Kysymys helluntailaisille

Jos aletaan puhumaan suuntauksista ja uskonnoista, niin se osoittaa, että ollaan poikettu puhtaasta evankeliumin julistamista.

Jos julistuksen keskiössä on jotain muuta kuin Jumalan rakkauden ilmestymien Jeesuksessa Kristuksessa.

Jos julistuksen painopistealuina on jotakin muuta, kuten ihmeet ja merkit, niin ollaan jo poikettu pois evankeliumin keskiöstä.

Paavali on keskiössä kirjoittaessaan:

14. Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, ..
( Gal. 6. )

Jos aletaan julistamaan ohi evankeliumin erikseen pelastumista, parantumista, tms., niin ollaan jo poikettu puhtaasta evankeliumin julistamisesta.

Ihmeet ja merkit tosin seuraavat evankeliumin julistamista, mutta eivät ohi evankeliumin.

Tämä perusasia pätee kaikkeen julistamiseen, olipa julistaja sitten kuka tai mitä tahansa.

Valitettavasti tänä aikana sana rististä on siirretty liiaksi taka-alalle.

Herra Jeesus Kristus

HELLkerhossa saa päähän parraat pöhinät.

Minulla on sellainen käsitys, että useimmiten, ne muut suuntaukset nähdään fundamentalistisissa pienissä yhteisöissä, jotenkin pahoina... helluntalaisuus ei ehkä kuulu tänä päivänä kovinkaan fundamenetalistiseen suuntaukseen? tai saatan olla väärässä, mutta käsittääkseni yhteiskristillisesti toimitaan kristinuskon piirissä yleensä tänä päivänä, yksilöpoikkeudet eivät edusta suurta linjaa.

Helluntailaiset, niin kuin muunkinlaiset suunnat kristinuskossa, ovat samanlaisen raamatuntulkinnan omaavien uskovien joukko, Ei sen kummempaa. Ei helluntailaisuus välttämättä edusta jotain parempaa tai oikeaoppisempaa. Korkeintaan vajavaisten uskovien omissa mielissä näin voi olla.

Hellarit pyrkivät toteuttamaan raamattua (ainakin joissakin kohdin) ehkä muita kristillisiä seurakuntia tarkemmin tai kirjaimellisemmin. Siitä kait juontaa heidän "paremman" leimansa. Palo esim. evankelioimiseen, lähetystyöhön ja armolahjoihin ovat varmaankin sellaisia asioita, jotka vetävät uskovia helluntaiseurakuntiin.

Toisen kautta erilaisten julistajien, ihmeiden ja ilmiöiden perässä juokseminen on sitä kyseenalaisempaa puolta helluntailaisuudessa. Lopun aikana sellaisten suosio vain lisääntyy raamatun mukaan, joten sitä oikeaoppisuuttakin kannattaa kyllä miettiä raamatun sanan valossa, eikä suunnata mihinkään seurakuntaan vain kannatuslukujen ja suosion mukaan.

Itse käyn säännöllisesti hsrk:ssa,, mutta en kuulu jäsenenä, enkä koskaan aiokaan kuulua.

Tuli mieleeni... kun otsikko on kysymys helluntailaisille... kuka määrittelee esimerkiksi helluntailaisten suhtautumisen muihin kristinuskon suuntauksiin? Liikkeen sisälläkinhän voi olla monellaisella mielipiteellä kulkevaa uskovaista. Jonkinlaiset raamit varmasti on asetettu seurakunnan johtohenkilöiden kesken, määrittelyssä, mikä on se mihin uskotaan... ja yleensä suurimmissa virtauksissa, kuitenkin painotetaan kristillistä yhteistyötä.

Hellaritkin ovat murroksessa parhaillaan ja niistä ikiaikaisista raameista on alettu tai jouduttu luopumaan. Sitä paitsi helluntailaisia suuntiakin on enemmän kuin yksi. Helluntaikirkon linjaus on monen yksittäisen seurakunnan toinen auktoriteetti, raamatun lisäksi. Osa hellareista ei ko. kirkon kanssa taas haluaolla edes tekemisissä.

