Eilen tulin metrolla kun itiksen luona metro äkkipysäytti ja kuului Jysäys. Jaaha joku hyppäsi taas alle. Pian kuski kertoikin näin. Käski istumaan ja odotetaan pelastuslaitosta ottamaan allejäänen.
Näitä tapahtuu monta. Onnettomia epätoivoisia usein narkkareita ja syrjäytyneitä. Mutta myös tavallisia veronmaksajia joilla tulee epätoivo. Laine ajattelee että saavat huomiota sen hetken kerran elämässään kun metro seisoo tunnin ja tuhannet odottavat. Saivat huomiota.
Tuntuu siksi turhalta eri uskovien väittelyyn. Menkää kaduille kertomaan älkääkä haukkuko koko ajan.
Näitä tapahtuu monta. Onnettomia epätoivoisia usein narkkareita ja syrjäytyneitä. Mutta myös tavallisia veronmaksajia joilla tulee epätoivo. Laine ajattelee että saavat huomiota sen hetken kerran elämässään kun metro seisoo tunnin ja tuhannet odottavat. Saivat huomiota.
Tuntuu siksi turhalta eri uskovien väittelyyn. Menkää kaduille kertomaan älkääkä haukkuko koko ajan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jotenkin olen sitä mieltä että ihmisellä pitäisi olla oikeus eutanasiaan eli ihmisarvoisen poistumiseen. Totuus on kuitenkin että ihmiset aika vähän välittävät toisista ihmisistä.Että vaikka toista sanotaan niin toista käytännössä tehdään. Ei olisi suuri asia että jos osaisi asian sanallisesti tai kirjallisesti esittää miksi haluaa pois niin miksi ei voisi saada varmaa pilleriä ettei tarvitsidi kiireisiä stadilaisia häiritä hidastuneella metromatkalla sit. Vielä ikävämpiäkin viivästyksiä on ollut esim rekkakuskeilla että parempi olisi terveydenhoitopiste jossa joku koulutettu psykologi kuuntelee syyn ja kirjaa asian ylös ja sh jakaa sen jälkeen pillerin tai voihan se olla niinkin että sen saa hakea vasta 2 viikon päästä käynnistä niin on se 2 viikon mietintäaika välissä.. Että tämä hallitus on ollut köyhille sairaille esim ihan hirveän kova, eläkelaitos on valehdellut minulta työkyvytömyyseläkkeen (vaikka joukko lääkäreitä puolsi mulle asiaakin)eli olen aika puhki siitä ssirauksien lisäksi että en tiedä miten itse jaksan ja vaik olis työkyvyttömyyseläke se on muutenki liian matala että en tiedä kauanko mulla menee että nykäsen..
En minä kyllä tuollaista kuolintapaa itselleni valitsisi. Kyllä niitä on lempeämpiäkin keinoja lähteä tästä maailmasta.
Huomiohakuisuus ei paljon auta, kun siitä ei ole itse nauttimassa. Ja voipi olla, ettei moni muutoinkaan välittäisi.
Tuollaisen kokeminen metromatkustajana on varmasti järkyttävää. Olin kauan sitten bussimatkustajana hirvikolarissa ja kuulen ja tunnen sen kovan tömäyksen edelleenkin kropassani.
Itse nuorempana, monesti epätoivoissani suunnittelin itsaria ja muutaman kerran pääsin jo yrityksenkin asteelle, mutta Jumala varjeli. Ja tässä olen! Tuska kesti kauan, mutta lopulta sekin, ainakin jossain määrin helpotti, väheni.
Elämässä tulee vastaan paljon epämiellyttäviä asioita, mutta tähän on totuttava ja vain vahvistettava itseään kestämään tätä, joskus kauhujenkin elämää! Sitä saattaa kuvitella, että "vain minulla menee huonosti ja kaikki muut ovat onnellisia! Ne ei tiedä tosi kärsimyksestä mitää!" Tämä on harhaluulo. Ihmiset eivät yleensä ulospäin näytä ongelmiaan, mutta kyllä niitä on, eri ihmisillä erilaisia. Ihmiskunta on aika paha. Mutta täällä on vain taistellen selviydyttävä.
