Paljonko syrjäytynyt näkee ihmisiä?

En tiedä oletko syrjäytynyt, mutta ystäviä sinulla ei ainakaan ole.

Kerran 2-5kk välein näen jotain tuttua.
Muuten näen kadulla olevia ihmisiä.
Baarissa olen koittanut käydä tutustumassa, mutta eipä sieltäkään löydä ketään.
Naisia ei voi lähestyä, miehet, varsinkin homot/hintit, on ärsyttäviä.

Eipä tässä jaksa enää yrittää yhtään mitään.
Tullut selväksi etten kuulu tähän yhteiskuntaan.
Kunhan saisin hieman rahaa säästettyä niin lähden pois Suomesta.

Näen kavereita suunileen kerean vuodes...
Mut on historiassa tehdyt virheet ja nykyiset sairaudet ... mm ylipaino ja muut jotka vei mut sairaseläkkeelle.
Yksin olen hyvin paljon... ja koen syrjäytyneeni vaikka seuraan nettstä maailminanmenoa niin sosiaalisesti oon syrjäytyny.. ja hullua on et oon nainenki vielä.
Miehille oma tilanne on tyypilisempää.

Syrjäytyneellä ei ole oikeita ystäviä. Vain kavereita, joita ei kiinnosta ja heitä tulee nähtyä kerran vuodessa tai kahdessa. Muuten ainoa ihmiskontakti on kaupankanssa yms muut pakolliset ihmisten ilmoilla tapahtuva asiointi.

ei se ystävien määrä ole mikään " mitta " maailma menee omaa tahtiaan. mistä asioista pidät? hae kirjastosta kirjoja,lue .tai ei tarvi olla lukemista vaikka lehtiä.muuta tekemistä ajatella itelleen kuin puhelimen " pyörittämistä " ei kaikille tarvi vastailla watsapp viestiin ja olla heti että"tavoitetaan" johonkin kommenttiin.luulempa että puhelimella keskustelet ? aloita siitä mistä asioista pidät ?saiko kysyjä tästä mitään vinkkiä:)?

Syrjäytynyt varmaan näkee ihmisiä yhtä paljon kuin syrjäytymätönkin... mutta onko sillä loppupeleissä mitään merkitystä, näkeekö paljon vai vähän, koska yksin synnyt ja lopuksi yksin kuoletkin...joten mikä on pointti asiassa?

On olemassa muitakin ketkä osaavat kyseenalaistaa nykymaailmaa. Toivottavasti löydät oikeat tyypit. Tsemppiä!

Et ole syrjäytynyt, elleivät ystäväsikin ole

Et ole syrjässä missään. Samoin minullakin. Ei kaikki hömpötys vaan nappaa.

Et ole syrjäytynyt. Viihdyt vaan paremmin itsekseen

Kuka sanoo, mitenkä toisten pitää elää. Jokainen elää omaa elämäänsä. Tutkijat keksivät uusia nimikkeitä kaikille asioille. Syrjäytyminen on yksi niistä. Monet voi olla tyytyväinen elämäänsä yksin, eikä todellakaan ole syrjäytynyt. Me kaikki muodostamme oman elämän ja ollaan tyytyväisiä, ilman lokerointia.

Puhun puhelimessa ehkä kerran kuukaudessa. Netissä viikottain pieniä tarinoita.
En edes halua tavata. Sairastumisen ja ohitusleikkauksen jälkeen 1.5v sitten eristäydyin.
Koska rahaa ei ole käytössä kuten kuuluu, valehtelen että en pysty tulemaan, enkä ota vastaan.
Häpeä on liian suuri.

Minulla ei ole ketään kavereita en käy juuri muuta kuin kaupassa,baareissa en ole käynyt kun 90-luvulla jotenkin ei enää yksin sinne uskalla lähteäkään on kait muuttunut nekin mestat niin ettei sielä osaisi ollakaan.Rahasta ei olisi kiinni jos haluisi matkustella ym mutta se kynnys olsi liian iso nykyään.Luulen et kaveripiirin katoaminen johtuukin siitä kun myin yritykseni josta sain suhteellisen suuret rahat,olen ostellu parit kesämökit,asuntoja,autoja aika lailla mitä huvittaa niin nämä asiat mielestäni johti yksinäisyyteen.Vuosia olen kyllä suunitellut hankkia naisystävän mutta ikääkin jo 5kymp niin taitaa olla jo se juna mennyt kohdaltani.

