Ihmisten yksinäisyys on rakenteellinen ongelma hyvinvointiyhteiskunnassa.
Rakentamalla palvelutaloja, joissa alueet on jaettu ikäryhmittäin omiksi tiloikseen, sekä yhteisiä alueita, joissa ihmiset hetkellisesti kohtaavat, saadaan eri-ikäiset ihmiset viihtymään ilman ongelmia.
Eri ikäiset voivat oleskella suurimman osan aikaa samanikäisten kanssa, ja halutessaan kohdata saman talon muunikäisiä ihmisiä riittää, että käy kaikille tarkoitetuissa yhteisissä tiloissa.
Kaikille yhteiset tilat tarjoavat mahdollisuuden kohdata eri-ikäisiä ihmisiä tilanteissa, jotka yhdistävät ihmisiä erilaisista elämäntilanteista huolimatta.
Ja koska palvelutaloissa ei olisi pakkoa kohdata ketään ilman omaa halua, niin ongelmia viihtyvyyden kanssa ei olisi.
Monia kerhoja lopetetaan ja sen seurauksena ihmiset siirtyvät toisten palvelujen alaisuuteen.
Rahaa säästetään toisaalla ja sen seurauksena kustannukset nousevat toisaalla - valitettavaa toimintaa tietoyhteiskunnassa.
Kun erilaisten ihmisten toimintoja yhdistetään ilman pakkokeinoja, niin ihmiset alkavat vapaaehtoisesti toimia yhdessä, viihtyvät ja tekevät tulosta todellista säästöä tuottaen.
Tähän kaikkeen tarvitaan vain riittävän nerokkaasti rakennettuja osittain yhteisiä tiloja, jotka houkuttelevat eri ikäisiä tekemään tuottavaa yhteistä hyvää.
Ensimmäisenä nerokkaan ratkaisuna toimivista tiloista mieleeni tulee Helsingin kaupungin kirjasto, jossa erilaisia toimintoja on yhdistelty mielikuvituksellisilla tavoilla.
Toivottavasti toimintojen sekoitus tuottaa jotain lisäarvoa kaikille osa-alueille enemmän kuin ne yksistään koskaan tuottaisivat.
Rakentamalla palvelutaloja, joissa alueet on jaettu ikäryhmittäin omiksi tiloikseen, sekä yhteisiä alueita, joissa ihmiset hetkellisesti kohtaavat, saadaan eri-ikäiset ihmiset viihtymään ilman ongelmia.
Eri ikäiset voivat oleskella suurimman osan aikaa samanikäisten kanssa, ja halutessaan kohdata saman talon muunikäisiä ihmisiä riittää, että käy kaikille tarkoitetuissa yhteisissä tiloissa.
Kaikille yhteiset tilat tarjoavat mahdollisuuden kohdata eri-ikäisiä ihmisiä tilanteissa, jotka yhdistävät ihmisiä erilaisista elämäntilanteista huolimatta.
Ja koska palvelutaloissa ei olisi pakkoa kohdata ketään ilman omaa halua, niin ongelmia viihtyvyyden kanssa ei olisi.
Monia kerhoja lopetetaan ja sen seurauksena ihmiset siirtyvät toisten palvelujen alaisuuteen.
Rahaa säästetään toisaalla ja sen seurauksena kustannukset nousevat toisaalla - valitettavaa toimintaa tietoyhteiskunnassa.
Kun erilaisten ihmisten toimintoja yhdistetään ilman pakkokeinoja, niin ihmiset alkavat vapaaehtoisesti toimia yhdessä, viihtyvät ja tekevät tulosta todellista säästöä tuottaen.
Tähän kaikkeen tarvitaan vain riittävän nerokkaasti rakennettuja osittain yhteisiä tiloja, jotka houkuttelevat eri ikäisiä tekemään tuottavaa yhteistä hyvää.
