Mikä tässä mättää kun Meller vastasi suurista tuloistaan 2013

Leo Meller tänään - Arkkipiispan ja Leo Mellerin palkat

Viikonlopun Suomi on jälleen kokenut painovärin suurkulutusta medioitten kertoessa tunnettujen ja vähemmän tunnettujen kansalaisten tuloista vuodelta 2012. "Hengen miehet ja naiset" ovat ensimmäistä kertaa päässeet omana karsinanaan esille. Internet kertoo minunkin nimeni löytyvän listoilta - ensimmäistä kertaa elämäni päivinä. Joku rinnasti tuloni arkkipiispan vastaaviin. Ja totesi arkkipiispan jäävän toiseksi. Miten tämä selittyy? Olen palkkatyöläinen koko elämäni ajalta. Ei ole osakkeita, ei osinkoja.
Seitsemäntoista vuotiaasta alkaen olen maksanut veroja kaikkine luonnollisine lisäkkeineen Suomeen. En ole veroparatiiseissa.
Olen maksanut ja suorittanut tuloistani eläkettäni varten. Näin on tapana Suomessa. Olen eräinä vuosina oleskellut eripituisia aikoja poissa Suomesta, mutta silloinkin olen tilittänyt tuloni Suomeen. Minulla ei ole ollut mitään sivubisneksiä, joista olisin koskaan hyötynyt mitään ekstraa ulkopuolella pääansioni.

OLEN ELÄKELÄINEN Patmoskentällä muistetaan hyvin eläkkeelle lähtemiseni. Tiedetään myös, että olen eläkeläisenä edelleen tehnyt työtä perustamalleni työmuodolle ja saanut työstäni ansiota. Tästä olen maksanut luonnolliset verot Suomelle. Uutisoinnissa ei eritellä eläketuloa ja varsinaista palkkatuloa toisistaan. Se on ongelma. Myöskään ei ole erotettu erilaisia tehtäviäni toisistaan. Olen menneinä vuosina saanut yhtenä henkilönä suorittaa Lähetyssäätiön toiminnanjohtajan, kustannusliike Kuvan ja Sanan toimitusjohtajan sekä kirjallisen johtajan, julkaisujen päätoimittajan ja painotöitten taittajan ja kuvatoimittajan, julistustoimen vastaavan ja eräät muut työtehtävät. Olen tehnyt työni ilolla ja yhdellä palkalla. Olen kiitollinen Jumalalle, että työn kasvaessa ja vaatiessa uusia voimia sain luopua yhdestä tehtävästä ja sitten toisestakin Jumalan johdattaessa uudet nuoret voimat vastuullisille paikoille.

MITÄ MINULLE MERKITSEE OLLA ELÄKELÄINEN Ensiksikään eläkkeelle vetäytyminen ei millään tavalla tehnyt minusta laiskaa Herrani elopelloilla. Työ on kokonaismuotoisesti kasvanut ja laajentunut. Kukaan ei enää selviäisi yksin kaikista niistä vastuista, jotka vielä vuosituhannen vaihteen alla olivat osanani. Työpäiväni ovat silti olleet aamusta iltamyöhäiseen ulottuvia. Kiitos ihanalle perheelleni, olen saanut tukea ja ymmärrystä kutsumukseni toteuttamisessa. Myös ajankäyttämisessä. Toki pyrin erottamaan aikaa perheelle, ennen kaikkea Julialle, mutta kiitos Jumalan, balanssi on sopiva. Toiseksi, olen selkeästi eläkkeellä Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtajan tehtävistä. En enää kuulu Lähetyssäätiön hallitukseen. En ole kustannusliikkeen toimitusjohtajana.

Olen jäsen eri toimintamuotojen yhteisessä työvaliokunnassa, jossa voin jakaa puolen vuosisadan mittaista työkokemusta nuorempien avuksi - silloin kun osaan ja sitä tarvitaan. Teen kuusi päivää viikossa kaikkea missä voin antaa panokseni Jumalan evankeliumin kuljettamisessa sinne, missä Jeesuksen nimi tunnetaan heikosti ja jossa Pyhän Hengen ääni kuuluu vaimeana. Ja sinne, missä ihmiset kärsivät ja kuolevat ja missä nälän demoni leikkaa elävien pelloissa. Olen kaikkien julkaisujen ja mediakanaviemme vastaava päätoimittaja. Valmistan kaikki postitukset, kokoan niitten ainekset ja kirjoitan itse, luon ja piirrän taittosuunnitelmat ja valvon postitusten kulun aina vastaanottajien kotiin saakka.

Maksan - maksamme perheenä - täydet kymmenykset siihen hengelliseen kotiin ja työhön, josta löydämme hengellisen kotiympäristömme. Tuemme eräitä ulkomaisia lähetysprojekteja uhreillamme. Annamme humanitaariseen työhön antejamme - raamatulliset termit säätelevät taloudellista käyttäytymistämme. Tällaista tietoa ei verotuskalentereita tutkiva journalismi - ei edes ns. kristillinen sellainen - kysele. Sinulla, patmostyön esirukoileva uhraaja, sen sijaan on oikeus ja tarvekin olla kiinnostunut koko totuudesta. TOISTA SATAA KIRJAA JA PALJON ÄÄNITTEITÄ Elämäni suuria ihmeitä oli päästä Kuvaan ja Sanaan harjoittelevaksi toimittajaksi, perustajan Ensio Lehtosen oppipojaksi. Saavuin taloon aikana ja tilanteessa, jossa Kuvan ja Sanan talous oli aallon pohjassa. Useat työntekijät olivat sitoutuneet työskentelemään joko ilman palkkaa tai pienellä korvauksella, silloin, kun perhetilanteet sellaisen sallivat. Itse olin ensimmäiset kuusi kuukautta vailla palkkaa - Jumalan kiitos sain asua äitini luona ja sain ruuan hänen pöydästänsä. Tiesin olevani Jumalan valitsemassa työssä Jumalan ehdoilla.