Pahimpia elämänhalun viejiä ovat nämä uskikset.Vuosikymmeniä istuin heidän kokouksissaan.Menin rikki sekä henkisesti että fyysisesti.Nyt kun en enää käy heidän kokouksissaan,olen jo parempi ja kohtaan ihmisiä kaduilla ja kahviloissa ,tunnen olevani hyväksytty ja rakastettu ja molemminpuolista vertaistukea.Olen youtubesta katsonut videoita,missä kerrotaan nuorten ja lasten tekemiä itsemurhia.Mikä ahdistus on heillä ollut!!!
On niin surullista kun nuoret ihmiset, joiden elämä on edessä, käyvät rekkain alle. Kerran eräs toveri joutui suunniltaan kun joutui näkemään ylikulkusillalta alhaalla asemalaiturilla eräänkin hyppäävän junan eteen. Raajat vaan lenteli, hän kertoi itkien.
Mitkään itsemurhapillerit ei myöskään ole ratkaisu. Ihmisiä täytyy yrittää avittaa. Kerran näin juoksulenkillä miehen nojaavan sillankaiteeseen katsellen surullisen näköisenä alla virtaavaan jokeen. Pysähdyin ja sanoin hänelle dramaattisesti "ei, älä tee sitä, aina on toivoa" Hän katsoi minua kummissaan ja minä kerroin hänelle tarinoita. Kerroin myös Jeesuksesta. Hän ei sanonut juuri mitään, joten vielä rohkaisun sanoin jatkoin matkaani. Näin toimien, jopa itsensä narriksi tehden, meidän on vaellettava. Herra antakoon näkevät silmät, ja kuulevat korvat.
Ennen kun kävin vielä seurakunnissa, elämä oli paljon mukavampaa. Siellä oli rakkaita sisaria ja veljiä. Nyt on niin yksinäistä ja epämukavaa. Seurakunta olisi ihmistä varten. Menkää sinne.
Mutta kun siellä seurakunnassa ei ole normaaleja ihmisiä.Mitä sitten et mene seurakuntaan????Aivan outoa valitusta,kun on niiiiin rakkaita sisaria ja veljiä!!!Siirappimaista rakkautta.Me hyväveli ja sisko loossit.Niinkuin yllä kirjoitin,lähimmäiset ja arjen enkelit ovat ulkona näistä lahkoista.Kiitos Jumalalle löysin tien vapauteen lähtemällä pois sairastuttavien läheltä,olisin varmasti muuten päätynyt itsariin.
"Saat olla lapsi Jumalan, sua suuri perhe rakastaaa, tää lämpö meitä lähentää ja rakkaus Herraan yhdistää.." Eikö ole ihanata?
Teoria ja käytäntö on silti eri asia. Joskus nuorena kun tulin uskoon, joku sisko kysyi minulta päivien päästä, että eikö ole kurjaa kun kukaan ei huomaa? Tarkoitti minua. Totesin että ei ollenkaan, en minä mitään erityishuomiota kaivannutkaan. Tosi asia on tietysti että liian moni on liian yksin. Seurakunnissakin. Vaan on se myös itsestä kiinni, kun antaa niin myös saa.
Miksi sitten en enää käy seurakunnassa? En jaksa enää toistaa, kysy nimerkiltä sammaatietä. Hän tuntee järkyttävän tarinan.
Ihmiset haluavat kuitenkin synnyttää lapsia, ja jopa yrittämällä kaikki mahdolliset keinot vaikka tietävät että tulevaisuus on epävarma ja ei ole takuita onko tuleva ihminen onnellinen. Entäpäs jos hän ei haluakkaan elää ja päätyy raiteelle ennen keski-ikää. Ja jos elää niin vanhuuskaan ei tunnu houkuttavalta. Ilmestyskirjassa on että lopunaikana ihmiset toivovat kuolemaa mutta kuolema pakenee heitä. Vielä 70-luvulla tosi harva eli 90-vuotiaaksi mutta nyt eletään ja hamutaan eutanaasiaa kuolemanpiikkiä. Elämä ilman Jumalaa on toivotonta. Jumalan kanssa se on kuitenkin kärsimystenkin kanssa siedettävää.
Minulla kävi korvaan tuo huomionhakuisuus..
Uskon, en tosin tiedä, että itsemurha on suurimmalle osalle pakokeino sellaisesta tilanteesta, missä näkee kaiken toivon menneen ja olo / tilanne on sietämätön kestää.
Sanotaan, että itsemurha voi olla myös avunhuuto. Eräs itsemurhaa yrittänyt kertoi minulle sen olleen avunhuuto, eikä oikeasti halunnut tappaa itseään.