Ensimmäisenä nerokkaan ratkaisuna toimivista tiloista mieleeni tulee Helsingin kaupungin kirjasto, jossa erilaisia toimintoja on yhdistelty mielikuvituksellisilla tavoilla.
Toivottavasti toimintojen sekoitus tuottaa jotain lisäarvoa kaikille osa-alueille enemmän kuin ne yksistään koskaan tuottaisivat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hyvä idea. kannatetaan
Ongelma on johtaminen eli holhous. Meillä vaikuttaa olevan yhteiskunnassa eräänlainen ylhäältä alaspäin johtaminen. Ihmisiä pidetään ”johdettavina” mm. syyperusteisella sosiaaliturvalla ja hyvin moni suomalainen hyväksyy mallin, tai ei varsinaisesti ymmärrä vaan on ilmiöiden vanki.
Näin yksinäisyys luodaan rakenteiden kautta (perhesuhteet, ihmissuhteet ja syyperusteinen sosiaaliturva sekä työnantaja-työntekijä -malli) ja ratkaisuksi tarjotaan rakennettua mallia (sosiaalihuolto, vanhusten laitoshoito, nuorten psykiatrinen hoito, työttömien kuntouttava työtoiminta, pitkäaikaistyöttömien ja työstä kieltäytyvien holhoukseen ottaminen jne).
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/miia-kieltaytyi-palkattomasta-tyosta-kunta-haki-holhouksen-alaiseksi-pitaako-kunta-ilmaistoista-kieltaytyvaa-hulluna/
Palvelutalojen rakentaminen -idea nousee tästä holhouksen näkökulmasta. ”Koska harva on miljonääri, harva pystyy järjestämään asiansa hyvin ja siksi tarvitaan laitoksia ja rakenteita että yhteiskunta voi rakentaa ja tarjota palveluja.”
https://www.youtube.com/watch?v=xvYp0yN3v-g
Kaikki periaatteessa lähtee liikkeelle siitä juuritason mallista (rahatalousjärjestelmä) missä ihminen ei voi ostaa tai myydä ilman ”rahaa”, eli esimerkiksi työtön ei ole välttämättä (/todennäköisesti) oikeutettu opiskeluun/vapaaehtoistyöhön työttömyysturvaa samaan aikaan nostaen.
Koska moni voi syrjäytyä, tarvitaan laitos, joka tuottaa yksinäisyyden tilalle yhteisön (päiväkoti, vanhusten palvelutalo, työpaikka). Näin ihmisten itsenäinen toimintakyky on sidottu laitokseen eikä ihmisen itsenäinen toimintakyky tai itsestä nouseva motivaatio kuki eivätkä ihmiset ole itseään ohjaavia yksilöitä.
Onhan se noinkin. Yksin olo ei ole muodikasta. Kaikessa pitää jonkun palvella. Miten pääsisi kiinni siihen että olisi itse se joka järjestää juttuja. Jos olisi mahdollista tehdä itse porukalla joku kiva paikka niin tulisiko sinne kohta jotkut muut riehumaan? Tykkään itse olla kotosalla ja ilokseni teen kaikesta vanhasta uutta. Sakset suhisee ja lankaa kuluu ja välillä istun neulan takapuoleen. Teen vanhoista farkuista nyt semmosta tilkkukangasta jolla sitten päällystän sohvani. Ottaa se sormille mutta tavoite on jouluksi saada uusi sohva siitä.
olen työskennellyt erilaisissa vanhusten palvelutaloissa, kiinteistöjen huoltotöissä lähinnä. olen ihmetellyt kun hoitajat puhuttelevat vanhuksia kuin pikkulapsia. samallalailla läyryävät la lässyttävät. ei kait sitä ihminen miksikään lapseksi muutu jos ikää tulee. olen ulospäin suuntautunut ihminen ja juttelen kaikkien kanssa. suurin osa vanhuksista on erittäin virkeitä ja puheliaita. vaikka liikkuminen voi jo hidasta ollakkin niin pää pelaa kuin pitääkin.