Ainakin uskonnot.fi -sivuilta ja h-kirkon ja eri h-seurakuntien omilta sivuilta löytyy ihan virallisista tietoa raameista ym.

Siis lähinnä, miksi koette että juuri tämä suuntaus on oikeampi kuin joku muu ja haluatte siinä juuri olla?

Ei tarvitse lähteä Salt Lake Cityyn tekemään sukuselvitystä.

Muutenkin tuntuu siltä että mormonien Jumala on lähinnä kiinnostunut naisen alapään eritteistä.

Jouduin pohtimaan ja rukoilemaan seurakuntakysymystä nuoruudessa. Tulin siihen tulokseen että vapaat suunnat, helluntailaiset ja vapaakirkolliset toimivat lähinnä alkuseurakunallista mallia ilman taloudellista ja hallinollista kytköstä valtioon. Valtiokirkkosysteemi ei ole raamatullinen seurakuntamalli. Seurakunta kunnioittaa maansa lakeja ilman juridista ja valtiollista sidosta. Tämä tuli selväksi jo ennen teologisia oppikysymyksiä. Oudoksutti miksi kirkoissa on kaavallinen messu, pappien puvut. Ei ne kuulu Uuteen testamenttiin. Ei jumalanpalvelus noudata orjallista kirkkokäsikirjaa jolloin osa Raamatusta sivuutetaan ja jopa jätetään käsittelemättä. Ei alkuseurakunta maksanut kirollisveroja vaan srk:n talous pyöri jäsenten vapaaehtoisin uhrein. Ja tuli myös teologisia oppikysymyksiä kaste, armolahjat, lopunajan tapahtumat, ym. Ei ole tullut sitten ristiriitaa kun asiat aikoinaan selvisi. Toki uudestisyntyneitä on kaikissa seurakunnassa ja voihan tehtävänkin vuoksi Jumala ohjata "epäraamatullisempaan" yhteisöön. Uskossa voi olla ilman seurakuntaakin.

Siis, jos ei helluntaina heilaa, niin ei adventtina aidsia?o

Jos ihan omia henk.kohtaisia ja konkreettisia mielipiteitä haluat siitä, miksi juuri perushelluntailaisuus on hyvä vaihtoehto muihin seurakuntiin nähden (tai omasta mielestäni raamatullinen) , niin esim.

- kaikenikäisten palo evankeliointiin ja lähetystyöhön
- toimivat armolahjat (esim. saadut rohkaisun sanat tms.) Herralta seurakunnan tilaisuuksissa, ja armolahjoja myös halutaan
- pastorin/puhujan viipyminen rukouksessa Herran edessä saarna-aiheen saamiseksi, eli ei käytetä mitään konsepteja/käsikirjoja, vaan Herra on kutakin tilaisuutta varten puhutellut puhujaa jonkun raamatunkohdan kautta
- Jeesus ja raamatun sana on aina pääosassa , ei niinkään omat mielipiteet, vapaa kerronta tms., joita muualla paljon kuulee
- parannuksenteossa eläminen (Herra voi myös ojentaa saarnan/armolahjan kautta)
- hieman vanhoillinen/perinteikäs tietyllä tapaa, ainakin oma srk, eli ei ole esim. nuorisomusiikkia liikaa, äärikarismaattista haipakkaa tms.
- Herra parantaa rukouksen kautta ja vanhemmisto palvelee voitelemalla öljyllä
- esirukouspalvelu
- ei liikaa hierarkista systeemiä/tapoja tms. (ei ole piispoja, veronkeruuta tms.)
- miehen johtavat seurakuntaa (olen itse nainen, eikä seurakunnassa esiinny mitään alistamista sen varjolla)
-telttakokoukset ym. evankeliumin tuominen "ulos kansan pariin", jne.

Tässä joitakin syitä ex tempore. Tämänkaltaiset asiat ovat mielestäni raamatullista ja elävää Jeesuksen seuraamista ja palvelemista.

