Ei kaikki isänmaallisuus tai puolustaminen ole ase kädessä tapahtuvaa. Me varjelemme DEMOKRATIAA. Se taas on antanut mahdollisuuden siviilipalvelukseen.
Tiedän monta hyvää sivaria, jotka eivät vain halua tappaa. Ei se tee ihmisestä pahaa. Päinvastoin.
Tiedän monta hyvää sivaria, jotka eivät vain halua tappaa. Ei se tee ihmisestä pahaa. Päinvastoin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Demokratia on saatu isänmaata puolustamalla vierasta valtaa ja diktatuuria vastaan.
Käpykaartilaisilla ei siinä ole osaa eikä arpaa.
No tarkasti ottaen demokraattiset oikeudet kaikkien mielipidesuuntien edustajille toimia saatiin tähän maahan vasta hävityn sodan jälkeen. Korostan: hävityn sodan jälkeen. Jos Saksa/Suomi olisivat voittaneet, demokratiasta ei olisi tullut tietoakaan.
Tasan noin! Kerrankin joku joka osasi kiteyttää asian ytimekkäästi!
Montakos järjestöä Suomessa kiellettiinkään sodan jälkeen? Entäpä sananvapaus; montako kirjaa, elokuvaa, näytelmää ja musiikkikappaletta menikään esityskieltolistalle, samoin sodan jälkeen?
Demokratia Suomeen tuli ihan viimeistä piirtoa myöten vasta vuoden 1989 jälkeen, kun tuo naapurin kansandemokratia ensin kaatui. Että näin.
sodan jälkeen kiireemmän kaupalla hävitettiin kaikki Suur-Suomea koskeva materiaali, poltettiin arat paperit, hävitettiin urkkijoiden ja ilmiantajien raportit, sotatuomioistuinten pöytäkirjat, yms, yms, haalittiin propagandistiset kirjat kaupoista, yms, yms.
Se oli luonnollista varovaisuutta kun sotaseikkailussa oli otetti rajusti turpiin. Myöhemmässä vaiheessa Tuure Junnilan, Georg Ehrnroothin, Kauko Kareen yms. äärioikeistolaisten klikkien toiminta sallittiin, koska niitä pidettiin jokseenkin vaarattomina - höyrypäiden puuhasteluna lähinnä. Silti kirjoista menivät yhä sensuuriin mm. Linnan, Rintalan ja Salaman teokset - nimenomaan oikeistolaisen mielipidesuunnan painostuksesta. Suomi-Filmin ei paljoa sensuuria tarvinnut pelätä, siellä kun yleisöönmenevien sotilasfarssien perinnettä jatkettiin puupäähengessä ja pitkään. Anna kansalle mitä se haluaa, oli hyvä yleisohje, joka esim. kaupallisen TV:n suhteen pätee vieläkin. Siellä yhteiskuntakritiikin vaimentaminen ja sensuuri on kova sana tänäkin päivänä - sen peitenimi vaan on toinen: kaupallisuus.
En ole kanssasi samaa mieltä siitä, että NL:n sortuminen olisi jotenkin ratkaisevasti vaikuttanut esim. tiedotusvälineiden julkaisukäytäntöihin ja sananvapauteen. Asiat joilta kansaa on varjeltu - joiden suhteen kansaa on pimitetty - olivat rähmälläänolon aikana osin toisia kuin nyt, mutta niitä ei tällä hetkellä ole yhtään sen vähemmän. Usko minua, olen ammattimies, kuvasi Suomesta jossa vallitsee sananvapaus on joko sinivalkoinen tai ruusunpunainen - oikea se ei ole. Eivätkä vaietut asiat - kuten kansakunnan tosiasiallinen tila, pysyvä velkaorjuus dollarimiljardööriluokan kansainvälisille luottokauppiaille - ole nyt yhtään sen vähämerkityksellisempiä kuin ennen, pikemminkin päinvastoin. Nyt meillä vasta kauheita luurankoja kaapeissa säilytetäänkin.
että se suorastaan ideologiaa lähestyvä kansan valistus, jota YYA-ajalla harrastettiin tehokkaalla valtion tiedotuskoneistolla, (varsinkin YLE:n) on edelleenkin kansan muistissa. Niinpä syvissä riveissä ei ole suurta intoa kunnolliseen debattiin esim NATO:sta, ydinvoimasta, eikä juuri EU:nkaan kehityspoluista? Koska olen seuraillut Suomesta vallalla olevia mielipiteitä ulkomailta käsin monia vuosia, milloin lännessä joskus vielä lännemmässä, voin vain todeta, että vasta viimeisten alle 10 vuoden aikana olemme saavuttaneet uskottavuuden, johon ei kuulu itäisen naapurimme painostuksen tuoma väritys.