Varmaan itsemurhaan liittyy monenlaisia ajatuksia ja tarpeita sekä tekijöitä ihmisestä / tekijästä riippuen.
On sanottu myös, että itsemurha on itsekäs teko. Ehkä en mustavalkoistaisi noin jyrkästi. Uskon, että ihminen tehdessään itsemurhan on sellaisessa mielentilassa, ettei hän koe itsestään olevan enää hyötyä tai sitten hänen kuormansa tuntuu liian raskaalle kantaa.
Jokainen kun loppupeleissä kantaa yksin kuormansa ja joutuu itse tekemään sen työn.
Lailla ruoskijoita kyllä riittää, mutta onko kohtaajia seurakunnissa?
Itsemurha on -murha. Sanan mukaan kenessäkään murhaajassa ei ole Iankaikkista Elämää, niin että se hänessä pysyisi.
VAROKAA SIIS MURHAAMASTA ITSEÄNNE!
Niin itsemurha ei ole Jumalantahto. Jos ymmärsit kantani itsemurhaan toisin, huonosti kirjoitin.
Lailla ruoskijoilla tarkoitan niitä, jotka lukevat muille lakia, mutteivat ojenna auttavaa kättä.
Itsemurhaan usein liittyy se huomiohakuisuus, että haluaa ikäänkuin syyllistää "te muut. Katsokaa mitä tapahtui, kun ette auttaneet! Toivottavasti nyt olette iloisia, kun pääsette minusta! Katsokaa kun hyppään katolta, naurattaako nyt! Kaikki on teidän syytänne!"
Jo aiemminkin täällä kertomani eräs tuttavani teki useita muka itsemurhayrityksiä. Muutaman kerran hän soitti minulle yöllä ja kertoi seisovansa tuolilla, hirttonaru kaulassa. Olin tuolloin vielä niin ystävällinen ihmisparka, että tuo kaikki uhkailu vei itseltäni omat hermot. Kun tätä jatkui n. 15 vuotta, lopulta väsyin ja ilmoitin, ettei minua kiinnosta enää vähääkään.
Hän teki itsarin. Ja minä sain yö- ja päivärauhan.
Voihan se toisinaan olla noinkin.
Veljeni kun teki itsemurhan, hän ei kertonut siittä kellekkään.
Kävi normaalisti yliopistoa ja oli kavereiden kanssa.
Myöhemmin hänen kämpilleen mentäessä siis hänen kuolemansa jälkeen kyllä huomasimme, ettei kaikki ollut hyvin. Kasoittain roskia ja lehtiä, vaatteita yms joka paikassa ennen kun oli hyvinkin siisti. Kuukautta aikaisemmin oli ollut asunto ok.
Oli kavereitakin. Hymyilevä ja kiltti oli hän. Ehkä uupui.
Ei jättänyt viestiä. Meni vain ja hukuttautui. Hyppäsi sillalta kaupungilla.
Enoni teki saman. Ei viestiä, ei mitään merkkejä..ampui suuhunsa metsässä.
Auttaa ei voi loputtomiinkaan ja aina apu ei riitä.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat.
Jokainen on kuitenkin loppupeleissä itse vastuussa tekemisistään niin itsemurhan tekevä kuin auttajakin.
...ja sekin, joka ei ojentanut auttavaa kättä!
Kun otin asian sydämelleni ja ahdistuin tuosta itsarista, muuan AA:lainen tuttuni sanoi, että hänen itsarinsa ei ollut minun syyni. Tuo mies teki itsarin omasta valinnastaan. Se oli yksin hänen ratkaisunsa, olivat sitten "muut kohdelleet häntä kuinkakin väärin". Hänhän kiusasi koko lähipiiriään temppuiluillaan.
Itsari oli yksin hänen oma valintansa, sillä hän olisi voinut valita toisinkin. Tämän viestin tahdon kertoa muillekin itsemurhan tehneiden läheisille, jotka kantavat omaa, väärää syyllisyyttä, vaikka syy ei ollut kenenkään toisen kuin itsemurhan tehneen itsensä.
Joskus kylläkin esim. koulu- tai työpaikkakiusaaminen voi johtaa uhrin itsemurhaan. Silloinkin valinta on uhrin oma, mutta kyllä tällaisissa tapauksissa osoittaisin sormella myös jokaista uhrin kiusaajaa. Jotkut nuorethan tahallaan ajavat toisen siihen pisteeseen, ettei hän kestä. "Ajetaan se itsemurhaan!". Nämä ovat murhaajia, jäivät kiinni tai eivät. Lapsenmurhaajia. Tämä teko ei koskaan korjaannu. Murhaaja kantakoon omaa taakkaansa. Kuinka tällainen henkilö itse enää kehtaa elää?