Tietysti huonoakin, ylilyöntejäkin ja uskonnollisuutta sitten myös ilmenee rinnalla (joissakin seurakunnissa), joka ei tietysti ole hyvää ja mukavaa. Ja samoja elementtejä kyllä löytyy muistakin kuin helluntaiseurakunnista, mutta ei mielestäni aivan samanlaisena tai yhtä antaumuksellisena.

Äärikarismaattisuudessa yms. taas kaikki menee jo yli tämän "perushelluntailaisuuden", eikä sitä voi suositella kenellekään. Enemmänkin tulee vaan varoittaa siitä.

Ajatteleeko hellarit, että luterilaiset kaikki menevät kadotukseen?

Taivaasen on vain yksi tie. Jeesus on tie , totuus ja elämä. Sitä en tiedä mikä kirkkokunta on paras. Kehotan aloittajaa astumaan Jeesus tielle. Silloin ei tarvitse pohtia mikä kirkkokunta on paras, mikä huonoin.

Ainakaan osa hellareista ja muistakaan ei tietääkseni enää niin jyrkästi usko, että vauvana kastetut joutuisivat kastetapansa vuoksi kadotukseen, JOS tulevat myöhemmin, evankeliumin ymmärrettyään, myös uskoon/uudestisyntyvät.

Siitä huolimatta hellarit ja monet muutkin uskovat, että vauvojen kastajat ovat kyllä erehtyneet ko. kasteopissaan, asioitten järjestyksessä ja siinä, että vauvakasteessa uudestisynnyttäisiin, ja ovat sitä mieltä, että ko. kastekäytännöistä ja -opeista tulisi luopua, jotta ihmiset eivät jättäydy "vesikasteen armoon" tms., vaan ymmärtävät uskon välttämättömyyden.

Vauvoja kastetaan muuten myös katolisuudessa ja ortodoksisuudessa, eikä yksin luterilaisuudessa. Vapaaseurakunnassakin on alkuaikoina ollut vauvakaste käytäntönä.

Auttaako vesi sen enempää vauvana kuin vaarinakaan, oli se sitten päälle ripolteltua, maljallinen, pyhitettyä, sadevesisaavillinen, järvivettä, suihkuvettä, ammeellinen, tai Jordaniin sukeltamista, jos ei ole minkäänlaista henkilökohtaista kääntymystä ja USKOA Jeesukseen ja Pyhän Hengen sinettiä vakuutena? Jotkut myös kääntyvät uskomaan vasta kuolinvuoteellaan, eivätkä ehdi tai voi saada mitään vesikastetta.

Eikö usko siis ole selkeästi se, joka raamatun mukaan johtaa pelastuksen tielle? Kaste on jo uskoon tulleen teko, osa uskonvaellusta ja kuuliaisuutta.

Hauska sana tuo "suuntaus". "Helluntailainen suuntaus". Aivan kuin Jumalan sanaa voisi kukin suunnata miten tahtoo.

Tuo "helluntailainen suuntaus" on Raamatun varoittama Viimeisten aikojen suuri eksytys, joka eksyttää, jos mahdollista, valitutkin".

Hellarit itse kieltävät tämän tosiasian: heidän "suuntauksensa" perustivat 1800-luvun lopulla usa:laiset vapaamuurarit, osa heistä Ku Klux klanin täysivaltaisia jäseniä.

He loivat tämän pirullisen uususkonnon KAIKISTA kristinuskon / kristillisten kirkkojen jo ammoin kieltämistä harhaopeista, alkaen pelagiolaisuudesta, jonka oppiin istuttivat sopiviksi myös muutkin ammoiset harhaopit ja jotkut ihan viimeiset, kuten 1700-luvun lopulla syntynyt jatkuva kiliasmi-valehtelu: "Jeesus tulee tänään!" ja joilla pidetään uskontonsa uhrit ruodussa. Myös "pelastusvarmuus"-oppi on helluntailaisten tuoma harha, jota ei ole ennen heitä kristinuskossa opetettu, eikä opeteta edelleenkään. Tuon opin hedelmiä voi nähdä tämänkin foorumin hellareitten kirjoituksista, jotka ovat niin varmoja pelastuksestaan, että voivat tehdä syntiä. He tosin kieltävät syntiensä olevan syntiä, sillä helluntaioppiin kuuluu oppi synnittömyydestä.

