michael Howardiin. Todella surullista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valitettavasti monet ihmiset ovat niin pahuksen yksinkertaisia, että Howardin kaltaisten showmiesten jutut menevät kuin häkä päähän. Ja sitten, kun luvataan vielä herätystä, niin ollaan valmiit uskomaan ihan mitää tahansa.
Ei pidä yleistää kaikkia helluntailaisia, mutta Michael Howardin tukijoukoissa pyöri samaa porukkaa, jotka olivat olleet Markku Koiviston opetuslapsina. Kun Howard osoittautui kaikessa Markku Koiviston hengenheimolaiseksi, niin seuraavakin apostoli piti olla näille hengensokaisemille samaa kaliiperia.