Ruotsin ja Venäjän liittosopimus.

No nyt on tasapuolinen avaus, molemmat roistovaltiot mainittu, Ruotsi ja Venäjä, hahah.

Hyvin on sopimus pitänyt, ei ole kumpikaan maa hyökännyt toisensa kimppuun.
Vaan annas olla, kun Suomi itsenäistyi, niin heti oltiin, kuin hyeenat kimpussa.
Ei mennyt kuin seitsemän viikkoa, kun Ruotsi katsoi asiakseen ryövätä meiltä Ahvenanmaan. Tämän estivät saksalaiset.
Ruotsalaisilla oli valtaukselleen samat perusteet, kuin Venäjän seuraajavaltiolla Neuvostoliitollakin, oman turvallisuuden edistäminen valtaamalla pienemmän naapurimaan alueita.
Mitä pahaa me suomalaiset olemme tehneet, että alituiseen joudumme näiden öykkärimäisten riistäjävaltoiden ekspansiohalujen kohteeksi?

Sekä ruotsalaiset ja venäläiset ovat molemmat indoeurooppalaisia.
Indoeurooppalaiset pitävät oikeutenaan ryöstää ja alistaa mielestään alempiarvoisempia kansoja ja rotuja, kuten intiaaneja, aasialaisia, afrikkalaisia, ja suomalais-ugrilaisia.
Kuvaavaa indoeurooppalaisten suhtautumisessa suomalaisiin on rasismi.
Esim. Ruotsissa suomalaisa kutsutaan finnjäveleiksi, Venäjällä tsuhniksi, Pohjois-Amerikassa kutsuttiin nimityksellä china-swedes, ja suomalaisia ei usein tunnustettu edes valkoisiksi, vaan sanottiin aasialaisiksi. Aasialaisilla ei ollut samoja oikeuksia, kuin valkoihoisilla.

Ahvenanmaa myytävä Ruotsille. Mikään tosiasia ei puolla tuon hukka-alueen pitämistä Suomella väen vängällä. Suomen velvollisuus puolustaa Ahvenanmaat sodan syttyessä maksaa sekin ja nekin resurssit ovat poissa tärkeämmistä kohteista.

Vuoden 1812 solmittu liittosopimus Ruotsin ja Venäjän välillä ei ollut ensimmäinen.
Urho Kekkonen kirjoittaa asiasta:

Uudenkaupungin rauha elokuun 20. päivänä 1721 merkitsi Ruotsille Itämeren takaisten valloitusten menettämistä ja rajan siirtymistä Suomessa Virolahdelta Laatokan pohjoispuolelle, mikä suunnilleen on ollut rajana Suomen ja Neuvostoliiton välillä v:sta 1940 lähtien. Ruotsin politiikan johdossa niinä vaikeina vuosina, jotka seurasivat Uudenkaupungin rauhaa, oli suomalainen valtiomies Arvid Horn. Hänen tehtäväkseen tuli turvata rauha sodan hävittämälle maalle ja huolehtia, että talouselämän nousu loisi sille uuden menestyksen. Hornin ulkopolitiikka tähtäsi hyvien naapuruussuhteiden säilyttämiseen Venäjän kanssa. Vuonna 1723 Venäjä esitti Ruotsille liittosopimuksen solmimista. Ehdotus kohtasi Ruotsissa voimakasta vastustusta, mutta tuli kuitenkin hyväksytyksi. Sopimus allekirjoitettiin helmikuun 22. päivänä 1724. Sopimus oli luonteeltaan sotilaallinen liitto, jonka mukaan kumpikin osapuoli sitoutui keskinäiseen avunantoon, jos toinen osapuoli joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Ruotsin velvollisuus ottaa 10 000 miehen suuruisella armeijalla osaa Venäjän puolustamiseen rajoittui Eurooppaan eikä ulottunut sotatoimiin Turkkia vastaan. Sopimuksen sisällöstä on edelleen mainittava, että ruotsalaisen ylipäällikön tuli saada paikka Venäjän sotaneuvostossa ja että ruotsalaisia joukko-osastoja ei saanut, mikäli mahdollista, erottaa kauaksi toisistaan. Sopimus oli solmittu 12 vuodeksi.

Vaikka sotapuolue oli rauhan vallitessa kasvanut Ruotsissa, onnistui Hornin v. 1735 uudistaa sopimus 12 vuodeksi, jolloin sopimukseen tuli mm. sellainen muutos, että ruotsalaisten joukko-osastojen ei tarvinnut palvella Puolassa, jos yhteinen sotilaallinen esiintyminen tulisi kysymykseen. Kun Horn sitten v. 1738 syöstiin vallasta, muuttui Ruotsin politiikka, ja Ruotsi julisti Ranskan yllytyksestä sotaliittoa irtisanomatta Venäjää vastaan sodan v. 1741. Se päättyi Turun rauhaan, jossa raja Suomessa siirrettiin Kymijoelle.

Ruotsi ja Venäjä olivat liittolaisia myös Puolan ja Venäjän välisen sodan 1605-1618, aikana.
Laiskajaakko eli Jacob De la Gardie piti Moskovassa leiriä.
Lähti suvi, lähti talvi, muttei lähde Laiskajaakko, sanottiin.

Kustaa III jo ehdotti Venäjälle, että Venäjä saa Suomen palkkioksi, jos Venäjä tukee Tanskaa vastaan käytävää sotaa Norjan valloittamiseksi.

Ruotsi halusi suuntautua länteen, ja Suomesta eroon, tätä ei vain kerrottu suomalaisille.

Ruotsi myös ryösti ja hävitti Puolaa yhdessä venäläisten kanssa liitossa 1600- luvulla.

Eipä ollut Ruotsi siinä suhteessa Pekkaa pahempi Natsi-Saksaan verrattuna.