Synti ei siis ole syntiä hellarille. He myöntävät kyllä "olevansa vajavaisia" (Jumalasta seuraavia, eivät aivan Itse Jumala) sekä "tekevänsä kyllä joskus myös virheitä ja erheitä, joita Herra kuitenkin lapsissaan ymmärtää" (omin korvin kuultua oppia Hgin Saalem-seurakunnan lavalta, opettajana tuolloinen muuan räkäisesti naurava "vanhemmistoveli").

Kristinoppia: Jokaisen kristityn tulee jatkuvasti valvoa itseään eikä tuudittautua valheelliseen pelastusvarmuuteen. Me uskomme toivossa, emme jumalattomassa varmuudessa. Jumalan sana on varma, mutta meissä itsessämme ei ole mitään varmaa.

Helluntailaiset kuitenkin opettavat tässäkin vastoin kristinoppia.

Noiden helluntailaisten kukkeleiden (KKK) videot ovat niin raakoja, etten laita. Yhtä, vähän kesympää, en sieltä enää löydä.

2.Tessalonkilaiskirje 2: 1-12
1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,
2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.

3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.

5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

Tässä viitataan suurena eksytyksenä nimenomaan Antikristuksen aikaansaamaan, tulevaan eksytykseen. Itse eksytys on siis vasta tulollaan. Mutta sen "laittomuuden salaisuus" oli jo vaikuttamassa Paavalinkin kirjoitusten aikaan.

Paavalin aikaan, hänen ympäristöstään en itse keksi muita antikristillisiä suuntauksia kuin juutalaisuus itse sekä roomalais-hellenistinen yleispakanuus.

No, nämähän ovat selkeästi tänäkin päivänä, etenkin länsimaisen "sivistyksen" takana:

Juutalaisten luoma antikristillinen, ateistinen kommunismi. Jopa natsismi edusti sosialismin oikeaa laitaa. Tästä nimitys "äärioikeisto", jolla ei viitatakaan poliittiseen oikeistoon vaan sosialistien äärioikeaan laitaan: kansallissosialisteihin. Tätä seikkaa vassarit eivät juuri mainosta.

Sekä tänä päivänä vaikuttava nk. uuspakanuus. Tämä uuspakanuus ilmenee teosofian uutena luomuksena: new agena sekä etenkin goottien, eli ruotsalaisten muinaispakanuuden palvontana. Samaisten goottien pakanauskoa tunnustivat jo hitleriläiset natsitkin. Natsit eivät olleet kristittyjä vaan goottilaispakanoita, palvoen ruotsalaisten vanhoja jumalia, Thoria ja kumpp. Koko natsismiaate, Kolmansine Valtakuntineen (Tre Kronor) perustui ruotsalaiseen, "ruotsiapuhuvan, paremman / arjalaisen kansan" rasistiseen Ankkalampi-ajatteluun.

Ketkä ärhäkimmin lietsovat ryssävihaa Suomessa? Ort.kristillinen Venäjä on aina ollut piikki niin juutalaisten kuin ruotsalaistenkin lihassa.
*

Kyllä tuosta jo sai hyvän kuvan. Ihan hyviä asioita. Kai se on kysymys kunkin kohdalla siitä, miten omassa helluntaipiirissään on. Siellä varmasti löytää oppia ja opetusta kunkin kehittymisen tarpeisiin opetuslapsen tiellä. Huonojakin asioita on silloin tällöin siellä täällä.

Minä olen ihmetellyt sitä, kun karismaa omaavat saarnamiehet usein joutuvat konfliktiin paikallisen johdon kanssa ja siiten joutuvat perustamaan omia seurakuntia, jotka myös ovat ihan hyviä. Liike säilyy ja pysyy vaikka hajoilee, kaikki pysyvät jotenkin helluntailaisina kuitenkin. Muissa suunnissahan tulee kauhea välirikko ja sitten kaksi kilpailevaa uutta kirkkoa tai lahkoa.