Yleinen katumuksen sakramentti?

Ennen vanhaan ei ollut mitään yksityisiä synnintunnustuksia.

No olihan ennen vanhaan yksityisiä synnintynnustuksia! Ei ehkä niinkään niinkuin nykyään, että kirkossa ei muita ihmisiä ole kuin pappi ja synnintunnustuksella oleva. Ennen vanhaan mentiin ”riähkälle”, jonotettiin kirkon sisällä tai eteissalin puolella ja jokainen vuorollaan meni tunnustamaan syntinsä, alkurukouksissa saattoi olla koko perhekunta mukana mutta oli aina yksityinen osuus. Ei ollut tämmöistä yleistä synnintunnustusta, että kaikille kirkossa olijoille luetaan rukoukset ja sitten ilman sen kummempia keskusteluja ihmiset piipahtavat epitrakiilin alla. Kerran menin vahingossa kirkkoon, kun siellä oli yleinen synnintunnustus, luulin että olisi ollut epl. Oli paljon väkeä. Ilmeisesti aika moni kokee helpoksi sen, ettei tartte kertoa syntejään.

Huom tämä yleinen synnintunnustus on eri asia kuin nyt pääsiäisen alla olevat palvelukset esim vigiliat, joiden kohdalla maininta ”mahdollisuus synnintunnustukseen”. Näissä palveluksissa voi olla useampi pappi paikalla ja ihmiset yksitellen käyvät puhumassa ja tunnustamassa. Jokaiselle luetaan erikseen rukoukset (paitsi jos haluaa esim. perheelleen yhtä aikaa).

Tästä päästäänkin aiheeseen: voiko eläin tuntea katumusta? Edesmenneen mummoni edesmennyt dreeveri paineli sohvan alle katumaan ja luimistelemaan oltuaan pahanteossa. Ja ihan itse ja automaattisesti. Monesti talonväellä ei ollut mitään ideaa tai aavistustakaan, että mitäköhän se koira taas on mennyt tekemään- asian huomasi vain siitä, että oli nyt sohvan alla katumassa. Syy yleensä löytyi sitten aina ennen pitkää ympäristöä tarkastelemalla.

Ehdottaisin aloittajalle syntien tunnustamista lähimmässä thaihierontapaikassa.

Hyvillä mielin jos sieltä astuu kadulle, ovat asiat kunnossa.

Jos hävettää ja nolottaa, kannattaa hakeutua päälääkärille, koska vika ei varmasti ole missään muualla kuin päänupin sisällä.

jos alkuperäisen kysymyksen esittäjä olisi joskus avannut kanonikirjat, hän olisi huomannut ettei niissä käsitellä jumalanpalvelusjärjestystä tai sakramentteja

No eihän tuo ole papiston mielestä paras mahdollinen tapa, mutta kun kansa haluaa, niin sitten tehdään niin. Jotkut jämäkämmät papit tuomitsevat asian sakramentin väärinkäyttönä mutta koska kyseessä on suosittu palvelus ja perinne (mutta kuinkahan vanha...), niin sitä tehdään. Kaikki papit toivovat, että ihmiset tulisivat yksityiseen katumuksen sakramenttiin. Mutta jopa pääkaupunkiseudulla voi olla tilanne, että jo pitkäänkin pappina ja rippi-isänä olleelle saattaa ajan varata suuren paaston aikaan kymmenisen henkilöä. Joulupaaston aikaan tulee vain pari kolme. Siis murto-osa kirkossa kävijöistä, saati kirkon jäsenistä. Ihmiset ujostelevat niin kovasti. Käännynnäiset sekä iäkkäät, vakaassa uskossa olevat syntymäortodoksit tulevat eniten.

Yksi ongelma on, ettei monellakaan ole enää rippi-isää, hän saattaa olla jo kuollut, eikä ole helppo mennä pitkän tauon jälkeen uudelle papille. Ihmiset eivät tiedä, mistä aloittaa, pelkäävät ja häpeävät liikaa. Ja koska tapa on päässyt meillä Suomessa unohtumaan, niin ihmiset laistavat siitä ”koska muutkin” ja kuittaavat asian yleisellä synnintunnustuksella.

Ortodoksisen kirkon papiston taso Suomessa on niin heikko ja puutteellinen, ettei kenenkään kannata vahingossakaan mennä kertomaan mitään papeille katumuksen sakramentissa. Sitä varten niin kuin tässä ketjussa oikein todettiin oikeita auttajia ovat psykologit, psykiatrit, luonto, liikunta, työ, mietiskely, hengittäminen, jooga jne.

Elämän vaikeuksista, puutteita ja kärsimyksestä kannattaa sanoutua irti ja jatkaa matkaa.

Elämän vastaukset löytyvät siltä polulta, jota kuljet eikä siihen tarvita pappia ja synninpäästöä.

Ajattele kirkkaasti. Tee parempia päätöksiä. Vaikuta itseesi ja muihin lähimmäisiisi.

Elämän tarkoitus on ihmisenä jatkuva kasvaminen ja kuoleman hyväksyminen Siihen kirkko on valitettavan huono vaihtoehto.

Hyväelämälle: Pappi ei ole terapeutti, sielunhoitaja tai lääkäri vaan pappi. Synnintunnustuksen tarkoitus ei ole keskusteluavun saaminen vaan syntien tunnustaminen, niiden katuminen ja anteeksi saaminen Kristukselta. Synnit tunnustetaan Jeesukselle Kristukselle, pappi on vain se, joka on paikalla sakramentin toimittajana.
Papit eivät ole myöskään hengellisiä ohjaajia saati entisajan ohjaajavanhuksia, tosin monet pystyvät antamaan teologisia ja pastoraalisia neuvoja kilvoittelijalle. Ihmissuhdeongelmia tai muita ongelmia he eivät ratko.

Me ortodoksit uskomme tarvitsevamme synnintunnustuksen sakramenttia pelastuaksemme. Synnintunnustus on kasteen uudistus.

Jos joku tarvitsee ongelmiinsa keskusteluapua, oikea osoite on tosiaankin psykologi tai kenties lääkäri. Myös luonto auttaa, musiikki, rentoutuminen jne. Tulee tosin muistaa, että näissäkin keinoissa apu tulee Jumalalta. Jumalalla on monia tapoja auttaa ihmistä.

Jotkut kokevat katumuksen sakramenttinsa armon ja Jumalan rakkauden niin voimakkaasti, että se parantaa. Ylipäätään sakramentti parantaa silloinkin kun sitä ei heti tunne, hiljaisesti ja salaisesti. Aivan kuten ehtoollinenkin. Ne ovat nimensä mukaisesti sakramentteja, mysteerioita.

Erityisesti suuri paasto on katumuksen aikaa ortodokseilla. Katumukseen olisi hyvä saada anteeksianto Jumalalta. Se toteutuu katumuksen eli synnintunnustuksen mysteeriossa. Vain katuva ihminen nöyrtyy, vain nöyrä ihminen pelastuu. Näin me kristityt uskomme.

Kaksi edellistä puhuu asiaa.