Aiheetta tai aiheesta, mutta asiantuntijana tiennet, että jos uskottavuus puuttuu niin kaikki muu on turhaa poliittisilla(kin) kentillä. En väitä, etteikö Suomi silti hyvin asioitansa YYA-aikaan hoitanut. Vauraus kasvoi ja rajoitettu liikkumavara säilyi, homma hoidettiin hyvin, niissä oloissa ja sen voi todeta karttaa katsomalla. Mutta väite, että Suomesta tuli demokratia vasta hävityn sodan jälkeen on absurdi.
"Sotaseikkailu" pelasti itsenäisyytemme ja liikkumavapautemme, vaikkakin rajoitettuna, toisin kuin Baltian maiden rauhanomainen politiikka, se riittää minulle.
Täysi sananvapaus on nyt Suomessakin olemassa, toisin kuin YYA-aikaan. Sensijaan tabuja, joista ei puhuta, on kaikissa valtioissa, vaikka demokratia-aste olisi kuinka korkea muuten. Senkin olen omakohtaisesti rekisteröinyt kymmenissä maissa aikaani viettäneenä.
Miljardivelat ei ole huono asia, jos raha pistetään poikimaan, se on pääomaa, jota kaikki maat eivät edes saisi. Pääomaköyhänä maana näkisin Suomen olevan pikemminkin onnekas, että sillä on kredibiliteettiä maailmalla yleensä saada näinkin paljon luototusta osakseen. No, taitaa kyllä Suomen valtion velka olla enemmän kotimaista perua ja suomalaiset liikeyrityksethän eivät ole kansainvälisesti huippuvelkaisia, poislukien ehkä Sonera juuri nyt.
Sotaseikkailu ei pelastanut sinänsä mitään. Oli sattumaa, että Saksa alkoi hävitä ja Suomi joutui siihen mukautumaan. Sotatilanne sinänsä ei pelastanut mitään vaan sotatilanteen jälkeinen politiikka.
Sotimalla tätä maata ei pidetty itsenäisenä ja vaurastettu vaan politiikalla. Eipäs sotketa asioita.
Eri mieltä, sotakin on osa kokonaisvaltaista poliittista kehitystä, se on aina politiikan jatke. Suomi pidettiin itsenäisenä ensin Talvisodan Kannaksen ja Pohjois-Suomen taisteluissa ja länsimaiden väliintulon uhkan ansiosta, eli kuitenkin voimapolitiikan ansiosta. Jatkosodassa Suomi säilytti itsenäisyytensä sodan kovimpien torjuntataisteluiden voitoilla Tali-Ihantalassa, Vuosalmessa ja Ilomantsissa, jolloin Stalin totesi miehittämisen hinnan liian korkeaksi ja koska katsoi tarvitsevansa ensisijaisesti Berliinin käskyvaltansa alle kuin Helsingin, Suomi pelastui jatkossa. Poliittinen painoarvo suuressa maailmassa on nolla, ellei sitä voida tukea tarpeellisella voimalla, Suomen tapauksessa riittävän uskottavilla Puolustusvoimilla.
Tämä maa vaurastettiin kovalla tuottavalla työllä, jonka tietysti mahdollisti järkevä koulutukseen ja sivistykseen satsaava politiikka, mutta ei sovi unohtaa sitä asevelihenkeä, joka rintamilta tuotiin rauhan töihin. Ne verkostot mitä siellä kehittyivät, olivat taatusti ratkaisuasemassa teollistamisen ja kaupan lähtiessä sodan jälkeen käyntiin tehokkuuden ja toimivuuden luomisessa.