Köyhyyttä riitti nuoruudessani

Tämä on se sama makaronivajakki, joka suoltaa tänne muutenkin sitä vassarimantraa ja muuta puppendaalia torven täydeltä. Muka Suomessa kaikki huonosti ja todellisuudessa vain hänellä itsellään korvien välissä huonosti.

Kyllä ei ihan noin mennyt... Masennuksia ei vain osattu tiedostaa ja aika lailla sankoin joukoin suomalaisia lähti siirtolaisiksi Australiaan ja Ruotsiin, sekä Länsi-Saksaan silloin 60- ja 70-luvulla.
Muistan hyvin, kuinka meilläkin oli kotona ne paperit Australiaan saatu Australian tiedotustoimistolta, vaan ei päästy lähtemään, kun taloon oli valtionlainaa ja oltiin siihen sidottuina. Osa naapureista lähti Ruotsiin töihin. Yhden perheen vanhin poika oli YK-joukoissa Kyproksella ja pystyi palkallaan auttamaan perhettään.
Hätäaputöinä rakennettiin monenlaista, meidänkin lähellä rakennettiin siltaa ja oli komennusmiehiä sitä rakentamassa. Siihenkin tuli omat juttunsa, kun yhden perheen äiti myi vanhempia tyttäriään niille komennusmiehille, kun perheessä oli tiukkaa rahan kanssa. Yhden perheen äiti oli jäänyt leskeksi pienten lasten kanssa ja tiukkaa oli heilläkin, tämä leski myi viinaa niille komennusmiehille ja muillekin, että sai rahaa lasten elättämiseen.
Ei silloin ollut niin hyviä tukia ja sosiaaliapuja, mitä nykyään on.
Muistan koulusta, kuinka opettaja jakoi köyhimmille kenkälappuja ja sitten niille lapsille ilmestyi muutaman päivän päästä uudet jalkineet, yleensä monot tai kumisaappaat, niillä sitten kävivät koulussa sen lukuvuoden.
Tosi tiukkaa oli monella perheellä, yhdessä perheessä tapahtui tulipalo, lähes valmis talo paloi, puhuttiin kylällä, että se olisi ollut sen perheen isän itsensä sytyttämä, että saivat vakuutusrahat. Pois muuttivat, koskaan ei taloa siihen enää rakennettu. Läheinen saha paloi myös, kun puutavaran vienti tyssäsi, sitäkin puhuttiin, että omistaja sen itse poltti. Aika oli niin vaikea, sekin sahan tulipalo aiheutti lisää vaikeuksia, yksi kuorma-autoilija teki konkurssin, kuorma-autot ja talo meni pakkohuutokauppaan ja perhe hajosi.
Ei se ollut helppoa aikaa!

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ei ihan noin mennyt... Masennuksia ei vain osattu tiedostaa ja aika lailla sankoin joukoin suomalaisia lähti siirtolaisiksi Australiaan ja Ruotsiin, sekä Länsi-Saksaan silloin 60- ja 70-luvulla.
Muistan hyvin, kuinka meilläkin oli kotona ne paperit Australiaan saatu Australian tiedotustoimistolta, vaan ei päästy lähtemään, kun taloon oli valtionlainaa ja oltiin siihen sidottuina. Osa naapureista lähti Ruotsiin töihin. Yhden perheen vanhin poika oli YK-joukoissa Kyproksella ja pystyi palkallaan auttamaan perhettään.
Hätäaputöinä rakennettiin monenlaista, meidänkin lähellä rakennettiin siltaa ja oli komennusmiehiä sitä rakentamassa. Siihenkin tuli omat juttunsa, kun yhden perheen äiti myi vanhempia tyttäriään niille komennusmiehille, kun perheessä oli tiukkaa rahan kanssa. Yhden perheen äiti oli jäänyt leskeksi pienten lasten kanssa ja tiukkaa oli heilläkin, tämä leski myi viinaa niille komennusmiehille ja muillekin, että sai rahaa lasten elättämiseen.
Ei silloin ollut niin hyviä tukia ja sosiaaliapuja, mitä nykyään on.
Muistan koulusta, kuinka opettaja jakoi köyhimmille kenkälappuja ja sitten niille lapsille ilmestyi muutaman päivän päästä uudet jalkineet, yleensä monot tai kumisaappaat, niillä sitten kävivät koulussa sen lukuvuoden.
Tosi tiukkaa oli monella perheellä, yhdessä perheessä tapahtui tulipalo, lähes valmis talo paloi, puhuttiin kylällä, että se olisi ollut sen perheen isän itsensä sytyttämä, että saivat vakuutusrahat. Pois muuttivat, koskaan ei taloa siihen enää rakennettu. Läheinen saha paloi myös, kun puutavaran vienti tyssäsi, sitäkin puhuttiin, että omistaja sen itse poltti. Aika oli niin vaikea, sekin sahan tulipalo aiheutti lisää vaikeuksia, yksi kuorma-autoilija teki konkurssin, kuorma-autot ja talo meni pakkohuutokauppaan ja perhe hajosi.
Ei se ollut helppoa aikaa!

Jahas nyt sitten olet katsonut elokuvia ja väännät asian niin että mukamas itse muistaisit.

Anonyymi kirjoitti:

Jahas nyt sitten olet katsonut elokuvia ja väännät asian niin että mukamas itse muistaisit.

Muistan hyvin, koska olen syntynyt 50-luvulla ja vietin lapsuuttani 60-luvulla ja nuoruuttani 70-luvulla.
Tuo mainitsemani naapurin talon tulipalo on jäänyt lähtemättömästi mieleen silloin 60-luvun alussa.
Kaikkea näkemäänsä ei silloin tietysti ymmärtänyt, mutta vanhempana sitten kyllä ymmärsin, miten homma meni.

Niimpä varmaan syönyt sieniä ja koko elämä ollut traumaa ja vähän väliä käynyt lataamossa, työkyvyttömyyseläke n, 45vuotiaana ja sen jälkeen alkanut satukirjailijaksi mm, asunto espanjassa,käyttää pelkkää luottokorttia.Ei osaa päättää onko ryyppäri vaiko kova kuntoilija. Neuroleptiä menee hurja määrä että pysyy koossa.