Niin, pitäisi ensin määritellä mitä syrjäytyneellä tarkoitetaan, jokainen kun saattaa sen käsittää eri tavalla.
Joku tuossa yllä väitti että aloittajalla " ei ole ystäviä". Mun mielestä yksikin hyvä ystävä riittää. Jos on useampien kanssa kuitenkin tekemisissä niin mielestäni on jo aika sosiaalinen.
Toiset tarvitsevat enemmän omaa aikaa, omaa tilaa ja yksinoloa.
Itselläni ei ole tällä paikkakunnalla yhtäkään tuttua, kaveria, saati sitten ystävää. Muutin tänne viime vuoden lopussa. Käyn lähinnä töissä ja palaan kaupan kautta kotiin. Viikonloput olen miesystävällä ja puhelimitse juttelen viikottain joko lasten tai siskoni kanssa. Siinä mun sosiaalinen elämä enkä oikeastaan kaipaa juuri muuta.
En harrasta yhtään mitään eikä sellaiseen ole rahaakaan. En voisi kuvitella hyppiväni jossain ryhmäliikunnassa pieruja pidätellen hikisenä ja jalat tutisten :/ hyi.
Työhaastattelussa toki kannattaa valehdella harrastavansa vaikkapa uintia, onhan se nyt peräti outoa jos et muka MITÄÄN harrasta.
Pojallani on valitettavasti lähes sama tilanne, tyttöystävää tapaa mutta muuten ei tunne täältä ketään. Toivon että tilanne paranisi kun hakeutuu syksyllä kuntouttavaan. Itse en oikein välitä muista ihmisistä mutta toivoisin että pojallani olisi muutama kaveri joiden kanssa tehdä jotain.

Taitaa koko puhe syrjäytymisestä olla melko turhaa. En tiedä mistä oikein on tullut velvollisuus tavata usein "ystäviä" ja yleensäkin ihmisiä.
Perheellisellä on työnsä ja perhe-elämä, joten ei oilisi paljoa aikaa juosta tapahtumissa ja ystävien ja tuttujen kanssa. Kun vanhenee, niin ei jaksa enää pitää kovin moneen tuttuun tai ystävään yhteyttä. Työelämä on hyvin vaativaa, varsinkin yksityisellä sektorilla.

Omasta muijastakin olen huomannut, että nyt vanhempana (pian 60v ikää, minä 63v) hän on karkottanut kaikki ystävänsä, jos niitä oikeita koskaan on ollutkaan. Selitys on, että ei jaksa. Kyllä kai hänellä joku tuttu vielä on, jonka kanssa joskus puhuu puhelimessa. Työelämässä kuulemma tapaa aivan tarpeeksi työkavereita ja ns. asiiakkaita, eli esikouluikäisiä lapsia.

Hänkin tykkää tästä hiljaisesta kesämökkielämästä, jota harrastetaan ainakin 8 kk vuodesta mökillä, jossa ei ole edes kunnon sähköjä ja juoksevaa vettä. Aggregaatista ja akuista saa paljon apua sähköongelmiin. Nyt olen itse mökillä tätä kirjoittamassa. Työt loppuivat jo yli kolme vuotta sitten ja eläke alkaa syksyllä, jos itse sille mennä. Muussa tapauksessa työttömyyteni jatkuu.

On aika turhauttavaa hakea töitä, kun ikinä ei enää iän vuoksi kutsuta edes työhaastatteluihin asti. Olen IT-alan ammattilainen, jonka tekniikkaosaaminen on hyvin vanhaa, ja kysyntää ei Suomessa ole, syynä myös se, että töitä on viety hyvin matalan palkkatason kehitysmaihin pois Suomesta.

Pitääkö hakea huolissaanolotukea kansainväliseltäeläkelaitokselta?

Haluaisin perustaa kantasuomalaisten syrjäytyneitten yhdistyksen.