Tuttavapiirissäni on ollut paljon itsarin tehneitä, yleensä enemmän tai vähemmän alkoholiongelmaisia. Niinqu sanotaan: alkoholismi on tappava sairaus.
Niinhän se on. Semmosta se tahtoo olla. Monenlaista elämäntilannetta ja tapahtumia. Ja itsestäänkin pitää huolehtia, omasta jaksamisestaan.
Ratkaisuja ja päätöksiä tehdessään, oli se sitten itsemurha ta toisen auttaminen vaikuttaa niin monet tekijät. Ei se tosiaan ole niin yksinkertaista mikään.
Tuosta kiusaajista, että jos mietitään koulukiusaajia niin usein ne kiusaajatkin ovat lapsia.
Muistan joskus lukeneeni sellaisen jutun, missä 18 v oli tappanut toisen nuoren miehen.
Mies tuomittiin pitkälliseen vankeusrangaistukseen.
Oikeudessa tämän kuolleen sekä vangitun vanhemmat syleilivät toisiaan ja lohduttivat toisiaan.
Vangittu mies pyysi anteeksi pojan vanhemmilta ja he antoivat anteeksi.Poika katui tekoaan, eikä ymmärtänyt, miten oli niin saattanut tehdä.
Tahdon vain sanoa, että vaikka teot ovat jokaisen omalla vastuulla, se ei välttämättä tarkoita, että syy olisi tekijässä yksistään. Syyllisyys voi olla usein monen tekijän summa.
Mutta väärinhän se on murhat ja tuottaa tuskaa etenkin lähipiirille mutta jossain määrin muillekkin ja ahdistusta.
Juu, en ole kyllä kuullut viinasta mitään hyvää aiheutuneen.
Todellakin (olenpas tökerö... ), osanotto sinulle Samaatietä, veljesi puolesta. 🌷
Sekä kaikille itsemurhan tehneiden läheisille.
*
Ethän ole, en huomannut viesteissäsi sen enempää tökeröä kuin omissanikaan tai ehkä viesteissämme oli tökeryyttä molemmissa.
Osanottoni myös minunkin puolestani.
Asemalla sen vessaan oli menossa eräs asiakas ja rypäsi vessan kynnykseen.
Jalka taittui takaisinpäin ja tarvitsi kuuskulma-avainta korjatakseen jalkaterää etiäppäin.
Kertoili tekojalan ja käden proteesin johtuvan siitä, että kännissä oli tarkoitushakuisesti kiskoilla. Elämä jatkuu - ei enää entisin tavallisin askelin, vaan apujalan ja tehtäviä tehden apukäden avulla. Ei hän niin vanha ollut - ehkä jo kolmikymppinen.
Eli ei se kiskot aina lopeta elämää - mutta muuttaa se kuitenkin sen elämän erinäköiseksi senjälkeen.
Nokkelaa ottaa poikkeus säännöstä ja kumota sillä fakta, että juna on aika hyvä väline tappaa itsensä.
Niin se on, KUKAA,N kaikille hyväksi Jumalan Sanan (Raamatun UT) VASTAISESTI elävä, ei tiedä varmaksi näkeekä edes huomista päivää, tei edes tulevaa hetkeäkään. Jos ei näe, niin kukin niin VÄÄRIN, saatanaa tuomiokseen palvelevasti elävä, herää sitten siellä ikuisuuden hirvittävällä puolella, jossa ei naurata, loputtomassa hirvittävässä tuskassaan!! Kun ei ole mitään millä itseään, syystään (Jumalan Sanan) Raamatun UT vastaisuudesta seuraamus tuomiolta, puolustaa.
Kun se synnin (kaikki vääryys ja pahuus) Jumalan Sanan vastaisuudesta synnin / syyllisyyden malja tulee täyteen, niin tulee se maailman lopukseen tuomionsa! Kukaan ei tiedä milloin se kunkin syyllisyyden malja täyttyy. Mutta niitä varoituksiksi läheltä piti tilanteiden pitäisi herättää / pysäyttää, tajuamaan, että kaikki ei ole elämässään oikealla ns. "tolalla".