Helvettiä ei ole olemassa!

99,9 % Kristinusko-foorumilla kirjoitetuista kirjoituksista kumpuaa hyvän- ja pahantiedon puun pällistelemisestä ja palvomisesta ("Me teemme hyvää ja kartamme pahaa ..."). Paljonpa sen puun hedelmän syömisestä ihmiskunta kostui. Kovin harva tuntuu tajunneen sitä, että Kristus on Elämän puu.

Aloittaja on perkeleen lapsi ja valhettelija.

Ikuinen helvetti on olemassa, ja se odottaa kaikkia jotka kuolevat synneissään.

Tehkää siis parannus ja kääntykää, ottakaa uskossa vastaan Jeesus Herraksenne ja Vapahtajaksenne niin teistä tulee Jumalan lapsia ja saatte ikuisen elämän.

Kaikki ihmiset ovat ainakin jossakin määrin hyviä. Ja jokaisesta löytyy heikkous, kun riittävän tiukka tilanne tulee. Eikka totesi, että paha ei ole kenkään, vaan toinen on heikompi toista.

Mutta mikä merkitys tässä on sillä uskovaisuudella? Onko uskovainen enemmän vaiko vähemmän hyvä ihminen kuin ei-uskovainen? Perustuuko hyvän tekeminen jotenkin eri asiaan?

Ehdotan, että uskovaisuudella ei ole tuon taivaallisen tekemistä hyvän ja pahan tekemisen kanssa.

Uskovaisuuteen kuuluu vain ahdistuminen ja siitä vapautumisen ostaminen samalta kauppiaalta, joka sen ahdistuksen aiheuttikin.

Ainoa konsti, jolla ei-uskovainen voidaan leimata pahantekijäksi, on tietyn tunnustuksen mukaisen uskon puutteen määrittely pahan tekemiseksi.

Voi elämän kevät sentään. Mitä mä nyt lipulla teen? Kuka huijas mua?

Jos helvetti on Jerusalemin kaatopaikka, niin ei silloin tarvitse sapattia pitää, koska vaikka sitä ei pidä, niin ei joudu helvettiin. Käy juuri siten kuten ateistit uskovat, että ihminen vain kuoltuaan häviää. Ei ole mitään syytä kilvoitella lakihenkisesti, koska siinä pelastuminen on epävarma, jos jäänytkin jokin lain noudattaminen vajaaksi, niin ei silti joudu helvettiin, kun sitä ei ole olemassakaan. Kyllä se Jumala vain on rakastava. Me vain tyhmillä laillamme teemme hänestä tyrannin, joka vaatii meiltä aivan turhaan sapatin viettämistä.

Adventistit uskovat tyhjiinrauennesseen helvettiin.
Miten adventistit läpäisevät tutkivan tuomion?

Kristityillä ei ole v. 1844 tutkivan tuomion oppia.

Kerran tulevat advaritkin huomaamaan että helevetti oli sittenkin olemassa. Mutta silloin se on liian myöhäistä. Se on kuulkaa niin, että kun vellit on jo housuissa on myöhäistä pyllistää.

Helvetti on täynnä kilttejä ja viisaita ihmisiä. He eivät enää halua lisätä tuskaansa ja siksi kukaan ei edes harkitse mitään synnin tekemistä. Jos pääsisit haastattelemaan heitä, he kertoisivat rehellisesti kaiken elämästään. Kukaan ei halua puhua siellä eikä olla tekemisissä toisten kanssa sillä heitä hävettää oma tilansa niin paljon. He tietävät, että he olisivat päässeet pois helvetistä pyytämällä ajoissa anteeksi syntejään ja uskomalla Jeesukseen. Ne synnit, joita he ovat tehneet, kulkevat jatkuvasti heidän mielensä läpi ja he tuntevat kovaa tuskaa niiden takia. Välillä he puraisevat kieltään saadakseen edes pienen helpotuksen olotilaansa. Kyyneleitä valuu heidän poskelleen mutta ne kuivuvat ennenkuin ne ehtivät suun kohdalle.

Taivaaseen joutuvat saavat ylistää Herra Sebaottia ijankaikkisesti muiden Pyhien kera.
Mutta jos joku kuitenkin havaitsee jotuneensa ihan väärään seuraan, ja haluaakin sinne Gehenneen / Helvettiin, niin onko mahdollista korjata syntynyt virhe?
On saattanut tapahtua kvanttiheilahelujen vuoksi virhe - jota ei voi kuitenkaan virheeksi laskea. Ei ole absluuttista 1 tai 0 tilaa, on laskematon määrä välitiloja, jonka kvanttilaskenta sallii.
Taivas on lähellä Pohjos- Korealaista vankeinhoitolaitosta. Sillä erotuksella, että vankilassa kuolee, mutta Taivaassa on ylistettävä Jahvea hamaan taivaan tappiin.
Siispä Helvetti on olemassa.

Jos olisit kokenut Pyhän Hengen läsnäolon niin ymmärtäisit miten pieleen menee kirjoituksesi.
Missään/koskaan ei ole parempi olla kuin Jeesuksen läheisyydessä. Siihen ihminen on luotu ja se on evankeliumin päämäärä, palauttaa välitön yhteys Isään ja kaiken luojaan.

Voit sanoa, että kokemusta ei voi jakaa tai se on jokin aivokemian tuote hurmoksen keskellä.
Ensimmäinen ja voimakkain kohtaaminen Pyhän Hengen kanssa tapahtui yksin ollessani ilman välikäsiä, ylistystä jne.

Jos tuntisit mut niin tietäisit, että olen tolkun ihminen ja pyrin välttämään osaltani kaikenlaista tunteiden pumppausta.
Se mua jaksaa aina ihmetyttää, että kun aikuinen ihminen laittaa päänsä "maineensa" peliin ja sanoo kohdanneensa Jumalan ja päässeensä osalliseksi ikuisesta ilosta, niin suorilta käsin monet ohittavat tämän todistuksen. Ymmärrän toki, että evankeliumi voi tuntua hullutukselta, jos lapsesta asti on syötetty alkuräjähdystä ja evoluutiopuppua.

ON Jumala, joka etsii ihmistä. Mä olin viimeinen ihminen jonka olisi arvannut tulevan uskoon, mutta vaikka haluaisin, en voi kieltää kohtaamistani Hänen kanssaan. Jumala ei paljasta itseään niin, että jokainen voisi Häntä tutkia oman mielensä mukaan vaan Hän ilmestyy (pääasiassa) henkilökohtaisesti ja niin meistä uskovista tulee evankeliumien kaltaisia todistuksia oman elämämme/uskoontulomme kautta.

Mä en etsinyt Jumalaa ja nauroin räkäisesti harmaalle mummouskonnolle jota joskus kadulla joku tyrkytti. Miten voikaan ihminen olla väärässä. Olin täynnä nuoruuden uhmaa ja "minä päätän mitä tapahtuu" asennetta.
Se, että Isä päätti vetää mut evankeliumin kautta ristin juurelle on aivan käsittämätöntä armoa. Suoraan sanottuna, en tänä päivänä ymmärrä miksi Hän halusi mut lapsekseen. Sen tiedän, että Hänen tahtonsa on, että kaikki pelastuisivat.

Ikuinen elämä on kuin valtameri täynnä Jumalan ihmeitä ja läsnäoloa. Nyt olemme vasta rantaviivalla, jossa tehdään päätös lähteäkö tutkimaan Jumalan loputonta luomakuntaa Hänen kanssaan vai jäädäänkö rannalle nykyiseen olotilaamme "päättämään omat asiamme".

Ja tuo pilkkaamasi ylistys ei tule pakosta vaan vapaasta tahdosta, se nousee siitä rakkaudesta jolla Jumala alunperin rakasti meitä. Rakkaus ei koskaan pakota, eikä Jumala ole kiinnostunut roboteista. Se, että ihmisen todellinen paikka on polvillaan Jumalan edessä , ei tarkoita, että siinä ollaan Jumalan käsi niskassa työntämässä päätä polviimme. Kun ymmärrät (ja rukoilen että ymmärrät) mitä Jeesus teki sun puolestasi ja valitsi sinut, niin luonnollinen vastaus siihen on valita Jeesus. Minä olen Hänen omansa ja Hän on minun Jumalani. Siinä on Jumalan tarkoittamana tila ja elämän päämäärä. Ja sanon tämän vielä kerran, missään ei ole niin hyvä olla.